Esikoista yrittämään 2012!

No voihan pöh sanon mä. Aamunen testi näytti negaa.
Kumminkaan täti ei oo tullu kylään vielä. Kävin nyt yhen testin ostamassa varoiks, mut en varmaa sitä tee ku joskus viikonlopun jälkeen jos tätiä ei näy. Vaikka kuinka ois asennoitunu siihen, et ei se välttämättä heti tärppää ni tulee silti vähän ikävä fiilis ku testi näyttää negaa..

 

Joo, minä kans kannatan tämän ketjun jatkumista. Iteki päivittäin käyn lukeen, ei vaan oo mitään kirjottamista. Sennay mulle voi päivittää sen aloittamisen ajankohdan helmikuulle. R-testi näytti negaa myös minulla, olin tosi surullinen. Haluis vaan pian raskaaksi, sitä kateellisuutta kun on ilmassa myös täällä. Nyt viikon päästä ois ovis, sillon on miehen turha välttyä. Onneksi molemmat on niin vauvakuumeen kourissa, että luulen kaiken sujuvan makkarin puolella yhdessä tuumin.

 

Voi olla että täälläkin testataan huomenna jo.. Nyt illalla tuli oikein sitkeää limaa vessassa käydessä, että liekkö ne menkat yön aikana tulossa vai oisko jotain muuta. Salaa tässä toivoo kahta viivaa, vaan pessimistinen asenne on puskemassa pintaan myös. Seuraava aamu-pissi-testi tulis tehtyä vasta tiistaina, kun huomenna alkaa yövuorot. Ilmineeraan sitten jos on jotain kerrottavaa.

 

Pidetään ketjua vaan! Ite käyn myös päivittäin lukemassa täällä, mutta kirjoitettua ei tule, kun ei ole oikeen mitään kirjoitettavaa yk3 menossa. ite oon enemmänkin niin, että tykkään lukea muiden juttuja ja kirjotan sillon kun on asiaa

kateudesta Niin kyllä sen olen huomannut, kun muut ovat tulleet raskaaksi tyyliin heti kun ehkäisy on jätetty tai ei muuten ole ollut lasta suunnitelmissa, niin pieni kalvaisu tuntuu tuolta sisältä et miks juuri niil käy noin, miks ei meil? :/ mut semmosta se elämä on välillä.

Nallukkan pidetään peukkuja ja tuu ihmeessä heti kertomaan

 

Ketju pidettävä, oli tilanne mikä hyvänsä! Onhan täällä nyt ollut hiljaisempaa, mutta en usko ihmisten täysin kaikonneen. Aika paljon asioita yrittämisen odottamisen ja itse yrittämisen ympäriltä on jo käsitelty, joten ehkä ne jutun aiheet vain on vähän vähentyneet. Ja kun emme käsittele jokaisen kiertopäiviä joka päivä ja joka hetkisiä kehon tuntemuksia, niin ei ole sitä kirjoiteltavaakaan. Hyvin täällä silti mun mielestä pyyhkii!

Kateudesta Jossain aiemmassa vaiheessa kirjoittelinkin, että olisin varmasti hurjan kateellinen, jos läheinen ystäväni tulisi nyt raskaaksi, mutta nyt en ole enää varma. Saimme ke kuulla, että miehen parhaasta lapsuuden ystävästä tulee isä, ja liikutuin uutisesta aidosti onnellisesti! Lähes itkin töissä kun sain puhelun mieheltäni :heart: En tiedä vaikuttaako asiaan se, että ystävä on mies. Ehkä raskautuminen on naiselle jotain niin syvällistä, että se on vaikeampi kestää toiselle naiselle tässä tilanteessa.

Kaikkein oudointa uutisessa oli se, että oma mieheni oli tästä aivan nokka rytyssä kun hän tuli hakemaan minua töistä! Vasta illalla hän oli hieman paremmalla tuulella ja osasi iloita ystävänsä puolesta. Hän on siis tässä asiassa näköjään aivan yhtä täysillä, vaikkei siitä vaahtoakaan koko aikaa, niin kuin minä Vaikka ensimmäinen kateustesti onkin nyt käyty, niin silti salaa toivon, että tulisin itse raskaaksi ennen ystävääni, joka myös yrittää...


Tein myös negatestin to, joten vähän heikolta näyttää taas tämän kierron osalta. Nyt on kp26 ja dpo 12-13. Huomenna ajattelin aamulla tehdä vielä varoiksi testin, jotta tiedän saanko ottaa illalla muutaman lasin viiniä. Se tulisi nyt todella tarpeeseen. Henkisesti olen jo valmistautunut neljänteen yrityskiertoon.

 

No niinhän siinä sit kävi, että se täti tuli kylään sittenkin. Hieman harmittaa kyllä, mutta eikun uutta yritystä kohti.

 

Hei kaikille!

Täällä peukutan myös tämän ketjun puolesta! Vaikka hiljaiseloa nyt on vähän aikaa ollutkin, päivittäin käyn kuitenkin vilkaisemassa uudet viestit. Tulee lueskeltua muitakin ketjuja, mutta tämä on ainoa mihin on kiinnostusta itse kirjoittaa. Jotenkin ärsyttää ne muiden ketjujen tuuli/liima/sukka-hössötykset. Ei osu minun pirtaan... Ja vaikka monella täällä on jo täysi yritys päällä niin silti asia on kuitenkin kaikille jotenkin uusi ja tuore. Muissa ketjuissa yrittäminen on jo pitkällä..

Kateudesta itsellä on kanssa muutama tuttu, jotka ovat raskaana jo hyvän matkaa olleet. Ja olen sitä ikäluokkaa, että uusia vauva-uutisia kuuluu melkein viikottain jostain suunnasta. Vielä en koe olevani kateellinen, koska tämä "yritys" on kuitenkin omalta osalta vasta niin alussa. En pidä edes kovin realistisena, että tärppi kävisi ennen kevättä, kun ei niin aktiivisia asian eteen olla oltu. Tai siis itsehän nyt ajattelen asiaa 24/7, mutta lakanoita heilutellaan silloin, kun siltä tuntuu eikä yritetä aikatauluttaa ainakaan vielä. Sitten kun tuolevaisuus pienen lapsen kanssa välillä jännittää ja välillä jopa ihan pelottaa niin en vielä osaa oikein kateellinen olla. Vaikka rauhassa asian kanssa otetaankin niin silti en malta odottaa, että pieni elämä alkaisi omassa masussakin kasvaa. Jos jostain olen kateellinen niin vauvamahoista. Välillä tulee käytyä katselemassa tuolla odottajien puolella vauvamahakuvaketjua ja silloin aina iskee pieni kateus. Miekii haluun jo semmosen!

ON: Joskus niiin toivoisin, että olisin sellainen luonne joka ei järkeile ja suunnittele kaikkea niin viimeisen päälle ja aina pyri ajattelemaan kaikkea niin pirun realistisesti. Nytkin olen jo tuijotellut kalenteria, että mikähän kuukausi olisi paras mahdollinen kuukausi raskautua, että sattuisi parhaiten töiden kannalta tai muuten. Olen laskeskellut, että huhtikuu olisi paras kuukausi, koska oma työ menee tavallaan kalenterivuoden mukaan syklisesti ja sitten voisin jäädä äippälomalle aikaisintaan ensi vuoden alusta. Ja samalla kuitenkin toivon, että seuraavia menkkoja ei enää tulisi. ARGH! Jos tämä pää vaan antaisi luvan mennä virran mukana ja luottaa siihen, että asiat järjestyy tavalla tai toisella oli ajankohta mikä tahansa. Noh, nyt on menossa kp17 joten, jos edelliseen kiertoon on yhtään uskominen niin tämä viikko on ollut ovisviikko. Kp12 on viimeksi hommailtu, joten katsellaan parin viikon päästä miten meidän käy.

Tällä viikolla olen pohdiskellut allergialääkkeiden käyttömahdollisuutta raskauden aikana. Itse kärsin todella pahoista siitepölyallergioista keväisin ja joudun aina pumppaamaan itseni täyteen troppeja, että edes jotenkin selviydyn. Joskus olen ollut keväällä allergioiden takia ihan sairauslomallakin. Nyt juuri huomasin katsoa, että tämä oma allergialääke-cocktail onkin sellainen, jota ei passaa käyttää raskaana ollessa. Jostain luin, että saattaa jopa heikentää raskauden mahdollisuutta. Jos huhti-kesäkuussa olenkin jo raskaana niin mielenkiintoista kyllä tulee.

 

Nega oli, mutta menkkoja ei kuulu :'(

 

nallukkan voi höh minkälainen tilanne sulla sitten on?

Minulla tuli tässä mieleen, enkä kylläkään löytänyt aiheeseen liittyvää muuta keskustelua, mutta jos joku haluaisi kertoilla eli te jotka yritätte jo lasta tai olette jo suunnitelleet koska yritätte niin kuinka teillä tapahtui tämä vauvahumu kotonanne? Eli kerroitteko te ihan suoraan miehellenne että haluaisitte lapsen vai mieskö siitä ensimmäisenä mainitsi vai oletteko vain vihjailleet vai kuinka...? Olis kiva kuulla kuinka teillä on tämä vauvahumu saanut alkuunsa.

 

Huonoja uutisia täältäkin. Äskeisen wc-käynnin yhteydessä paperiin tuli vähän verta eli ilmeisesti saan sitten huomenna nauttia sitä viiniä.. Kierto olisi siis 25 pvää mikä on kyllä ihan ennen kuulumatonta mulle. Aina ollut sen 28-31 pvää. Vaikka toisaalta en kyllä pidä enää mitään outona näiden muutaman kuukauden jälkeen. Kai sitä täytyy antaa kropalle toipumisaikaa. Huonojen menkkauutisten lisäksi tuntuu siltä, että olen tulossa uudelleen kipeäksi, juuri kun olen toipunut edellisestä flunssasta.

Meillä todellinen vauvakuume sai alkunsa syksyllä kun miehen veljelle syntyi esikoinen. Ollaan molemmat hieman kuumeiltu jo n. vuoden verran, mutta aina on tullut jotain "estettä". Eihän tilanne nytkään ole ihanteellinen, koska olen määräaikasella työsopimuksella vielä vuoden verran, mutta tuo kummipojan syntymä oli jotenkin niin sykähdyttävä, että päätös oli selvä. Ajelimme sairaalasta kotiin päin kun mies viimein kysyi, että koskas meille tulee tuollainen. Sanoin, että vaikka heti! Ollaan oltu vieläpä sellaisessa pattitilanteessa, että kumpikaan ei ole uskaltanut tehdä sitä lopullista aloitetta vauvalle. ajatus sitten jäi muhimaan ja noin kuukauden päästä kun olimme jonkun verran asiaa sulatelleet omilla tahoillamme, pillerit jäi pois.

 

Miwwi Meillä minä olin oikeastaan se, joka viimein nosti kissan pöydälle vauvanhankinnasta miehen utelujen jälkeen. Mun on jotenkin aina ollut vaikea puhua kumppanille tällaisista asioista varmaan ehkä senkin takia, että se oma tahto on ollut niin epäselvää. Me ei olla miehen kanssa ennen tätä koskaan puhuttu toistemme lapsihaaveista tai muustakaan, joten minulla ei ollut yhtään mitään hajua siitä haluaako mies edes lapsia. Olen ollut määräaikaisessa työsuhteessa, joka piti vakinaistua ja joskus viime vuoden alussa tein päätöksen, että päätän tämän lapsenhankinta asian omalta osaltani sitten, kun vakinaistaminen tapahtuu. Varsinainen kuumeilu alkoi sitten kesällä, kun vauva uutisia alkoi putkahdella joka puolelta. Vakinaistaminen piti tapahtua loppuvuodesta, mutta sen sijaan jatkettiinkin määräaikaisena. Joskus joulukuussa mies kysyi, kun ihastelin ystäväni tuoretta vauvakuvaa, että joko on vauvakuumetta. Kysymys tuli siinä tilanteessa mieheltä niin puskista, etten ollut varautunut ja kuittasin vaan jotain tyhmää takaisin. Vuoden vaihteessa huomasin, että pilleriresepti pitäisi uusia alkuvuodesta. Yksi päivä sitten mies sai omalta kaveriltaan vauvauutisia ja pamautin vauvakuumekysymyksen puolestani hänelle. Siitä sitten alettiin keskustelemaan aiheesta ja mies ilmoitti haluavansa kanssani lapsia, mutta oli vain odottanut koska itse otan sen puheeksi. Mies oli päätellyt itsekseen, että halusin odotella työkuviot selviksi ja ei halunnut siksi omalta osaltaan alkaa painostamaan asiassa (on se fiksu :heart. Pillerit jätin samalla viikolla ja nyt mennään muka-tjot-meiningillä. Jotenkin se päätös oli hirmu luonnollinen ja helppo heti, kun vaan suuni sain auki.

 

Typy85 Voi eikä :heart:

Cumina Täälä ihan sama juttu, mä oon kans niin huono puhumaan tollasista asioista ja oon nyt vuoden pitäny sitä sisällä, koska luulin että mies ei olisi pitänyt kuulemastaan, mutta väärässä olin hän oli samaa mieltä ja miettinyt sitä jonkin aikaan ihan itsekseen Pillereiden syönnin lopetin kyllä jo marraskuussa, yritin tietenkin tyhmänä vihjailla sillä jotain, mutta siitä mitään tullut!

 

Miwwi: Meillä vauvakuumeilu lähti siitä, kun viime kesänä mulla oli ihan ihmeellisiä oireita, pahoinvointia sun muuta, ja heitin miehelle sitten ihan läpällä että mitäs jos oonkin raskaana. No, kas kun kerran olin sen ääneen sanonut, niin ajatus ei jättänytkään mua enää rauhaan. Aloin toivoa, että olisinkin raskaana. Ja kerron yleensä ihan avoimesti ajatuksistani miehelleni, niin myös tästäkin. Siitä se hinku sitten lähti. Pari-kolme kuukautta siinä huokailtuani ja surffailtuani vauvasivustoilla mies alkoi uskoa, että tää ei ollutkaan mikään ohimenevä oikku. Ja hän oli valmis perheenlisäykseen heti kun huomasi myös mun olevan. Ensin asteltiin kuitenkin vihille, ja häämatkallakin toki piti käydä, ja sitten vasta alkoi yrittäminen. Nyt siis toinen kierto menossa ja itse asiassa ihan piinapäivät käsillä, jännäilen alkaako menkat vai pääsiskö testailemaan

 

Terveyhdys pitkästä aikaa! Täällä on palattu häämatkalta, ja siksi ei ole tullut täällä kirjoiteltua. Luin kyllä nopsasti viestit läpi, ja aika hiljaista on tosiaan ollut, mutta kiva, että tätä ketjua on kuitenkin päätetty jatkaa.

Matka oli aivan ihana ja upeita muistoja jäi. Kuukautisten piti alkaa matkan aikana jo yli viikko sitten, mutta eipä näkynyt. Tänään sitten kotiin palatessa piti tietysti mennä apteekin kautta. Ja plussahan sieltä pärähti. Oli kyllä monasti matkan aikana mielessä, että voisiko sitä olla raskaana, mutta kun ei testiä ollut saatavilla niin melkoisessa epävarmuudessa sitä eleltiin. Monasti oli sellaista vatsakipua, kuin ennen menkkoja ja jo ajattelin että, jaha se siitä, nyt ne alkaa... Jos viimeisistä menkoista lasketaan, niin nyt pitäisi olla viikko 5+1 menossa, ja olihan se viiva tosi vahva siinä testissä. Vähän semmoinen olo, ettei tiedä mitä ajatella. Toisaalta pelottaa, toisaalta ihanaa. Nyt kun tämä vaan kestäisi! Sori tosi sekavasta tekstistä, pientä matkaväsymystä ja sitten vielä tällainen uutinen heti perään. Ja lisäksi hirveä paniikki, että olenko syönyt jotain josta olisi voinut tarttua listeria tai toksoplasmoosi. Onko kellään tarkempaa tietoa, että mitä ne voi aiheuttaa sikiölle paitsi keskenmenon?

Ai, niin, onnittelut myös muille viime käyntini jälkeen plussanneille :flower:

 

Onnea PikkuB! :heart:

 

Outoa, lähetin eilen tänne viestin, mutta nyt sitä ei tässä ketjussa näy. Ehkä sitten unohdin painaa lähetä-nappia.

No kuitenkin, minäkin haluan pitää tämän ketjun! Tämä on ainoa, jota aktiivisesti seuraan. Minusta on ihan kivakin, ettei viestejä tule ihan kauheaa tahtia, niin ei heti tipahda kärryiltä vaikka joku päivä jäis käynti välistä. Ja kiva jos Sennay jaksaa vielä päivitellä tietoja, kiitos! Ja kerrohan välillä omiakin kuulumisia, miten hääjärjestelyt etenee yms.

Rone: Meillä on näemmä aika sama tilanne, mulla myös nyt viimeinen liuska pillereitä menossa, ja pari viikkoa jäljellä.

PikkuB:lle isot onnittelut!

Mulla on toiveita saada loppukesästä vakituinen työpaikka. Toisaalta se ois tietysti hienoa, mutta kuitenkin tuntuu jotenkin haljulta se ajatus, että nyt saisin vakipaikan ja jäisin sit heti kohta pitkäksi aikaa pois töistä. (Mulla on toiveena hoitaa lasta/lapsia mahd. pitkään kotona.) Jotenkin tuntuu, että sitten vien sen paikan joltain, joka sitä enemmän tarttis. Mutta katsotaan nyt, voihan olla etten edes saa sitä paikkaa, ja enhän voi tietää tulenko edes raskaaksi pian tai ollenkaan.

 

Mullahan vauvakuumeilu on jo kestänyt vuoden ajat, millon ollut ihan kunnolla päällä ja välillä taustalla. Nyt sitte tammikuussa iski taas kunnolla päälle ja olin nyt sitä mieltä, että vauva sais tulla. Suoraan sanoin miehelle siitä ja se siihen tuumas että ootellaan. Siitä sitte myöhemmin tajus, että olin ihan tosissaan tällä kertaa. Nyt, ku on viikkoja mies saanu sulatella asiaa, oli sitte sitä mieltä että yritetään, että kyllä hänkin sellaisen nyytin haluaa.

 

Mulla on vauvakuumetta ollut vuosia keskenmenon jälkeen ehkä hieman laantui tai väisty taka vasemmalle. Uudelleen on tullut pintaan noin vuosi sitten kun suunniteltiin häitä ostettiin talo jotenki tuntui että vauvallekin olisi paikka elämässä. Minä se taisin olla joka vauvahaaveen otin puheeksi ensimmäisenä, pitkän harkinnan jälkeen. Vakavasti alettiin vauvaa harkitsemaan syksyllä kun valmistumiseni alkoi olla käsillä, mutta ensin piti päästä töihin joten siksi yritys aloitettiin tammikuussa vasta. Mies tuntuu olevan ihan täysillä mukana hommassa ja puhuu jopa välillä vauvasta. Ihan täysin ei mun hössötystä ymmärrä tai tajua=)

Catida Eräs ystäväni sai vakipaikan vaikka töissä tiedettiin jo raskaudesta, työ alkoi kuukautta ennen äitiyslomaa. Joskushan sitä töihin takaisin palaa kuitenki, vaikka se varmasti on vaikeaa ajatella "itsekkäästi". Kaikki on mahdollista=)

 

Miwwi tilanne on se, että kp46 on menossa eikä menkkoja näy. Pari viikkoa sitten sain oviksentapaisen tikkuun, joten menkkojen "pitäisi" alkaa nyt (eihän se tietenkään varmaa ole). Mahakipuja on, mutta ne ei ole olleet mitään verrattuna edellisiin menkkoihin. Nyt siis toinen yrityskerta, edellinen kiertokin humahti 42 päiväiseksi joten osasin odottaa "jotain" tällaista kierron pituuden suhteen. En tiedä, missä välissä sitä lääkäriin hakeudutaan pitkän kierron takia..?

Täällä vauvakuumeilu alkoi muutama vuosi sitten, välillä ajatus unohtunut ja välillä ollut kovasti pinnalla. Miehelle sanoin vuosi sitten, että sitten kun hän näyttää vihreää valoa niin aloitetaan, itse olin valmis yrittämään jo silloin. Nyt sitten loka-marraskuussa mies sanoi, että hänen puolestaan voin jättää pillerit pois.

Tsemppiä meille kaikille negan saaneille, odotellaas niitä menkkoja sitten :/

Ihania uutisia PikkuB

 

Onnea PikkuB plussasta!!

Ketjuun keskustelua: Mistä päin Suomea kukanenkin on? Minä olen Kalajoelta.

 

PikkuB Paljon onnea!

Meillä minä olen kuumeillut jo muutaman vuoden, mutta nyt viimeisen vuoden ajan on ollut tosi kova vauvakuume. Mä oon aina miehelle ehdottanut, että joko nyt olis aika? Vaan mies ei koskaan suostunut. Sitten yhtenä kertana pupuiltiin aluksi ilman ehkäisyä ja mies päästeli loppuun asti ja olin ihan ihmeissäni. Olin niin onnellinen! Ja olen vieläkin. Kun saataisiin vielä plussa testiin.

Ja mä oon seinäjoelta.

Sitten sitä omaa napaa.. Mulla ollut nyt nännit tosi kipeät, kosketusarat. Alavatsa ollut myös kipeänä. Huvittais testata hirveesti, mutta siinä ei ole tässä vaiheessa mitään järkeä.. Jännittää! Jos ens viikonloppuna testailis sitte..

 

Meillä varmaa mä kuumeillu vauvasta vuoden verran. Ja mieheltä kyselly jo ennen viime kesää et koska meille tulis vauva Tarkotus oli jo viime kesänä alottaa yritys, mutta minullakin vain määräaikainen sopimus oli töissä. No työpaikka vakinaistettiin lokakuussa ja päätettii hiuka odotella, kun mulla on se lääkitys et sais kelalta fiksusti sen lääkekaton täytee Mieskin lämpeni kuitenki melko nopeesti yritykselle.

Minä asustelen Vantaalla

 

Kajaanista on tämä kuumeilija

 

Ihana "matkatuliainen" PikkuB:llä! Onnea! :heart::heart:

Ja pahoittelut menkoista ja negoista.

Mulla melkein samat kiertopäivät menossa kun Typy85:llä, nyt siis kp25, mutta nyt tää kierto on ollut 31 ja 32 päivää, että en mä mitään oota vielä viikkoon. Jos loppuviikosta testailisi jos ei menkkoja näy.

Vauvahumun kohtaamisesta, itelle se tuli kokolailla puskista noin vuosi sitten keväällä. Tajusin vaan että haluan lapsia, kun en ollut asiasta yhtään varma aikasemmin. Jotenkin se fiilis iski ihan hirveen voimakkaana, ja tuli sellanen olo etten halua että se asia tapahtuu sitten joskus vuosien päästä, vaan oikeesti seuraavan muutaman vuoden sisään. Siinä kohtaa ei tullut kuitenkaan sellasta tunnetta, että lapsia olisi saatava heti nyt. Jonkin aikaa pyörittelin asiaa päässäni ennen kuin uskaltauduin kertomaan miehelle. Ja jotenkin se kertominenkin meni sitten silleen että jostain syystä itkin ihan räkä poskella olkkarin matolla ja sain soperettua ihmettelevälle miehelle, että mistä kiikastaa, kai mä olin pelännyt että se sanoo että ei vielä viiteen vuoteen. Toinen puree huulta ja yrittää olla nauramatta ja kysyy että eikö se oo ihan hyvä asia että haluaa lapsia? Sitten asiasta jonkun verran juteltiin ja sulateltiin ja sitten se jotenkin jäi. Nyt sitten mies vihjaillut pitkin syksyä että koskas olisi se aika? Sille iski vauvakuume ihan tosissaan sitten päälle. :heart: Itellä meni kauemmin sulatella päätöstä ehkäisyn jättämisestä, mies oli siitä jotenkin paljon varmempi ja olisi sen jättänyt jo aiemmin pois jos olisin halunnut. En mä oikein tiedä missä kohtaa se miehen vauvakuume heräsi, ennen vai jälkeen mun purkausten. Mutta ihanaa että ollaan samoilla linjoilla asiasta.

 

Onnea pikkuB! Ihana tuliainen!

Minäkin yritin miehelle vuosi sitten ennen häitä vihjailla että olis kiva yrittää vauvaa perinteisesti häämatkalla mutta ei se sillon oikeen lämmenny. Unohin asian ittekki sitte kesäksi mut syksyllä se vauvakuume sitten palasi. Puhuin ja puhuin ja puhuin niin että mies ahdistui koko asiasta. Joulukuun alkupuolella päätin sitten että nyt lopetan ja olen hiljaa, en halua painostaa enää, haluan että mieskin haluaa lasta yhtä paljon kuin minä. Joulun jälkeen olin lähdössä apteekkiin hakemaan uutta rengasta kun mies sano että tarviiko niitä nyt enää! Olin ihan innoissani. Viikon päästä se sano sitte ihan suoraan että hänkin haluaa vauvan että antaa tulla vaan <3 oli se kyllä niin onnellinen hetki!

Olin alussa ihan innoissani ja varma että meille tulee plussa heti! Nyt tyhjennysvuodosta on aikaa 7 vk ja menkkoja ei oo näkyny enkä oo raskaana (4 testiä tehty?! ). Mulla on ensviikolla lääkäri. Sain ajan helposti kun lääkäri on tuttu, mutta oon jostaki lukenu että jos ennen pillereiden käyttöä kk on ollu epäsäännölliset ni jos lopetuksen jälkeen ei menkkoja 3 kk näy ni on mahdollista päästä tutkimuksiin eli ultraan, verikokeisiin yms.

Alussa olin kamalan pettynyt omaan kroppaan kun menkat ei lähtenykkään tulemaan mut nyt kun pääsen enes viikolla lääkäriin ja jotenki kun on taas alkanu aurinko paistamaan ni mielikin on parempi ja tjot-meiningillä mennään! Ens kesästä on luvattu ennätyslämmintä kesää ni ihan hyvä vaan jos ei mitään jumbomahaa oo sillon! Tai ei se haittaskaan

Onko kukaan täällä miettiny kestovaippailua tulevan vauvan kanssa? Mä oon asiasta aika kiinnostunu.