KOTIÄITIKÖ VAIN
Muutamia kuukausia sitten, kun olin hakemassa lapsia koulusta, toinen äiti
kiiruhti luokseni. Hän oli hyvin närkästynyt. "Tiedätkö mikä sinä olet?" Hän
kysyi.
Ennen kuin ehdin vastata -- minulla ei ollut valmista vastausta -- hän
rupesi kertomaan syytä kysymykseensä. Hän oli juuri tullut uusimasta
ajokorttiaan. Virkailija oli kysynyt hänen ammattiaan. Hän oli vähän
epäröinyt ja miettinyt, kuinka luokitella itsensä.
"Tarkoitan", selitti virkailija, "onko sinulla työtä vai oletko vain....."
"Totta kai minulla on työtä, minä olen äiti!" Hän oli vastannut.
Virkailija hymyili alentuvasti ja kirjoitti ammatin kohdalle "Kotirouva."
"Ei, ei mieluummin kirjoitetaan siihen äiti" ystäväni sanoi.
"Ei tänne niin voi kirjoittaa. Kyllä kotirouva sen kattaa." sanoi
virkailija.
Unohdin hänen kertomuksensa, kunnes löysin itseni samasta tilanteesta.
Virkailija oli tehokas, määrätietoinen nainen, joka puhui kuin yleinen
syyttäjä. "Ja ammattinne oli?"
En tiedä mikä minut sai sen sanomaan, mutta sanat tulivat vain suustani:"
Olen tutkija lasten kehityksen ja ihmissuhteiden alalla."
Virkailija pysähtyi ja jähmettyi paikoilleen kynä kädessään. Toistin
hitaasti, korostaen olennaisimpia sanoja. Sitten tuijotin ihmeissäni, kun
minun suurenteleva lausahdukseni oli kirjoitettuna viralliseen
kaavakkeeseen.
"Saisinko kysyä", virkailija kysyi kiinnostuneena, "Mitä tarkalleen teet
sillä alalla?"
Kylmän rauhallisesti, kuulin itseni vastaavan, " Minulla on käynnissä
jatkuva tutkimus (kelläpä äidillä ei olisi?) sekä laboratoriossa että
kentällä ( tavallisesti käytämme ilmaisuja sisällä ja ulkona). Työstän juuri
maisterin tutkintoani (koko perhe!) ja minulla on jo neljä tutkintoa
valmiina (kaikki tyttöjä). Tietysti työni psykologinen puoli on mitä
vaativinta (onko joku äiti eri mieltä?) ja teen usein 14 tunnin työpäiviä
(paremminkin 24!). Mutta työni on haasteellisempaa, kuin useimmat urat ja
palkitseva tyytyväisyys merkitsee enemmän kuin vain raha.
Virkailija suhtautui jo kunnioittavammin, kun hän jatkoi kaavakkeen
täyttämistä ja nousi ylös ja vielä saattoi minut ovelle.
Kun ajoin pihallemme, innostuneena uudesta loistokkaasta urastani, minua
tervehtivät laboratorio assistenttini ja yläkerrasta kuulin nuorimman lasten
kehitys ohjelman assistenttini testaavan äänijänteitään.
Tunsin oloni voitokkaaksi. Olin nujertanut byrokraatin. Ja minut oli
kirjattu ylös tärkeämpänä ja tarpeellisempana ihmiskunnalle kuin vain
yksi....
Koti, mikä ihana ura! Varsinkin, kun vielä on titteli!
:flower: