Esikoista yrittämään 2012!

Heh, näin kauan mun palstalakko piti.

Välikuulumisia siis: eli nyt on ihan virallisesti labratestissä nega saatu. Lääkäriaika omalle lääkärille ois menny huhtikuun loppuun (ehdottivat jo yksityistä), mut halusin päivystysajan ihan vaan ajoittaisten kovien mahakipujen vuoksi enkä todellakaan ala odotella menkkoja huhtikuulle! Papakoe otettu ja sisätutkimus tehty + maha tunnusteltu, ei ainakaan tunnustelussa mitään omituista tullut esiin ja "näytti normaalille". Huomenna käyn vielä labroissa, kahtovat hormoniarvot. Jos ei menkkoja parin viikon kuluessa niin sitten Terolutit 1-3 kierron ajaksi Huh kun helpotti.

Nyt taas hetkeksi tauolle Lekurikin käski olla liikoja surffailematta, antaa mennä omalla painollaan.

 

Joo, elikkäs kipujen takia tuli käytyä lääkärissä, ei kystia tai tulehduksia. Nyt sitte ootellaan mahdollista raskautta.
Tosi hyvä kuitenkin nallukan, että saat nyt apua ja toivotaan että sinullekin se plussa tulisi piakkoin. Niin kuin myös muillekin. :heart:
Ikäasiasta, itse en ole silleen miettinyt minkä ikäisenä sen lapsen haluaisi, nyt kun vauvakuume on niin sillä ei ole väliäkään. Mutta kyllä tää tuleva 23 on hyvä ikä.
Hyvää kevään jatkoa!!

 

Hyvä nallukan ku kävit! Mullaki oli ihanan huojentunut olo kun asia menee edes vähän eteenpäin. Mun pitäs viikon päästä alottaa se terolut kuuri. Vielä elättelen toivoa että olisin raskaana mutta enpä usko. Onko täällä muita jotka syö/alottaa terolut lääkityksen?

Ajattelin ens kiertoa varten tilata ovulaatio ja raskaustestejä. Mistähän saia halvalla luettavia?

Pitää opetella itse kukin ottamaan tämä vauvaprojekti lunkisti. Asia etenee omalla painollaan, vauvoja ei oikeen tekemällä tehdä... Paitsi just sain kuulla että kaveri joka ilmotti pari kk sitten että alkavat vauvoja tekemään ja harrastavat joka päivä seksiä ja kaikki on niiin suunniteltu ja tarkasti päätetty ni tadaa tyttö on raskaana. Pieni kateuden vihlaisu kävi. Tai ei ihan niin pienikään. Ottaa päähän!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Huoh. Joo, ihana kun tänne voi purkaa. Ei se mieskään näitä ajatuksia samalla tavalla ymmärrä kuin ihanat tyttökaverit

 

Uusi yrittäjä ilmottautuu listoille Ette kuule usko kuinka suuri ja jännittävä askel jo tämä foorumille rekisteröityminen minulle on...olen selaillut viestejänne täällä ja nyt uskaltaudun mukaan keskusteluun.

Täällä siis 26-vuotias vauvakuumeinen opiskelija huutelee.Miehen kanssa ollaan kihloissa ja ihan vuokra-asunnossakin vielä.Ollaan oltu pitkään yhdessä ja nyt mahanpohjassa viiltää niin lujasti kun ajattelinkin meidän yhteistä vauvaa <3

On vaan ikäänkuin pelottavaa sanoa tällaiset toiveet ääneen.Ja varsinkin kun olen pohtinut toden teolla sitä milloin on hyvä aika tulla äidiksi.Meillä ei siis vielä omaa asuntoa eikä työpaikkaakaan,mutta rakkautta kuulkaas sitäkin enemmän.Otamme "riskin" epävakaassa elämäntilanteessa ja katsomme kuinka käy.Näillä näkymin pillerit olisi tarkoitus jättää pois toukokuussa.

Huih,sainpas sanotuksi toiveet ääneen

 

Kiva kuulla että lääkäri-/gynekäynneistä on ollut ihmisille apua.

Itse odottelen nyt mielenkiinnolla mitä kuukautiskierrolle tapahtuu kun pillerit ei enää sitä tasaa. Silloin aikanaan nimittäin aloitin pillerit juuri siksi, että menkat tuli ihan milloin sattui, ja kestivät milloin pari viikkoa, milloin vain pari päivää. Todella epäsäännöllistä siis. Mutta olin silloin vielä teini-ikäinen, joten saa nyt nähdä onko ikä ja/tai pitkä pillerien käyttö muuttanut tilannetta. Vähän kyllä ärsyttää, kun pitää alkaa vuosien jälkeen taas varautua, että kuukautiset voikin yllättää koska tahansa. Pillereiden kanssa on ollut niin kätevää, kun menkkojen tulon on tiennyt aina etukäteen ja sitä on pystynyt tarvittaessa jopa siirtämään sopivammaksi.

Sopivasta iästä. Mä ajattelin ennen haluavani nuoreksi äidiksi ja että haluan monta lasta. Toivoin että saisin esikoisen ennen kuin täyttäisin 23 (älkää kysykö miksi juuri tuo ikä). Noh, ei se elämä ihan niin mennytkään, ja nyt musta voi tulla korkeintaan keski-ikäinen ensisynnyttäjä Ajatukset lasten määrästäkin on hieman muuttuneet, enkä enää haaveile suurperheestä, en ainakaan perinteisellä tavalla. Tällä hetkellä ajattelen, että haluaisin yhden tai ihan korkeintaan kaksi omaa lasta, ja sitten mahdollisesti adoption kautta lisää. Tämän telluksen ylikansoittuminen ahdistaa, mutta itsekkään lapsihaaveeni oikeuttaakseni olen ajatellut, että jos saadaan korkeintaan kaksi omaa lasta, niin väkimäärä ei tavallaan meidän kautta lisäänny, vaan siinä tulee vaan korvaaja mulle ja miehelle Vaikka ei sekään tietysti pidä paikkaansa, koska kuitenkin tullaan (toivottavasti) elämään pitkä aika myös yhtä aikaa lastemme kanssa. Tämän logiikan valossa muuten olisikin paras kun saisi lapsia vasta mahdollisimman vanhana. Nojoo, se ekopohdinnoista.

Kirjavinkki ajankuluksi! Katja Tukiainen: Rusina (LIKE-kustannus). Omaelämäkerrallinen sarjakuvakirja esikoisen odotuksesta ja vauva-/taaperoajasta. Mukavan positiivisessa hengessä kuvattu odotus- ja vauva-ajan arkea sarjakuvan keinoin.

Muksutar: Kiva kun liityit joukkoon

 

Rone Nyt pääsette sitten tositoimiin! Toivottavasti ei tarvi kauaa yrittää.

Nallukkan Mukava kuulla susta! Tuo on muuten ihan perseestä suoraan sanottuna, kun on joku akuutti ongelma, niin aina ehdotetaan aikaa johonki hevonkuuseen asti. Mä kerran soitin tk:hon ongelmistani ja mun olis pitänyt odottaa 3 kuukautta, että oisin saanut ajan. Sitten tirautin itkut ja sanoin, että se on nyt saatava. Kappas, löytyi sitten peruutusaika samalle illalle, mitä ne oikeen panttaa niitä aikoja?

Muksutar tervetuloa!

 

Tervetuloa mukaan Muksutar!
Ja kirjavinkistä kiitos Catidalle, täytyypä etsiä käsiini tuommoinen kirja kun alkoi kovastikkin kiinnostamaan

Täällä ei mitään uutta. Olen äitini luona kylässä ja ajoittain raastaa kun en voi hänelle kertoa näistä vauvantekojutuista... Dpo10.

 

Tästä se lähtee.
Takana yhteiseloa kymmenen vuotta, molemmilla ikää 27. Hanintoja tehty koira ja oma talo. Mutta vasta nyt löytyi rohkeutta tehdä päätös lapsen hankinnasta.

Ensi kuussa loppuu kymmenen vuotta kestänyt pillereiden käyttö ja jatkosta ei mitään tietoa??? Sehän tässä jännittää…hyvässä ja pahassa. Plussasta ei tietoakaan tai edes oman kehon reagoinnista pillereiden lopettamiseen. Aika näyttää. Parasta kuitenkin, että tästä se alkaa...! :heart:

 

Olisi kiva kuulla mielipiteitä tähän että, onko teidän mielestä mielellään tai välttämätöntä, että ennenkuin ensimmäisen lapsen hankkii, että ollaan tai mennään naimisiin?

 

Meillä ei ole tarkoitus mennä naimisiin koskaan, tulee lapsia tai ei.

Avoliittoa takana 9 vuotta ja lupauduttu aikaa sitten toinen toisillemme loppuelämäksi. En tunne tarvetta avioliitolle...ja olo on jo joka tapauksessa kuin vanhalla avioparilla

 

LittleOne Saanko kysyä onko siihen joku syy? Vai muuten vaanko olette näin päättäneet? Oletteko kihloissa?

Me ollaan oltu 5 vuotta yhdessä, eikä olla kihloissa, eikä olla naimisiin menostakaan puhuttu ollenkaan, minun mielestä naimisiinmeno ei ole välttämätön, vaikka lapsia hankkii, niinkuin toisten mielestä se on niin kauheeta jos ei ole menny naimisiin ja lapsia haluaa.. En ymmärrä, tai no jokasen oma mielipide..

Mutta mielipiteitä saa tästä asiasta esittää!

 

Mielestäni naimisiinmeno ei missään nimessä ole välttämätöntä vaikka pariskunta hankkisikin lapsia. Naimisiinmeno on lähinnä perinne asia, johon yhteiskunta painostaa aika paljon.

Olen ollut mieheni kanssa reilut neljä vuotta. Me olemme kihloissa, ja menemme mitä luultavimmin maistraatissa naimisiin ennen esikoisen syntymää, ihan vaan helpottaaksemme paperihommia sen osalta, kun kuitenkin jossain vaiheessa naimisiin ollaan menossa. Tahdon solmia avioliiton, koska tahdon jakaa saman nimen mieheni kanssa, ja olla ihan "virallisesti perhe", eli lähinnä tunnepuolen hömpötyksien takia :heart: Mutta mikäpä parempi syy mennä naimisiin kun tunnepuolen hömpötykset

Mitenkäs olette muuten meinanneet menetellä hiustenvärjäyksen kanssa raskausaikana? En itse varmaan uskalla värjätä. Olen värjännyt maantien väriset kutrini mustiksi (need I say more... :ashamed

 

Miwwi: ei olla kihloissa. Eikös se ole avioliittoon lupaus, joten mitä sitä perättömiä lupauksia tekemään

Ei yksinkertasesti keksitty yhtään syytä miksi mennä naimisiin, joten miksipä menemään

Paljonhan tuota sai sukulaisilta kuulla milloin meidän pitäisi mennä naimisiin, missä järjestää ne ja minkälaiset häiden tulisi olla. Rupes tuntumaan siltä, että naimisiin menossa ja avioliitossa ei kellekään ole muuta merkitystä kun ne iiihanat juhlat. Hääjuhlia en kyllä ikinä järjestäis. Maksaa nyt lainarahalla siitä ilosta, että saa syöttää ja juottaa kiittämättömät sukulaiset ja katsella niiden riitelyä

Käydään ulkomailla kerran vuodessa, siinä on häämatkailua tarpeeksi. Sitouduttiin yhteisellä 20 vuoden asuntolainalla toisiimme oikein kirjallisesti. Siinä meille vihkitodistus Molemmilla erikoiset sukunimet, joten niistäkään ei ole tarvetta luopua. Koirastakin on yhteishuoltajuuspapeit rekisterissä. En ole vielä eläessäni sormusta käyttänyt, joten eipä sitä tarvita nytkään


Raidotetut värjätyt hiukset ja tuuhennukset löytyy ja molempia ylläpitäisin myös raskauden aikana.

 

Naimisiin menosta: Itselleni naimisiin meno oli tavallaan itsestäänselvä asia vakaumuksen vuoksi, eikä liittynyt mitenkään siihen saisimmeko lapsia vai emme. Muutimme siis yhteen vasta naimisiin mennessä. Yleisemmältä kannalta ajatellen avioliittohan tuo tiettyä turvaa/oikeuksia esim. puolison sairastuessa tai kuollessa (hoitoon liittyvät päätökset, perintöasiat, lesken eläke) tai erotilanteessa (omaisuuden jako), mitä ehkä kannattaa miettiä varsinkin sitten kun kuviossa on lapsiakin. Monet noista oikeuksista kai voi varmistaa myös muilla sopimuksilla (valtakirjat, testamentit, omaisuus molempien nimissä yms.), mutta henkilökohtaisesti en oikein ymmärrä, miksi joku haluaisi hoitaa asiat niin vaikeasti, jos tarkoitus kuitenkin on olla yhdessä koko elämä. Miksi joku haluaa sitoutua kumppaniinsa kaikilla muilla tavoin, mutta ei "paperilla" eli avioliitolla (tai nykyisin myös rek.parisuhde). Olisi mielenkiintoista kuulla lisää esim. LittleOnen ajatuksia aiheesta.

Hiusten värjäyksestä: Kosmetiikasta ja kaikenlaisista muistakin raskausaikaa koskevista rajoituksista ajattelen lähinnä, että kohtuus kaikessa. Eli en nyt mitenkään hysteerisesti aio ruveta kaikkea mahdollista välttelemään, mutta "ylimääräisiä" kemikaaleja yms. vähentää mahdollisuuksien mukaan. Hiuksia tosin värjään muutenkin hennalla. Maalaisjärjellä kuvittelisin, että isompi merkitys on eri lähteistä tulevien kemikaalien yhteismäärällä, kuin juuri hiusten värjäyksellä tai värjäämättömyydellä.

Lisäys: Kas, LittleOne olikin jo ehtinyt vastailla sillä välin kun tätä kirjoitin Lievästi jälkijunassa siis tämä viesti, mutta jääköön nyt kuitenkin.

 

Täälläpäin on virinnyt hyvä keskustelu tärkeästä aiheesta eli naimisiin menosta. Itselle oli selvää, että haluan naimisiin ennen lapsia. Ei niinkään vakaumuksen tms. takia vaan juurikin käytännön ja tunnesyistä. Haluan että olemme oikea, virallinen perhe. En edes osannut erityisesti kaivata avioliittoa missään vaiheessa ennen avioutumista! Vasta jälkeen päin tajusin kuinka älyttömän hyvältä se on saanut oloni tuntumaan. Olemme sekä yhteiskunnan edessä että toisillemme lupautuneet. Vaikka menimme naimisiin maistraatissa, lupauksen sisältö on tärkein. Avioituminen on sentään tärkeä siirtymäriitti. Puit Catida omat ajatukseni sanoiksi paremmin kuin osaisin itse koskaan sanoa minulle oli todella tärkeää turvata puolisoni asema esim. kuoleman varalta. Jos siis tarkastellaan näitä käytännön asioita

Hiusten värjäämisestä Aion varmaankin värjätä tukkaani myös raskausaikana. Ehkä vähän harvemmin, mutta kuitenkin. Tuntuu, että monissa "villityksissä" mennään nykyään aivan liian överiksi. En jaksa tällaisesta asiasta ressata meikkaankin niin kohtuullisesti, että en usko sitäkään vähentäväni. Ja enkä halua näyttää ihan petolinnun ******ltä kauhean tyvikasvu ja laikukkaan ihoni kanssa 9 kuukautta (ne näpyt palasi tosi iloisesti pillerien jälkeen, korkojen kera...).

Nyt menossa muuten dpo 7. Sunnuntaina testaan...

 

Me tahdoimme molemmat naimisiin, minä ennen lasten hankkimista ja miehelle avioliitto olisi sopinut myöhemminkin. Yhteiseloa takana reilu 3 vuotta ja naimisiin mentiin reilu kuukausi sitten.

Minusta on ihanaa olla naimisissa! Yhteinen sukunimi ja avioliiton tuomat oikeudet ja velvollisuudet mielestäni "sinetöivät" suhteemme.

 

Mä haluan naimisiin. Oon monesti miettinyt, että menisi naimisiin vaan jossain maistraatissa. Toisaalta taas naimisiin meno on niin iso juttu, että haluaisi niistä juhlista ikimuistoiset, kunnon juhlat. Mutta eipä ole vielä meillä tämän hetken asia, ollaan nyt oltu 3vuotta yhdessä, 4 kk kihloissa.

Hiusten värjäämisestä raskausaikana. Oon jostain lukenut, että se vaurioittais sikiötä, kun se jotenkin imeytyy verenkiertoon tai jotain vastaavaa. Mutta oon muistaakseni jostain myös lukenut, että on olemassa jotain raskaudenaikana käytettäviä "laimeampia" värejä, jotka ei siis ole niin tujuja. Itselläni on oikeasti maantienvärinen tukka, mutta nyt tumman ruskea, olen onneksi saanut lähemmäs omaa sävyäni, ennen oli musta.

 

Minullekin oli ihan itsestään selvää ja tärkeää, että ollaan naimisissa ennen kuin aletaan hankkia lapsia. Mulle se on vakaumuksellinen asia, mut on kasvatettu aika vanhanaikaisesti. Silti mies tuli kyllä koeajettua ennen kihlojakin Aluksi mun oli tosi hankala ymmärtää joitain tuttuja jotka sai lapsia eikä ollu naimisissa. Kun on pienestä pitäen kasvatettu niin että lapsia saadaan avioliitossa ni jotenki hölmösti aina ajattelin että avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset on aina vahinkoja eikä loppuun asti mietittyjä asioita. Nyt vähän vanhempana oon tajunnu että kaikki tekee asiat omalla itselleen parhaiten sopivalla tavallaan. Tärkeintä minusta on että lapsi syntyisi rakastavaan kotiin.

Eikä hiuksia sais värjätä?? empä tiennykään! Värjäilen muutenki pari kertaa vuodessa että empä taida siitä luopua. Ja ilman meikkiä en kyllä lähde mihinkään!

Voi hitsi ku on jännäpäivät!! Ajattelin huomenna testata vielä, maanantaina haen sitten terot. Oon jotenki jo kyllä asennoitunu että en oo raskaana ja alotan ne terot. Mut anyway vihdoinkin jotain tapahtuu!

 

Ainiin ja tähän hiustenvärjäämiseen vielä piti kommentoida että
Todellakin aion hiuksia värjätä. Muutenkin kaikkeen aion suhtautua maalaisjärjellä, eihän tässä kohta voi edes hengittää kun ilmassakin on saasteita....

 

Minäkin halusin naimisiin ennen lapsia. Tietyllä tapaa avioliitolla on aina ollut mun ajatuksissani iso ja ehkäpä vähän glorioitukin asema johtuen siitä, että mun omat vanhempani eivät koskaan ole menneet naimisiin ja en oikein ole ikinä ymmärtänyt että miksi. Nyt jos ero tulisi tai isäni kuolisi, niin äitini jää aikalailla tyhjän päälle (eivät siis mitään erillisiä testamentteja tms ole tehneet), koska asuintalo, yritys ja kaikki ovat isäni nimissä.

Avioliitolla oli siis mun ajatuksissani tärkeä merkitys nimenomaan siinä, että saa nuo erotilanteet, perimiset, leskeneläkkeet yms. tarvittaessa kuntoon. Ja kuten Catilda sanoi, niin olisi kait nuo saanut erinäisen paperisodan jälkeen suurinpiirtein kohdilleen myös ilman avioliittoa, mutta miksi ihmeessä nähdä moinen vaiva? Mielestäni on myös äärimmäisen mukavaa, kun meillä on sama sukunimi ja tulevaisuudessa koko perheellä on sama nimi.

Ja olihan se aivan ihanaa järjestää häät. En ole mitään muita juhlia elämässäni ihmeemmin järjestellyt tai mitään virallisia kuvia itsestäni otattanut (esim. yo-kuvat tms.) ja olen/olin aina ajatellut, että häät ovat ne yksi juhla johon elämässäni panostan. Se oli oikein mukavaa aikaa ja plussana tottakai se häiden jälkeen parisuhteeseen tullut piristysruiske, aivan kuin aivan alkuaikojen ihastuspöpperöt olisivat hetkeksi tulleet takaisin. :heart:

Hiusten värjäämisestä en oikein tiedä. En kovin montaa vuotta sitä ole edes harrastanut ja nytkin olen ollut jo lähestulkoon vuoden taas värjäämättä hiuksiani, koska halusin nähdä taas omaa väriäni. Ja kun en koskaan ole mitenkään isosti hiustenväriäni muuttanut, niin en oikein tiedä olisiko raskausaikanakaan pakko niitä hiuksia värjätä.

 

Insinööreinä meille kai nuo paperiasiat tulee rutiinilla
Ei tuntunut vaivalloiselta tehä testamenttia talosta tai vakuutuksia ottaessa nimetä toisiamme edunsaajiksi. Tulevaisuuteen varauduttu valtakirjoilla ja yhteishallinnassa olevalla säästötilillä jne jne. Arkijuttuja (meille)

Harvapa parisuhde varmasti on samanlainen. Toisille sopii toinen ja toisille toinen. Mitäpä sitä enempi ihmettelemään tai tuomitsemaan toisten valintoja.
Mun näkökulmasta onnellinen parisuhde on avain hyvään perhe-elämään! Ja sehän tässä on tavotteena :kiss:

lauwra: oon niiiin samaa mieltä noista rajotuksista/suosituksista. Maalaisjärellä pärjätty jo tähänkin asti elämässä

 

Täällä myös uusi yrittäjä ilmoittautuu listoille Ja kuin myös, jo rekisteröityminen ja tänne kirjoittaminen on iiiso harppaus.

Ikää mulla 26 vuotta, ja miehen kanssa yhteiseloa 9vuotta. Alkusyksystä naimisiin, ja niillä main aiotaan myös aloittaa yritys...iiks. (oikeastaan sillä periaatteella, että jos on tullakseen niin tulkoot...vaikka pelkään kyllä aloittavani aikamoisen stressaamisenkin

Itsellä opiskelut kesken, ja mies vasta tavoittelee unelmiensa opiskelupaikkaa. Vuokrakaksiossa asumme kahden rakkaan koiran kanssa. Meilläkin siis sinänsä "epävakaa" tilanne, taloudellisesti, mutta koska vauvakuume on ollut niiin hirmuinen jo muutaman vuoden, ja ikääkin tulee lisää koko ajan, niin yhdessä tuumin ajateltiin että nyt on se meidän hetki.
Eiköhän sillä vavvalla olisi kuitenkin varsin hyvät oltavat kun syntyisi rakastavaan ja huolehtivaan kotiin, kyllä ne opinnot sitten ehtii suorittaa

Kuume on tosiaan valtava. Vauva -lehden tilaajana olen ollut jo puolitoista vuotta, lapsille on nimet suunniteltu, vuokra-asunto hankittu ajatellen käytännön asioita mahdollisen tulevan vauvan kannalta, pinnasängyn paikka katsottu, suunniteltu tavarahankintoja, pohdittu lapsen nurkkauksen sisustusta yms.

Ihanaa tämäkin, mutta nyt tullut jo sellainen tunne että nyt se vauva tänne mulle ja heti -tunne. Millään ei malttaisi odotella enää.

Kumpa meille joskus oma baby suotaisiin <3

 

Me ei olla naimississa eikä kihloissa vaikka yhes on semmoset 5v oltu. Ja saa kyllä nähä koska edes kihloihin mennään saatikka naimisiin tosin itse haluan naimisiin, sen oon tienny jo pikkutytöstä asti ja odotan innolla sitä että pääsee sovittamaan niitä pukuja ja suunittelemaan juhlia mutta ei siis ole mielestäni välttämätöntä olla naimisissa jos lapsia hankkii.

Hiustenvärjäyksestä, niin ihan maalaisjärjellä ajattelin jos sitä joskus raskaaksi pääsis edes, kp 36 nimittäin menossa, eli pitkää kiertoa tässä odotellaan, edellinen oli kp43. Voi elämä kun kaipaan sitä aikaa ennen pillereitä koska silloin ne menkat olivat aivan säännölliset heti alusta alkaen :/

 

Meillähän on kuusi vuotta miehen kanssa takana ja melkein heti mentiin kihloihin, koska tiedettiin että halutaan olla toistemme aina. :kiss: naimisiinmenosta on puhuttu, mutta ei sen suuremmin päätetty, mies kosii kun aiheelliseksi näkee.
Luin kanssa, että liiallisesta hiustenvärjäämisestä voi olla haittaa, mut tuskin tällä mun tahdilla, eli aikalailla kahden kuukauden välein ja mulla on täysmustat hiukset. Juurikasvuhan se on mikä ensimmäisenä pittää saaha piiloon.
Meikkiä käytän muutenki aika sopivasti enkä mitään paksua pakkelia, niin ei luulis haittaavan.
Jännät paikat, ensviikolla testaillaan.

 

Jospa sitä päivittelisi omia kuulumisia kanssa.

Tänne siis ei erityistä Vähän ollu maha kipeenä, semmost hassua juilintaa ja välillä vihlonu. Tänä aamuna kylkeen vähän särki, mut se meni ohi sitten. Myös semmost ällötystä ollu ja välil semmonen olo et vois oksentaaki. Oon vaa miettiny et voiko näin aikasin tulla tämmösiä oireita. No toivotaan et tää on niitä oireita eikä mitää muuta. Oon yrittäny olla miettimättä mitään raskausoireita ja yritän olla etten lukis niistä kauheesti.

Tosiaan me ollaan oltu yhdessä 3v., josta kihloissa 2,5v. Mentiin melko nopeesti kihloihin, vaikka aina ajatellut ei sillä kiire. No naimisiin haluan jossain vaiheessa vielä kyllä, mut ei sillä kiire. Mun vanhemmat on ollu kihloissa 23 vuotta ja nyt vasta suunnittelee menevänsä maistraatissa naimisiin