Ex:n toimien selittäminen lapsille

[sk_]

Minusta hätävalhe olisi ollut parempi lapselle kuin tuo. Joskus aikoinaan kun lasten isä ei saapunutkaan lapsia hakemaan sovittuun tapaamiseen, minä sanoin lapsille, että isä on varmasti vaan unohtanut tai on tullut jotain kiireellistä. Jos viestit lapsille jollain lailla, ettei toinen vanhempi välitä tai halua, on siitä enemmän haittaa lapsille kuin sille exälle. Jos meno jatkuu ja lapset kasvaa, osaavat he itse muodostaa mielipiteensä. Toki en ymmärrä miksei lasten kanssa voinut puhua muiden kuullen, mutta lapsien vika se ei ole. Varmasti heistä tuntui pahalle, ettei äidin kanssa päässyt puhumaan, mutta varmasti pahalle tuntuu myös se kun kerrotaan ettei toinen vanhempi halua puhua lapsille.

Vaatii aika paljon ihmiseltä tässä vaiheessa keksiä hätävalhe kyseisen henkilön puolesta, kun tietää mitä tuo henkilö on meille tehnyt aikaisemmin. Mutta tässä kai sitä henkistä vahvuutta koetellaan. Ei tässä tosiaan ole oltu täydellisiä itsekään.

Mutta tuo on hyvä pointti jatkoa ajatellen: "Jos viestit lapsille jollain lailla, ettei toinen vanhempi välitä tai halua, on siitä enemmän haittaa lapsille kuin sille exälle."

Pitää muistaa tuo, kun näitä tilanteita tulee ihan varmasti tulevaisuudessakin.

 

[voi noita eksiä!]

Tartun tuohon vastaavat mokistaan -kohtaan. Toki tässäkin tapauksissa äiti mokasi ja isä voi siitä ihan syyllä huomauttaa, mutta ketä se palvelee, että lapsi asetetaan niiden mokien tuomariksi? Ei tarvitse maalata mitään idealistista sädekehäkuvaa, muttei aina tarvitse voitonriemuisena hehkuttaa lapselle, jos toinen tekee jonkun virheen.

Ei minusta isä ole ollut voitonriemuinen eikä lapsia ole asetettu tuomariksi. Isä sanoi lapsille asian kuten se oli: äiti ei soittanut, koska ei halunnut soittaa, koska autossa oli poikaystävä. Minä en näe tuossa mitään selittelyä isän puolelta.

 

[nöppönen]

Tämä on ot, mutta sivuaa aihetta:

Juuri noin ei pidä tehdä, että selittelee etävanhemman ohareita. Olen psykologian tohtorin kanssa näistä keskustellut ja hän itsekin sanoi lapselle, että että vanhemmalla on sellainen alkoholisairaus, jolle ei voi mitään ja se aiheuttaa näitä lupausten pettämisiä.

No minä en ole nähnyt tarpeelliseksi lapsille sanoa, ettei isä teitä halua nähdä tms. Nykyään tapaamiset sujuvat kaikin puolin loistavasti eikä tarvetta millekään selittelylle ole.

 

[mamacita_]

Mun mielestä isän ei tarvii vastata mitään jos lapset kysyy miksi äiti tekee noin. Voi käskee kysymään äidiltä.

Ja on väärin sanoa lapsille noin kun aloittaja koska syyttävät sitten itseään siitä.

 

[hipuhei]

Minä olisin sanonut, että äiti on nyt autossa, jossa on muita ihmisiä ja on vähän epämiellyttävä jutella, kun toiset kuuntelee korvat hörössä. Itse ainakin koen sen epämiellyttäväksi kenen tahansa seurassa. En minä haluaisi jutella pienessä autossa työkaverit kuulolla. Eli ymmärrän vaimoasi. Eli olisin sanonut rehellisesti lapsille. Ja turha sitä asiaa on enää lasten kanssa jauhaa, anna olla.

 

[Anatolia]

Olisin sanonut, että äiti ei ehdi nyt vastaamaan tai soittamaan - samaan tapaan kuin mekään emme ehtineet vastaamaan kun äiti soitti. Että äidillä on nyt kiireitä, mutta soittaa varmasti myöhemmin.

En todellakaan olisi sanonut että äiti ei halua soittaa. Äitihän soitti...isä ei sitten vissiin vaan halunnut vastata? :snotty:

 

["Vieras"]

Ymmärrän ap:n harmituksen, mutta totuushan ei kuitenkaan ihan kokonaan ollut sekään, ettei äiti halunnut soittaa, koska kuitenkin piti lupauksensa ja soitti lapsille. Silti olisin itse äitinä ehdottomasti vastannut vaikka sitten vähän epäsopivasta tilanteesta, toivotellut lapsille hyvää yötä ja kertonut, että nyt on vähän hankala hetki puhua (voi olla esim. melua autossa), mutta soitellaan vaikka huomenna uudelleen.

Ja tiedän myös sen ap, kuinka ikävää on jatkuvasti miettiä, miten selitellä toisen ohareita lapsille. Mustamaalata ei saisi, mutta ikävä on myöskin koko ajan kääntää asioita exän mokia selitellen ja kuulla siitä huolimatta uudelleen ja uudelleen kysymys: mutta miksi? Itse ainakin tunnustan omien voimien tuossa suhteessa välillä olevan todella rajalliset. Olen miettinyt, miten en joutuisi sen kummemmin selittelemään tai miltei valehtelemaan toisen puolesta lapsille enkä kuitenkaan syyllistyisi mustamaalaamiseen. Paras vastaus, jonka itse olen asiaan löytänyt on, että sanon lapsille, että en tiedä, mutta he voivat kysyä asiasta isältään.

 

[kaffetauko]

Minusta äiti toimi tyhmästi, mutta sitähän et kysynyt. Kysyit mielipiteitä siihen, oletko sinä toiminut väärin. Ja vastaushan on:

Mielestäni kostit nyt lapsille äidin toiminnan. Parempi olisi ollut todeta lapsille, että äiti yritti kyllä soittaa, muttemme ehtineet vastata. Sitten äidillä oli huono hetki, eikä hän siksi soittanut enää uudelleen.

Mielestäni tuossa ei edes tarvita tuota mainitsemaasi hätävalhetta, vaan selitys on totta? Hetki oli äidille huono. Aikuisten kesken voitte sitten kiistellä siitä, pitäisikö äidin miettiä tärkeysjärjestystään.

Lapsia harmitti jo, kun eivät saaneetkaan äidin kanssa jutella. Nyt lisänä paha mieli ajatuksesta, että äiti ei välitä.

 

[sk_]

Olisin sanonut, että äiti ei ehdi nyt vastaamaan tai soittamaan - samaan tapaan kuin mekään emme ehtineet vastaamaan kun äiti soitti. Että äidillä on nyt kiireitä, mutta soittaa varmasti myöhemmin.

En todellakaan olisi sanonut että äiti ei halua soittaa. Äitihän soitti...isä ei sitten vissiin vaan halunnut vastata? :snotty:

Jos tarkoitat että olisinko minä halunnut puhua ex-vaimolleni, niin en tosiaan olisi halunnut. Eli ihan totta puhut. En halunnut vastata, mutta soitin silti takaisin kahden minuutin päästä monta kertaa.

Ja minä en sanonut että "äiti ei halunnut soittaa", vaan että "äiti ei varmaankaan halunnut vastata". Kyllä siinä lapset ihmetteli, kun tämä ensin tämä soittaa. Soitettiin aika nopeasti takaisin monta kertaa. Ja sitten tulee vain tekstiviesti jossa selittää että ei halua puhua autossa lasten kanssa?

Mutta en selittele. Lapsille sanoin väärin.

 

[sk_]

Minusta äiti toimi tyhmästi, mutta sitähän et kysynyt. Kysyit mielipiteitä siihen, oletko sinä toiminut väärin. Ja vastaushan on:

Mielestäni kostit nyt lapsille äidin toiminnan. Parempi olisi ollut todeta lapsille, että äiti yritti kyllä soittaa, muttemme ehtineet vastata. Sitten äidillä oli huono hetki, eikä hän siksi soittanut enää uudelleen.

Mielestäni tuossa ei edes tarvita tuota mainitsemaasi hätävalhetta, vaan selitys on totta? Hetki oli äidille huono. Aikuisten kesken voitte sitten kiistellä siitä, pitäisikö äidin miettiä tärkeysjärjestystään.

Lapsia harmitti jo, kun eivät saaneetkaan äidin kanssa jutella. Nyt lisänä paha mieli ajatuksesta, että äiti ei välitä.

Kiitos kommentista ja olen aika pitkälle samaa mieltä. Yritän ottaa opikseni vastaavissa tilanteissa tulevaisuudessa.

 

[Anatolia]

Eli sun ap ei ole pakko vastata kun entinen vaimosi soittaa lapsillenne.

Mutta kun sä soitat entiselle vaimollesi, niin hänen pitäisi samantien pystyä vastaamaan?

Joopa joo.

 

["Vieras"]

Jos tarkoitat että olisinko minä halunnut puhua ex-vaimolleni, niin en tosiaan olisi halunnut. Eli ihan totta puhut. En halunnut vastata, mutta soitin silti takaisin kahden minuutin päästä monta kertaa.

Ja minä en sanonut että "äiti ei halunnut soittaa", vaan että "äiti ei varmaankaan halunnut vastata". Kyllä siinä lapset ihmetteli, kun tämä ensin tämä soittaa. Soitettiin aika nopeasti takaisin monta kertaa. Ja sitten tulee vain tekstiviesti jossa selittää että ei halua puhua autossa lasten kanssa?

Mutta en selittele. Lapsille sanoin väärin.

Anteeksi puolestani, sanoit todellakin, että äiti ei halunnut vastata ja se oli tietenkin totta. Miten sen totuuden sitten lapsille muotoilee, onkin toinen juttu eikä sitä aina omassa harmituksessaan vain osaa oikealla tavalla muotoilla. Näiden asioiden kanssa joutuu itse kukin vähän kamppailemaan, kun oma suhde exään ei ole niin kovin myönteinen. Itsekin pyrin kyllä siihen, että esitän kritiikin suoraan exälle enkä käytä lapsia puhemiehinä välissämme. Heillä on tietenkin oikeus rakastaa isäänsä, vaikken minä häntä rakastakaan.

 

[sk_]

Eli sun ap ei ole pakko vastata kun entinen vaimosi soittaa lapsillenne.

Mutta kun sä soitat entiselle vaimollesi, niin hänen pitäisi samantien pystyä vastaamaan?

Joopa joo.

Onko tämä ihan tosissaan kommentoitu?

 

[sk_]

Sanotaan tässä nyt vähän vielä tarkennuksena se, että minä en sanonut ainoastaan sitä lapsille että "äiti ei varmaankaan halunnut vastata" vaan sanoin siinä paljon muutakin.

Lähinnä ihmettelyä siinä että "miksi se nyt ei vastaa" ja monta kertaa kun poikakin kysyi että "miksi se ei vastaa" niin sanoin että "en tiedä". Vasta lopuksi kun oltiin soitettu muutama kerta ja sain sen tekstiviestin, niin sanoin lopulta tuon mitä sanoin. Ja poika tietysti tarttui siihen ja toisti sen kuten olin sanonut.

Se olisi pitänyt jättää sanomatta, mutta kun olin itse aika tyrmistynyt ja pettynyt tuosta tekstiviestissä esitetystä selityksestä niin se pääsi sitten suusta. Väärin se oli, mutta olisi ehkä pitänyt ennemmin lukea se viesti sanasta sanaan lapsille, niin olisivat saaneet itse tulkita miten haluaa.

 

[erratic harmaana]

En mä sanonutkaan että äiti olisi toiminut oikein, mutta se ei palvele yhtään kenenkään etua että lapset pettyy niille tosi tärkeässä asiassa noin. En ole curlingin kannalla mutta tämä on kyllä väärä asia pettymykselle, perusturvallisuus ja oma vanhempi. Kyllä ymmärrän että sua harmittaa ap mutta kuten muutkin jo sanoivat, ei hätävale ole välttämätön vaan tosiaan sanot että kysytään sitten äidiltä miksei soittanut.