Ihania galluppeja!!
Jos olisimme nyt raskaana, meille tulisi
poika.
Yhteiseloa meillä on takana reilu 4vuotta. Tapasimme internetissä ja juttelimme yön yli messengerin välityksellä. Seuraava päivä viestiteltiin ja sitä seuraavana päivänä mies tuli käymään luonani ja jäi siltä seisomalta asumaan.
Meille oli aivan selvää heti ensimmäisestä hetkestä, että tässä se vastakappale nyt on. Hassuinta oli se, ettei kumpikaan edes etsinyt seuraa 'sillä silmällä' (ei profiileja tms), vain juttukaveria ja yleistä huulenheittoa. Netissä valvotun yön jälkeen tiesin jo soittaa äidille "et ikinä usko mitä on tapahtunut!"
Mies irtisanoi asuntonsa 2-3kk yhdessä asumisen jälkeen ja ensimmäinen yhteinen vuokrattiin muutama kuukausi sen jälkeen. Vuosipäivänä menimme kihloihin ja avioiduimme 3.vuosipäivän kunniaksi. Nyt mennään jo viidennellä yhteisellä vuodella. :heart: Kaikenlaista on mahtunut yhteiseloon, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Olen onnellisempi kuin koskaan ja rakastan päivä päivältä enemmän. Kaikenlaista on koettu yhteiselon aikana: yksi puolen vuoden mittainen kriisikin, jolloin emme tehneet mitään muuta kuin riitelimme. Varasin tuolloin aikaa jo perheterapeutille, tosin sen ajan jouduimme perumaan aikataulumuutosten takia. Koiramme vakava sairastuminen sai priorisoimaan asiat uudelleen ja on hionut meitä yhteen tiiviimmin kuin mikään muu aiemmin. Sairastumisen jälkeen aloimme jälleen keskustella ja tukeutua toisiimme, halailla ohikulkiessa jne. Oli äärimmäisen tärkeää että toinen oli siinä ja läsnä, on edelleenkin. Rakastuminen on muuttunut rakastamiseksi ja sekin tuntuu äärimmäisen hyvältä. Perhosia löytyy kyllä vielä toisinaan, mutta nyt osaa nauttia tästä "tasaisuudestakin".
Asumme omassa, saunallisessa rivitalokolmiossa (85m2) rauhallisella alueella lähellä keskustaa. Teimme kaupat kesällä 2009 ajatuksella, että mahdumme vaikka perhe kasvaisikin. Kunhan valmistun (ope-opiskelija) ja pääsen kokonaisvaltaisemmin töihin (nyt osa-aikainen), alamme katsella omakotitaloa/ mahdollisuuksia rakentaa omaa. Vauvan (ja kolmen koiran) kanssa mahtuisimme kuitenkin olemaan hyvin vielä useamman vuoden tässäkin!
Nyt olen kierrossani jo kaksi ja puoli viikkoa myöhässä.. Ystävän kanssa pohdimme sitäkin mahdollisuutta, että ovulaatio olisi ajoittunut siihen aikaan, kun menkkaoireet ensimmäisen kerran vääntelivät kp26-30 aikana. Eli jos niin on, eikö vuodon pitäisi alkaa näinä päivinä? Ellei hyppää kokonaan yli.. :ashamed: Viime viikon vaihteessa vatsassa tuntui taas siltä, että
nyt ne alkavat, mutta muutaman päivän jälkeen olo taas tasottui. Olen tehnyt jo niin monta negatiivista raskaustestiä tämän kierron aikana (edellinen viikko sitten), etten takuulla testaa kuin vasta kahden viikon päästä ellei mitään ole tapahtunut siihenkään mennessä.
Sen voin sanoa, että tulipa menkat tai ei, täällä huokaistaan joka tapauksessa helpotuksesta!