Niinpä. Esim. kun olin alle vuoden ikäisen lapsen äiti ja ajattelin kaiken olevan hyvin, niin syöpä olikin uusiutunut. Siitä selvisin ja jonkun aikaa taas sain ajatella, että kaikki on on hyvin. Sitten alkoi kivut lonkassa ja leikkaukseen pääsen ens kuun alussa, kun kipujen alkamisesta on lähes kaksi vuotta. Keskenmenon ehdin tuossa välissä vielä kokea.Alkuperäinen kirjoittaja Lillu:
Että seuraavaa odotellessa.
Aamen
Minun mielestä asiaa voisi paremminkin ilmaista niin, että ihmisestä hiotaan liikoja särmiä, joskus kovallakin kädellä.Alkuperäinen kirjoittaja åaef:
vieras
Mä ainakin uskon, että vastoinkäymiset vahvistaa. Olet vielä hengissä kuitenkin.Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
En itse usko Jumalaan, mutta tavallaan ei Hän ole antanut sullekaan enempää kannettavaksi kuin mitä oot jaksanut, eikö vaan? Ja varmaan osaat sairauksien ja muitten vastoinkäymisten jälkeen katella maailmaa hiukka toisin? Siis tarkoitan ettei ihan kaikki ongelmat tunnukaan loppujen lopuksi kovin suurilta.Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Olen kanssa vähän samoissa ajatuksissa. Omassa elämässänikin on muutamaan vuoteen kerennyt tulemaan useampikin iso kolaus (tai ainakin omasta mittakaavasta tuntuen iso). Siltikin näen että olen niistä selvinnyt ja elämä jatkuu ja tosissaan niillä vaikeimmillakin hetkillä on aina ollut jotain positiivista vastapainoksi.Alkuperäinen kirjoittaja Lillu:
En tiedä tarviiko sen olla uskoa Jumalaan, jollain se on vain uskoa tulevaan. Ihmiset kun voi suhtautua asioihin eri tavalla. Joillekin vaikeudet tarkoittaa sitä ettei enää kannata mitään yrittääkään kun kaikki menee kuitenkin päin p:tä. Toiset taas jaksaa silti yrittää ja saattavat löytää itsestään uusia vahvuuksiakin. itse ainakin monesti sain muiden äitien juttuja kuullessani kokea olevani onnekas, koska oma elämäni ei suinkaan mennyt sekaisin sellaisista pikkujutuista kuin joillain toisilla. Samalla oppi myös iloitsemaan ihan tavallisesta arjesta ja niistäa asioista jotka muuten olisivat olleet itsestäänselvyyksiä.
vieras
Sanonta on typerin kaikista.
Sen piiloviesti on, että kaikesta pitää selvitä ja että kovia kokeneet ihmiset olisivat jotenkin vahvempia selviytymään vastoinkäymisistä.
Sen piiloviesti on, että kaikesta pitää selvitä ja että kovia kokeneet ihmiset olisivat jotenkin vahvempia selviytymään vastoinkäymisistä.
Madicken04
Ja todellakin sen onnen ja jaksamisen löytää ihan omasta arjesta, jos joskus sen verran rauhoittuu, istuu persiilleen, ja hetken katselee ympärilleen.
Juurikin näin. Ketä sen voimansa löytää uskosta Jumalaan, niin tehkööt. Tuossa täysin samaa mieltä että täytyy uskoa tulevaisuuteen, ettei kaikki vaikeudet ikuisuuksia kestä.
Ja todellakin sen onnen ja jaksamisen löytää ihan omasta arjesta, jos joskus sen verran rauhoittuu, istuu persiilleen, ja hetken katselee ympärilleen.
minä
En tähän sanontaa usko...Mä oon ainakin ihan poikki ainaisten vastoin käymisten kanssa, tuntuu kuin selkä olisi katkennut
o
No eihän tuo mikään absoluuttinen totuus ole, vaan sellainen tapa ajatella, josta saa voimaa silloin kun on vaikeaa.
Ihan hyvä ajatus mun mielestä, vakka en varsinaisesti Jumalaan uskokaan.
Ihan hyvä ajatus mun mielestä, vakka en varsinaisesti Jumalaan uskokaan.
o
Onko tässä ketjussa joku jolle on annettu enemmän kuin kestää? Ja miten se ilmenee? Hengissä ainakin olette, ilmeisesti.
o
Joo, itse myös oikeastaan jätän sen Jumalan siitä pois ja ajattelen, ettei kohtalo anna sellaista, mistä en voisi selvitä. Tietysti oikeasti tilanteita voi tulla, etten enää selviäkään.Alkuperäinen kirjoittaja Lillu:
Tuo onkin sanonnan positiivinen puoli ja siihen turvaan omassa elämässäni.Alkuperäinen kirjoittaja ******:
Mutta sitten on niitä tilanteita joissa ne voimat oikeasti loppuu, saattaa käydä kenelle tahansa meistä. Silloin toisen (varsinkin henkilön kellä ei ainakaan meidän silmissä ole todellisia vastoinkäymisiä ollutkaan) sanomana tuo voi satuttaa todella pahasti. :/ Aivan kuin siinä väheksyttäisiin koko ongelmiamme ja meitä itseämme.
Aikanaan diakoniaopintojen aikana pappimmekin varoitteli käyttämästä tuota sanontaa...
Niin olen hengissä, mutta olen aivan oikiasti miettinyt, että jaksanko syöpää kolmatta kertaa. Viimeksikin hoidot olivat todella rankat ja seuraavalla kerralla ne olisi vielä rankemmat. Mutta voihan olla, että ei sitä enää tuu tai tulee joku muu syöpä. Sitä kun ei tiedä.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei hengissä oleminen tarkoita että on vastoinkäymiset kestänyt. Ihminen voi henkisesti olla täysin rikki ja lopussa. Kyllä hän on silloin enemmän taakkaa saanut kuin mitä jaksaa kantaa.Alkuperäinen kirjoittaja o:
Tämä vaikuttaa ilman muuta kaikkeen muuhunkin elämiseen ja olemiseen. Mielestäni terve mieli ja terve kroppa kulkee käsi kädessä.
Jes. Psyk. puolella on paljon pitkäaikaispotilaista/asiakkaita jotka ovat jääneet tuohon painajaiseensa ilman että heillä olisi voimia nousta siitä. Jotkut paremmassa kunnossa kuin toiset, mutta yhtälailla rikki silti.Alkuperäinen kirjoittaja Lillu:
vieras
En tiedä tuosta sanonnasta...Itse olen kokenut että en ilman Jumalaa olis jaksanut vastoinkäymisiäni. Itse olen saanut olla melko terve, no, sairastin masennuksen mutta se lienee "tervettä" rankkojen kokemusten jälkeen. Mieluummin olisin sairastunut itse syöpään, lapseni sijaan, kokenut hoidot mieluummin itse kuin antanut lapseni kokea ne. Kun toinen lapsi syntyi sairaana, tuntui että miten minä vielä jaksan pysyä vahvana, saanko pitää tämän vai enkö uskalla kiintyä ollenkaan. Välillä tuntuu ettei ole mitään järkeä kun aina sattuu ja on jaksamisen äärirajoilla. Mutta mitä vaihtoehtoja minulla on? Ei mitään, se on vaan jasettava, lasten takia. Rukoilen voimia Jumalalta ja ilmeisesti olen niitä saanut kun olen vieläkin melko selväpäinen. En tiedä voinko jossain vaiheessa sanoa vastoinkäymisten vahvistaneen. Uskon että vaikeuksista voi selvitä mutta sen tiedän että helppoa se ei ole. Ei mulla ole mikään voittajafiilis (vaikka tietysti esikoinen on terve ja se on mahtavaa, ja toisen lapsen kanssa suunnilleen pärjää, vaikkei koskaan terve tule olemaankaan) olen peloissani odottaen seuraavaa koettelemusta. Ikuiset arvet näistä jää, vahva ei ole varsinaisesti sana millä kuvailisin itseäni, mutta Jumalaan uskon, muuten en jaksaisi.