Ettei totuus unohtuisi

[kaksi eri asiaa]

Hyvä kirjoitus. Nostan hattua valinnallesi. Kannattaa toki muistaa, että seksi on ihmisen genetiikkaan rakennettu perustarve ja sen sammuttaminen ei kaikilta onnistu eikä ole syytäkään. Samoin on hyvä pitää mielessä, että myös tällä sivustolla on yhtäpaljon naisia, jotka valittavat ongelman olevan miehen seksuaalisen halun puutos. Mikäli pari suhde ei tarjoa riittävää henkistä ja fyysistä tyydytystä, ei siihen ole pakko jäädä. Siihen voi myös jäädä niinkuin sinä olet tehnyt. Ihmisellä täytyy olla valinnan vapaus tässä asiassa.

Yhtälailla monissa suhteissa halut ja haluttomuudet menevät ja tulevat elämäntilanteiden mukaan. Pysyvä haluttomuus on harvinaisempaa ääripäätä.

Monissa suhteissa myös seksuaalisten tarpeiden yteensovittaminen vaatii yritystä ja kompromisseja. Harvalla ne saumattomasti kohtaa. Kyllä olen yhtälailla kuin vaimonikin päätynyt seksin pyörteisiin, vaikka ehdotettaessa on tuntuut, että ei jaksaisi tai että muuta on mielessä. Lasten syntymien jälkeen vaimo ei ollut erityisen halukas seksiin ja taukoa oli aikalaillakin. Raskauksien loppuvaiheissa itseäni ei innostanut tunkea vehjettäni sinne missä oma lapseni kasvaa. Taukoa oli siinäkin. Meidän tapauksessa tillanne kuiten normalisoitui keskustelujen ja molemmin puolisen motivaation myötä. Itse asiassa seksi on parempaa kuin koskaan aiemmin ja sitä on enemmänkin.

Oma suhteesi on aika ääriesimerkki. On hienoa, että olet noin sitoutunut. Tieääkö vaimosi kuinka onnellinen hän on kun on saanut laisesi miehen?

 

[kokenut mies]

aiheuttaa varmaankin tämän palstan luonne. Tänne varmaankin kirjoittavat pääasiassa ne, joille seksi on jostakin syystä elämässä poikkeuksellisen merkityksellistä tai jotka ovat siitä erityisen kiinnostuneita.

Tänne ilmeisesti kirjoitellaan paljon juuri fantasioita, toiveita, puhdasta fiktiota ja ihan harmittomassa viihdemielessä.

Ne haluttomat tai seksin suhteen välinpitämättömät tuskin pitävät palstaa kovin kiinnostavana ja ovat varmaan aliedustettuina. Täten kirjoittajien kesken voi helposti syntyä harha vaikkapa naisten seksuaalisen halukkuuden voimakkuudesta ja yleisyydestä. Ja jokainen tietenkin yleistää helposti oman kokemuksensa (tyyliin "itse olen hyvin seksuaalinen ihminen ja uskon sen olevan yleistä")

Okei. Tietyllä tavalla itsekin yleistän, mutta tutkimustietoon perustuen. Eli voin jotenkin objektiivisesti väittää, ettei tämä palsta heijasta oikein lukuisten tavallisten, terveiden ja normaalien ihmisten arkikokemusta. Tämän vuoksi otinkin kirjoitukseni otsikoksi tuon "Ettei totuus unohtuisi".

Ihan taas noita tutkimustietoja (Haavio-Mannila): Kaksi sadasta yli 30 vuotiaasta ei koskaan ole ollut yhdynnässä. Neljä prosenttia alle 50-vuotiaista on ollut viimeisen vuoden ilman yhdyntöjä. Viimeisen puoli vuotta ilman yhdyntöjä ovat olleet 30-50-vuotiaista naisista noin 20% ja miehistä noin 15% sekä puolet alle 25-vuotiaista, puolet 60-vuotiaista naisista ja puolet 70-vuotiaista miehistä.

Eli en tuonkaan tuloksen perusteella sinänsä pidä itseäni minään ääritapauksena. Harvinaisena ehkä, mutta en ääritapauksena.

 

[kaksi eri asiaa]

Edustaahan tutkimus vain parisuhteissa eläviä? Silloin se voi jollain tasolla indikoida ihmisten seksikäyttäytymistä. Mikäli ei, ei tuo tutkimus kerro mitään pariskuntien seksistä. Sinkuthan ovat ilman milloin mistäkin syystä. Ei pidä unohtaa erosta toipuvia tai leskiä. On myös paljon ihmisiä, jotka haluaisivat seksiä paljonkin, mutta eivät saa syystä tai toisesta. Tuollaisessa tutkimuksessa pitäisi olla suuri otanta, jotta se olisi muutenkin tutkimuksena luotettava.

 

[kokenut mies]

Tutkimuksessa (tai ainakaan sen raportissa)ei oltu eritelty vastaajien parisuhteen laatua. Voi olla, että mainitsemasi ryhmät ovat yliedustettuina noissa "aliseksuaalisissa" prosenteissa. Silti "saamattomuus" on paljon yleisempää, kuin mitä tämän palstan perusteella voisi luulla.

Tutkimuksissa, joissa kysellään tyytyväisyyttä sukupuolielämään, on muitakin sudenkuoppia. Jos esimerkiksi vaimoltani kysytään hänen tyytytväisyyttään, niin hän vastaa asioiden olevan upeasti. Hän on saanut seksiä aina kun on halunnut (viimeksi kuusi vuotta sitten) ja saanut säännöllisesti orgasmin. Eikä toivo muuta.

"Tieääkö vaimosi kuinka onnellinen hän on kun on saanut laisesi miehen?"
Emme ole tehneet tästä numeoroa, enkä pidä itseäni poikkeuksena. Ota huomioon, että tämä tilanne ja päätös kypsyi vähitellen, keskustellen ja pohtien. Jos joutuisit itse vastaavaan, niin saattaisit hyvinkin päätyä samaan ratkaisuun (niin uskomattomalta kuin se ehkä nyt tuntuukin). Jos nimittäin valinnoiksi tulee seksuaalinen nautinto ja kaikki se muu hyvä, mitä (onnellisessa) parisuhteessa on elämään kertynyt. Ei se orgasmi kestä kuin muutaman sekunnin....

 

[kaksi eri asiaa]

Olet varmasti oikeassa monilta osin. Ihmiset toki elämässään pyrkivät elämässään optimaaliseen olotilaan jossa harmonia vallitsee kaikilla osa-alueilla. Ihminen myös sopeutuu mihin vain haluaa sopeutua.

Yleisellä tasolla voisi ehkä argumentoida, että jos ihmiset ajattelisivat kuten sinä edes piirun, vältyttäisiin aika monelta turhalta avioerolta. Porukka eroaa nykyään aivan liian helposti vaikeuksien ilmaanuttua. Kaikissa suhteissa on seksin suhteen ylä- ja alamäkiä. Kun vaikeuksia ilmenee, paukaistaan vieraaseen vuoteeseen heti, koska omaa napaa tuijotteleva ihminen ei ole tyytyväinen. Sitten taas parin vuoden päästä laitetaan kattilat jakoon, kun uusi suhde kohtaa arkisemman vaiheen. Jos kaksi ihmistä eroaa siitä syystä, että eivät jaksa taistella vastoinkäymisten läpi, on ihan sama. Molemmat nuolkoon haavansa. Kun mukana on lapsia, on yhtälö paljon vaikeampi.

Kyllä varmaan on harvinaisempaa, että parisuhteessa ollaan 6 vuotta ilman seksiä. Se ei välttämättä kerro mitään suhteen onnellisuudesta. Se ei tee suhteesta sen huonompaa tai parempaa.Te olette yhteisymmärryksessä päätyneet tuohon ratkaisuun ja se tuntuu toimivan teillä. Monet kaipaavat suhteen fyysistä puolta yhtälailla kokeakseen itsensä onnelliseksi.

Omasta itsestäni tiedän sen, että seksi ei ole ylikorostuneessa roolissa elämässäni. Tykkään seksistä hyvässä parisuhteessa ja se tuntuu tuovan omaan suhteeseen mielenkiintoa, kipinää ja harmoniaa sopivissa määrin. Suhteen vähäseksiset tai välillä seksittömät kaudet koin aika raskaina. Riitojakin oli normaalia enemmän puolin ja toisin turhista asioista. Pidän siitä , että seksi on meillä molempien vastuulla tasapuolisesti. Molemmat ovat aloitteellisia.

Olisinko valmis luopumaan seksistä rakastamani naisen kanssa? en tiedä. Ahdistava kysymys. Pelastaakseni liiton lastentakia ehkä.

 

[ite tykkään]

Jos Sinun todella täytyy liehitellä omaa vaimoasi, niin sitten voisin sanoa, että itse asiassa Sinulla on kylmä ja surkea avioliitto ja minulla ei.

Onko seksintarpeesi niin suuri, että alennut anelemaan sitä, minkä pitäisi olla jotakin spontaania ja luonnollista, jos sitä ylipäänsä on?

Kyllä mä ainakin aina välillä flirttaan mieheni kanssa ja liehitellään toisiamme. Se ei posi sulje sitä, ettemmekö olisi toistemme kanssa myös sängyssä ilman tätä, ettemme hyväksyisi toisiamme täysin tms. se vain on kiihottavaa ja siitä tulee hyvä mieli. Ei riitä, että tiedän, että mieheni haluaa minua, haluan myös tuntea sen. Tämä flirtti ei ole mitään pakollista ja päivittäistä, mutta säännöllistä kuitenkin, onhan se mukavaa. Seksikin on erilaista riippuen milloin mistäkin ja joskus mennään vain toisen ehdoilla ja joskus taas molempien jne. Kyse ei ole työstä!

 

[ite tykkään]

Minusta kolme tärkeintä asiaa parisuhteessa on luottamus, samaa aaltopituus eli on hyvä olla yhdessä, mutta myös erikseen ja seksi. Niin ja olen nainen. Vähempään en tyydy.

 

[kaksi eri asiaa]

Aika hyvin tiivistetty!

 

[ite tykkäään]

"Tieääkö vaimosi kuinka onnellinen hän on kun on saanut laisesi miehen?"
Emme ole tehneet tästä numeoroa, enkä pidä itseäni poikkeuksena. Ota huomioon, että tämä tilanne ja päätös kypsyi vähitellen, keskustellen ja pohtien. Jos joutuisit itse vastaavaan, niin saattaisit hyvinkin päätyä samaan ratkaisuun (niin uskomattomalta kuin se ehkä nyt tuntuukin). Jos nimittäin valinnoiksi tulee seksuaalinen nautinto ja kaikki se muu hyvä, mitä (onnellisessa) parisuhteessa on elämään kertynyt. Ei se orgasmi kestä kuin muutaman sekunnin....

Seksissä on muutakin kuin orgasmi, se mitä tapahtuu ennen orgasmia ja orgasmin jälkeen... Yksi seksikerta voi kestää tunteja ja ne tunnit voivat elää päässä viikkoja.
Et muuten itsekään taida olla kovin seksuaalinen ihminen, jos olet 6 vuotta elänyt selibaatissa. Itse varmaan sopisin mahdollisuudesta sivusuhteeseen tms. jos en saisi koskaan sekä seksiä että läheisyyttä. Voipi olla, että rakkautenikin vähenisi, koska miellän parisuhteen yhdeksi pilariksi seksin ja läheisyyden.

 

[Xy1]

Taitaa olla parempi jättää kommentoimatta, koska "kokenut mies" kuulostaa jo ihan samalta kuin täällä aiemmin kirjoittanut "miesnäkökulma. Onneksi meidän parisuhteessa molemmat haluavat ja nauttivat seksistä, muun hyvän lisäksi. Mielenkiintoista, että naisilta on tullut niin vähän kommentteja. Kyllä sitä muuten ollaan...

 

[kokenut mies]

En osaa laittaa omaa seksuaalisuuttani mihinkään erityiseen asteikkoon. Mihinpä nyt sitten vertaisin? Varmaan viettini on alhaisempi kuin esim. Xy1:n, mutta onko se tilanteen syy vai seuraus, on tietenkin avoin kysymys. Sen olen huomannut, että harjoitus tekee mestarin - selibaatissakin. Nyt uskon, että monet katoliset papit kyllä pystyvät pitämään itsensä kurissa. Kyse on aina motivaatiosta.

Senkin tiedän, etten edes seksin vuoksi ole valmis mihin tahansa. Minulla on myös tapa koettaa miettiä asioita ja pyrkiä objektiivisuuteen, itsenikin suhteen.

Kun olen pohtinut sivusuhteen mahdollisuuksia (kyllä, olen joskus pohtinut ja tilaisuuskin olisi tuolloin ollut) ja todella punninnut vaihtoehdot, niin olen katsonut riskit liian suuriksi.

Vaikka vaimo voisikin ehkä hyväksyä tilanteen, niin minusta kuolisi jotakin arvokasta seksisuhteessa naiseen kanssa, jota kohtaan minulla ei olisi kuin ystävyydentunteita. Olenko varma, että hän hyväksyisi tilanteen (ko. henkilö oli selvästi ihastunut minuun) ja tyytyisi siihen, mitä voin antaa. Ja voisinko itse pitää tunteet erillään. Pahimmassa tapauksessa olisin siis sotkenut siis kolmen aikuisen ihmisen ja lasteni elämän. Mikään nautinto, sekuntien tai tuntien, ei ole sen arvoinen.

 

[kokenut mies]

Ketju jatkuu ja polveilee, eikä uusia ajatuksia enää nousse kehiin.

Tämä keskustelu oli ehkä väärällä foorumilla, koska - kuten jo yllä totesin - tällä palstalla varmaan esiintyvät ihmiset, joiden elämässä seksi on tavanomaista keskeisempää. Jollakin toisella palstalla olisi vointu syntyä vahän monipuolisempi ajatustenvaihto.

Toisaalta tarkoitukseni oli nimenomaan muistuttaa todellisuudesta, joka on moniulotteisempi kuin tämä palsta antaa ymmärtää. Elämää voidaan mittailla muillakin ulottuvuuksilla kuin kalun koolla ja erektiokulmalla.

 

[parillinen]

aiheuttaa varmaankin tämän palstan luonne. Tänne varmaankin kirjoittavat pääasiassa ne, joille seksi on jostakin syystä elämässä poikkeuksellisen merkityksellistä tai jotka ovat siitä erityisen kiinnostuneita.

Tänne ilmeisesti kirjoitellaan paljon juuri fantasioita, toiveita, puhdasta fiktiota ja ihan harmittomassa viihdemielessä.

Ne haluttomat tai seksin suhteen välinpitämättömät tuskin pitävät palstaa kovin kiinnostavana ja ovat varmaan aliedustettuina. Täten kirjoittajien kesken voi helposti syntyä harha vaikkapa naisten seksuaalisen halukkuuden voimakkuudesta ja yleisyydestä. Ja jokainen tietenkin yleistää helposti oman kokemuksensa (tyyliin "itse olen hyvin seksuaalinen ihminen ja uskon sen olevan yleistä")

Naiset etenkin ovat aloittaneet kaikki miehensä haluttomuutta koskevat ketjut tuonne parisuhdepuolelle... kyllä se mustakin on nimenomaan PARISUHDEongelma, jos parisuhteessa ei ole seksiä.

 

[parillinen]

Taitaa olla parempi jättää kommentoimatta, koska "kokenut mies" kuulostaa jo ihan samalta kuin täällä aiemmin kirjoittanut "miesnäkökulma. Onneksi meidän parisuhteessa molemmat haluavat ja nauttivat seksistä, muun hyvän lisäksi. Mielenkiintoista, että naisilta on tullut niin vähän kommentteja. Kyllä sitä muuten ollaan...

Naiset tuntuu käsittelevän haluttomuusongelmaa (omaa ja miehensä) tuolla parisuhdepalstalla... Itsekin hakeutuisin sinne palstalla, jos olisi tämä ongelma ja haluaisin siitä mielipiteitä. Onko tämä sitä joidenkin miesten paljonpuhuttua putkiajattelua, että parisuhde ok, mutta seksiä ei, joten kyseessä on seksiongelma, kun taas useimmat naiset näköjään näkee seksittömän parisuhteen nimenomaan parisuhdeongelmana (paitsi tämän ketjun aloittaneen vaimo).