Että mä inhoan noita eskarista ja koulusta tulevia nalleja ym.jotka matkaa perheen mukana viikon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Echo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meidän muksujen nallevihoissa ei ole vaadittu eikä odotettukaan mitään hienoja valokuvahässäköitä. Kuvan/kuvia saa laittaa jos haluaa, valtaosalla niitä ei ole. Enemmän tarkoitus on että lapset itse omin sanoin kertovat arjestaan ja lapsi saa myös itse piirtää vaikkapa viikonlopun kohokohdan. Eli lapset ovat ihan itse tehneet tehtävän, mun osuus on ollut vain kirjoitustaidottoman kohdalla puhtaaksikirjoitus.
No tuon ymmärrän, jos se on lapsen tehtävä. Kuvitusta myöten. Mutta jos aikuinen tekee sen, niin sehän on silloin vain osoitus vanhemman luovuudesta ja taidoista. Minusta tuollainen olisi ihan hauska tehdä, mutta ei se kertoisi lapsen taidoista yhtään mitään.
 
[QUOTE="tinkeli";29658282]Kukaan vastustajista ei muuten ole tainnut kertoa, mikä olisi vanhempana kiva eskari- tai koulutehtävä. Vai onko koulun tehtävä se, että vanhempi voi ulkoistaa kaiken kouluoppimisen luokkatilassa tapahtuvaksi? Siirtääkö vanhemmat tällä tavalla asennetta, jolloin lapsi ei tee kotiläksyjään sitten edes itsenäisesti vanhempana?[/QUOTE]

Voi sen asian näinkin nähdä, ymmärrän kyllä tämänkin pointin. Mutta, jotenkin vaan naurattaa ja ärsyttää tällaiset. Siis omat lapseni eivät vielä koulussa tai eskarissa ole (esikoinen menee eskariin vuoden päästä), mutta voin kuvitella tilanteet hyvin ja olen tällaisista saanut kuulla ystäviltä, joiden lapset on jo koulussa.

Tarkoitus on hyvä ja aina harmittomalta nuo nallet ja koirat kuulostaa (sorry vaan ap :D), mutta kun aina on niitä vanhempia ja vatipää-opettajia jotka vahingossa tai tahallaan vesittävät mukavan jutun vertailulla ja kilpavarustelulla.

Jos ajatellaan, että on ne normiläksyt ja normaalit kuviot perheessä jossa kaikki harrastaa jotain ja lapsia vaikka neljä, niin en yhtään ihmettele että vanhempia alkaa ylimääräiset jutut rassata jossain vaiheessa.
 
Onhan tässä jo monta kertaa sanottu että tehtävä on hyvä sillon kun lapsi sen itse pystyy tekemään.

Kysyin tuolla sulta aiemmin, etteikö eskari-ikäiset osaa leikata ja liimata. Ja sanella, jolloin vanhempi voi kirjoittaa tarinan ylös. Ja piirtää, jos ei ole printteriä. Eli siis sun mielestä juurikin kuuluu ulkoistaa koko opetussuunnitelma koulussa tapahtuvaksi.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29658305:
No tuon ymmärrän, jos se on lapsen tehtävä. Kuvitusta myöten. Mutta jos aikuinen tekee sen, niin sehän on silloin vain osoitus vanhemman luovuudesta ja taidoista. Minusta tuollainen olisi ihan hauska tehdä, mutta ei se kertoisi lapsen taidoista yhtään mitään.

Omalla eskarilaiseni oli "nallevihkonsa" ensimmäinen, joka kirjoitti ITSE nallen seikkailuista. Eihän siihen kovin montaa sivua tekstiä tullut, mutta itse kirjoittaminen oli hänelle tärkeää, joskin tähän raporttiin aika nihkeästi eskarissa sitten suhtauduttiinkin. Harmittamaan jäi. :( Ja allergiaperheenä kiva olisi ollut myös tajuta heti ensimmäisenä pestä tämä kissaperheessä edellisenä viikonloppuna majoittunut, kissakarvoja täynnä oleva ötökkä.
 
[QUOTE="tinkeli";29658321]Kysyin tuolla sulta aiemmin, etteikö eskari-ikäiset osaa leikata ja liimata. Ja sanella, jolloin vanhempi voi kirjoittaa tarinan ylös. Ja piirtää, jos ei ole printteriä. Eli siis sun mielestä juurikin kuuluu ulkoistaa koko opetussuunnitelma koulussa tapahtuvaksi.[/QUOTE]

Senkin olen moneen kertaan sanonut, että mielestäni on ok jos lapsi itse piirtää kuvat.

Mä olen sitä mieltä että lapset saa päiväkodissa opetella vessankin pesua, että en todellakaan ole sitä mieltä ettei lapsen tarvitse mitään tehdä. Ja kotona jo 1v osallistuu kotitöihin (tyhjentää astianpesukonetta, pyykii pölyjä ja pöytää jne).
 
[QUOTE="tinkeli";29658282]Kukaan vastustajista ei muuten ole tainnut kertoa, mikä olisi vanhempana kiva eskari- tai koulutehtävä.[/QUOTE]

Minulla ei ole ollut mitään sitä vastaan, että lukemaan oppijalla on ollut kortti, minkä vanhempi kuittaa, kun lukuläksyt on tehty kahteen kertaan ääneen lukien. Löhötään vieretysten ja minä seuraan sitä lukemista, että kaikki tulee luettua, eikä vaan arvata tai vahingossa hypätä seuraavalle riville. Sinällään olen sitä mieltä, että eskari- ja koulutehtävät tulevat lapselle itselleen, eivät ne kuulu vanhempien tehtäväksi, vanhemmat vain valvovat, että ne tulevat tehtyä. Vanhempien ei edes kuulu korjata virheitä, enintään siinä ääneen lukemisessa voi korjata, mutta kirjallisissa tehtävissä on parempi antaa virheiden olla, jotta koulu näkee, missä koululainen menee taidoissaan. Olen jopa keskustellut opettajien kanssa, että pitäisikö kirjoistus ja laskuvirheistä huomauttaa ja heidän kantansa on ollut, että antaa niiden virheiden vaan olla, että he näkevät, missä tarvitsee vielä opetusta.

Minusta myöskin kirjoitusvihko on ollut ihan hyvä keksintö. Siinä lapsi kirjoittaa päivittäin vähintään kolme lausetta ihan mistä haluaa, alkuun ehdotuksena oli, että kertoo siitä mitä päivän mittaan on tehnyt. Alkuun ne olivat tyyliin "Tein läksyt. Söin ruokaa. Pelasin." Myöhemmässä vaiheessa on tullut jo sivujen pituisia tarinoita.
 
[QUOTE="diipadaa";29658322]Omalla eskarilaiseni oli "nallevihkonsa" ensimmäinen, joka kirjoitti ITSE nallen seikkailuista. Eihän siihen kovin montaa sivua tekstiä tullut, mutta itse kirjoittaminen oli hänelle tärkeää, joskin tähän raporttiin aika nihkeästi eskarissa sitten suhtauduttiinkin. Harmittamaan jäi. :( Ja allergiaperheenä kiva olisi ollut myös tajuta heti ensimmäisenä pestä tämä kissaperheessä edellisenä viikonloppuna majoittunut, kissakarvoja täynnä oleva ötökkä.[/QUOTE]

Sitten voi toivoa, että seuraavan kerran on teidän vuoronne, luovuttaisitte nallen eteenpäin tähän perheeseen, ja viimeiselle sivulle voitte kuvailla yksityiskohtaisesti koko perheen vatsataudin ja mainita, että olette niin poikki ettette jaksaneet viedä nallea pesulle.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
[QUOTE="diipadaa";29658322]Omalla eskarilaiseni oli "nallevihkonsa" ensimmäinen, joka kirjoitti ITSE nallen seikkailuista. Eihän siihen kovin montaa sivua tekstiä tullut, mutta itse kirjoittaminen oli hänelle tärkeää, joskin tähän raporttiin aika nihkeästi eskarissa sitten suhtauduttiinkin. Harmittamaan jäi. :( Ja allergiaperheenä kiva olisi ollut myös tajuta heti ensimmäisenä pestä tämä kissaperheessä edellisenä viikonloppuna majoittunut, kissakarvoja täynnä oleva ötökkä.[/QUOTE]
Tätä mä oikeastaan ajoin takaakin. Eli kyllähän aikuinen voi panostaa vaikka koko viikonlopun siihen, että keksii ihanan tarinan, kuskaa nallea ympäriinsä tarinaa tukeviin paikkoihin ja räpsii loistavia valokuvia, joita vielä tarpeen mukaan editoi kuvankäsittelyohjelmalla. Jos miettii, miten upeita blogejakin jotkut pitävät. Mutta takuulla on eroa kuin yöllä ja päivällä, jos taiteellisesti lahjakas aikuinen tekee upean kuvakollaasin nallen matkasta, kuin jos puuväreillä piirtävä eskarilainen tekee sen itse. Minusta vanhemmille pitäisi ainakin kertoa, mitä tuolla tehtävällä on tarkoitus mitata ja vaikuttaako esitetty raportti esim lapsen johonkin arvosanaan.
 
Oottakaa vaa ku ne menee riparille. Kaveri joutu käymään viikonloppuna sen lapsen kanssa ihan ihme sessioissa juttelemassa muiden vanhempien kanssa ja kirkoonki piti raahautua. Melekein yhtä paljon piti vanhemman osallistua kuin lapsen tossa touhussa nykyään.
Mua kaikki tollanen ärsyttää, olen jo kouluni käynyt ja tehtäväni tehnyt. En ei jaksaisi, ja todellakin pehmolelu tuntuu urkkimiselta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29658305:
No tuon ymmärrän, jos se on lapsen tehtävä. Kuvitusta myöten. Mutta jos aikuinen tekee sen, niin sehän on silloin vain osoitus vanhemman luovuudesta ja taidoista. Minusta tuollainen olisi ihan hauska tehdä, mutta ei se kertoisi lapsen taidoista yhtään mitään.

Niin no meillä on ollut ohjeistuksena nimenomaan että lapsi tekee. Tietty joka vuosi löytyy niitä vanhempia jotka haluavat tehdä vimpan päälle jälkeä kuvakollaaseineen ja josta selvästi näkee ettei tekstikään ole lapsen itsensä sanelemaa. Mutta ei mulla ole ollut mitään paineita lähteä mukaan tuollaiseen vaan me on tehty se niin kuin meidän perheelle sopii. Tänä vuonna me oltiinkin eka perhe jossa nalle vieraili joten ei ollut sitäkään vähää paineita sen suhteen miten hienosti muut ovat asiaan paneutuneet ;)
 
Kaikki eivät nauti esiintymisestä mutta siitä huolimatta esitelmien vääntäminen ja esittäminen kuuluu koululaisilla opetussuunnitelmaan. Tämäkin nallevihko on vain yksi läksy muiden läksyjen joukossa. Ei kaikki osaa laskeakaan mutta silti matikkaa on pakko opiskella ja läksytkin tehtävä. Ei koulunkäynti ole pelkkää hauskanpitoa.

Nallea ja vihkoa kierrätetään meidän pk:ssa jo 3-5 -vuotiaiden ryhmässä. Kyse ei ole siis koulusta tai läksyistä tai esitelmistä.
 
[QUOTE="hip";29658364]Nallea ja vihkoa kierrätetään meidän pk:ssa jo 3-5 -vuotiaiden ryhmässä. Kyse ei ole siis koulusta tai läksyistä tai esitelmistä.[/QUOTE]

No kyllähän tuon ikäiset jo harjoittelee esiintymistä. Täällä ainakin lelupäivät ovat juurikin tätä harjoitusta tulevaan, kun sen oman turvallisen lelun saa esitellä ryhmälle.
 
Varo vaan, ettei tule sellaista innokasta opettajaa, joka laittaa tekemään tuota koulussakin. Väliin tulee mitä ihmeellisimpiä juttuja. Väliin ei voi kuin sääliä esiintymiskammoisia vanhempia, jotka joutuvat jotain selittämään perheen vahvuuksista tai lapsen kehumista ääni väristen ja muuten täristen siellä kaikkien joukossa vuorotellen. Puhumattakaan sitten lapsi-vanhempi peli-illoista, mitä on järjestetty vanhempainillan yhteyteen. Pelataan vaikka pesäpalloa, mikä sattuu olemaan minun inhokkilajini, kiva lyödä jotain palloa, mihin ei ikinä osu.

En ole vielä valmis kuulemaan tätä vaan haluan edelleen elää vaaleanpunaiset lasit silmillä ja kuvitella, että tuo vanhempien leikkiminen jää päiväkotiin.

Pesäpalloa... Ei ikinä. Vaikka jumppasirkusta ennemmin. :D Itse olen näissä pk:n vanhempainilloissa myös tuntenut sääliä joitain vanhempia kohtaan, jotka selkeästi jännittävät kaikkea esiintymistä. Miksi noista vanhempainilloista pitää tehdä tuollaista piinaa joillekin. Eivät varmasti osallistu enää toista kertaa. Eikö se kuitenkin ole se tarkoitus, että mahdollisimman moni olisi paikalla.
 
Meillä on ollut noita nalleja päiväkodissa, ja on olleet lapsille ihan ykkösjuttu. Innoissaan ovat täytelleet vihkoa, ja yhtä innoissaan kuulemma sitten sitä päikyssä esitelleet. Ei noita teille aikuisille tehdä, vaan niiden lasten vuoksi... ei tarvi kaikkea aina niin hirmu vakavasti ottaa.

Se vaan mietityttää, että mitäs jos jonkun päiväkotilaisen vanhempia ei sen vertaa voi lapsensa elo kiinnostaa, että vaivautuisivat auttamaan? Hirmu odotukset toisten lasten tarinoiden pohjalta, ja sitten omalla kohdalla vihkossa ei olekaan mitään :-/
 
[QUOTE="vihreä";29658372]No kyllähän tuon ikäiset jo harjoittelee esiintymistä. Täällä ainakin lelupäivät ovat juurikin tätä harjoitusta tulevaan, kun sen oman turvallisen lelun saa esitellä ryhmälle.[/QUOTE]

Viitaten lainaamaani viestiin. Esitelmien pitäminen tuskin kuuluu pk:n opetussuunnitelmaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin;29658356:
Oottakaa vaa ku ne menee riparille. Kaveri joutu käymään viikonloppuna sen lapsen kanssa ihan ihme sessioissa juttelemassa muiden vanhempien kanssa ja kirkoonki piti raahautua. Melekein yhtä paljon piti vanhemman osallistua kuin lapsen tossa touhussa nykyään.
Mua kaikki tollanen ärsyttää, olen jo kouluni käynyt ja tehtäväni tehnyt. En ei jaksaisi, ja todellakin pehmolelu tuntuu urkkimiselta.

Enpä joutunut käymään kuin yhdessä tiedotustilaisuudessa tai ei sinnekään ollut pakko mennä. Anoppi kävi pojan kanssa useammassa jumalanpalveluksessa, missä piti käydä, oli tyytyväinen kun sai seuraa.

Konfirmaatiotilaisuudessa tietenkin olin mukana.
 
Älkää hyvät ihmiset ottako ressiä tuosta! Mitään kuvia ei tarvitse ottaa eikä printtailla, ja jutuksi riittää vaikka lause/päivä. Jos lapsi ei tee, itse pyydän sanelemaan ja kirjoitan. Vaikka, että "päivällä oltiin pihalla ja illalla katsottiin Putous".
 
Enkä mä oikein tiedä miksi mua tämä asia niin ahdistaa. Tuntuu vaan että nykyään kaikki on sellaista suorittamista että. Meillä käydään kyllä paljonkin erilaisissa paikoissa, museoissa, lentokoneita katsomassa, suomenlinnassa...että ei se siitäkään kiinni ole.

Ei teidän edes tarvitse käydä missään. Voitte olla kotona. "Nalle piirsi, Nalle pelasi pleikkaa, Nalle leikki leegoilla."
 
Meilläkin oli tuollainen nalle, kun esikoinen oli ekalla. Sille kuulemma "sai" tehdä vaatteita. Ja vihkoon piti sitten kirjoittaa. Se oli onneksi vain viikonlopun meillä, muuten se olisi varmaan kuollut tylsyyteen.

Minä en pidä mistään ylimääräisestä. Stressiä ja ulkoapäin saneltua tekemistä, aikatauluja ja muistettavia asioita on elämä aivan ääriään myöten täynnä muutenkin. Ehkä kaikilla ei ole, mutta kahta työtä tekevällä kolmen lapsen yksihuoltajalla on.
 
[QUOTE="wieras";29658386]Viitaten lainaamaani viestiin. Esitelmien pitäminen tuskin kuuluu pk:n opetussuunnitelmaan.[/QUOTE]

juu ei, mutta jos lapsi sen nallen kanssa vuorokauden touhuaa ni asiasta kertominen ryhmässä voi olla sellainen tehtävä, että ujompikin uskaltautuu jotain sanomaan. varsinkin jos siitä on vanhemman kanssa jotain yhdessä askarreltu.
 
[QUOTE="vihreä";29658405]juu ei, mutta jos lapsi sen nallen kanssa vuorokauden touhuaa ni asiasta kertominen ryhmässä voi olla sellainen tehtävä, että ujompikin uskaltautuu jotain sanomaan. varsinkin jos siitä on vanhemman kanssa jotain yhdessä askarreltu.[/QUOTE]

Varmaan ihan jokainen kyllä pystyy ymmärtämään, mikä tuon nallen ja vihon tarkoitus on. Ihan hyvä juttu, ei siinä mitään. Kai se silti saa ärsyttää tehdä tuollaisia vapaa-ajalla? Ei sitä ärsytystä tarvitse lapselle kertoa.
 
[QUOTE="vihreä";29658372]No kyllähän tuon ikäiset jo harjoittelee esiintymistä. Täällä ainakin lelupäivät ovat juurikin tätä harjoitusta tulevaan, kun sen oman turvallisen lelun saa esitellä ryhmälle.[/QUOTE]

Olisi kiva olla kärpäsenä katossa, kun meidä kolme vee pitäisi esitelmää. On kyl semmoista tajunnanvirtaa välillä, että itsekin on ihan pihalla. :D
 
Meillä on kaksi lasta joista toinen erikoislapsi. Toki on ollut vaikeita hetkiä, joten ehkä niiden jälkeen ei joku liikuntakortti ja nalletehtävä ole niitä isompia asioita.
Mielestäni noissa on ainoastaan positiivista. Niinkuin lapsillekin. Kannustamista liikkumaan. Nallen myötä taas pohtia tiivistäen parin päivän tunnelmia.
Lapset myös harrastavat. Emme ole lainkaan "supermarjoja", vaan enemmänkin hitaita aikuisia, jotka ovat läsnä lapsille. Ajanpuute on vain tekosyy. Parin minuutin kiva homma lapsille.

Hieno juttu että teillä ollaan hitaita aikuisia, sitten nämä hommat tulevat teillä luontaisestikin. Meillä taas luontainen rytmi on paljon menevämpi ja sitä kautta sitten esim. lavastetut/järjestetyt tilanteet joka paikasta missä käydään viikon aikana, jotta saadaan lapsesta nallen kanssa hyviä kuvia, pikemminkin ärsyttävät ja sotkevat rytmiä enemmän kuin tuottavat onnea lapsen kanssa vietetyistä hetkistä...

Ja edelleen, siinä vaiheessa kun niitä "kivoja" yhteisiä tehtäviä riittää jokaiselle illalle enemmän kuin sen parin minuutin verran, voi varmasti sanoa että nyt on menty niiden osalta hieman yli. Meillä kun perhe-elämä on muutakin kuin jokailtaista raporttien täyttämistä siitä mitä ollaankaan tänään tehty.

Rajansa kaikessa. Niitä voi tehdä pari vuoteen, mutta jo kuukausittain tehtynä arsyttävät.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
[QUOTE="wieras";29658413]Varmaan ihan jokainen kyllä pystyy ymmärtämään, mikä tuon nallen ja vihon tarkoitus on. Ihan hyvä juttu, ei siinä mitään. Kai se silti saa ärsyttää tehdä tuollaisia vapaa-ajalla? Ei sitä ärsytystä tarvitse lapselle kertoa.[/QUOTE]

Joo, mua varmaan senkin vuoksi ahdistaa tämä (jos nyt vielä puhutaan siitä että vanhemman pitää tehdä), että teen aina kaiken kuitenkin sitten tosi hyvin mitä ikinä pyydetäänkin. Että nään jo sieluni silmin itseni odottelemassa ifolorin kuvien latautumista koneella....argh.
 
Joo, mua varmaan senkin vuoksi ahdistaa tämä (jos nyt vielä puhutaan siitä että vanhemman pitää tehdä), että teen aina kaiken kuitenkin sitten tosi hyvin mitä ikinä pyydetäänkin. Että nään jo sieluni silmin itseni odottelemassa ifolorin kuvien latautumista koneella....argh.
Perfektionismi ja ylikiltteys lienee naisten ongelmia yleisemminkin. Ehkä voit koittaa käyttää nallea terapiana, koita kuvitella olevasi mies, ja tee rimaa hipoen. Tai siis älä tee, vaan anna lapsen tehdä.
 

Yhteistyössä