fiksua keskustelua aiheesta kiitos!

[pohtiva yhäiti]

no niin, eli haluaisin kuulla muiden äitien mielipiteitä asiasta, joilla sama tilanne kuin minulla.

mulla 5 v lapsi, joka sai alkunsa teinivuosina, äidiksi siis tulin 17-vuotiaana. tiesin että lapsen isän kanssa ei yhteiselo onnistu, enkä halunnut todellakaan häntä elämäämme, se kun oli vain muutaman viikon mittainen suhde.
isyyttä siis ei tunnustettu. pieni kylä missä asun, joten isä tietää lapsesta, mutta ei hänellä ole harmainta hajuakaan, että on lapsen isä.

tällä biologiselle isällä menee elämä ihan mukavasti, tiedän että hällä on vakityö, naimisissa ja parikin lasta.

herättääkö teissä muissa äideissä, joilla vastaava tilanne, niin mitään tunteita jos vaikka törmäättä isään, häneen puolisoon ja lapsiin vaikkapa kaupassa? minä kun asun tuon isän kanssa samalla paikkakunnalla, joten välillä vahingossakin tulee törmättyä.

miten muut?

 

[Peppari]

Tuota noin on kai miehellä sen verran biologia hallussa että jotenkin edes epäilee olevansa lapsen isä..
Halusitko mielipiteitä siitä että kerrotko isälle vai mitä?

 

[niin siis]

mitä tunteita sinussa herättää se, että lapsen isä kera vaimon ja lastensa näyttäytyy julkisesti ja onnellisesti, eikä sinun lapsesi pääse osaksi perhe-elämää, isä-suhdetta jne ?

Olisitko kuitenkin toivonut, että teistä olisi tullut perhe? Vai olisitko toivonut että lapsen isällä alkaisi mennä huonosti, olisi osoittautunut luuseriksi?

Oletko ajatellut, että voisit muuttaa pikku kylältä pois? Ei olisi joka päivä silmien edessä se "menneisyys".

Itse tein niiin, vaikka lasten isän kanssa avoliitossa asuttiin pitkäääään ja yhteistuumin lapset tehtiin, mutta kyllä pystyi elämään vapaammin, kun oli pois niistä pienistä kuvioista.

 

[pohtiva yhäiti]

\

Tuota noin on kai miehellä sen verran biologia hallussa että jotenkin edes epäilee olevansa lapsen isä..
Halusitko mielipiteitä siitä että kerrotko isälle vai mitä?

siis, no minä elin villiä nuoruutta, näin häpeillen voin sanoa että sekoilin vähän kaikkien kanssa. en ollut kuin yhden ainoan kerran tämän miehen kanssa ilman ehkäisyä ja raskaaksi tulin. muiden kanssa siis käytin ehkäisyä.

kun mies sai tietää lapsesta, hän tivasi onko isä, olisi siis alkanut kyllä tunnustamaan, mutta minä valehtelin.

halusin siis vaan tietää, että mitä tunteita muissa äideissä tämmöinen herättää. katkeruutta, kun miehellä menee hyvin? vai muuta vastaavaa? kun näette biologisen isä, oletteko "unohtanut" hänen olevan isä, vai jääkö se kaivertamaan mieltä kun hänet näette?

 

[Peppari]

No ei kyllä herätä mitään tunteita kumpikaan. Vanhemman pojan isän kanssa pystytään puhumaan mutta nuoremman isän kanssa en ole missään tekemisissä, enkä tule olemaan.

 

[taustalla]

Tietääkö lapsi kuka hänen isänsä on? Mitä jos hän haluaa joskus tutustua isäänsä?

 

[siis niin]

\

\

Tuota noin on kai miehellä sen verran biologia hallussa että jotenkin edes epäilee olevansa lapsen isä..
Halusitko mielipiteitä siitä että kerrotko isälle vai mitä?

siis, no minä elin villiä nuoruutta, näin häpeillen voin sanoa että sekoilin vähän kaikkien kanssa. en ollut kuin yhden ainoan kerran tämän miehen kanssa ilman ehkäisyä ja raskaaksi tulin. muiden kanssa siis käytin ehkäisyä.

kun mies sai tietää lapsesta, hän tivasi onko isä, olisi siis alkanut kyllä tunnustamaan, mutta minä valehtelin.

halusin siis vaan tietää, että mitä tunteita muissa äideissä tämmöinen herättää. katkeruutta, kun miehellä menee hyvin? vai muuta vastaavaa? kun näette biologisen isä, oletteko "unohtanut" hänen olevan isä, vai jääkö se kaivertamaan mieltä kun hänet näette?

No mulla ei ihan samanlaista kokemusta ole, kun lasten isä on tiedossa ja yhdessä oltiin yms. ennen kuin erottiin, mutta ei hän minussa enää eron jälkeen mitään tunteita herättänyt, olin iloinen kun naisen löysi ja hyvä jos hyvin meno ja raha-asiat hoitui ja unelmansa sai toteutettua. En kaivannut takaisin, en kadehtinut, ei mustasukkaisuutta, ei mitään tunteita.

Nyk. miehen exä taas vihaa ja inhoaa exäänsä, lastensa isää, ja kertoo sen monisanaisesti ja usein lapsilleenkin ja mustamaalaa heille isäänsä. Vaikuttaa kaikinpuolin katkeralta. Mutta tässäkin tapaukessa siis lapset on tunnustettu ja yhteiselämää ollut ja lapset tapaa isäänsä.

Kuten joku tuossa sanoi, jossain vaiheessa lapsi haluaa tietää kuka on hänen isä. Oletko miettinyt mitä sanot ja milloin sanot sen. Entäs mies sitten siinä vaiheessa?

 

[yhäiti]

itse taas kuopuksen kans oon vakavasti miettimässä et sen isyyden selvityksen kuitenkin teen vaikka aluks kielsinkin. Kun onhan se virallinen tieto kuitenki siitä et on se nimi ees papereissa. Sen tiedän että muuta ei oiskaan ku se nimi papereissa ja mulle riittää elareiks vaiks ois mitkä tulot tällä isällä se minimi kuten tähänki mennessä!

 

[yhäiti]

se viel piti sanomani että "isä" tietää mutta ei oo halukas. Tosin silloin oli halukas sängyssä mutta tietonen ehkäsyn puutteesta et luulis yli kolmikymppisen tietävän jo

 

[hyvin menee]

\

No ei kyllä herätä mitään tunteita kumpikaan. Vanhemman pojan isän kanssa pystytään puhumaan mutta nuoremman isän kanssa en ole missään tekemisissä, enkä tule olemaan.

hyvin menee...mistäs kolmas löytyy????

 

[Peppari]

\

\

No ei kyllä herätä mitään tunteita kumpikaan. Vanhemman pojan isän kanssa pystytään puhumaan mutta nuoremman isän kanssa en ole missään tekemisissä, enkä tule olemaan.

hyvin menee...mistäs kolmas löytyy????

Sen näkee sit, toivottavasti pian ja läheltä.

 

[hukka]

minäkin ajatelin olla hankkimatta isyydentunnustusta kun mies ei ollut muuta kun uhkaillut mua koko raskausajan, ihme että selvisin kaikesta täyspäisenä. mutta sitten ajattelin että lapselle se tunnustus voi olla tosi tärkeä. Että sillä on laillinen isä niin kuin yleensä ihmisillä ja sai vielä sukunimenkin isältään.

sitä en tiedä tulenko vielä katumaan.

siitä miltä se entisen onni tuntuu, taitaa olla meillä kaikilla kokemusta. antaa niiden ajatusten tulla ja mennä samantien. ei niitä voi estää mutta aivan älytöntä jäädä niitä pyörittelemään. se onnellisuuden arviointihan perustuu omen onnen arviointiin. kertooko nuo tunteet siitä että et itse ole onnellinen? olisiko oikeasti hyvä idea muuttaa toiselle paikkakunnalle ja aloittaa uusin voimin tai miettiä miten elämäänsä voisi saada itselle tyydyttäväksi.

mutta sitä isyysjuttua voi kyllä vielä miettiä. ja tuskin iso mies siihen hajoaa...

 

[hukka]

minäkin ajatelin olla hankkimatta isyydentunnustusta kun mies ei ollut muuta kun uhkaillut mua koko raskausajan, ihme että selvisin kaikesta täyspäisenä. mutta sitten ajattelin että lapselle se tunnustus voi olla tosi tärkeä. Että sillä on laillinen isä niin kuin yleensä ihmisillä ja sai vielä sukunimenkin isältään.

sitä en tiedä tulenko vielä katumaan.

siitä miltä se entisen onni tuntuu, taitaa olla meillä kaikilla kokemusta. antaa niiden ajatusten tulla ja mennä samantien. ei niitä voi estää mutta aivan älytöntä jäädä niitä pyörittelemään. se onnellisuuden arviointihan perustuu omen onnen arviointiin. kertooko nuo tunteet siitä että et itse ole onnellinen? olisiko oikeasti hyvä idea muuttaa toiselle paikkakunnalle ja aloittaa uusin voimin tai miettiä miten elämäänsä voisi saada itselle tyydyttäväksi.

mutta sitä isyysjuttua voi kyllä vielä miettiä. ja tuskin iso mies siihen hajoaa...

 

[heli]

Kyllä pitää lapsella isä olla.

 

[uhkailua kanssa]

Mullakin lpasen isä uhkaillut ettei käy lastaan katsomassa jos vahvistutan isyyden. Kun sitten tuli puheeksi että aion tosissani vahvistuttaa isyyden lapsen takia, en niiden elatusmaksujen, isä jätti käymiset sikseen. Minusta lapslla kuuluu olla isä papereilla. Mulla ei ole katkruutta lapseni isää kohtaan, mutta mietin mahtaako hän tulla katumapäälle joskus. Ja kuka nainen huolii miehen lapsensa isäksi joka on jo yhden lapsen hylännyt, meinaan jos hankkii lisää lapsia toisen naisen kanssa.

Ajattelen lapsen etua ja siksi en halua riitaa isän kanssa, en hauku enkä mollaa muiden enkä varsinkaan lapseni kuullen vaan pidän huonotpuolet omana tietonan. Jos ja KUN lapsi kysyy jonain päivänä isästään, kerron hänestä hyvät puolet.