Niinpä no näistä sitten pitäisi keskustella siittä sen toisen osapuolen kanssa YHDESSÄ ennen kuin tekee mitään.. Ja ihan samanlailla tuon voisi kääntää toisin päin että kuka korvaa isälle tuon kaiken - menetetyn lapsen, mahdolliset pysyvät haitat ja ongelmat jne.. ? FYYSISET ongelmat on USEIN korjattavissa varsinkin ne jotka liittyy raskaudentuomiin ULKONÄKÖ muutoksiin..
Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmaa mutta ei tuokaan ole reilua että toiselta asianomaiselta RIISTETÄÄN yksi elämän isoimmista asioista kysymättäkään/puhumattakaan hänelle siitä.. Ajattele jos sinä olisit se osapuoli joka et pysty kantamaan sitä lasta ja puolisosi päättää sinunkin puolestasi että ei halua ja abortoi sen lapsen välittämättä sinun haluuista/toiveista eikä edes kysy sinulta. Sinä olisit se joka menettää asian joka olisi tärkeä/haluttu, reilua sinusta?
En puhu ulkonäkömuutoksista vaan ongelmista joita jää harvoille-monille riippuen ihan vaivasta, esim. peräpukamat, laskeumat, huonosti ommellut tikkaukset jotka haittaavat seksielämää myöhemminkin, virtsankarkailu, sektiosta johtuvat komplikaatiot ja vaivat mm. kiinnikkeet jotka tuottavat kipua kauan jälkeenpäin. Ja puhuttiin sitten "oikeista" vaivoista tai ulkonäkömuutoksista, ei ole mikään kevyt juttu mennä veitsen alle "korjattavaksi" jos sä sellaista tarkoitat. Vai lähtisitkö sinä tuosta noin vain leikkauttamaan rintoja, vatsaa, alapäätä? Never been there mutta voin vain kuvitella ne siitä seuraavat kivut ja riskit.
Tässä tapauksessa kyseessä ei ole puoliso. Kyseessä on ihminen jonka kanssa on oltu suhteessa, on harrastettu seksiä, on saatu alulle raskaus, mutta jonka kanssa ei olla parisuhteessa. Jos nyt oletamme että tarinan tapahtuma on tosi. Minä en voi tietää miten tuossa tilanteessa suhtautuisin, mutta en voisi
KOSKAAN kuvitellakaan pakottavani ketään pitämään lasta tai tekemään aborttia vain koska minä haluan.
Tiedätkö että näistä asioista todella usein keskustellaan, mutta silti, syystä tai toisesta, mies muuttaa mielensä matkalla. Usein juuri siihen suuntaan ettei haluakaan vaikka on aluksi ollut niin ihquna isi. Miksi näin? Ei se keskustelu paljon auta kun tositilanne on silti aina eri ja miehellä erihelppo vapaus muuttaa mieltään.
Miksi et vastaa yhteenkään kysymykseen? Mä vastaan sun kysymykseesi: jos minä olisin se joka menettää asian joka on tärkeä/haluttu, ei se ole reilua. Mutta elämä ei ole reilua. Etkä sinä tai kukaan muukaan voi yhdestäkään tapauksesta sanoa että se vahinkolapsi olisi miehelle jotenkin tärkeä tai haluttu. Hyvässä lykyssä siitä tulee sellainen, huonossa tapauksessa ei, vaan se pysyy yhtä vastenmielisenä ajatuksena tai hälläväliä-juttuna kuin se alunperinkin oli.
Isä ei joudu kokemaan raskautta, erityisesti jos ei ole edes naisen elämässä puolisona mukana. Tähdennän edelleenkin että tilanne on aika eri tällaisessa ap:n kaltaisessa "tilanteessa" jossa ei ole sellaisia kuin puolisot, vaan epämääräiset ex-seurustelukumppanit. Isä ei joudu synnyttämään, isä ei myöskään koskaan joudu ottamaan samanlaista vastuuta lapsesta kuin äiti mikäli tilanne siihen valinnanpaikkaan tulee. Näin se vaan on. Ikävä kyllä. Voi kun homma olisikin tasa-arvoisempi, ihan kaikin puolin. Jos isät ensin opettelisi ottamaan sen vastuun, voisi luottamustakin sitä kautta syntyä?