Me, ihmiset, olemme siis enemmän yhteydessä ja kokonaisuus, kuin ajattellaan. Se yhteys on fyysinen, mutta se on myös psykofyysinen. Mieli ja keho ovat sama asia mulle. Meidän kehomme tuntee mitä me ajattelemme ja tunnemme. Sitä voi testata aika helposti ajattelemalla eri tunnetiloja ja miten meidän kehomme on missäkin tunteessa. Esimerkiksi suru vie meitä lysyyn ja ilo nostaa pystyyn. Sä voit koittaa seistä hyvässä ryhdissä ja olla surullinen.. tai päin vastoin, se ei vaan toimi. Se, että me ei ajatella itseämme yhtenä kokonaisuutena, johtuu modernin lääketieteen kehityksestä ja halusta ymmärtää asioita paremmin - jolloin niitä pilkkoo pienempiin osiin. Se, että meitä hoidetaan osina on ihan absurdia, kun ihminen kehittyy yhdestä hedelmöittyneestä munasolusta.. kuka niitä osia sinne laittaa?
Rakenteella on aina funktio, jonka määrittää rakenteen muoto ja ominaisuudet sekä ympäröivät olosuhteet. Jos rakennetaan erikokoisista kiinteistä palikoista torni (niinkuin ihminenkin on - torni), niin pysyäkseen pystyssä täytyy palikoiden painopisteen olla suht tarkasti toistensa keskellä. Näin sen muoto pysyy yhtenäisenä ja se pystyy täyttämään funktionsa eli pystyssä pysymisen ja mahdollisesti jonkun kantamisen. Jos painopisteen muuttaa, niin torni ei pysy kasassa - eli menettää muotonsa, eikä pysty täyttämään funktiotaan.
Helposti ajatellaan, että kiinteät luut pitävät meitä kasassa ja pystyssä, kun ne on päällekäin pinottu. Ihminen voi seistä vaikka päällään, eikä se vaikuta mitenkään meidän toimintaan ihmisenä, eikä meidän rakenteen yhteneväisyys ja muoto hajoa palasiksi.
Meitä kasassa pitävä voima on riippuvainen jännitteestä. Puhutaan tensegritystä (tension - integrity). Voit googlata, se on geometriaa ja arkkitehtuuria. Mistäs se jännite tulee?
Ihmisen luilla on muutamia eri tehtäviä. Yksi niistä on tietenkin painon kantaminen ja sen jakaminen tasaisesti koko vartaloon. Toinen on kiinnityskohtien tarjoaminen lihaksille ja sidekudokselle. Kolmas ja tärkein on tilan ja jännitteen luominen pehmytkudokseen (lihas ja sidekudos). Ihmisessä pitää olla tilaa, että me voidaan toimia. Tämä on helppo käsittää, kun ajattelee sitä kehitystä yhdestä munasolusta. Toinen konkreettisempi esimerkki on ajatella ilmapalloa, luun tehtävä on sama kuin ilman ilmapallossa - eli pingottaa ulospäin, luoden jännitettä.
Lihaksen, josta niin paljon meuhkataan, tehtävä on liikuttaa meitä. Piste. Se liikuttaa meitä siitä asennosta missä olemme. Asento voi olla lihaksen toiminnan kannalta hyvä tai huono.
Sidekudoksella tai fascialla on meidän rakenteen kannalta kaksi tehtävää sekä paljon muita ominaisuuksia. Ensiksi pitää ajatella sitä elinjärjestelmänä, eikä vaan, noh, sidekudoksena. Tämän järjestelmän tehtävä on antaa muotoa ja tukea muodostamaansa rakennetta.
Lähtien solutasolta. Fascia kytkee kaksi lihassolua toisiinsa, näistä alkaa muodostua lihassyitä, joiden välinen fascia kytkee niitä toisiinsa, kunnes sulla on hauislihas jolle fascia antaa vielä muodon määräämällä rajat jossa lihas toimii, sulkemalla sen kalvopussiin. Jatkamalla tätä ajattelutapaa saadaan lopulta kokonainen ihminen.
Fascia yhdistää lihaksia toisiinsa tietyiksi linjoiksi, kiinnittyen tietyissä paikoissa luisiin kiinnityskohtiin. Linjoja on kymmenkunta ja ne yhdistävät meidät päästä varpaisiin ja sormiin, niitä kulkee eri kerroksissa, pinnalla ja syvällä. Linjojen tehtävä on välittää voimaa ja rasitusta tasaisesti koko kehoon.
Meidän luusto muodosti siis jännitteen pehmytkudokseen. Tuo jännite pitää myös luut paikallaan suhteessa toisiinsa. Jos jännite muuttuu syystä tai toisesta, se muuttaa luiden suhdetta toisiinsa nähden. Liikkeessähän tätä tapahtuu koko ajan, mutta palataan tähän vähän myöhemmin. Kun nämä linjat pingottuvat tasaisesti ympäri kehoa, ihminen seisoo hyvässä ryhdissä ja kaikki toimii niinkuin pitää. Suurin osa ihmisistä ei ole tässä tilanteessa, joten missä vika?
Fascia muuttaa koostumustaan! Se tihenee, lyhenee, ohenee tai venyy yms. sen mukaan miten käytämme tai emme käytä kehoamme. Sen tarkoitus on kuitenkin aina tukea kokonaisuutta, sen se tekee hyvässä ja pahassa.
Fascia antaa siis muodon yksittäiselle lihakselle. Toimiakseen lihaksen tulisi olla rento, siitä sillä on parhaat mahdollisuudet supistua ja venyä. Jos fascia sen ympärillä on lyhentynyt, niin lihas ei voi olla rento vaan se on lukkiutunut supistukseen tai konsentriseen jännitykseen. Sama toisin päin, niin saadaan lihas joka on venynyt eksentriseen jännitykseen. Näistä kahdesta jälkimmäinen on heikompi toimimaan, jolloin se myös rasittuu helpommin.
Fascian kireys tai löysyys välittyy linjoja pitkin koko kehoon, muuttaen jännitettä mikä taas muuttaa luiden suhteita toisiinsa nähden, muuttaen ihmisen asentoa. Jos esim. säären etuosa on kireällä niin voidaan ajatella, että kaikkea sen yläpuolella vedetään alaspäin ja kaikkea sen alapuolella vedetään ylöspäin kohti kireyttä. Ihmisessä tämä näkyy asennon muuttumisena, virheasentona, huonona ryhtinä, pihtipolvina, lättäjalkoina. Ja se tuntuu niskahartia kipuna, oireilevina olkapäinä, kipeänä alaselkänä, kulumana lonkassa ja polvissa.. ja syytä kysyessä sanotaan, en tiedä se vain alkoi.
Väitän, että kaikissa ihmisissä on sisään rakennettuna malli täydellisyyteen. Sinikopiot. Eihän taloakaan rakenneta vinoon, jos piirrustukset on kunnossa.
Mikä sitten on hyvä asento? Me olemme kolmiulotteisia olentoja Maan vetovoimakentässä. Niin kauan kuin olemme Maassa, se vetää meitä puoleensa. Hyvä asento on silloin kun meidän luiden kantavat rakenteet ovat päällekäin, linjassa järjestyksessä jota pehmytkudoksen jännite ylläpitää, jolle fascia antaa muodon ja raamit, josta lihas liikuttaa. Tällöin Maan vetovoima pääsee vaikuttamaan meihin vain yhdessä linjassa ja ylemmän kappaleen paino on alemman varassa. Ja lopulta ihmisen paino on Maan varassa ja Maa tukee meitä ylöspäin.
Jos tuo linja on vinksallaan jännitteen epätasapainon vuoksi, Maa vetää meitä alas. Tässä tapauksessa kaikessa mitä me teemme meidän täytyy ensin voittaa Maan vetovoima, eli kuluttaa energiaa ensin pitääksemme itsemme kasassa ja sitten tehdä varsinainen työ. Tämä siis selvästi rasittaa meitä enemmän, mikä selvästi muuttaa meidän energiantuotantoa, eli aineenvaihduntaa ja sitä ohjailevaa säätelyä, hormonitoimintaa ja hermotusta.
Ihminen siis kuluttaa turhaan energiaa itsensä kanssa tappelemiseen, kun sen voisi käyttää johonkin mieluisaan toimintaan, kuten elämiseen - universumissa, jossa on rajallinen määrä energiaa.
Mikä muuttaa meidän asentoamme tai kehomme suhteita? Fascia siis muuttuu käytössä ja käyttämättömyydessä. Jos opettelet uutta taitoa niin se tuntuu aluksi hankalalta, mutta ajan kuluessa tulee helpommaksi. Tämä selittyy sillä, että fasciarakenteet alkavat tukea uutta taitoa. Yhtälailla huonosta ryhdistä on hankala lähteä oikaisemaan, koska ojennus ei tunnu luentevalta olla. Jokin siis vetää huonoon ryhtiin. Keho muuttuu jos siltä vaaditaan muutosta ja sen eteen tehdään töitä, huonon ryhdin pystyy teoriassa korjaamaan vain ajattelemalla asiaa ja olemalla "hyvässä" ryhdissä.
Meidän asentoamme muokkaavat työ, harrastukset, ympäristö, kipu, onnettomuudet ja tapaturmat, leikkauksista jää aina arpi ja arpikudos tarkoittaa kireää ja tiukkaa fasciaa, sijainnista riippuen useammassa kerroksessa. Yhtälailla meidän kehoamme muokkaa tunteet, ajatukset, mielialat ja mielenterveys, minäkuva, ihanteet ja idolit, joiden kaltainen haluaisi olla jne.
Fasciassa on koko eliniän historia. Kaikki mitä sinulle on ikinä tapahtunut vaikuttaa siihen miten nyt olet. Jos olet kiukkuinen ja vihainen viisivuotias, etkä saa sitä purettua mihinkään, kiukku kasvaa isoksi osana sinua ja sinusta tulee todella tiukka ja kireä kolmikymppinen. Kaikki kolahdukset ja nilkan nyrjähdykset, vaikuttavat nykytilaasi.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli vaikka oikean jalkaterän rakenne on romahtanut sisäsyrjälle, kun fascia ei jaksa tukea sitä. Yhteydet jalkaterästä polveen vetävät polven sisäänpäin, joka vetää lonkan alaspäin ja kippaa lantion eteenpäin. Lantion kallistus eteenpäin lisää lannenotkoa, mikä muuttaa rintakehän asentoa ja siten olkapään ja niskan ja pään asentoa. Ja tätä kaikkea Maa vetää alaspäin.
Kun luiset suhteet muuttuvat, tila jossa ihmisen elintoiminnot tapahtuvat muuttuu. Muutos on aina pienempään ja ahtaampaan päin. Rintakehän tippuminen alaspäin ja tiukkeneminen, vaikuttaa hengitykseen ja sydämen toimintaan, kaasujen vaihto heikkenee ja sydän joutuu nostamaan sykettään saadakseen saman määrän verta kiertoon. Yhtälailla verisuonet, hermosto ja lymfakierto joutuvat toimimaan paineen alaisena, mikä väkisinkin heikentää niiden suorituskykyä. Jos veri ei kierrä kunnolla, lihas ei saa tarpeeksi happea ja ravinteita. Jos hermosto on puristuksessa tulee puutumista, tunnottomuutta tai käskyt ei mene perille. Jos lymfakierto eli viemäri ei vedä, kuona jää lillumaan ja neste kertyy. Yhtälailla hormonitoiminta muuttuu.
Rakenteella on funktio. Ihmisen funktio on liikkua pystyasennossa, kaikki meidän rakenteelliset ominaisuudet tukevat liikkumista ja liikettä. Kaikki meidän elinjärjestelmämme toimivat paremmin kun me liikumme.
Nyky-yhteiskunta ei tue ihmisen toimintaa. Länsimainen kulttuuri pakottaa ihmisen pysymään paikoillaan, istumaan työtä tehdessä. Matkustamaan paikoillaan, istuen. Lepäämään ja rentoutumaan paikoillaan. Ympäristö ei anna meille vaihtoehtoja käyttää kehoamme kuin yhdellä tavalla.
- - -
Toi nyt on koottu palasista, jotka olen kirjoittanut hieman eri aikaan, mutta kai se pointti tulee siitä esille. Ja toivottavasti herättää edes vähän ajattelemaan.
Ja nyt voi sitten vapaasti alkaa heittelemään polttopulloja niskaan. Minä väistän.
