Miehen ex yrittää kääntää tytärtään minua vastaan :(

[KukkaTukassa]

Alan tulla hulluksi tämän tilanteen kanssa.

Olen nyt seurustellut kolmisen vuotta mieheni kanssa ja pari kuukautta sitten heitettiin hynttyyt yhteen. Tuli sopiva tilaisuus molempien taloudellisten tilanteiden kannalta ja ostettiin oma yhteinen kerrostalokolmio.
Miehelläni on 12-vuotias tytär, eronnut vaimostaan neljä vuotta sitten. Tulen hyvin juttuun tyttären kanssa, en yritä leikkiä mitään äitipuolta, vaan olen ikäänkuin aikuinen ystävä. Kolmiossamme on meidän makuuhuone, keittiö + olohuone ja yksi ylimääräinen huone jonka annoimme miehen tyttären huoneeksi, hän kun kuitenkin täällä joka toinen viikonloppu asuu ja piipahtaa muutenkin usein käymään. Annoimme hänen sisustaa huoneen täysin oman mielensä mukaan, valita tapetit ja verhot yms.

Miehen ex skitsahti totaalisesti tuosta että tyttärellä on oma huone luonamme. Tyttö on minulle kertonut että ex on paasannut mm. että selkeästi suunnittelemme omaa jälkikasvua jolle huone annetaan. Että nyt vähän mielistellään tyttöä mutta kohta kunhan "meidän lapsi" syntyy niin tytär heitetään ulos huoneestaan ja sen valtaa meidän yhteinen lapsemme. Minulla ja miehelläni ei ole mitään aikomusta hankkia yhteisiä lapsia. Itselläni ei ole lapsia aiemmista suhteista ja olen täysin tyytyväinen elämääni näin. Ja mielestäni on ihanaa että minulla on tytärpuoli jonka kanssa viettää leffailtaa ja puhua tyttöjenjuttuja. Huone on ihan vain ja ainoastaan tarkoitettu miehen tyttären viihtymiseksi, onhan tämä hänen toinen kotinsa.

Ex yrittää muutenkin mustamaalata minua tyttärelleen jatkuvasti. Hän epäilee että mies olisi pettänyt häntä kanssani (emme edes tunteneet eron aikoihin!) ja ties mitä ilkeitä suunnitelmia minulla kuulema on. Yritän varastaa hänen lapsensa, olen hirveä hutsu ja juonittelen vaan yltympäriinsä. Kuulemma.

Tekee tiukkaa kun itse olen eroperheestä pahimmasta päästä, niin olen ollut tiukkana miehelleni siitä että lapselle ei koskaan saa haukkua toista vanhempaa, lasta ei saa käyttää pelinappulana ja jos ja kun mies onkin exälleen vihainen ja katkera niin lapsen takia pitää pystyä tulemaan toimeen edes asiallisesti. Ja mielestäni on ihanaa miten miehen tytär on niin isin tyttö ja mieheni rakastaa tytärtään eniten maailmassa. Enkä halua olla mitään äidin roolia varastamassakaan, mutta välillä on todella vaikeaa pysyä asiallisena kun ex haastaa riitaa koko ajan, haukkuu ja mustamaalaa minua koko ajan ja on niin katkera ja yrittää vaikeuttaa mieheni ja lapsensa tapaamisia.

Tiedän ettei minulla ole mitään valtaa asiaan. Kaikki on miehen ja exänsä välisiä asioita ja tyttö on heidän tyttärensä, ei minun. Silti.... Hyvät mammapalstalaiset valaiskaa minua edes vähän mitä ihmettä tuon exän pään sisällä liikkuu?! _MIKSI_ hän on niin katkera?

Ja eroon ei oikeasti liittynyt mitään pettämisiä, eron syy oli rakkauden sammuminen miehen puolelta. Eli mies oli se joka pisti eron vireille, muttei koskaan pettänyt ex-vaimoaan ja on tyttärelleen mitä parhain isä.

 

[Minki]

Sain sellaisen kutinan että miehesi ex tahtoisi vielä palata yhteen ja lapsen kautta yrittää hankaloittaa teidän suhdettanne ts. jos lapsi vihaa sinua, mies jättää sinut..

Onneksi miehesi tytär on jo niin vanha, että äitinsä manipulointi yritykset todennäköisesti menevät kuuroille korville, kun kerran tytöllä on hyvä olla teidän kanssa. 12-vuotiaat ovat jo todella fiksuja, ja ymmärtävät aika paljon.

En voi muuta neuvoa antaa kuin että yrität olla täysin noteeraamatta tuota exän käytöstä. Mieshän voi toki yrittää exän kanssa jutella asiasta, mutta luulen ettei sillä ole mitään vaikutusta, ainakaan parempaan suuntaan...

 

["Aapee"]

Olen minä yrittänyt tulla toimeen exän kanssa. Välillä on ollut tilanteita joissa olisi ollut kaikkein yksinkertaisinta että minä olisin hakenut tytön harrastuksestaan meille, käynyt sen kanssa shoppailemassa sille uusia talvivaatteita (kun ex valitti että miehen täytyy kustantaa uudet talvivaatteet, minkä mies teki mielellään mutta sillä ehdolla että asiaa ei hoideta "rahat exän tilille" menetelmällä, ja seurauksena se että kun minä kävin tytön kanssa ostamassa takin ja kengät jotka olivat sekä tytön mielestä muodikkaat että minun mielestäni lämpimät ja vuodenaikaan sopivat, niin ei kelvannut. Roskaa kuulema.) Niin hanaa vastaan minkä kerkeää.

Ja jatkuvasti kuulen kuinka yritän esittää äitiä tytölle, ja miten nyt sitä ollaan niin parasta kaveria, karkkia ja sirkushuveja mutta jossain vaiheessa näytän veemäiset karvani.

Hermot menee.

 

[Minki]

Tiedän kyllä, että hermoja se raastaa, ihan omasta kokemuksesta! Oman miehen ex-vaimo on vähän samanlainen, vaan ehkä vielä taitavampi manipuloija... Ehkä se katkeruus joskus väistyy, toivottavasti, viimeistään sitten kun miehesi ex löytää uuden kumppanin..

 

[pipoman]

No on kyllä niin marttyyriä tekstiä että oksettaa. Kyllä itseäni ainakin vituttaisi jos mieheni vaan lähtisi jonkun toisen naisen matkaan ja laiteltaisiin huonetta _minun_lapselleni_ ja leikittäisiin jotain bestistä. Kasvatus on vähän eri asia kuin kaveeraaminen joten vähän epäreilu asetelma tässä. Tuntuu että vaikka muuta väitätkin niin yrität äidistä saada aikaan oikein v-mäisen mielikuvan. Eiköhän tarinan pahis löydy ihan jostain muualta.

Onnea vaan uusperhekuvioon, niiden onnistumiset on kyllä niin nähty.

 

["Mintus"]

Toimi itse juuri niin kuin tähänkin asti aikuismaisesti. Älä välitä exän touhuista, lapsi oppii vähitellen näkemään lävitse noista jutuista jotka ovat panettelua. Jos teillä on turvallista ja mukavaa ja äidin ennustamat asiat eivät tapahdu, niin kehen tai keihin uskoisit lapsen luovan kiinteät ja luottavaiset suhteet. Olkaa te se peruskallio joka pysyy vakaasti ja järkähtelemättä vakaana paikoillaan.
Voin luvata että toimii, itse olen tämän käytännössä omassa elämässäni nähnyt.

 

["vieras"]

Ilmeisesti teidän väleissä on liikaa sitä nyt, että olette tekemisissä muutenkin kuin vain välttämättömissä jutuissa. Sinunhan ei periaatteessa pitäisi kuulla noista jutuista mitään ja mies voisi antaa mennä vaan toisesta korvasta ulos. Kannattaa yrittää rauhoittaa tieten tahtoen omaa elämää eksän negatiivisuudelta. Mitään oikeaa sisältöähän noissa jutuissa ei ole ja pakko kuunnella.

 

["Vieras"]

No on kyllä niin marttyyriä tekstiä että oksettaa. Kyllä itseäni ainakin vituttaisi jos mieheni vaan lähtisi jonkun toisen naisen matkaan ja laiteltaisiin huonetta _minun_lapselleni_ ja leikittäisiin jotain bestistä. Kasvatus on vähän eri asia kuin kaveeraaminen joten vähän epäreilu asetelma tässä. Tuntuu että vaikka muuta väitätkin niin yrität äidistä saada aikaan oikein v-mäisen mielikuvan. Eiköhän tarinan pahis löydy ihan jostain muualta.

Onnea vaan uusperhekuvioon, niiden onnistumiset on kyllä niin nähty.

uusperhekuviot tuppaavat onnistumaan aika hyvin huolimatta sinun katkeruudestasi. Teksti ei ole todellakaan mitään marttyyriä. Minusta on tosi hienoa, että AP ottaa miehen tytön näin hyvin huomioon.

En tiedä mikä sinulle tämmöisen katkeruuden on aiheuttanut, mutta koeta päästä siitä yli - muuten se syö sinut kokonaan.

 

[Pipoman]

[QUOTE="Vieras";25653343]uusperhekuviot tuppaavat onnistumaan aika hyvin huolimatta sinun katkeruudestasi. Teksti ei ole todellakaan mitään marttyyriä. Minusta on tosi hienoa, että AP ottaa miehen tytön näin hyvin huomioon.

En tiedä mikä sinulle tämmöisen katkeruuden on aiheuttanut, mutta koeta päästä siitä yli - muuten se syö sinut kokonaan.[/QUOTE]

Ei katkeruutta, vaan realismia

 

["vieras"]

Pipoman raukka, koitappa itsekin jatkaa eteenpäin vaikka se mies lähtikin toisen matkaan. Sillä et ainakaan saavuta mitään että tuomitset netissäkin jo tuntemattomat ihmiset ja esität epäilysi heidän petollisuudestaan, vaikka aloittajan tekstistä käy selkeästi ilmi, että ex on tässä kyllä se pahoilainen, ei suinkaan ap. Naiset ovat kyllä joskus kuvottavia otuksia. On niiiiiin kiire haukkumaan ja tuomitsemaan ja mustamaalaamaan muita, vaikka sitten ilman minkäännäköisiä perusteita. Puretaan oma pahaolo muihin. Hyi.

 

["Vieras"]

Ei katkeruutta, vaan realismia

Kaikkea muuta: pelkkää katkeruutta, kun joku onkin onnellinen avioliitossaan - ja tulee vielä uuden puolisonsa lapsen kanssa toimeen.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";25653446]Pipoman raukka, koitappa itsekin jatkaa eteenpäin vaikka se mies lähtikin toisen matkaan. Sillä et ainakaan saavuta mitään että tuomitset netissäkin jo tuntemattomat ihmiset ja esität epäilysi heidän petollisuudestaan, vaikka aloittajan tekstistä käy selkeästi ilmi, että ex on tässä kyllä se pahoilainen, ei suinkaan ap. Naiset ovat kyllä joskus kuvottavia otuksia. On niiiiiin kiire haukkumaan ja tuomitsemaan ja mustamaalaamaan muita, vaikka sitten ilman minkäännäköisiä perusteita. Puretaan oma pahaolo muihin. Hyi.[/QUOTE]

tälle :flower:

 

[pipoman]

Nimenomaan, ollaan kiireessä mustamaalaamassa toisia. Itsehän tässä kyseenalaistan vain aloittajan mustavalkoisen näkökulman. On tähän ennenkin törmätty (ja ei, oma mieheni ei ole lähtenyt toisen matkaan) lähipiirissä. Uusi äitipuoli leikkii esimurrosikäisen kanssa parasta kaveria, koska eihän kasvatuksellinen vastuu hälle kuulu, voi joustaa ja hemmotella ja vaikkei lapselle suoraan äidistä pahaa puhukaan niin saa äidin näyttämään hirveältä tiukkapipolta.

Aloittaja on tekstistään päätellen lapseton, joten lienee vaikea astua lähivanhemman saappaisiin. Lähivanhemman, joka ei voi olla aina yhtä hymyä ja kaveria vaan jonka vastuulla on myös laittaa rajoja lapselleen.

Ja inhimillisyyttä peräänkuulutan siinäkin että en itse haluaisi jonkun lapsettoman huolehtivan lapseni talvivaatetuksesta. Ei sillä ettäkö automaattisesti ei siihen kykenisi, vaan sillä että se on vanhempien tehtävä. On hämärä mielikuva että äitipuolen jolla ei ole lapsesta vastuuta tai velvollisuuksia on helppo antaa lapselle periksi asioissa joissa oma äiti ei antaisi. Täten eriarvoinen asetelma. 12-vuotias ei ole enää pikkulapsi mutta lapsi kylläkin.

 

["Vieras"]

Nimenomaan, ollaan kiireessä mustamaalaamassa toisia. Itsehän tässä kyseenalaistan vain aloittajan mustavalkoisen näkökulman. On tähän ennenkin törmätty (ja ei, oma mieheni ei ole lähtenyt toisen matkaan) lähipiirissä. Uusi äitipuoli leikkii esimurrosikäisen kanssa parasta kaveria, koska eihän kasvatuksellinen vastuu hälle kuulu, voi joustaa ja hemmotella ja vaikkei lapselle suoraan äidistä pahaa puhukaan niin saa äidin näyttämään hirveältä tiukkapipolta.

Aloittaja on tekstistään päätellen lapseton, joten lienee vaikea astua lähivanhemman saappaisiin. Lähivanhemman, joka ei voi olla aina yhtä hymyä ja kaveria vaan jonka vastuulla on myös laittaa rajoja lapselleen.

Ja inhimillisyyttä peräänkuulutan siinäkin että en itse haluaisi jonkun lapsettoman huolehtivan lapseni talvivaatetuksesta. Ei sillä ettäkö automaattisesti ei siihen kykenisi, vaan sillä että se on vanhempien tehtävä. On hämärä mielikuva että äitipuolen jolla ei ole lapsesta vastuuta tai velvollisuuksia on helppo antaa lapselle periksi asioissa joissa oma äiti ei antaisi. Täten eriarvoinen asetelma. 12-vuotias ei ole enää pikkulapsi mutta lapsi kylläkin.

asiasta, joka ei kuulu sinulle?

 

["Vieraskin"]

Nimenomaan, ollaan kiireessä mustamaalaamassa toisia. Itsehän tässä kyseenalaistan vain aloittajan mustavalkoisen näkökulman. On tähän ennenkin törmätty (ja ei, oma mieheni ei ole lähtenyt toisen matkaan) lähipiirissä. Uusi äitipuoli leikkii esimurrosikäisen kanssa parasta kaveria, koska eihän kasvatuksellinen vastuu hälle kuulu, voi joustaa ja hemmotella ja vaikkei lapselle suoraan äidistä pahaa puhukaan niin saa äidin näyttämään hirveältä tiukkapipolta.

Aloittaja on tekstistään päätellen lapseton, joten lienee vaikea astua lähivanhemman saappaisiin. Lähivanhemman, joka ei voi olla aina yhtä hymyä ja kaveria vaan jonka vastuulla on myös laittaa rajoja lapselleen.

Ja inhimillisyyttä peräänkuulutan siinäkin että en itse haluaisi jonkun lapsettoman huolehtivan lapseni talvivaatetuksesta. Ei sillä ettäkö automaattisesti ei siihen kykenisi, vaan sillä että se on vanhempien tehtävä. On hämärä mielikuva että äitipuolen jolla ei ole lapsesta vastuuta tai velvollisuuksia on helppo antaa lapselle periksi asioissa joissa oma äiti ei antaisi. Täten eriarvoinen asetelma. 12-vuotias ei ole enää pikkulapsi mutta lapsi kylläkin.

JOS mies ei ole lähtenyt toisen matkaan. Ei ole sun ongelmas lähipiiris asiat.

 

[Joxu]

Hakee omalle pahalle ololle syyllistä ja kohdistaa vihan suhun. Toisilla toi menee ohi. Oon ite ero perheestä, olin 15v kun isä alko pettää äitiä, äitin serkun kanssa. Vanhemmat riiteli ja puhu mulle ja sisaruksille kuinka vaikeeta on ja haukku toisiaan aika räikeestikkin. Isä kuitenkin meni yksiin nuoruuden rakkautensa kanssa lopulta. Ovat nyt naimisissa ja isällä ja nuoruuden rakkaudella kaksi lasta. Mulla ei ole ollu alun perinkään mitään mun äitipuoltani vastaan, lukuun ottamatta alun ennakkoluuloja. Olin 20v kun tapasin mun äitipuoleni ekan kerran ja nykysin ollaan hyviä ystäviä. Äiti oli aluks pahana, oli varma että, hylätään oma äiti ja otetaan uus äiti meijän äitipuolesta. Selitin asian äitille, että kukaan ei vie sun paikkaas, ei kukaan ikinä. Mutta, äitipuoli on sanonu monta kertaa mulle ja sisruksille, että ollaan otettu aivan ihanasti hänet vastaan. Äitipuolesta on tullu meille läheinen ihminen, sydänystävä . Äitipuoli on myöskin kertonu, että muutamalla hänen kaverilla on ollu todella vaikeeta toi uusio perhe kuvio lasten kannalta, lapset ei ole hyväksyny uutta puolisoa. Äitipuoli oli näille kavereilleen sanonu, että me ollaan otettu hänet aivan liikuttavan hienosti vastaan ja ollaan tultu todella läheisiks.

Kyllä se siitä ajan kanssa, älä ota paineita. Mutta, hienoa että, tuut hyvin toimeen tytärpuolesi kanssa . Toivottavasti sun miehen exä käsittää, että hankaloittaa tollasella katkeruudella omaa ja tyttärensä elämää.

 

["Vieras"]

Hakee omalle pahalle ololle syyllistä ja kohdistaa vihan suhun. Toisilla toi menee ohi. Oon ite ero perheestä, olin 15v kun isä alko pettää äitiä, äitin serkun kanssa. Vanhemmat riiteli ja puhu mulle ja sisaruksille kuinka vaikeeta on ja haukku toisiaan aika räikeestikkin. Isä kuitenkin meni yksiin nuoruuden rakkautensa kanssa lopulta. Ovat nyt naimisissa ja isällä ja nuoruuden rakkaudella kaksi lasta. Mulla ei ole ollu alun perinkään mitään mun äitipuoltani vastaan, lukuun ottamatta alun ennakkoluuloja. Olin 20v kun tapasin mun äitipuoleni ekan kerran ja nykysin ollaan hyviä ystäviä. Äiti oli aluks pahana, oli varma että, hylätään oma äiti ja otetaan uus äiti meijän äitipuolesta. Selitin asian äitille, että kukaan ei vie sun paikkaas, ei kukaan ikinä. Mutta, äitipuoli on sanonu monta kertaa mulle ja sisruksille, että ollaan otettu aivan ihanasti hänet vastaan. Äitipuolesta on tullu meille läheinen ihminen, sydänystävä . Äitipuoli on myöskin kertonu, että muutamalla hänen kaverilla on ollu todella vaikeeta toi uusio perhe kuvio lasten kannalta, lapset ei ole hyväksyny uutta puolisoa. Äitipuoli oli näille kavereilleen sanonu, että me ollaan otettu hänet aivan liikuttavan hienosti vastaan ja ollaan tultu todella läheisiks.

Kyllä se siitä ajan kanssa, älä ota paineita. Mutta, hienoa että, tuut hyvin toimeen tytärpuolesi kanssa . Toivottavasti sun miehen exä käsittää, että hankaloittaa tollasella katkeruudella omaa ja tyttärensä elämää.

sinulta tuolle AP:lle :flower:

 

["vieras"]

Ap:lle sanoisin vain, että jos tyttö ei oireile, niin voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos oireilee, on isän asia keskustella äidin kanssa.

Ja pipoman, isän uudella puolisolla ei tosiaan ole kasvatusvastuuta, ei itse asiassa mitään vastuuta lapsesta. Olisi kyllä kamalaa lapselle, jos isän kanssa asuisi joku, joka ei välittäisi lapsesta ollenkaan ja saisi lapsen tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi oman vanhempansa kotona. Aika moni äiti antaa lapsensa viettää aikaa esim. kumminsa kanssa, joka voi hyvinkin olla lapseton. Eikä siinä ihmetellä kasvatusvastuista ja vaatevastuista mitään. Minäkin olen vienyt sukulaistyttöä shoppailemaan ja muutenkin viettänyt aikaa hänen kanssaan silloin kun itsellä ei ollut lapsia. Eikä äitinsä ole ollut asiasta kovin katkera... Tuo äiti on taas vienyt minua ostoksille silloin kun hänellä ei ollut lapsia. En ymmärrä mikä asian muuttaa kovasti, jos tuo shoppailemaan vievä kaveri onkin isän uusi puoliso... Mutta kuin äidin katkeruus. Se ei taas auta lasta yhtään, eikä lähennä äidin ja lapsen välejä.

 

[Millenia]

Nimenomaan, ollaan kiireessä mustamaalaamassa toisia. Itsehän tässä kyseenalaistan vain aloittajan mustavalkoisen näkökulman. On tähän ennenkin törmätty (ja ei, oma mieheni ei ole lähtenyt toisen matkaan) lähipiirissä. Uusi äitipuoli leikkii esimurrosikäisen kanssa parasta kaveria, koska eihän kasvatuksellinen vastuu hälle kuulu, voi joustaa ja hemmotella ja vaikkei lapselle suoraan äidistä pahaa puhukaan niin saa äidin näyttämään hirveältä tiukkapipolta.

Aloittaja on tekstistään päätellen lapseton, joten lienee vaikea astua lähivanhemman saappaisiin. Lähivanhemman, joka ei voi olla aina yhtä hymyä ja kaveria vaan jonka vastuulla on myös laittaa rajoja lapselleen.

Ja inhimillisyyttä peräänkuulutan siinäkin että en itse haluaisi jonkun lapsettoman huolehtivan lapseni talvivaatetuksesta. Ei sillä ettäkö automaattisesti ei siihen kykenisi, vaan sillä että se on vanhempien tehtävä. On hämärä mielikuva että äitipuolen jolla ei ole lapsesta vastuuta tai velvollisuuksia on helppo antaa lapselle periksi asioissa joissa oma äiti ei antaisi. Täten eriarvoinen asetelma. 12-vuotias ei ole enää pikkulapsi mutta lapsi kylläkin.

Kyllä se nyt olet sinä jolle ei mikään kelpaa. Äitipuoli on paska jos on vaan kaveri, mutta ei sitä sitten saa mitään vanhempien asioita tehdäkään, kuten vaikka niiden vaatteiden ostoa. Mitä sitä saa sitten tehdä? Vittuilla lapselle ja suhtautua häneen kylmästi?

Ymmärrän kyllä hyvin, että jätetty osapuoli saattaa olla katkera ja puolison uusi kumppani voi kyllä kirpaista. Mutta aikuisen ihmisen pitäisi olla fiksumpi kuin mollata ja jauhaa paskaa, yrittää rikkoa lapsensa hyviä välejä isänsä uuteen kumppaniin, ystävään.

Asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia, mutta sinun on ihan turha yrittää selittää omaa asennettasi jollakin realismilla. Käännät täysin kiihkottoman aloitustekstin totaalisesti ympäri ja mouhoat niinkuin ap olisi vähintäänkin Lumikin ilkeä äitipuoli.

 

[nöppäri]

Meillä oli joskus muinoin aikalailla tuota samaa, miehen entisen vaimon taholta.

Juurikin esim jos jotakin hommasin, kunnes sitten teinkin niin, että soitin sille muksujen äidille ja sanoin, että ollaan menossa hommaamaan (olkoon vaikka nyt sitten ulkoilu tamineita), olisiko hänellä jotakin toiveita väristä tai mallista.

Ja kappas vaan, ei mitään väliä, kaikki käy. No eipä voinut sitten asiasta enää rutkuttaa kun ei asiaan vaikuttanut vaikka sitä häneltä kysyttiin.

Edelleen ko nainen mustamaalaa lapsilleen isäänsä (mutta ei koskaan minua, jännä juttu) vaikka nämä muksut ovat jo ihan aikuisia, reippaasti pääle 20:siä.

Kyllä ne muksut on jo ihan itse hiffaneet miten ne asiat oikeasti ovat ja kuka on ja mitä.

Menee varmasti ohi jossakin vaiheessa.
Tuo yhteen muutto vaan on varmasti sitten se lopullinen iitti hänen mahdollisille yhteen paluu toiveilleen.

Minä vinkkaisin kuitenkin olemaan hänelle ihan ystävällinen (ei todellakaan kuitenkaan tarvitse mielistellä) ja jos jotain menoja/ hommia on, niistä te tytön isän kanssa sovitte kumpi lasta hakee, jos on teidän ns. kotihuuki.

Exän mielipidettä ei tuossa paljon kannata kysellä.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";25654014]Ap:lle sanoisin vain, että jos tyttö ei oireile, niin voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos oireilee, on isän asia keskustella äidin kanssa.

Ja pipoman, isän uudella puolisolla ei tosiaan ole kasvatusvastuuta, ei itse asiassa mitään vastuuta lapsesta. Olisi kyllä kamalaa lapselle, jos isän kanssa asuisi joku, joka ei välittäisi lapsesta ollenkaan ja saisi lapsen tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi oman vanhempansa kotona. Aika moni äiti antaa lapsensa viettää aikaa esim. kumminsa kanssa, joka voi hyvinkin olla lapseton. Eikä siinä ihmetellä kasvatusvastuista ja vaatevastuista mitään. Minäkin olen vienyt sukulaistyttöä shoppailemaan ja muutenkin viettänyt aikaa hänen kanssaan silloin kun itsellä ei ollut lapsia. Eikä äitinsä ole ollut asiasta kovin katkera... Tuo äiti on taas vienyt minua ostoksille silloin kun hänellä ei ollut lapsia. En ymmärrä mikä asian muuttaa kovasti, jos tuo shoppailemaan vievä kaveri onkin isän uusi puoliso... Mutta kuin äidin katkeruus. Se ei taas auta lasta yhtään, eikä lähennä äidin ja lapsen välejä.[/QUOTE]

tälle

 

["Vieras"]

Kyllä se nyt olet sinä jolle ei mikään kelpaa. Äitipuoli on paska jos on vaan kaveri, mutta ei sitä sitten saa mitään vanhempien asioita tehdäkään, kuten vaikka niiden vaatteiden ostoa. Mitä sitä saa sitten tehdä? Vittuilla lapselle ja suhtautua häneen kylmästi?

Ymmärrän kyllä hyvin, että jätetty osapuoli saattaa olla katkera ja puolison uusi kumppani voi kyllä kirpaista. Mutta aikuisen ihmisen pitäisi olla fiksumpi kuin mollata ja jauhaa paskaa, yrittää rikkoa lapsensa hyviä välejä isänsä uuteen kumppaniin, ystävään.

Asiat ei tosiaan ole mustavalkoisia, mutta sinun on ihan turha yrittää selittää omaa asennettasi jollakin realismilla. Käännät täysin kiihkottoman aloitustekstin totaalisesti ympäri ja mouhoat niinkuin ap olisi vähintäänkin Lumikin ilkeä äitipuoli.

tälle