No puiston naisten Pihla-puolukalle vastailutyyli tulee ekana mieleen, ei sitä vaikka haluaisikin niin noin sanota puistossa kellekään.
Ja vähän sekin että lapsen äidin poissaololle kehitetty syy (lapsivuodepsykoosi) ... niin siinä sitä aggressiota oli mielestäni hiukka liikaa. Eli mietin lukiessani, että on haluttu tehdä romaani aiheesta mies jää yksin vauvan kanssa (hyvä) mutta äidin pitää olla sit niin hirveän kauheasti lapsestaan inhoa tunteva, et eikö olis p a a a a l j o n vähempikin riittänyt. Kyl mä uskon vähemmästäkin että mies voi hoitaa vauvaa yksin, ois ollu kiva lukea realistisempaa kuvausta, näin koin. Ja monessahan se olikin sitä, siksi sitä kyllä luin mieluusti kuitenkin.