köppiäinen
Mesikämmenen ja Susimielen keskusteluun tungen mukaan. Naisena on jotenkin hirveän vaikea kuvitella, miten miehet yleensä lapsensaannin kokevat. Kuitenkaan he eivät kanna lasta, eivät imetä, eivätkä heittäydy työ-/opiskeluelämästä pois sen pikkuisen takia (ainakaan yhtä pitkäksi aikaa). Naiselle vauvassa on niin paljon enemmän, juuri esimerkiksi raskausaika, jota monet tuntemani äidit ovat hehkuttaneet. Jos olisin mies, olisin hirvittävän kateellinen! Mutta ehkä juuri kaiken tuon edellä mainitun takia naiset heittäytyvät lapsensaantiin enemmän tunteella, kun taas miehet pystyvät pitämään mielessään paremmin järkiseikat. Ja loppujen lopuksi jos äiti saa huonoja tukia, jää rahan hankkiminen miehelle.
Jotenkin omassa parisuhteessa haluaisi olla mahdollisimman tasavertainen, etten joutuisi hirvittävästi olemaan miehen rahoista riippuvainen. Jos nyt tässä piakoin raskaudun, on tilanne mitä todennäköisimmin juuri se. Ja mitäs siinä on pahaa? Koska en missään nimessä halua, että mieheni sattuisi ajattelemaan, että meidän yhteinen lapsemme olisi se perimmäinen syy, miksi hänen täytyy pitää taloudesta huolta (sen sijaan, että esimerkiksi voisi ostella itselleen asioita, joista on haaveillut kauan). Tosin en usko, että näin kävisi, mutta omaa tulevaa lastani haluaisin semmoiseltakin mahdollisuudelta suojella. Mutta toisaalta jotenkin tuntuu, että kaikki miehet esimerkiksi eivät ole ikinä valmiita, mutta sitten ovat aivan myytyjä nyytin ilmestyessä kotiin
Oma mieheni on ihan selvästi mukana tässä jutussa, onneksi Mutta aina välillä on mielestäni hyvä ajatella, millaiseen tilanteeseen se mahdollinen jälkikasvu syntyy, sen sijaan, että ajattelisi sitä omaa/miehen halua lapseen.
Jotenkin omassa parisuhteessa haluaisi olla mahdollisimman tasavertainen, etten joutuisi hirvittävästi olemaan miehen rahoista riippuvainen. Jos nyt tässä piakoin raskaudun, on tilanne mitä todennäköisimmin juuri se. Ja mitäs siinä on pahaa? Koska en missään nimessä halua, että mieheni sattuisi ajattelemaan, että meidän yhteinen lapsemme olisi se perimmäinen syy, miksi hänen täytyy pitää taloudesta huolta (sen sijaan, että esimerkiksi voisi ostella itselleen asioita, joista on haaveillut kauan). Tosin en usko, että näin kävisi, mutta omaa tulevaa lastani haluaisin semmoiseltakin mahdollisuudelta suojella. Mutta toisaalta jotenkin tuntuu, että kaikki miehet esimerkiksi eivät ole ikinä valmiita, mutta sitten ovat aivan myytyjä nyytin ilmestyessä kotiin
Oma mieheni on ihan selvästi mukana tässä jutussa, onneksi Mutta aina välillä on mielestäni hyvä ajatella, millaiseen tilanteeseen se mahdollinen jälkikasvu syntyy, sen sijaan, että ajattelisi sitä omaa/miehen halua lapseen.