Eskarilainen ja ryhmässä oleminen tuottaa hankaluuksia=psykologille meno. Kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja ......
  • Ensimmäinen viesti
......
Mitä voi pojalla olla pielessä vai onko mitään? Muuten kaikki asiat ok. Ei ole väkivaltainen, uskoo käskyjä ja tekee pyydettyjä asioita, osaa toimia kaverin kanssa leikkien. Ainut vain tuo ryhmässä oleminen. Poikani kuulemma haluaisi olla koko ajan äänessä ja viittaamassa vuoroaan sekä koittaa pölpöttää päälle. Ja tahtoo ns.johtaa koko tilannetta. Näin minulle kerrottiin, terkkari oli käynyt ryhmässä havainnoimassa tilanteen. Nyt sitten tilanne se, että hänelle varataan tuon takia aika psykologille.

Mitä siellä tapahtuu? Itse huomaan ehkä tuollaista käytöstä häneltä juurikin silloin, kun meille tulee vieraita. Koittaa esiintyy ja olla ääneessä, jos en ohjaa tekemään jotain itsenäisesti. Haluaa siis olla se ykkönen. Ja tällainen hän on ollut luonteeltaan aina.
 
"Betty"
uskoo käskyjä ja tekee pyydettyjä asioita,
Ei ehkä ihan osaa uskoa käskyjä ja tehdä pyydettyjä asioita, jos ei ryhmässä osaa odottaa vuoroaan, olla hiljaa tai antaa puheenvuoroja muille.

Aika pieniä ongelmia kuitenkin, joita pojallasi on vielä aikaa harjoitella ennen koulun alkua. Kannattaa varmaan kuitenkin olla tyytyväinen, että tarjoavat psykologin palveluja. Kouluelämässä kyseisiä taitoja todellakin tarvitaan, ja voi olla hyvä että poikasi saa apua noiden asioiden harjoittelemiseen. Ei ole kiva leimautua koulussa häiritsijäksi. Lapsi joka ei ota muita huomioon tai puhuu jatkuvasti väärään aikaan, ei saa hyvää palautetta, ja jatkuva negatiivinen palaute syö pienen lapsen itsetuntoa.
Kannatan asioiden selvittelyä ja auttamista ajoissa :)
 
Niin siis kotona kyllä uskoo käskyjä ja tekee pyydetysti. Ryhmässä joo tuskin niin tekee, kun on ongelmaa. Ja toki otan tuon avun vastaa, koulussa kuitenkin on tosi tärkeetä ryhmässä olemisen taito. Niin siis olen aapeee.
 
Viimeksi muokattu:
"just"
Meillä samanikäinen poika ja oli psykologin testattavana, koska ei toiminut viime talvena hoitajien ohjeiden mukaan, vaan sai raivareita.
Testattiin ja yhteenvedossa lukee, että kaipaa kovasti positiivista palautetta (jota ei saanut) ja aikuisten aikaa.

Meille maalattiin päiväkodista kuvaa häiriintyneestä diagnoosin vaativasta lapsesta, jolle pitäisi saada lääkitys - nyt eskarissa kaikki hyvin ja psykologi ei nähnyt aihetta lisätutkimuksiin - kävi päiväkodissa seuraamassa tilanteita myös.
 
Ei ole ollut. 3 vuotisesta asti hoidossa. Viimeisen vuoden ennen eskariin menoa oli pph:lla. Siellä siis yksi hänen ikäinen leikkikaveri ja kaksi pienempää lasta. 4,5 vuotiaana kun oli vielä päiväkodissa koitin kysellä apuja hänen villiin käytökseen ja kyseenalaistaa sitä, onko adhd:tä havaittavissa ja vastaukseksi sanottiin ei. Kuulemma normaali vilkas lapsi, jota ei paikallaan saa pysymää. Ollut kyllä aina kovin vilkas. Nyt tuntuu, että eskarin myötä ainakin kotona rauhottunut. Ei puhu enää kovaan ääneen ja viihtyy myös itsekseen leikkien ja on paikallaan. Niin ja on ainut lapsi, eli kotoo ei oo saanu sitä ns. Jakamisen mallia. Nyt kyllä tulossa kohta sisarus hänelle, saa nähdä miten sitten sujuu.
 
"Betty"
Onko pojan oleminen jotenkin uhmakasta, vai onkohan se enemmänkin vilkkaan lapsen pulinaa?
Jotkut lapset joilla on tarkkaavaisuushäiriötä, tai jotka ovat muuten vaan impulsiivisempia, voi olla vaikeampi ryhmässä hillitä omaa halua kommentoida joka asiaan. Aktiivisuus lapsessa on kyllä mielestäni kauhean hyvä juttu, kunhan lapsi ajan myötä kypsyy hillitsemään haluaan olla esillä liiaksi, ja aikuiset osaavat suhtautua lapsen käytökseen rakentavasti.
Onko poika muuten huomionkipeä yleensä, että haluaa koko ajan olla keskipisteenä?
Voi olla, että psykologi haluaa tutkia, onko kyseessä ylivilkkaus tai tarkkaavuuden ongelmia. Aivan hyvin voi todeta myös sen, että on vaan kyse temperamenttipiirteestä, ja poika on vaan kovin ulospäin suuntautunut :)
 
Tokaluokkalaisen äiti
Meillä poika kävi ensin psykologilla ja sen jälkeen lasten psykiatrilala ennen eskaria ja psykiatri järjesti paikan pienryhmäeskariin. Antoi myös tukea eskarin sekä ekaluokan aikana. Poika nyt toisella luokalla ja koulu lähtenyt heti ekasta luokasta asti hienosti käyntiin, kiitos siitä psykiatrille sekä eskarille. Pojalla oli keskittymisen ja oman ohjauksen ongelmaa. Ota apu vastaan, se auttaa lasta jatkossa ihan varmasti.
 
[QUOTE="Betty";29079070]Onko pojan oleminen jotenkin uhmakasta, vai onkohan se enemmänkin vilkkaan lapsen pulinaa?
Jotkut lapset joilla on tarkkaavaisuushäiriötä, tai jotka ovat muuten vaan impulsiivisempia, voi olla vaikeampi ryhmässä hillitä omaa halua kommentoida joka asiaan. Aktiivisuus lapsessa on kyllä mielestäni kauhean hyvä juttu, kunhan lapsi ajan myötä kypsyy hillitsemään haluaan olla esillä liiaksi, ja aikuiset osaavat suhtautua lapsen käytökseen rakentavasti.
Onko poika muuten huomionkipeä yleensä, että haluaa koko ajan olla keskipisteenä?
Voi olla, että psykologi haluaa tutkia, onko kyseessä ylivilkkaus tai tarkkaavuuden ongelmia. Aivan hyvin voi todeta myös sen, että on vaan kyse temperamenttipiirteestä, ja poika on vaan kovin ulospäin suuntautunut :)[/QUOTE]

Ei käyttäydy uhmakkaasti. Vaan juurikin vilkkaan lapsen höpinöitä. Terkkarikin sanoi, että lapsesi oli hyvällä tavalla äänessä siellä. Mutta kuitenkin se häiritsee muita, kun lapseni haluaa olla ns.koko ajan äänessä ja vastaamassa kaikkeen. Eli niiku hyvällä tavalla esillä koko ajan, mutta tottakai pitäisi osata olla hiljaakin ja antaa puheenvuoro toisillekin/ei saisi puhua päälle. Kaikki ns.testit mitä ollaan neuvolassa aina tehty, niin on menneet mallikkaasti. Eli ongelmana tosiaan hänellä vain tuo tosi ulospäin suuntautunut käytös, joka tuottaa isommassa porukassa ongelmaa.

Ja joo kyllä, hän on ollut pienestä pitäen tosi huomionkipee. Sitä olen yrittänyt kitkeä ajan myötä pois, että ei hän voi olla aina äänessä/se jonka kanssa höpöttellään tai leikitään, mutta ei ole vain onnistunut sitä kitkemään pois. Hän vain alkaa aina hirmuisesti ihmisille kertomaan juttujaan/näyttämään taitojaan tai lelujaan. Ottaa siis helposti kontaktia kaikkien kanssa, eikä ole koskaan ketään vierastanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tokaluokkalaisen äiti;29079100:
Meillä poika kävi ensin psykologilla ja sen jälkeen lasten psykiatrilala ennen eskaria ja psykiatri järjesti paikan pienryhmäeskariin. Antoi myös tukea eskarin sekä ekaluokan aikana. Poika nyt toisella luokalla ja koulu lähtenyt heti ekasta luokasta asti hienosti käyntiin, kiitos siitä psykiatrille sekä eskarille. Pojalla oli keskittymisen ja oman ohjauksen ongelmaa. Ota apu vastaan, se auttaa lasta jatkossa ihan varmasti.
Kyllä otan avun vastaan. Nyt vain pitää hetki odottaa, että me saadaan kotona vauvan kanssa aloitettua arkea. Alkuun kuullosti kovin kummalta, että pojalla epäillään jotain ongelmaa jossakin. Kun tosiaan kotona alkanut kaikki menemään vain parempaan. Mutta toki uskon sen, mitä sieltä eskarista sanotaan. Ja jos he näkevät ongelmaa jossakin osa-alueessa, niin hyvähän se on.
 

Yhteistyössä