nainen 55v
Sain juuri tietää, että selkäni jäykistyminen ja kipuilu on tämän taudin syytä. Tätä tautia on kuulemma vaikea eroittaa selkärankareumasta ja siksi minuakin hoidettiin selkärankareumaisena vuosia. Olen syönyt monenlaisia solusalpaajia ilman parantavaa vaikutusta. Heinolan reumasairaalassa muutamia vuosia sitten purettiin reumadiagnoosi ja sen jälkeen olenkin ollut terveyskeskuksen ja yksityisen fysiatrin hoidossa. Nyt vasta terveyskeskuslääkäri halusi nähdä uudet röntgen kuvat selästäni. Sieltä ne rinatarangasta löytyivät nämä uudeet luukerrokset, ikealta puolelta enimmäkseen. Olen aika jäykkä ollut jo pitkän aikaa ja tiennyt, että jotain siellä on. Lannedelässä on L3 aina Si-niveleen asti luutumia, kulumia ja välilevyjen katoamista. Selkää särkee todella rehvakkaasti. Kaikki ilmanpaineen muutokset kyllä tuntee särkyinä. Minulla on pitkään ollut lääkkeenä Lyrica, Norflex ja Panacod sekä Relifex. Nyt aloitettiin kipulaastariilla hoitaminen ja kuinka olenkaan tyytyväinen siihen. Olen pystynyt jättämään Panacodit melkein kokonaan ja saan kuulemma vähentää tuota tulehduskipulääkettäkin. Minun aamuni ovat ennen olleet tosi vaikeita, mutta nyt pääsen sängystä ylös ja liikkeelle lähtökin onnistuu, saan käytyä pikkuruisen koirani kanssa heti ulkonakin, että se saa tehtyä tarpeensa.
Minua ei oikeastaan järkyttänyt tämän taudin diagnoosi, eikä se, että tulevaisuus on lisää luutumista. Olen jo niin tottunut olemaan selkävammainen ettei tulevaisuus siten pelota. Tiedän toki, että hankaluuksia voi tulla etenkin luupiikkien muodossa, varsinkin jos ne kasvaa selkäydintä kohti, mutta enhän minä tälle taudille tai sen etenemiselle voi yhtään mitään. Ainoa asia mitä toivon, on se, että minua hoitavat lääkärit uskovat säryt oikeiksi suuruudeltaan, vaikka rreumalääkärit kirjituksissaan antavat ymmärtää, että tässä ei olisi niin paljon kipua kuin selkärankareumassa on. Itselläni ainakin säryt ennen tuota kipulaastaria herättivät öisinkin. Eikä todellakaan riitä, että särkisi vain selkää, minulla särkevät myös kaikki raajojen isommat nivelet, jopa ranteetkin. Perheeni on enemmän järkyttyneitä tästä etenevästä taudista kuin minä. Lapset pelkäävät tämän olevan perinnöllistä, pojalla 30v on selkäkipuja aikalailla.
Minua ei oikeastaan järkyttänyt tämän taudin diagnoosi, eikä se, että tulevaisuus on lisää luutumista. Olen jo niin tottunut olemaan selkävammainen ettei tulevaisuus siten pelota. Tiedän toki, että hankaluuksia voi tulla etenkin luupiikkien muodossa, varsinkin jos ne kasvaa selkäydintä kohti, mutta enhän minä tälle taudille tai sen etenemiselle voi yhtään mitään. Ainoa asia mitä toivon, on se, että minua hoitavat lääkärit uskovat säryt oikeiksi suuruudeltaan, vaikka rreumalääkärit kirjituksissaan antavat ymmärtää, että tässä ei olisi niin paljon kipua kuin selkärankareumassa on. Itselläni ainakin säryt ennen tuota kipulaastaria herättivät öisinkin. Eikä todellakaan riitä, että särkisi vain selkää, minulla särkevät myös kaikki raajojen isommat nivelet, jopa ranteetkin. Perheeni on enemmän järkyttyneitä tästä etenevästä taudista kuin minä. Lapset pelkäävät tämän olevan perinnöllistä, pojalla 30v on selkäkipuja aikalailla.