Joo, voi tsiisus. Mua ottaa niin päähän, kun kutsutaan kummilapsen toisen sisaruksen synttäreille ihan vaan sen takia, että se saisi paljon lahjoja. Ja vaikka hyvin tiedetään, että meidän perheessä molemmat tekee vuorotyötä/todella epäsäännöllisiä työvuoroja niin kutsu tulee aina alle viikkoa ennen synttäreitä. Ja jos se tulisikin edes sen lapsen syntymäpäivänä niin osaisi edes suunnitella etukäteen mutta ei.
Ja se mikä on ihanaa, kun perheen synttäreitä järjestävä äiti pääsee pätemään ja laittamaan vieraita arvojärjestykseen. "Tuona päivänä ja tuohon kellonaikaan tulevat isovanhemmat, sitten tuohon kellonaikaan tulevat kummit ja te voisitte sitten tulla seuraavana päivänä tähän kellonaikaan, koska ennen teitä tulevat nämä ja nämä vieraat." Voi että siinä tuntee kyllä itsensä niiiiiin tervetulleeksi, että. Ja vielä kun saa helkkarin kalliin lahjalistan käteen niin ei voi kuin pyöritellä päätään.
Sitten kun et pysty siirtämään työvuoroa ja yrität varovasti kysäistä, että olisiko mahdollista tulla joku toinen päivä tai edes kellonaika, kun se äidin laatima aikataulu ei mitenkään onnistuu niin sitten vedetään porot nokkaan ja leikitään mykkäkoulua ainakin seuraavat 4 kuukautta. Huvittavinta on, että nämä samaiset perheet eivät ikinä käy meillä kylässä vaikka kuinka ollaan pyydetty. "Meillä on lapsia, ei niiden kanssa pysty niin vain lähteä kyläilemään 20 kilometrin päähän. Tulkaa te meille."
Ärsyttävää!
