Ex-mies haluaa ystävyyttä. En halua.

[alkuperäinen]

Mieheni petti minua pahasti 2 vuoden ajan. Sen jälkeen erosimme. Olimme olleet yhdessä lähes 15 vuotta ja meillä on 2 lasta. Erosta on nyt vuosi ja alan päästä hänestä irti ja petoksesta yli.

Mies on jo monta kertaa kysellyt, miksemme voisi ola ystäviä, kuten monet hänen tuttunsa ex-puolisot. En halua. Yritän olla lapsiin liittyvissä asioissa ystävällinen, mutta muuta en halua vaatia itseltäni. Hän väittää minua hankalaksi ja hän pahoittaa kylmäkiskoisuudestani mielensä. Mutta minä yritän vain ottaa välimatkaa häneen itseäni suojellakseni. Eikö hän nyt sitten osaa päästää minusta irti?

 

["..."]

Ei ole hyväksi sinulle kantaa katkeruutta ja sen tuomaa taakkaa. Ole sinä parempi ihminen kuin hän ja anna anteeksi. (Unohtaa ei tarvitse) Ja jos teillä on 2 lasta niin ajattele lasten parasta siinä että pystyisitte olemaan edes puheväleissä.

 

["mamma"]

Miehesi yrittää päästä takaisn suosioosi, ehkä takaisin elämääsi ja uudestaan suhteeseen.
Tämän ole oppinut miehistä itse. He eivät halua olla ystäviä ellei heillä ole taka-ajatuksia. Eikä varsinkaan jos 2 vuotta on jo mennyt erosta ja nyt yhtäkkiä haluaa "ystävyyttäsi".

Ole asiallinen ja neutraali häntä kohtaan, selität että et koe että ystävyys on mahdollinen ja kerrot että sinulla on vielä eroprosessista tunnevammoja jotka haluat rauhassa parantaa. Voita sanoa että katsotaan sitten kahden vuoden kuluttua uudestaan asiaa.
Jos mies alkaa painostaa sinua tai käyttämään lapsia kiristyskeinona voit sinäkin koventaa otteita ja olla vähän vähemmän neutraali mutta älä itse aloita "riitelyä/väittelyä" hänen kanssaan.

Ja koita hyvä ihminen löytää vähän deittiseuraa (toivottavasti sinulla jo on) että unohtuu vanhat haavat.

Tsemppiä

 

[alkuperäinen]

Mitä tuo tarkoittaa käytännössä? Ja miten se liittyy tuohon etäisyyden ottamiseen?

 

[alkuperäinen]

tuo kommentti oli edelliselle...

Niin, nyt kun tuntuu siltä, että alan itse voida paremmin, niin mies on ruvennut tuollaisia puhumaan. Ihan kuin pelkäisi, että hänen otteensa minuun höltyy. Takaisin en mitenkään voi palata. Mutta ehkä hän on huomannut, kuinka kipeää tämä on ollut ja nyt helpottaa.

 

["mamma"]

[QUOTE="mamma";26990558]Miehesi yrittää päästä takaisn suosioosi, ehkä takaisin elämääsi ja uudestaan suhteeseen.
Tämän ole oppinut miehistä itse. He eivät halua olla ystäviä ellei heillä ole taka-ajatuksia. Eikä varsinkaan jos 2 vuotta on jo mennyt erosta ja nyt yhtäkkiä haluaa "ystävyyttäsi".

Ole asiallinen ja neutraali häntä kohtaan, selität että et koe että ystävyys on mahdollinen ja kerrot että sinulla on vielä eroprosessista tunnevammoja jotka haluat rauhassa parantaa. Voita sanoa että katsotaan sitten kahden vuoden kuluttua uudestaan asiaa.
Jos mies alkaa painostaa sinua tai käyttämään lapsia kiristyskeinona voit sinäkin koventaa otteita ja olla vähän vähemmän neutraali mutta älä itse aloita "riitelyä/väittelyä" hänen kanssaan.

Ja koita hyvä ihminen löytää vähän deittiseuraa (toivottavasti sinulla jo on) että unohtuu vanhat haavat.

Tsemppiä [/QUOTE]

Ai sori se olikin vasta 1 vuosi erosta. Noh, sitä suuremalla syyllä otat etäisyyttä. Sillä on nyt ilmeisesti ryppyjä uudessa suhteessaan ja sikis vanha suola alkaa janottaa.

 

[alkuperäinen]

Voisko oikeesti olla niin? Yököttävää. Se huomaa, että alan katsella muualle päin ja tulee hätä etten olekaan hänessä kiinni. Eikö niin?

 

["vieras"]

Veikkaan, että mies on juuri sitä tyyppiä, joka haluaa hallita ihmisiä ympärillään ja myös manipuloi saadakseen mitä haluaa. Syyllistäminen on siitä selvä merkki. Ystävyyserot eivät ole mikään pakollinen juttu ja kypsän ihmisen merkki, vaan mahdollisia vaan, jos katkeruutta ei enää ole. Kai mies ajattelee myös, että hänen pitäisi saada joku synnispäästö. Älä anna hänen kävellä tunteittesi päältä, vaan ole samanlainen edelleen. Mitä enemmän syyllistää tai tekee pahan olon jollakin tavalla sinulle, sitä vähemmän olet tekemisissä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26990588]Veikkaan, että mies on juuri sitä tyyppiä, joka haluaa hallita ihmisiä ympärillään ja myös manipuloi saadakseen mitä haluaa. Syyllistäminen on siitä selvä merkki. Ystävyyserot eivät ole mikään pakollinen juttu ja kypsän ihmisen merkki, vaan mahdollisia vaan, jos katkeruutta ei enää ole. Kai mies ajattelee myös, että hänen pitäisi saada joku synnispäästö. Älä anna hänen kävellä tunteittesi päältä, vaan ole samanlainen edelleen. Mitä enemmän syyllistää tai tekee pahan olon jollakin tavalla sinulle, sitä vähemmän olet tekemisissä.[/QUOTE]
Ja jos jankkaa jotakin olematonta, niin sano hänelle, että koet käytöksensä rasittavaksi.

 

[alkuperäinen]

Kyllä. Hän on juuri sellainen, että hän haluaa että ihmiset tekee niinkuin hän haluaa

Ja tuo syyllistämiskommenttikin oli ihan oikea. Sitä nimittäin tässä sitten mietin, että olenko oikeasti niin hankala, kun hän niin väittää.

 

["vieras"]

Taitaa olla narsistinen mies. Älä ole tekemisissä muuta kuin pakolliset, jos haluat voida hyvin. Sai jo kiedottua sinut vähän sormensa ympärille, kun onnistui vaikuttamaan käsitykseesi itsestäsi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26990640]Taitaa olla narsistinen mies. Älä ole tekemisissä muuta kuin pakolliset, jos haluat voida hyvin. Sai jo kiedottua sinut vähän sormensa ympärille, kun onnistui vaikuttamaan käsitykseesi itsestäsi.[/QUOTE]
Tai siis narsistisia piirteitä omaava mies.

 

["jos"]

Jos mies haluaisi takaisin elämääsi läheisemmin vähän vaikea kuvitella että hän hakisi sitä pelkän ystävystymisen kautta. Ajattelisin toki tuntematta ex-miestä että kyse on siitä että sinun pitäisi jo unohtaa hänen mielestään mitätön pettäminen ja pystyä väleihin jotka muillakin ex-puolisoilla tuttava piirissä on. Voi tietenkin olla että haluaa näyttää kavereilleen kuinka hyvin asiat on selvitetty erosta ja pettämisestä huolimatta," me olemme jo taas niin hyviä ystäviä".

 

["vieras"]

Ei kukaan kuvittele voivansa ystävystyä eksän kanssa syyllistämällä, vaan normaalisti käyttäytymällä ihan kuin tavallisessa elämässä kenen tahansa kanssa toimitaan. Siksi kyseessä onkin vallankäyttö.

 

[alkuperäinen]

En usko, että hän haluaa suhteeseen kanssani, mutta ei taida kestää sitä, että menettää minut. Häntä myös ärsyttää se, että jankkaan pettämisestä enkä tajua että se on mennyttä ja pitäisi jo unohtaa kaikki semmoinen.

 

[alkuperäinen]

On muuten aika hieno huomata, miten hyviä arvioita te täällä palstalla osaatte antaa, vaikkette tiedä meistä mitään ennestään.

 

["hmh"]

No siis jankkaatko sä siitä pettämisestä? Jos jankkaat, niin miksi?

 

[alkuperäinen]

Nyt en ole vähään aikaan siitä puhunut, mutta heti kyllä tartun sanaan, jos hän vähättelee asiaa. Jankkaan, koska minua häiritsee se, että hän kuittaa sen pikku juttuna, josta minun ei pitäisi olla enää loukkaantunut. Kyse on siis pitkästä sivusuhteesta. Jankkaan, koska se mullisti minun elämäni. Haluan nyt tuosta kaikesta kauas. Siksi en halua mitään ystävyys-juttuja harrastella.

 

["vieras"]

[QUOTE="hmh";26990874]No siis jankkaatko sä siitä pettämisestä? Jos jankkaat, niin miksi?[/QUOTE]
Näin. Sitten ymmärtääkin miehen "ystävystymishalun", jos se tarkoittaa, että "hei, olisitko joskus hiljaa, kun tuon lapset". Ei nuo edeltävät kommentit sitten päde.

 

["vieras"]

Nyt en ole vähään aikaan siitä puhunut, mutta heti kyllä tartun sanaan, jos hän vähättelee asiaa. Jankkaan, koska minua häiritsee se, että hän kuittaa sen pikku juttuna, josta minun ei pitäisi olla enää loukkaantunut. Kyse on siis pitkästä sivusuhteesta. Jankkaan, koska se mullisti minun elämäni. Haluan nyt tuosta kaikesta kauas. Siksi en halua mitään ystävyys-juttuja harrastella.

Sitä pitää silti miettiä tässä vaiheessa jo yksinään. Siinä mielessä mennyt on mennyttä. Mutta ei tietysti tarvitse ystävä olla.

 

["hmh"]

No tietenkään eksän kanssa ei olla ystäviä, varsinkaan jos hän on sinua loukannut pahasti. Asiallisissa väleissä voi silti olla, ja eksän idiotismin, kuten esim. pettämisen, voi hienotunteisesti sivuuttaa olemalla vaiti.

Kyseessä on sinun arvostuksesi ja rakkautesi. Se on mennyttä mikä on mennyttä. Et enää rakasta etkä varsinkaan arvosta sitä ihmistä mikä eksästäsi on tullut, ja sehän häntä sitten tietysti kismittää ja surettaa. Monikin mies pitää tärkeänä että e-naisetkin edes arvostaisivat häntä. Mutta jos se on mennyt ei sitä voi takaisin rakentaa. Ja hankalaahan se on ystäväkään olla semmoisen ihmisen kanssa jota ei laisin voi arvostaa.

Semmoista se on kun erotaan.

 

[alkuperäinen]

Viisaasti sanoit, hmh.

Pettämisestä jankkaaminen tuli liian vahvasti nyt tässä. En ole asiasta puhunut mitään moneen kuukauteen hänelle. (Tai siis muutama piikki kyllä, myönnettäköön.) Siksi hän tuota ystävyyttä ehdotteleekin. Luulee, että meillä on asiat hyvin, vaikka kyse on siitä, etten halua enää pitää yhteyttä. Se taas vähentää ikäviä puheitani häntä kohtaan. Tulipa sekavasti selostettua.

 

["hmh"]

Kuittaat vaan että kiitos tarjouksesta, mutta eiköhän meille nää lasten asioissa yhteydessä olemiset ole ihan tarpeeksi, ystäviä on jo ihan riittävästi sinulla ja eksä voinee hakea omansa muualta...

Ja siis, mulla takana sama tilanne, tosin erosta jo 10 vuotta aikaa. Onhan sen eksän kanssa ollut pitkä yhteinen taival, ja monesti palaa mieleen ihan kivojakin muistoja menneiltä ajoilta; en halua enkä voi sanoa, että elämäni olisi mitenkään mennyt vuosiksi jotenkin hukkaan. Mutta erotessa tosiaan munkin eksä petti minua, ja paljastui muutenkin isommaksi kusipääksi kuin mitä hänestä olisin ikinä uskonut. Sinänsä harmi; haluaisin kovasti kunnioittaa ja arvostaa lasteni isää, mutta kun se ei vaan itseä käskemällä onnistu. Lapsille puhun hänestä hyvää ja muuten ollaan erossa. Munkin eksä halusi olla "ystävää" eron jälkeen - olisi kai ollut jotenkin mukavampaa hänelle. Mutta mulle nyt riittää ihan näin asiavälit, uusi elämäni on sitte ihan eriksensä.

Tsemppiä sinulle erosta selviämiseen. Kaikella on aikansa, teilläkin oli omanne, ja nyt on sinulla uusi ja toivottavasti entistä onnellisempi aika edessä!

 

[alkuperäinen]

Kiitos, hmh. Juuri noin se on. Hänellä olisi helpompaa, jos olisin ystävää. Minulle on helpompaa, ettei liikaa kaveerata. Tuo arvostuksen puute on suuri juttu. Tutusta ihmisestä on tullut vieras.

 

[vanha ämmä]

Ei kai kenenkään ystäväksi "aleta", jos toista ei koeta niin läheiseksi, että tästä voisi tulla ystävä. Pätee myös eksiin. Ystävyyteen kuuluu samanlainen luottamus kuin parisuhteeseen.