eskaripakko?!

\

Olen opettajana lukiossa, tunnustan. Steiner- koulun oppilailla on usein ongelmia vieraiden kielten oppimisessa, muuten he ovat lahjakkaita ja sopeutuvat ns. tavalliseen opetukseen hyvin. Omien lasteni suhteen olen eskarin ja tavallisen koulun hyväksi havainnut. Lukiotasolla ei enää eskarin käyminen tai käymättömyys vaikuta. Koulussa lukemaan oppineet ovat parempia kielissä kuin aiemmin lukemaan oppineet, tämän olemme havainneet useasti, hassua kylläkin. Vanhempien omat asenteet kouluun vaikuttavat kylläkin voimakkaasti.

Miten olette tämän havainneet siellä lukiossa? Kyselen ihan vain mielenkiinnosta, kun olen itse kieltenopettaja, eli kielitaito luultavasti keskitasoa vähintään, tai sen yläpuolella, ja 4½ vuotiaana opin itse lukemaan... myös monet opiskelukavereistani ovat oppineet lukemaan omatoimisesti ennen koulua. Ja siis keskimäärin hyvin olemme kieliä oppineet, kun olemme päässeet niitä yliopistoon opiskelemaan ja ihan opettajiksi valmistuneet. Vai olemmekohan poikkeuksia?

Tärkeintä eskarivuodessa ovatkin juuri lapsen sosiaalset taidot ja tunne-elämän kehittyminen sellaiseksi, että hän pärjää koulussa. JOs ei ole koskaan tottunut olemaan yksi vertaisryhmästä ( ei ole sama asia jos on sisaruksia), jakamaan, odottamaan vuoroaan, huomaamaan että joku voi olla parempi jossain asiassa, toimimaan yhdessä (leikeissä + pienillä oppituokioilla), sietämään pettymyksiä voi koulussa olla rankkaa. Itsetunnon vahvistuminen ja uskallus yrittää ja erehtyä on myös eräs asia mikä voi lapsella kehittyä esiopetusvuoden aikana. MErkityksellistä on juuri ryhmä, jossa lapsi on tärkeänä jäsenenä.

Minusta tämä on se ollennainen asia eskarissa, sosiaaliset taidot, ja koulua varten myös mm. ruuan ottaminen itse linjastosta, ja vastaavat valmiudet. Näitä ei kotona tai kotikoulussa voi oppia.

Useampikin on tuonut esiin kodin asenteen koulua kohtaan. Jos se on valmiiksi perusnegatiivinen/ huono/ välinpitämätön/ tms. niin siihen on aika vaikea koulun vaikuttaa.

 

\

Lisäys vielä edelliseen et onko kukaan miettiny miks eskaripäivät muuttui parina päivänä viikosta joka päiväisiks?! :attn:

Koska esikoulu on ilmainen ja jos se olisi vain muutaman päivän viikossa, niin sitten vanhempien pitäisi hankkia lapsilleen hoitopaikka niille ei-eskaripäiville. Nyt kun eskari on viitenä päivänä viikossa, ei vanhemmilla ole tarvetta hankkia muuta kuin iltapäivähoito.

 

Eskarin hyöty on sekin, että siellä huomataan ajoissa se että lapsella on vaikeuksia oppia muiden tahtiin jotain, esim ne kirjaimet ja myöhemmin todetaan että olisi hyväksi käydä vielä toinen eskari vuosi.
Jos lapsi lähtee kotihoidosta suoraan kouluun jää moni seikka huomaamatta, enkä tarkoita nyt kirjaimia ja lukemista vaan myös sosiaalisia taitoja.

 

\

Meillä pojan ope kertoi, että kun eskarissakin on opetussuunnitelma joka sisältää numeroiden ja kirjainten tutustumisen ja harjoittelun on koulussa opetussuunnitelmassa niille varattu aikaa vaan hyvin vähän. Joka ei niitä ole jossain harjoitellut jää kelkasta.

Muutenkin 'oppeja on aikaistettu'. Esim. muinoin kertotaulut oli vasta kolmosella ja nykyään jo 2.lk syksyllä.

Minun lapsenipa ei jäänyt kelkasta, vaikka ei kouluun mennessä kirjaimia osannutkaan. :kieh: Ehkä kiitos on ammattinsa osaavan opettajan?

 

Onpas täällä mielenkiintoista keskustelua! Kiitos kaikille, on vielä pysynyt ihan asiallisenakin.

Tämä 'lapsi osaa jo lukea ja laskea'- juttu on etenkin minusta tosi kiinnostava kun esikoinen on oikea pikku professori. Nyt eskari-ikäisenä on lukenut jo kolme vuotta, yhteen- vähennyslaskuja laskenut kanssa varmaan 3 vuotta, kertolaskuja (ei nyt mitään kovin vaikeita mutta kyllä nyt 10 asti menee ongelmitta) pari vuotta ja jakolaskuja tapailee. Eskarinope sanoi että on matemaattisesti 10-12 -vuotiaan tasolla ja se vähän huolettaa...Ja kotihoidossa on ollut eskariin asti, ei ole opetettu herralle mitään mitä ei ole kysynyt.

En kuitenkaan kanna huolta koulusta, koska poika on luonteeltaan rauhallinen ja sopeutuvainen ja tulee toimeen ihmisten kanssa. Ehkä saattaa jäädä helposti vähälle huomiolle, mutta ei sekään varmaan ole niin vaarallista. Eskari on minusta ollut ihana juuri siksi että on nähty kuinka osaa toimia ryhmässä ja kuunnella ohjeita/suorittaa tehtäviä. Jos ei olisi eskari käyty niin tuntuu että olisi enemmän tyhjän päällä. Tuo sosiaalinen verkosto on minusta muutenkin niin tärkeä että ihan siitä syystä en harkitsisi kotiopetusta (ei ole mulla mitään pätevyyttä muutenkaan sellaiseen). Kaveripiiri on tosi tärkeä jo nyt eskari-ikäisenä.

Ajattelitko alkuperäinen koko kouluajan hoitaa kotiopetuksena? Sitten pitäisi varmaan olla jotain harrastusta tms. missä saa kaveripiirin, ja ehkä voi tulla aika jolloin lapsesi jopa haluaa samaan kouluun kuin muutkin.


Steiner-koulu ei taas meidän pojalle sopisi minusta yhtään kun siellä (käsittääkseni) tehdään kaikkea käsillä, ja käsintekeminen ei kyllä ole hänen vahvuusalueitaan. :-D

 

Tarkoitus olisi opettaa kotona koko peruskoulu.Harrastuksia ilman muuta pitää olla.En kuitenkaan halua lapsistani mitään yhteiskunnan hylkiöitä enkä erakkoja.Lapseni on hyvin sosiaalinen ja tulee monenlaisten ihmisten ja lasten kanssa toimeen ja ryhmätyöskentelyäkin on tullut kerhoissa harjoitettua.Mielenkiintoinen on keskustelu ollut kyllä ja ihmeekseni olen saanut paljon aika negatiivista palautetta.Osaltaan varmaan johtuu siitä miten suhtaudun nyky koulumaailmaan mut erilaisuutta ei tässä asiassapaljoa näköjään hyväksytä.Siksi varmaan kovinkaan moni ei ole kotikoulutielle lähtenytkään.Itselläni oli koulussa hyvä olla mut siitä on monen monta vuotta aikaa.Aika muuttuu ja koulut siinä samalla. =)

 

En sanoisi, että en hyväksy erilaisuutta, mutta silti jään mietttimään kotikoulu -asiaa. Koulu on lapselle oppimisen lisäksi myös kiinteä yhteisö, johon kuulutaan. Koulussa tapahtuu paljon muutakin kuin pelkkää oppisisältöjen oppimista, siellä opitaan yhteiskunnan jäsenenä olemista. Vaikka lapsella on harrastuksia ja hän kuuluu niiden myötä ryhmään, tilanne on toinen kuin koulussa, jossa on laajempi otos ikäluokkia. Erilaisuuden hyväksyminen on myös koululaisille merkittävä kasvatuksellinen haaste. Harrastusryhmissä porukka on yleensä jollain tavalla valikoitunut.

Näkisin, että vain erityisestä syystä kannattaa riistää lapselta mahdollisuus kuulua kouluyhteisöön. Jokaisella perheellä on kuitenkin mahdollisuus valita heidän tilanteeseensa parhaiten sopiva vaihtoehto, joten Kannattaa myös miettiä, miten pitkälle omat taidot riittävät kotiopetukseen. Itse en kykenisi opettamaan sitä kaikkea lapsilleni kotona, minkä he oppivat koulussa ja ennenkaikkea jo aiemmin mainitussa ryhmässä.

 

Voiko olla mahdollista, että et uskalla päästää lapsistasi irti, et kestä sitä, että lapsellasi olisi sinun lisäksesi muitakin huolehtivia aikuisia lähellään? Mieti tarkasti motiivejasi. Mitä niin erikoista omissa lapsissasi on, että pelkäät heidän joutuvan silmätikuksi tai kiusatuksi koulussaan? Suurin osa lapsista hyväksyy erilaiset lapset osana omaa luokkaan ja kaveripiiriään. Melkein kaikkien opettajien ykköstavoite luokkansa kanssa on se, että lapset hyväksyvät jokaisen oppilaan omassa luokassaan sellaisena, kuin he ovat.

 

Kun kirjoitat, että koulut ovat muuttuneet viimeisten vuosien aikana, niin mistä tiedät sen?

Monilla vanhemmilla on negatiivisia käsityksiä koulusta ja ne käsitykset perustuvat oletuksiin, huhupuheisiin, luulotietoon pääasiassa.

Ajattele, että lapsiesi tulee joskus pystyä pärjäämään ilman sinua. Voisiko olla helpompaa tapaa opettaa lasta vähitellen itsenäiseksi, kuin koulunkäynti?

 

En tuomitse mutta en myöskään ymmärrä miksi et halua lapsen kuuluvan "koulu yhteisöön", eikä harrastukset riitä tuomaan samaa tunnetta.
Minusta lapsi jää paljosta patsi jos eivät mene kouluun muiden mukana.

 

Onko sinulla ihan realistisesti ottaen pätevyys/ kyky opettaa koko peruskoulun oppisisältö itse kotona. Meinaan vain, että asioista olisi hyvä tietää piirun verran enemmän, kuin mitä esim. koulukirjoissa lukee, ennenkuin alkaa opettamaan. Alakoulunkin puolella jo on usein aineenopettajia tai aineenopettajan pätevyyden hankkineita luokanopettajia, yläkoulusta puhumattakaan.

Teet kyllä lapsellesi karhunpalveluksen, jos "suojelet" häntä koulumaailmalta, sillä luultavasti viimeistään aikuisena hänet on laskettava ulos pumpulloidusta umpiosta. Silloin hän astuu karuun maailmaan, jossa pitäisi pärjäillä yksin. Napanuora äidin ja lapsen välillä on joskus epäterveen tiukka, ja sitä on syytä vähintään pidentää kouluiän kynnyksellä.

Jos lapsesi on sosiaalinen ja tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa jne. niinkuin kuvailet, niin miksi ihmeessä hän ei pärjäisi/ viihtyisi koulussa? Olisiko sinun hyvä käydä tutustumassa mahdolliseen tulevaan eskariin ja/ tai kouluun nyt hyvissä ajoin, niin huomaisit ehkä itsekin, että lapsia varten nämä paikat on luotu, ja lasten, suurimman osan ainakin, on niissä hyvä olla.

 

eskarista vielä sen verran. aloitin päiväkodissa harjoittelun ja olen ekari puolella. Eiliseen päivään ei kuulunut yhtään tuntia opiskelua. Me askarreltiin, pelattiin, piirettiin ja laulettiin. Hammashoitaja kävi kylässä kertomassa hampaiden hoidosta.
eli ei siellä aina opiskella.

 

\

Mietin myös steiner-koulua ja kävin syksyllä info-tilaisuudessakin.Mietin esim. et mitenköhän ekaluokkalaiseni suhtautuu kun ekaluokalla käytetään vain vahakyniä kun tottunut kaikkiin sekä tosi tiivistä vanhempien ja koulun yhteistyötä-jaksanko itse sitä.Ulkonäköpaineilla tarkoitin lähinnä ala-asteikäisiä.Tottakai paineita pitää oppia kestämään kyse ei oo siitä.Haluaisin enemmän mielipiteitä kotikoulua ajattelivilta ja harkitsevilta-toki myös muiltakin.Enkä halua olla mikään negatiivisuuden perikuva vaan kuitenkin realistinen lasteni tulevaisuutta ajatellen.

Itselläni on kaksi lasta Steiner-koulussa, ja sen voin sanoa, että siellä paineita olla niin kuin muut kertyy paljon vähemmän kuin tavallisessa koulussa. Lapset oppivat hyväksymään toisensa sellaisena kuin ovat ja kunnioittamaan toisiaan ja samalla itseään. Poikani on 8-luokalla ja siellä näkee monta eri pukeutumistyyliä, eikä kukaan jää ulkopuolelle ulkonäkönsä takia.

Toivottavasti en puhunut ihan asian vierestä, kun en ole nähnyt aiempia viestejä. Mutta suosittelen Steiner-koulua sydämellisesti! =)

 

Olen ollut tekemisissä fiksun pojan kanssa, jonka äidin mielestä tavallinen peruskoulu ei pystynyt antamaan lapselle mitään. Poika oli kotiopetuksessa ja kärsi ihan valtavasti ystävien puutteesta. Hänellä oli harrastuksia, mutta päivisin kaikki muut olivat koulussa! Lopulta äiti myöntyi ja nyt poika on ihan tavallisessa peruskoulussa, pärjää hyvin ja on onnellinen.

 

\

Olen ollut tekemisissä fiksun pojan kanssa, jonka äidin mielestä tavallinen peruskoulu ei pystynyt antamaan lapselle mitään. Poika oli kotiopetuksessa ja kärsi ihan valtavasti ystävien puutteesta. Hänellä oli harrastuksia, mutta päivisin kaikki muut olivat koulussa! Lopulta äiti myöntyi ja nyt poika on ihan tavallisessa peruskoulussa, pärjää hyvin ja on onnellinen.

Niinpä... koulun TARJOAMA sosiaalinen puoli on aika oleellinen osa lapsen elämää. Lähinnä tulee mieleen, että mikä vika on joko vanhemmissa tai lapsessa, jos ei voi kouluun mennä. Varsinkin, kun nykyään on koulumahdollisuus myös mm. vaikeasti vammaisille jne. Eli minusta ainakin kuulostaisi tosi oudolta, ellei lapsi SAISI mennä kouluun. Onko kyse tosiaan enemmän napanuoran katkaisusta äidin puolelta.....

 

\

\

Olen ollut tekemisissä fiksun pojan kanssa, jonka äidin mielestä tavallinen peruskoulu ei pystynyt antamaan lapselle mitään. Poika oli kotiopetuksessa ja kärsi ihan valtavasti ystävien puutteesta. Hänellä oli harrastuksia, mutta päivisin kaikki muut olivat koulussa! Lopulta äiti myöntyi ja nyt poika on ihan tavallisessa peruskoulussa, pärjää hyvin ja on onnellinen.

Niinpä... koulun TARJOAMA sosiaalinen puoli on aika oleellinen osa lapsen elämää. Lähinnä tulee mieleen, että mikä vika on joko vanhemmissa tai lapsessa, jos ei voi kouluun mennä. Varsinkin, kun nykyään on koulumahdollisuus myös mm. vaikeasti vammaisille jne. Eli minusta ainakin kuulostaisi tosi oudolta, ellei lapsi SAISI mennä kouluun. Onko kyse tosiaan enemmän napanuoran katkaisusta äidin puolelta.....

Todellakin mikä vika on vanhemmissa. Suurin osa lasten ongelmista kuitenkin johtuu vanhemmista ja vanhempien asenteista. Kiusaamiset ym. (tämä arka aihe koskettaa jopa meidänkin perhettä). Meillä on myös lapsi jolle sanottiin nyt kuusivuotis neuvolassa että taitojensa puolesta tyttö voisi mennä suoraan kolmannelle luokalle. Meillä tytön koulu kuume on jo sitä luokkaa että suunnittelee jo mitä ensimmäisenä eskari päivänä laittaisi päällensä. Esikon kasvatin kotona eskariin saakka ja poika sitten tuplasikin eskarin, koska sosiaaliset taidot eivät olleet vielä tarpeeksi kehittyneet. Sen poika tiedosti itsekin ja ehdotti eskarin tuplaamista johon sitten opettajat ym. yhtyivät. Itse en olisi silloin halunnut laittaa poikaa lainkaan kouluun, ainakaan eskariin mutta onneksi isäni puhui minut opettajana ympäri. Näin jälkeenpäin ajatellen olen erittäin onnellinen tästä ratkaisusta. Tytär sitten onkin ollut jo tarhassa ja nyt siis menee eskariin. Ja mitä kiusaamiseen ym. ongelmiin tulee koulu aikana. Meillä on nyt jo keskusteltu siitä millaisia vaatteita kuuluu koulussa käyttää ja että ei ole kohteliasta käytöstä laittaa paljastavia vaatteita kouluun, ne ovat kuumien kesäpäivien vaatteita. Siis asennekasvatus astuu arvoon arvaamattomaan kotona. Sillä pystyy kasvattamaan lapsista tähän yhteiskuntaan sopivia itsenäisiä ajattelijoita. Kotioloissa tällaisista asioista tuskin tulisi keskusteltua eikä näin valmistaudu kohtaamaan muuta maailmaa ja löytämään itseään ja omaa tyyliään sekä kulkemaan pää pystyssä valitsemansa tyylin kanssa.

Ja tuohon vielä "mikä on vikana vanhemmissa". Itse pidin tiukasti kiinni esikostani, en halunnut hänen kohtaavan "julmaa maailmaa" ja pelkäsin kuollakseni koulukiusaamista ja sitä että lapsi kokee epäonnistuvansa suuressa ryhmässä. Suurin pelkoni toteutui, lapsi pettyi ja häntä kiusattiin. Koko alku syksyn poikani kärsi kiusaamisesta kunnes itselläni todettiin pitkään jatkunut masennus (eli aivojen välittäjäaineen puutostila) ja sain siihen lääkityksen. Nyt kun katson elämää kirkkain mielin ja selkein ajatuksin, näen että pelkoni ovat olleet turhia ja että olen itse tietämättäni aiheuttanut poikani ongelmat. Koskaan en pahaa sanaa koulusta tai kavereista sanonut ja yritin olla siirtämättä ajatuksiani poikaani, mutta nuo lapset, ne huomaavat kyllä jos jokin asia on pielessä ja ottavat syyt niskoilleen. Nyt siis pojalla luistaa koulu hyvin eikä häntä enää kiusata. Eli menkää vanhemmat itseenne ja miettikää todella missä menee pieleen jos pelkäätte lapsenne kouluun menon puolesta.

 

Hei!

En nyt jaksa sen tarkemmin ottaa kantaa itse keskusteluun. Suurin osa kommentoijista tuntuu olevan juuri näitä perusmammoja,jotka eivät uskalla ajatella itse. Kaikki mikä poikkeaa heidän "normaalista" elämästä on uutta ja pelottavaa.

Myös kommentit,joiden mukaan aiheenaloittaja ei itse uskalla päästää irti lapsestaan ovat jokseenkin huvittavia .

Yahoogroupsilla on -oppi omaan tahtiin- postituslista,josta varmasti saisit paljon puoltavia kommentteja valinnoillesi (mitä sitten päätätkin). Sieltä saat varmasti myös ihan käytännönapua,jos kotiopetukseen päädyt.

Myös feeniks-koululla on oma keskustelupalsta, ja itse koulun nettisivuillakin on tietoa aiheesta.

 

voi herran pieksut...voiko joku tosissaan olla laittamatta lastaan kouluun

 

\

Eskari on lähes kokonaan leikkimistä. päivän aikana saatetaan tehdä eskari tehtäviä tunti, meillä ainakin on vanhimmat lapset tykänneet niistä tehtävistä.
Eskari on todella hyödyllinen paikka oppia esim vain ryhmätyöskentelyä.

Meillä ei ainakaan eskarissa juurikaan leikitty. Tehtäviä(matikka ja äikkä) tehtiinjoka päivä. Vapaa leikki puuttui kokonaan. Läksyjäkin tuli kerran viikossa.

Nykyään eskari on lähes edellytys jotta pysyy ekalla opiskelu tahdissa. Osa opeista on opetussuunnitelmassa ihan oikeasti siirretty eskarin opetussuunnitelmaan. Esim.numeroiden ja kirjainten tunnistus ja harjoittelu aika on kolmannes entisestä. Näin pojan ope kertoi.

 

\

\

Eskari on lähes kokonaan leikkimistä. päivän aikana saatetaan tehdä eskari tehtäviä tunti, meillä ainakin on vanhimmat lapset tykänneet niistä tehtävistä.
Eskari on todella hyödyllinen paikka oppia esim vain ryhmätyöskentelyä.

Meillä ei ainakaan eskarissa juurikaan leikitty. Tehtäviä(matikka ja äikkä) tehtiinjoka päivä. Vapaa leikki puuttui kokonaan. Läksyjäkin tuli kerran viikossa.

Nykyään eskari on lähes edellytys jotta pysyy ekalla opiskelu tahdissa. Osa opeista on opetussuunnitelmassa ihan oikeasti siirretty eskarin opetussuunnitelmaan. Esim.numeroiden ja kirjainten tunnistus ja harjoittelu aika on kolmannes entisestä. Näin pojan ope kertoi.

Meidän poikien eskarissa oli joka päivä tunnin verran "opiskelua", mutta joskus ei niitäkään eskari tuokioita ehditty pitämään jos oli esim jokin teema päivä, päiväkodin juhla, vierailu tms.
Loppu päivä koostui leikistä, ohjatusta toiminnasta, kuten askartelusta, liikunnasta tms, ruokaluista ja ulkoilusta.

Meillä molemmat pojat osasivat jollain lailla lukea kun menivät eskariin eikä kumpaakaan oltu kotona erityisemmin opetettu.
Tyttäreni täyttää kesällä 5v ja oppi syskyllä lukemaan kun ekaluokkalainen harjoitteli koulua varten.
Eli emme laita lapsiamme eskariin vain lukemisen ja laskemisen takia vaan myös että oppivat sosiaalisia aitoja muidenkin kun oman perheen ja naapureiden kanssa.
Mielestäni eskari vuoden aikana opitaan paljon erillaisia taitoja joista on hyötyä myöhempää elämää varten.

 

Hohhoijaa, kyllä minä tässä kouluaisassa mielelläni olen ollut ja olen edelleen perusmamma. Olen työssäni joutunut kohtaamaan näitä omia teitään kulkevia perheitä, joiden lapset eivät välttämättä ole kovin paljon hyötyneet erikoisista ratkaisuista koulunkäynnin suhteen.
Lasta voi rohkaista tekemään omia valintojaan ja ratkaisujaan elämässään, vaikka hän ihan tavallista peruskoulua kävisikin. Häntä voi toki opettaa kotonakin monissa asioissa.Lapsen itsetuntoa voi kehittää kotona. Mutta koulu antaa ryhtiä elämään, ystäviä, joukon, johon kuulua. Koulutie ei varmaan ole täysin sileä putki kenenkään kohdalla, mutta eihän ole elämäkään!

 

\

Tyttöni on/olisi syksyllä aloittamassa eskarin enkä haluaisi häntä sinne laittaa.Olen myös harkinnut kotikoulua.Onko muita näin ajattelevia vanhempia.

Esikoulu on vapaaehtoinen. Vanhemmat päättävät, käykö lapsi esikoulua vai seurakunnan päiväkerhoa tms. esikouluvuonna.

Meillä lapset ovat käyneet seurakunnan päiväkerhoja Jos 3-vuotiailla on oma päiväkerho, se kokoontuu kerran viikossa 2 tuntia kerrallaan. 3-4-vuotiaiden kerho on 2h/2 kertaa viikossa. Ja 4-6-vuotiaiden kerhoa pidetään 3h/2 kertaa viikossa. Lapset ovat viihtyneet seurakunnan päiväkerhoissa. Siellä on koulutetut ohjaajat ja laadukasta toimintaa.

Lapset ovat menneet päiväkerhosta kouluun. Ekaluokilla on ollut sekä esikoulun käyneitä että päiväkerhosta tulleita lapsia. Osa lapsista ei ole ollut missään ryhmässä ennen koulun aloittamista.

Miksi haluat lapsen kotikouluun? Oletteko tutustuneet Teidän omaan kouluun? Ekaluokkaisilla on täällä tutustumispäivät omaan kouluun ja opettajaan huhti-toukokuussa B). Kouluissa järjestetään myös avoimien ovien päiviä.

Koulussa on kivaa :flower:!

 

\

\

Eskari on lähes kokonaan leikkimistä. päivän aikana saatetaan tehdä eskari tehtäviä tunti, meillä ainakin on vanhimmat lapset tykänneet niistä tehtävistä.
Eskari on todella hyödyllinen paikka oppia esim vain ryhmätyöskentelyä.

Meillä ei ainakaan eskarissa juurikaan leikitty. Tehtäviä(matikka ja äikkä) tehtiinjoka päivä. Vapaa leikki puuttui kokonaan. Läksyjäkin tuli kerran viikossa.

Nykyään eskari on lähes edellytys jotta pysyy ekalla opiskelu tahdissa. Osa opeista on opetussuunnitelmassa ihan oikeasti siirretty eskarin opetussuunnitelmaan. Esim.numeroiden ja kirjainten tunnistus ja harjoittelu aika on kolmannes entisestä. Näin pojan ope kertoi.

Kuulostaa uskomattomalta. Oletkohan käsittänyt oikein? Vai missä päin asutte?

Kyllä peruskoulun valtakunnallinen opetussuunnitelma kuitenkin sisältää samalla tavalla 1-2 -luokan tavoitteissa numerot, kirjaimet etc.

Eskarin tavoitteet on vähän muualla.

 

\

Tarkoitus olisi opettaa kotona koko peruskoulu.Harrastuksia ilman muuta pitää olla.En kuitenkaan halua lapsistani mitään yhteiskunnan hylkiöitä enkä erakkoja.Lapseni on hyvin sosiaalinen ja tulee monenlaisten ihmisten ja lasten kanssa toimeen ja ryhmätyöskentelyäkin on tullut kerhoissa harjoitettua.Mielenkiintoinen on keskustelu ollut kyllä ja ihmeekseni olen saanut paljon aika negatiivista palautetta.Osaltaan varmaan johtuu siitä miten suhtaudun nyky koulumaailmaan mut erilaisuutta ei tässä asiassapaljoa näköjään hyväksytä.Siksi varmaan kovinkaan moni ei ole kotikoulutielle lähtenytkään.Itselläni oli koulussa hyvä olla mut siitä on monen monta vuotta aikaa.Aika muuttuu ja koulut siinä samalla. =)

'


Se on rohkea päätös ja hyvä päätös silloin, kun on valmis tämän vastuun ottamaan. Vaati suuren sitoutumisen perheeltä. Nostan hattua, itse en "uskaltaisi" ryhtyä, mutta näistähän on hyviä kokemuksia luettu usein lehdistä.

 

[/quote]
'


Se on rohkea päätös ja hyvä päätös silloin, kun on valmis tämän vastuun ottamaan. Vaati suuren sitoutumisen perheeltä. Nostan hattua, itse en "uskaltaisi" ryhtyä, mutta näistähän on hyviä kokemuksia luettu usein lehdistä.
[/quote]


Kiitos ymmärryksestä!!! =)