K
"Käyttäjätunnus"
Vieras
Feministejä on erilaisia - vähän niin kuin on eri lajeja suolistomatoja; Tarinatuokio modernin yhteiskunnan raivottarista jotka väsymättä taistelevat omista oikeuksistaan .
Ok. Meillä on siis monenlaisia feministejä. Mutta tarkastellaanpa hiukan syitä sille että feministeillä on oma hierarkiansa.
On olemassa niin sanottu auktoriteettifeministi. Kyseessä on (yleensä) omilla ansioillaan ja työllään asemansa saavuttaneita yksilöitä, joilla on jumalaton pelisilmä hyödyntää tätä hedonistista ajattelutapaa. Heillä on lahjoja ja heillä on tarmoa ajaa tiensä huipulle. Tämä on niin sanottu Kaari Utrio (nimi mahdollisesti muutettu) -malli. He ovat yleimmiten sen verran iäkkäitä että olivat paikalla ja aktiivisina täysi-ikäisinä feminismin synnyn aikaan (ns. ensimmäinen aalto).
Auktoriteettifeministi ei ole erityisen seksikäs, mutta kuitenkin naisellinen ja jopa kaunis (tai ainakin miellyttävän ja neutraalin näköinen tai tarpeeksi varakas hankkiakseen tällaisen ulkonäön) Esimerkiksi myös Elisabeth Rehn (nimi mahdollisesti muutettu).
Sitten meillä on ns. perusyksikköfeministi, josta esittelemme ainakin nyt vain yhden esimerkin. Perusyksikköfeministillä on yleensä korkeintaan keskiluokkainen toimeentulo ja hän on avioliitossa, avoliitossa tai parisuhteessa. Perusfeministi on syntynyt lähes aina niin että ainoat kokemukset feminismin ensimmäisestä aallosta hänellä ovat joko kirjojen, audiovisuaalisten tallenteiden tai vaikka vanhempiensa kertomusten kautta.
Nämä kätevät ohjeet hukattiin ja koska kukaan ei tahtonut myöntää virhettään, keksittiin feminismi.
Jos perusfeministi on ns. Sofi Oksanen/pesäpallomailalla sammutettu palava harakanpesä (nimi mahdollisesti muutettu ja ulkonäön kuvausta mahdollisesti pehmennetty netiketin nimissä)-mallia, hänellä on ulkonäkö joka jo kilometrin päähän kertoo hänestä kaiken. Hänellä on esimerkiksi yksiö/kaksio, johon hän saapuu töistä tai seitsemän tai enemmän vuotta kestäneen yliopisto-opiskelupäivänsä päätteeksi. PY-feministi rojahtaa sohvalle aviomiehen/poikaystävän tiskatessa töiden/koulupäivän päätteeksi. Väsynyt siippa kysyy PY-feministiltä voisiko tämä siivota tällä kertaa kämpän puoliksi tai tehdä ruokaa ettei hänen taas tarvitsisi. Nähdessään PY-feministin ilmeen mies ymmärtää tehneensä päivän pahimman virheen. Mies laittaa imuria tehokkaammalle vaihteelle PY-feministin jaaritellessa 10 minuuttia naisten ympärileikkauksista Sudanissa, raiskattujen kivityksistä Lähi-Idässä ja haukkuen sortajapatriarkaattimiehen lyttyyn koska tämä kuvittelee että naisen pitäisi siksi hoitaa kotityöt että hän on nainen.
Puhetulvan laannuttua mies nielee kyyneleensä ja vilkaisee ketjussa tupakkaa partsilla tupruttelevaa, itseaiheutetusta kiukusta tärisevää naista ja avaa tietokoneensa. Mies ilahtuu ja alkaa ajatella itsekseen.
"Ah, Minna (nimi mahdollisesti muutettu) on taas laittanut viestin. Hän ymmärtää minua. Hän ei kiihkoile. Hän uskoo työnjakoon tasapuolisuuden nimissä. Hän on älykäs, naisellinen ja omaa ajatuksia".
Koska nainen kuitenkaan ei loppupäivänä aio edes puhua miehelle (paitsi ehkä pummatakseen rahaa mennäkseen tyttöjen kanssa siiderille), mies rentoutuu keskustellen Minnan kanssa netitse loppuillan.
Sama nainen tapaa myöhhemmin ilalla kadulla Kaari Utrion. Utrio ylittää vältellä selvästi päihtynyttä naista, mutta vihdoin hänen on mukiloinnin pelossa vastattava tämän huutoihin.
Feministi on varsin helppo tunnistaa.
"Kaari, mä olen sun suurimpia fanejasi! Sun työ naisten hyväksi on todella innoittanut minua!"
Utrio hymyilee hyväntahtoisesti ja sanoo olevansa iloinen tavatessaan naisten puolesta taistelevan kanssasisaren. Utrio vilkuilee vaivihkaisesti kelloaan naisen jaaritellessa samaa kuin miehelleen ja keksii lopulta syyn millä lähteä. Kaihoisin silmin nainen katsoo Utrion perään nysäksi palanut tupakka kädessään.
Kävellessään Utrion päässä liikkuu: "luojan kiitos minä olen mitä olen ettei minua koskaan tulla samaistamaan tuohon", avaa kaukosäätimellä suuren autonsa lukon ja kurvaa isoon asuntoonsa.
Auktoriteettifeministi voi tuomita naisen esineellistämisen ja orjuutuksen patriarkaatin kauneusnäkemykselle ja silti pistää rahaa kirurgiaan näyttääkseen kuusikymppisenä neljävitoselta eikä kukaan huomaa tätä. Perusyksikköfeministi taas kiroaa miksi kaikki mitä hän kiihkoilee tai kaksinaismoralistelee saa muut yleistämään hänet.
Auktoriteettifeministit istuvat itse työllään tai soluttautumiskyvyllään ostamissaan kartanoissa, katsovat perusyksikköfeministien toikkarointia ja tekevät tarkkoja merkintöjä miten he voivat esittää saman asian ilman että heitä tullaan koskaan samaistamaan heihin.
Jotakuta vedätetään, arvon feministit. Mutta se jokin ei ole joulureki tai patriarkaatti.
Ok. Meillä on siis monenlaisia feministejä. Mutta tarkastellaanpa hiukan syitä sille että feministeillä on oma hierarkiansa.
On olemassa niin sanottu auktoriteettifeministi. Kyseessä on (yleensä) omilla ansioillaan ja työllään asemansa saavuttaneita yksilöitä, joilla on jumalaton pelisilmä hyödyntää tätä hedonistista ajattelutapaa. Heillä on lahjoja ja heillä on tarmoa ajaa tiensä huipulle. Tämä on niin sanottu Kaari Utrio (nimi mahdollisesti muutettu) -malli. He ovat yleimmiten sen verran iäkkäitä että olivat paikalla ja aktiivisina täysi-ikäisinä feminismin synnyn aikaan (ns. ensimmäinen aalto).
Auktoriteettifeministi ei ole erityisen seksikäs, mutta kuitenkin naisellinen ja jopa kaunis (tai ainakin miellyttävän ja neutraalin näköinen tai tarpeeksi varakas hankkiakseen tällaisen ulkonäön) Esimerkiksi myös Elisabeth Rehn (nimi mahdollisesti muutettu).
Sitten meillä on ns. perusyksikköfeministi, josta esittelemme ainakin nyt vain yhden esimerkin. Perusyksikköfeministillä on yleensä korkeintaan keskiluokkainen toimeentulo ja hän on avioliitossa, avoliitossa tai parisuhteessa. Perusfeministi on syntynyt lähes aina niin että ainoat kokemukset feminismin ensimmäisestä aallosta hänellä ovat joko kirjojen, audiovisuaalisten tallenteiden tai vaikka vanhempiensa kertomusten kautta.
Nämä kätevät ohjeet hukattiin ja koska kukaan ei tahtonut myöntää virhettään, keksittiin feminismi.
Jos perusfeministi on ns. Sofi Oksanen/pesäpallomailalla sammutettu palava harakanpesä (nimi mahdollisesti muutettu ja ulkonäön kuvausta mahdollisesti pehmennetty netiketin nimissä)-mallia, hänellä on ulkonäkö joka jo kilometrin päähän kertoo hänestä kaiken. Hänellä on esimerkiksi yksiö/kaksio, johon hän saapuu töistä tai seitsemän tai enemmän vuotta kestäneen yliopisto-opiskelupäivänsä päätteeksi. PY-feministi rojahtaa sohvalle aviomiehen/poikaystävän tiskatessa töiden/koulupäivän päätteeksi. Väsynyt siippa kysyy PY-feministiltä voisiko tämä siivota tällä kertaa kämpän puoliksi tai tehdä ruokaa ettei hänen taas tarvitsisi. Nähdessään PY-feministin ilmeen mies ymmärtää tehneensä päivän pahimman virheen. Mies laittaa imuria tehokkaammalle vaihteelle PY-feministin jaaritellessa 10 minuuttia naisten ympärileikkauksista Sudanissa, raiskattujen kivityksistä Lähi-Idässä ja haukkuen sortajapatriarkaattimiehen lyttyyn koska tämä kuvittelee että naisen pitäisi siksi hoitaa kotityöt että hän on nainen.
Puhetulvan laannuttua mies nielee kyyneleensä ja vilkaisee ketjussa tupakkaa partsilla tupruttelevaa, itseaiheutetusta kiukusta tärisevää naista ja avaa tietokoneensa. Mies ilahtuu ja alkaa ajatella itsekseen.
"Ah, Minna (nimi mahdollisesti muutettu) on taas laittanut viestin. Hän ymmärtää minua. Hän ei kiihkoile. Hän uskoo työnjakoon tasapuolisuuden nimissä. Hän on älykäs, naisellinen ja omaa ajatuksia".
Koska nainen kuitenkaan ei loppupäivänä aio edes puhua miehelle (paitsi ehkä pummatakseen rahaa mennäkseen tyttöjen kanssa siiderille), mies rentoutuu keskustellen Minnan kanssa netitse loppuillan.
Sama nainen tapaa myöhhemmin ilalla kadulla Kaari Utrion. Utrio ylittää vältellä selvästi päihtynyttä naista, mutta vihdoin hänen on mukiloinnin pelossa vastattava tämän huutoihin.
Feministi on varsin helppo tunnistaa.
"Kaari, mä olen sun suurimpia fanejasi! Sun työ naisten hyväksi on todella innoittanut minua!"
Utrio hymyilee hyväntahtoisesti ja sanoo olevansa iloinen tavatessaan naisten puolesta taistelevan kanssasisaren. Utrio vilkuilee vaivihkaisesti kelloaan naisen jaaritellessa samaa kuin miehelleen ja keksii lopulta syyn millä lähteä. Kaihoisin silmin nainen katsoo Utrion perään nysäksi palanut tupakka kädessään.
Kävellessään Utrion päässä liikkuu: "luojan kiitos minä olen mitä olen ettei minua koskaan tulla samaistamaan tuohon", avaa kaukosäätimellä suuren autonsa lukon ja kurvaa isoon asuntoonsa.
Auktoriteettifeministi voi tuomita naisen esineellistämisen ja orjuutuksen patriarkaatin kauneusnäkemykselle ja silti pistää rahaa kirurgiaan näyttääkseen kuusikymppisenä neljävitoselta eikä kukaan huomaa tätä. Perusyksikköfeministi taas kiroaa miksi kaikki mitä hän kiihkoilee tai kaksinaismoralistelee saa muut yleistämään hänet.
Auktoriteettifeministit istuvat itse työllään tai soluttautumiskyvyllään ostamissaan kartanoissa, katsovat perusyksikköfeministien toikkarointia ja tekevät tarkkoja merkintöjä miten he voivat esittää saman asian ilman että heitä tullaan koskaan samaistamaan heihin.
Jotakuta vedätetään, arvon feministit. Mutta se jokin ei ole joulureki tai patriarkaatti.
