Joo.. siis tottakai on tärkeintä että kaikki ollaan hengissä ja terveitä, mutta arvatkaa, miltä tuntuu nähdä iso mies itkemässä talvitakin perään? "Kun koko mun menneisyys on mennyt". En voi sille mitään, että vaikka kuinka on ex, mulla sattuu sen puolesta. Ja se Mariskooli oli saatu lahjaksi ihmiseltä jota ei enää ole. Samoin moni muu asia.. En jaksa, oon koko yön mielessäni listannut tavaroita, katsonut joitakin valokuvia joita koneella on ja tarkkaillut taustoista tavaraa jota ei enää ole. Ihan hullua! "Ai toiki nojatuoli meni, ja noi lasit, ai oliks meillä silloin noin paljon lautasia".
Kun erottiin, otin mukaan ihan todella vain välttämättömät, eli exälle jäi ihan kaikki. Myös ne minun saamani lahjat ja muistot, lasten piirrustukset ja askartelut.. kirjat. Ei sillä, tavara on tavaraa ja sitä saa aina lisää mutta siinä tavaramäärässä on melkoinen määrä menneisyyttä ja muistoja!
SPR:lle pitää olla yhteydessä ja varmaan seurakunnalle myös. Ja sossuun, jos sieltä auttaisivat.
Itken taas, en edes tiedä onko kyse tällä kertaa niistä kihlajaislahjoista vai exän surusta.
Kirjoitan myöhemmin lisää kun jaksan.