Näin juuri...Kyllä muakin harmittaisi, jos esim. äidiltäni esikoisen syntymän jälkeen saamani korvikset, lakkiaislahjaksi kummitädiltä saatu seinäkello, lasten Turkin-sukulaisiltaan saamat ranneketjut, isäni mulle ostama Aalto-malja yms menisivät.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Minusta aika epäempaattinen kommentti . Tokihan eka ajatus voi olla, että ihanaa, ettei tullut henkilövahinkoja (tietämättä nyt edes, mitä oikeasti on tapahtunut). Sen jälkeen takuulla tulee suru myös henkilökohtaisista ja esim. lapsille rakkaista esineistä ja vaikka sitten mariskoolista, jonka on esim. saanut läheiseltää tai sattuu muuten olemaan tärkeä. Ei se tee ihmisestä materialistia. Itse ainakin surisin melkoisesti, jos kotini vaikkapa palaisi, VAIKKA minulla on vakuutus ja VAIKKA ihmiset säilyisivät.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:tästä sen huomaa kuinka materialisteja sitä ollaan. että ihan marskooli meni..voivoi. valokuvat ehk vielä ymmrrän, mutta helvetti: kukaan ei kuollu! ne oli vaan silti valokuvia ja eihän mitään täältä mukaan saa ku kuolee. teetätät sukulaisille annetuista valokuvista uuden kokoelman.
Vaikka tärkeintä tottakai olisi, ettei kukaan kuollut, niin henkilökohtaisten tunnearvoa tulvillaan olevien esineiden ja etenkin valokuvien menetys surettaisi ja paljon
:/
Ap:lle ja ex-miehelle jaksuja :hug: