Ex:n toimien selittäminen lapsille

[sk_]

Meillä oli tilanne, jossa ex-vaimo lupasi soittaa illalla lapsille (alle kouluikäisiä) työmatkaltaan. Hän soittikin, mutta koska meillä oli lasten kanssa iltatoimet kesken, en ehtinyt vastaamaan heti. Soitin takaisin tarkalleen kaksi minuuttia myöhemmin, kun olin jo lapsille kertonut että äiti on luvannut soittaa illalla ja lapset odottivat kovasti kuulla äitiänsä. Ex-vaimo ei sitten vastannutkaan ja yritin monta kertaa soittaa uudelleen ja lapset istuivat sohvalla vieressä odottamassa, että pääsisivät puhumaan äidilleen. Ei vastannut.

Hän laittoi vain tekstiviestin että on nyt autossa, jossa on hänen työkavereitaan, ja näiden joukossaan myös hänen nykyinen poikaystävänsä. Kun hän aiemmin soitti (johon siis en kerinnyt vastaamaan), hän oli mennyt soittamaan johonkin syrjäpaikkaan, jotta muut eivät kuulisi. Toisin sanoen (ei vain omaa tulkintaa, vaimo myönsi): hän ei halunnut puhua lapsilleen puhelimessa poikaystävänsä kuullen.

Lapset kysyivät sitten miksi äiti ei vastaa soittaessani takaisin vaikka oli yrittänyt soittaa ja lähettänyt viestinkin? Mielestäni on käsittämätöntä, että nykyinen poikaystävä menee lasten edelle. Sanoin sitten lapsille syyksi, että äiti ei varmaankaan halunnut soittaa. Se oli ehkä väärin, mutta kun minun mielestä se oli totta ja mielestäni minun tehtäväni ei ole valehdella ex-vaimoni typeriä tekoja lapsille.

Seuraavana päivänä tenttasin tältä, että et voinut sitten soittaa ja että lapset pettyivät pahasti. Poika sitten pettyneenä sanoi, että äiti ei varmaan halunnut soittaa. Ex-vaimo sitten syytti minua, että juuri tuollaista ei saa lapsille sanoa ja motkotti minulle. Ymmärrän kyllä pointin, mutta minulle ei vain uponnut mitä hävettävää siinä on soittaa lapsilleen muitten kuullen. En vain voi ymmärtää.

Olisiko minun siis pitänyt keksiä hätävalhe lapsille ex-vaimoni puolesta, joka ei vaan halunnut poikaystävänsä kuullen puhua lapsilleen? Kysyn ihan tosi mielellä mitä muut ovat mieltä. Ja jos olen toiminut väärin, niin toimin sitten jatkossa toisin.

 

[Jehnny Tightlips]

No, en sitä täysin ymmärräkään, mitä hävettävää varsinaisesti muiden kuullen puhumisessa on, mutta ei minustakaan silti lapselle saa sanoa, että toinen ei halunnut jutella. Tarinasta ei muuten käy ilmi, kuka autoa ajoi, jos on juuri lähtenyt liikkeelle ja ex-vaimosi oli ratissa(?) ei puhuminen olisi ehkä onnistunutkaan ainakaan juuri sillä sekunnilla kun soitit.

 

[sk_]

Aivan. Oletan, että hän ei ollut ratissa. Olisi muuten varmaan sanonut sen ja mielestäni hän ei kyllä yleensä aja noilla reissuilla.

 

[sk_]

Ai niin se tekstiviesti. Hän lähetti siis tekstiviestin takaisin ollessaan jo autossa. Ei siis tosiaan ajanut.

 

[voi noita eksiä!]

Mun mielestä eksä toimi todella typerästi. Hänellä on lapsia ja lupaukset lapsille pidetään. Ei kai se nyt luule, että poikaystävä lähtee meneen, kun sen naisella onkin lapsia, joille pitää soittaa? Sä hoidit asian aivan ok. Siitähän tuossa oli kyse: äiti ai halunnut soittaa/vastata, koska poikaystävä oli kyydissä. Poikaystävä meni siis lasten edelle. Enkä kyllä ymmärrä, miksi meni. Kai se tietää lapsista...

 

[Jehnny Tightlips]

Sä hoidit asian aivan ok.

No, kukaan ei etenkään erotilanteessa ole niin Jeesus, että pystyisi tekemään kaikki asiat täydellisesti ja oppikirjan mukaan. Siinä mielessä minusta on tarpeetonta lähteä raportoimaan lapsille heti, jos toinen tekee jonkun virheen. Eri asia sitten, jos toinen todella jatkuvasti toimii niin, että se vaatii jo jotain selitystä.

Tosin edellinen kommenttini voidaan tietysti kumota sillä, ettei ap:kaan ole erotilanteessa Jeesus.

 

["vieras"]

no äiti teki tosi typerästi, mutta en silti olisi noin lapsille sanonut mitä sanoit. mun mielestä lapset saa muodostaa oman kuvan vanhemmistaan vanhempana ilman että vanhemmat maalaavat toisistaan kuvia suuntaan tai toiseen. olisit voinut sanoa vaikka että et tiedä miksi ei soita, varmaan soittaa myöhemmin.

 

[erratic harmaana]

Musta teit väärin kun sanoit ettei äiti HALUNNUT soittaa. Vaikka tilanne oliskin ollut oikeasti niin, lasta pitää kyllä suojella niin ettei hänen itsensä tarvi semmoisia miettiä. Olisit vaikka sanonut että äidille tuli kiire tms. Arvaa vaan kuinka moni äiti selittelee miksi etäisi ei TAASKAAN tullut vaikka lupasi. Että toinen ei halua puhua hänen kanssaan/nähdä häntä tms.

 

[sk_]

No, kukaan ei etenkään erotilanteessa ole niin Jeesus, että pystyisi tekemään kaikki asiat täydellisesti ja oppikirjan mukaan. Siinä mielessä minusta on tarpeetonta lähteä raportoimaan lapsille heti, jos toinen tekee jonkun virheen. Eri asia sitten, jos toinen todella jatkuvasti toimii niin, että se vaatii jo jotain selitystä.

Tosin edellinen kommenttini voidaan tietysti kumota sillä, ettei ap:kaan ole erotilanteessa Jeesus.

Kyllä minä itsekin siinä sanottuani ajattelin, että tulikohan nyt sanottua väärin, mutta kun muuten siinä olisi sitten pitänyt keksiä hätävalhe. Ajatelkaa tilanne jossa olen kahden nassikan kanssa sohvalla jotka katsoo minua ja odottaa että saa puhua äidilleen ja jonka tietää olevan toisessa päässä, kun ehdin jo sanoa että soitetaan nyt takaisin äidille niin saatte puhua. Se oli vaikea tilanne ja se turhautti.

Myönnän kyllä että olen katkera hänelle vielä joistain asioista ja että se vaikuttaa minun asenteeseen häntä kohtaan.

 

[as if]

Miksi sun pitäis selittää? käske lasten kysyä äidiltä itseltään kun seuraavaksi ovat puheissa.

 

[sk_]

Musta teit väärin kun sanoit ettei äiti HALUNNUT soittaa. Vaikka tilanne oliskin ollut oikeasti niin, lasta pitää kyllä suojella niin ettei hänen itsensä tarvi semmoisia miettiä. Olisit vaikka sanonut että äidille tuli kiire tms. Arvaa vaan kuinka moni äiti selittelee miksi etäisi ei TAASKAAN tullut vaikka lupasi. Että toinen ei halua puhua hänen kanssaan/nähdä häntä tms.

Kyllähän tuossa tosiaan tuntee piston sydämessään, että olisi pitänyt sanoa toisin. Täytyy keksiä jokin selitys lapsille vielä tänään kun tapaus on muistissa, mutta mitä?

Mutta tuo olisi ollut valhe, että "äidille tuli kiire", koska olisi ihan hyvin voinut soittaa ja minä en näe velvollisuudekseni valehdella hänen puolestaan.

 

[rockyroad]

Ehkä olisit voinut sanoa, että äiti ei pysty nyt soittamaan. Mutta olisin saattanut itse toimia samoin kuin sä tuossa tilanteessa. Anna äidin selittää lapsille nää jutut niin ei tartte keksiä hätävalheita.

Sitä en ymmärrä, ettei voi lasten kuulumisia kysyä ja hyvää yötä toivottaa toisten läsnäollessa :O

 

["..."]

Kyllä taas naurattaa kun naiset pitää yhtä vaikka kuinka idiootti olisi.

 

[CandleLight]

Musta teit väärin kun sanoit ettei äiti HALUNNUT soittaa. Vaikka tilanne oliskin ollut oikeasti niin, lasta pitää kyllä suojella niin ettei hänen itsensä tarvi semmoisia miettiä. Olisit vaikka sanonut että äidille tuli kiire tms. Arvaa vaan kuinka moni äiti selittelee miksi etäisi ei TAASKAAN tullut vaikka lupasi. Että toinen ei halua puhua hänen kanssaan/nähdä häntä tms.

Samaa mieltä.

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="...";25231575]Kyllä taas naurattaa kun naiset pitää yhtä vaikka kuinka idiootti olisi. [/QUOTE]

Ai nainen on tämän keskustelun perusteella lakannut olemasta naiselle susi? Maailma vihdoin parantunut.

 

[MIRKAMÖRKÖ]

mä en oo lukenu muitten vastauksia ettei mul mee ajatus sekasin.aattellaa nyt semmosta tilannetta että mun pojat ei oo ollu isänä kanssa 3vuoteen saatika sitten kuulleet mitään muutta ku kännistä örvellystä isältään.ISÄ ASUU NAAPURISsa! ja pointti on se etten ikin puhu paskaa isästä,aina jaksan sanoa että kyl se isä viel saa elämänsä järkättyy ja rakastaa teitä.ei oo sopivaa mustamaalata toista vanhempaa vaik ois totta.

 

[ei ymmärrä]

Ei voi kuin ihmetellä tuon äidin toimintaa. Ois kai se voinut sen verran vastata, että ois sanonut että nyt äidillä on vähän kiire, että soitellaanko huomenna, myöhemmin tms. Enkä todella ymmärrä, jos ei voi työkaverien tai uuden poikaystävän kuullen mitään puhua lastensa kanssa. Itselläni ei ainakaan sellaisia ystäviä ole, eri asia jos on töissä siis tekemässä töitä.

 

[MIRKAMÖRKÖ]

eli sama on et jos teijän mamma ei välitä lapsista ni älä sitä lapsille tunnusta,lapset ottaa sen omaks viaks....

 

[voi noita eksiä!]

Musta teit väärin kun sanoit ettei äiti HALUNNUT soittaa. Vaikka tilanne oliskin ollut oikeasti niin, lasta pitää kyllä suojella niin ettei hänen itsensä tarvi semmoisia miettiä. Olisit vaikka sanonut että äidille tuli kiire tms. Arvaa vaan kuinka moni äiti selittelee miksi etäisi ei TAASKAAN tullut vaikka lupasi. Että toinen ei halua puhua hänen kanssaan/nähdä häntä tms.

Miltä lapsia pitää suojella? Suojella siltä, että äiti pitää poikaystävää tärkeämpänä kuin lapsiaan? Ei niistä etävanhemmista tarvi lähivanhemman mitään sädekehävanhempia tehdä. Tekeevät mokia, vastaavat mokistaan. Aivan niin kuin lähivanhemmatkin.

 

["vieras"]

Kyllähän tuossa tosiaan tuntee piston sydämessään, että olisi pitänyt sanoa toisin. Täytyy keksiä jokin selitys lapsille vielä tänään kun tapaus on muistissa, mutta mitä?

Mutta tuo olisi ollut valhe, että "äidille tuli kiire", koska olisi ihan hyvin voinut soittaa ja minä en näe velvollisuudekseni valehdella hänen puolestaan.

Miksi sun pitäisi selittää? Sano että et tiedä, kysytään äidiltä sitten kun se soittaa.

 

[sk_]

Ei voi kuin ihmetellä tuon äidin toimintaa. Ois kai se voinut sen verran vastata, että ois sanonut että nyt äidillä on vähän kiire, että soitellaanko huomenna, myöhemmin tms. Enkä todella ymmärrä, jos ei voi työkaverien tai uuden poikaystävän kuullen mitään puhua lastensa kanssa. Itselläni ei ainakaan sellaisia ystäviä ole, eri asia jos on töissä siis tekemässä töitä.

Tätä minä kyllä vähän hain. Minusta hänen käytös ei ollut normaalia ja minusta tuntui että jouduin turhaan hankalaan tilanteeseen. En voisi kuvitella tilannetta toisin päin. Minua ei hävetä yhtään puhua lapsille vaikka kuka olisi kuulemassa. Ennemmin olen iloinen siitä että saan jutella ja kuulla lasten äänen.

Siitä huolimatta myönnän tehneeni väärin sanoessani lapsilleni, että äiti ei varmaankaan halunnut soittaa. Tässä on vielä oppimista, että tulisi paremmaksi ihmiseksi.

 

[nöppönen]

Minusta hätävalhe olisi ollut parempi lapselle kuin tuo. Joskus aikoinaan kun lasten isä ei saapunutkaan lapsia hakemaan sovittuun tapaamiseen, minä sanoin lapsille, että isä on varmasti vaan unohtanut tai on tullut jotain kiireellistä. Jos viestit lapsille jollain lailla, ettei toinen vanhempi välitä tai halua, on siitä enemmän haittaa lapsille kuin sille exälle. Jos meno jatkuu ja lapset kasvaa, osaavat he itse muodostaa mielipiteensä. Toki en ymmärrä miksei lasten kanssa voinut puhua muiden kuullen, mutta lapsien vika se ei ole. Varmasti heistä tuntui pahalle, ettei äidin kanssa päässyt puhumaan, mutta varmasti pahalle tuntuu myös se kun kerrotaan ettei toinen vanhempi halua puhua lapsille.

 

[Jehnny Tightlips]

Miltä lapsia pitää suojella? Suojella siltä, että äiti pitää poikaystävää tärkeämpänä kuin lapsiaan? Ei niistä etävanhemmista tarvi lähivanhemman mitään sädekehävanhempia tehdä. Tekeevät mokia, vastaavat mokistaan. Aivan niin kuin lähivanhemmatkin.

Tartun tuohon vastaavat mokistaan -kohtaan. Toki tässäkin tapauksissa äiti mokasi ja isä voi siitä ihan syyllä huomauttaa, mutta ketä se palvelee, että lapsi asetetaan niiden mokien tuomariksi? Ei tarvitse maalata mitään idealistista sädekehäkuvaa, muttei aina tarvitse voitonriemuisena hehkuttaa lapselle, jos toinen tekee jonkun virheen.

 

[voi noita eksiä!]

Minusta hätävalhe olisi ollut parempi lapselle kuin tuo. Joskus aikoinaan kun lasten isä ei saapunutkaan lapsia hakemaan sovittuun tapaamiseen, minä sanoin lapsille, että isä on varmasti vaan unohtanut tai on tullut jotain kiireellistä. Jos viestit lapsille jollain lailla, ettei toinen vanhempi välitä tai halua, on siitä enemmän haittaa lapsille kuin sille exälle. Jos meno jatkuu ja lapset kasvaa, osaavat he itse muodostaa mielipiteensä. Toki en ymmärrä miksei lasten kanssa voinut puhua muiden kuullen, mutta lapsien vika se ei ole. Varmasti heistä tuntui pahalle, ettei äidin kanssa päässyt puhumaan, mutta varmasti pahalle tuntuu myös se kun kerrotaan ettei toinen vanhempi halua puhua lapsille.

Tämä on ot, mutta sivuaa aihetta:

Juuri noin ei pidä tehdä, että selittelee etävanhemman ohareita. Olen psykologian tohtorin kanssa näistä keskustellut ja hän itsekin sanoi lapselle, että että vanhemmalla on sellainen alkoholisairaus, jolle ei voi mitään ja se aiheuttaa näitä lupausten pettämisiä.

 

["ellu"]

Minä olen ainakin sellainen outolintu, etten halua puhua puhelimessa muiden kuullen. Jos puhun, en ole oma itseni ja olen vaivaantunut. Ehkä se on jonkunlaista sosiaalista jännittämistä.

Ehkä kyseinen äiti olisi halunnut puhua lapsilleen rauhassa, ilman muiden kuulevia korvia. Jokatapauksessa lapsille ei saa mustamaalata toista vanhempaa, koska se vahingoittaa vain ja ainoastaan niitä lapsia.

Ja tässä tapauksessa äiti olisi kyllä halunnut puhua lapsilleen, olihan hän järjestänyt itselleen tilaisuuden soittaa. Siinä mielessä et aivan totta lapsillesi puhunut, kun sanoit, ettei äiti halua puhua.