Alkuperäinen kirjoittaja Vierailija:
Ei ne äidit lapsia sen enempää omista kuin isät, vaikka kantavat 9kk massussaan. Outo ajattelutapa ap.lla.
Näinpä.
Joillakin äideillä on perästi kummallinen tapa nostaa itsensä jalustalle, lapsensa elämän ylipäälliköksi. Heidän mielestään kukaan muu ei osaa hoitaa tai kasvattaa heidän lastaan kuin he itse. Tämän takia isä käytännössä suljetaan lapsen elämästä ensimmäisen kuukauden jälkeen - tosin saa isä joskus kokeilla lapsen hoitamista tai tämän kanssa leikkimistä, kunhan se tapahtuu juuri niin kuin äiti on määrännyt ja päättänyt oikein olevan. Sama koskee kaikkia muitakin lapsen lähipiirin aikuisia. Tämän määräysvallan säilyttääkseen äidin on pakko pysytellä korkeintaan viiden metrin etäisyydellä lapsesta tämän elämän ensimmäisten vuosien ajan, mielellään tietysti koulun alkuun asti. Ja jotta kontrolli ei pääsisi pettämään, lastenhoidon lisäksi äidin on vastattava lastenhoidon lisäksi myös kaikista kotitöistä.
Samaan aikaan äiti voi valittaa kuuluvasti oman elämänsä surkeutta: ei ole aikaa itselle eikä parisuhteelle, harrastukset jäävät, ystävät ja mies etääntyvät. Äiti palaa loppuun, koska elämänpiiri on niin pieni ja työtä liikaa. Äiti nalkuttaa lapsille, miehelle, anopille - kaikille.
Lopulta parisuhde päättyy, ja äiti huomaa lastensa olevan elämänsä ainoa sisältö. Tälläinen äiti ei yksinkertaisesti voi käsittää sitä, että hänen lastensa elämässä on muitakin yhtä tärkeitä ihmisiä kuin äiti, joiden kanssa heidän on aivan yhtä hyvä elää. Äiti omii lapset jääräpäisesti vain ja ainoastaan itselleen. Myönnytykseksi tästä isä saa jatkaa isäleikkiään, ja tavata lapsia neljä päivää kuukaudessa - joista niistäkään äidillä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Isä tekee kaiken väärin, koska ei ole enää äidin määräysvallassa.
