Esikoista yrittämään 2012!

Lumihiutale tsemppiä! Painonpudotuksella ja liikunnan lisäämisellä on tutkitusti erinomainen vaikutus PCO:ta sairastavan elämään. PCO potilaillahan on jonkin asteinen insuliiniresistenssi ja näin diabeteksen vaara. Eli terveelliset elämäntavat kunniaan!

Ite olen jättäny alkoholin ja vältettävät ruoka-aineet pois. Kahvista en pysty luopumaan, mut koitan vähentää kahteen kuppiin per päivä.

Rone Niinku muutkin on jo sanonu eli härkää sarvista ja puhutte asiat selviksi. Mikään ei ole pahempi myrkky parisuhteelle kuin puhumattomuus. Toisen ajatuksia ei voi lukea vaikka me naiset joskus niin ajaudutaan luulemaankin. Me tapellaan varmaan kerran viikossa millon mistäki. Yleensä ihan älyttömän pienestä asiasta. Pyrin pyytämään aina anteeksi. Ja yritän myös suuttuessanikin kiinniittää huomioita siihen että en päästele suustani ihan mitä tahansa. Minusta on tärkeää riidellä! Tulee ainaki sanottua rehellisesti miltä mikäkin asia tuntuu. Ja jos jostakin asiasta tulee riita niin tulee ja se riidellään ja puhutaan ja sit ollaan taas vähän aikaa pusipusi kun on vähän puhdistettu ilmaa.

Mulla kiertopäivä 8, alotan laskemisen siitä kun vuoto alkaa. Voi hitsi kun on jännää tämä odotus, en kestä!

 

Kiitos kaikille tsemppauksesta. Tästä ei oo muuta ku suunta ylöspäin. Silti mielessä on kokoajan pco ja siitä aiheutuvat ongelmat. Järkytyin niin tuosta diagnoosista eilen, että en tajunnut paljon mitään siltä gyneltä kysyä. Tietääkö joku, miten pco:ssa luokitellaan sen pahalaatuisuus?

Oon normaalipainoinen, 168cm pitkä ja 68kg painan. Tällä viikolla just sopivasti ollaan aloitettu miehen kanssa terveellinen elämä. Syödään terveellisesti ja pyritään liikkumaan enemmän. Ollaan käyty meidän taloyhtiön kuntosalilla ja koirien kans lenkillä yms. Mutta luin myös, että pco:ta sairastavilla on vaikeampaa laihduttaa. Ollaan sovittu myös, että kerran viikossa voi olla herkkupäivä, jolloin saa syödä jotain pientä hyvää, mutta ei tosiaan mitään mahdottomia.

 

Rone voimia teitille ja koittakaa puhua! Riidellä pitää, ja varmasti joskus tulee eroakin mietittyä jos tosi paljon kuluu aikaa rähinöintiin. Kuitenkin on syytä miettiä, onko kaikki sen arvoista että kannattaa lasta yrittää. Riippuu toki, onko suhteenne muuten minkälainen ja mistä riitelette. Ei aleta ihmissuhdeasiantuntijoita leikkiä kuitenkaan, mut toivottavasti saatte selvitettyä asian! :flower: Me riidellään aika vähän loppujen lopuksi. Pieniä äänen korotuksia tulee harva se päivä jostain, mutta tosi vähän kuitenkin. Millaisia riitelijöitä olette? Minä olen enemmänkin rauhaa rakastava ja pyrin pian sovintoon anteeksi pyydellen. Isäntä puolestaan on ehkä enemmän tulisempi, mykkäkoulutyyppejä. Musta on maailman inhottavinta pitää mykkäkoulua, kun haluaisin selvittää asian heti enkä ensi viikolla. Rauhaa rakastavana pyrin välttämään riidat ja mieluummin nielen sammakot kuin päästän ne suustani. Onneksi tässä kuuden vuoden aikana on oppinut tuntemaan toisen ja tietää milloin on parempi pitää mölyt mahassa

Niin, eihän se PCO painosta ole kiinni kuitenkaan.. Onko sulla lumihiutale92 tai Sennay muita oireita kuin epäsäännölliset kuukautiset? Mua kans vähän jännittää, mutta onneks ekat menkat tuli kuitenkin suhteellisuuden rajoissa..

 

Catida Juu alkaa yritykset sit heti Lääkityskin alkaa siinä samassa sitten ni ei tartte sitäkään stressata. Ainut vaa et ne lääkkeet on hirmu kalliita, mut onneks jo hieman sivussa rahaa niitä varten.

 

nallukkan: Mulla on oireina näiden epäsäännöllisten kuukautisten lisäksi PCO:lle tyypillistä omenalihavuutta, vilkastunut karvankasvu ja hieman on verensokeriarvot koholla. Ylipainoa on siis runsaasti ja myös hiuksia lähtee vilkkaasti, mutta ei mitenkään hälyttävän paljon. Ja tosiaan tuo paino ei vaikuta siihen, tuleeko sitä PCO:ta vai ei. Liikunta auttaa hoidossa paljon ja ylipainoisella painonpudotus. Hoitoina e-pillerit ja raskautta yrittäessä mm. Terolutit. Näin siis ainakin minulla.

 

Nallukkan Mulla on siis tosi epäsäännölliset kuukautiset nyt ollu. Toissa päivänä tuli 2 kk täyteen viime menkoista. En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Ja tosiaan normaalipainoinen olen, eikä verensokeriarvoissa ole mitään moitittavaa.

 

lumihiutale: Kannattaa vaatia lääkitystä noiden menkkojen säännöllistämiseen. Itselläni ei ollut menkkoja vuoteen, mutta koska lapsi ei ollut silloin vielä haaveena, en hakenut lääkitystä. Nyt kun lasta suunnitellaan, sain heti Terolutit avuksi, kun vain pyysin. Tsemppiä sinulle. :hug: Tiedän, että diagnoosi järkyttää. Itse tiesin jo ennen sen kuulemista, että minulla on PCO, mutta silti kun lääkäri sen sanoi ääneen, se hieman järkytti ja jopa itkettikin vähän. : / Nyt kumminkin saan PCO:sta ja sen hoitamisesta motivaatiota painonpudotukseen ja terveellisempien elämäntapojen ylläpitoon. Kaikillahan PCO ei edes aiheuta lapsettomuutta, kuten esim. ystävälläni. Ekasta kierrosta tärppäsi, vaikka rakkuloita munasarjoissa olikin paljon. Meillä on siis toivoa.

 

Kiitos kommenteista!

Ollaan nyt saatu puhuttua ja kaikki taas kunnossa. Me ei riidellä usein, jotain pientä muutaman kerran kuukaudessa ja näitä isompia kerta tai kaksi vuodessa. Tälläkin kertaa asiat oli vain paisunut ja purkautuivat massiivisella riidalla.
Me ollaan aika erillaisia siinä mielessä, että itse voisin hengata miehen kanssa melkein 24/7 ja mies ei tarvi yhteistä aikaa kovinkaan paljon. Joten molemmat joutuvat tekemään kompromisseja. Tiedän,että vaadin mieheltä aika paljon ja hänelle tulee siitä aika paljon paineita. Ja usein molempien turhautuminen purkautuu isommalla riidalla. Riidat ovat tosin olleet hyvä asia. Molemmat ovat purkaneet asioita ja kertoneet mikä siinä toisessa ns. "mättää". Eli ollaan molemmat aina riitojen jälkeen muutettu tapojamme. Joskus sitä vaan palaa vanhoihin tapoihin. Nyt taas selvisi paljon asioita ja molemmat saivat kritiikkiä toiminnastaan.

Itse yritän hillitä mustasukkaisuutta ja turhaa mökötystä, miehen pitäisi ottaa minut tietyissä asioissa enemmän huomioon,eikä pitää minua itsestään selvänä.

Kuten joku sanoikin, riita puhdisti ilmaa. Harmittaa vaan,kun ei osata riidellä "oikein". Molemmat huutavat toisilleen asioita, joita myöhemmin katuvat jne jne. Mutta onneksi saatiin sovittua ja voidaan taas koittaa parantua ihmisinä.

 

mirkkunen_: No niin, pääset sit ihan pian jännäilemään

Hienoa Rone, että saitte välit kuntoon

Aloitin tänään toiseksi viimeisen pilleriliuskan, mitä mulla oli kaapissa jäljellä. Ollaan nyt meinattu, että syön loppuun nämä pari viimeistä liuskaa ja sitten jää pillerit pois ja aloitetaan yritys

Kun nyt riidoista tuli puhe, niin laitanpa ajankuluksi tällaisen kysymyksen:
Mistä teillä yleensä riidellään/kinastellaan? Eli onko jotain tiettyjä aiheita, jotka aina toistuu.

Meillä vakioaiheita on siivous- ja tiskiasiat. Mies on minua tarkempi siisteydestä, ja hermostuu kun multa tuppaa aina jäämään tavarat levälleen ja esim. likaiset astiat pöydälle lojumaan. Ylipäänsä mies on monissa asioissa tarkka, että ne pitää tehdä "oikein" (eli hänen tottumallaan tavalla). Itse taas välillä hermostun miehen (minun näkökulmastani) "turhaan nipottamiseen". Lyhyesti sanottuna siis yleisin kinastelun syy meillä on miehen säntillisyyden ja meikäläisen suurpiirteisyyden yhteentörmäys.

 

Rone Hienoa, kun saitte puhuttua! Meillä oli seurustelun alkuaikoina just tuo ongelma et ei osattu riidellä oikein toista kunnioittavasti mut senki oppii kun tarpeeksi riitelee

Catida Me riidellään yleensä pienistä asioista, just siivoamisesta yms. Joskus tulee riitaa jos toinen on ostanu jotain kallista kun meillä on niin vähän rahaa. Meillä menee nuo luonteenpiirteet vähän toisin päin: minä nipotan ja mies ottaa rennommin, jolloin tulee riitoja. Ollaan yritetty kumpiki tulla vähän toista vastaan asioissa.

Sanokaapa vinkkejä miten raskausyrityksen voi uskottavasti pitää salassa. En halua vielä kertoa kellekkään, mut pitäis olla juomatta juhlissa. En yleensäkään juo kauhesti mut muutaman aina...

 

Uusi plussatesti tuli tehtyä ja maanantaina soittelen neuvolaan. kaapissa vielä yksi testi, jonka teen vielä ennen ennen kuin soitan. Heh. Olen jotenkin vainoharhainen, että nyt tulee keskenmeno. Ei siis minkäänlaisia oireita vielä ja viikkoa 5 tässä vissiin mennään !

 

Oi, onnea New :heart:

Oikeesti mua ärsyttää se, miksi nykyaikana on niin outoa jos ei juo pirskeissä. Miksi joutuu selittämään juomattomuuttaan, ikäänkuin se tekisi jotenkin omituisen. Mutta niin se vaan on. Itsekin siis pohdin samaa asiaa, mutta onneksi en yleensäkään kovin paljoa juopottele.

Mä en oikein tiedä mistä me riidellään. Ei liiemmin ainakaan kotitöistä, mä oon tottunut ja ihan tykkäänkin tehdä melkein kaikki siivoukseen ja kodinhoitoon liittyvät. Isäntä hoitaa sit autoon ja autoiluun liittyvät askareet ja muut huolto- ja "remppa"hommat. Joskus tietty tympii kun siisteyteen liittyvät asiat on omalla vastuulla mut en jaksa nipoilla Ruuan laitto jakaantuu aikalailla 50-50. Jotain narinaa tulee silloin, kun toinen (yleensä minä) tekee tai sanoo jotain mikä sitten vastapuolta ärsyttää. Isoja riitoja ei kuitenkaan ole ollu kun on oppinut välttämään toista ärsyttäviä aiheita Monesti homma on selvä myös siinä vaiheesa kun mulla on huono päivä ja tiuskin niin mieheke siitä sit möksähtää.

 

Mä oon viettänyt hiljaiseloo täältä. Hirveen kiire viikko ollu, niin ei oo tullu kirjoteltua. Tervetuloa uusille munkin puolestani!

Lumihiutaleelle halit! Onneksi se ei kuitenkaan tarkota missään nimessä lapsettomuustuomiota!

Riitelystä, meillä riidellään melko vähän onneksi. Joskus arjessa jotain pieniä kinauksia ja lyhyitä mykkäkouluja. Pahimmat riidat meillä on varmaan ollu joskus humalassa. Kuitenkin riidellessäkin on aina sellanen luotto siihen, että nää asiat selviää ja tästä jatketaan eteenpäin. Ja aika nätisti meillä riidellään, ei loukata toista pahasti siinäkään tilanteessa tarkotuksella. Siis niin että menisi haukkumiseksi yms. Ääntä kyllä korottaa kumpikin, mutta oikeestaan tosi harvoin. Mä alan riita tilanteessa niin helposti itkemäänkin.

Eilen kyllä oli pientä känää, miehen kaverit houkutteli sitä juhlimaan ja tuntuu että noita baari-iltoja olis sillä taas joka viikonloppu. Itse en halua juoda nyt ollenkaan kun eletään taas kierron puoliväliä ja sen kerroinkin miehelle jo viime viikonloppuna. Enkä tietenkään tarkota sitä, että se ei sais ikinä lähtee jos mä en lähde, mutta ärsyttää että nyt yhtäkkiä pitäisi olla joka viikonloppu taas menossa. Kotiin se jäi kyllä ja sano että ei tee sitä huonolla mielellä, että kai se alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään munkin näkökannan. Mutta mua itteeni jotenkin stressaa ja ärsyttää sitten se, että mulle tulee sellanen tunne että kiellän sitä menemästä. Osaispa noi äijät joskus lukee ajatuksia.

 

Onnea New plussauksen johdosta!! :flower: Nyt vain kovasti tsemppiä odotukseen! Päivitin sinut tuonne plussanneisiin ja plussaketjuumme. Linkki siihen on etusivun listauksessa, alimmaisena "Plussanneiden ketju". Mieskin hymisi iloisena, kun kiljaisin, että me on saatu uusi plussa ketjuun. Tokihan sitten käyt kertomassa kuulumisiasi tänne meille, eikös juu?

Riidoista sen verran, että yleensä riitaa tulee kotitöistä, että kumpi tekee mitäkin. Varsinkin tiskaaminen on sellainen asia. Riidat eivät ole isoja, mutta silloin kun on joku isompi riita, niin kyllä se puhdistaa ilmaa.

 

Paljon onnea New :hug:

No me riidellään arkisista asioista. Tai ei sitä riitelyksi voi sanoa, enemminkin jotain nahistelua vaikka niistä kotitöistä. Isoissa riidoissa varsinaista syytä ei välttämättä edes ole,asiat vain purkautuvat.
Miehen tyyli riidellä on kyllä hiukan lapsellinen, kuin myös minunkin. Minä ehkä kerjään hiukan verta nenästä huudattamalla miestä lisää. Mutta mies taas liioittelee asioita, ottaa huonosti kritiikkiä vastaan ja huutaa,tai sitten ei sano oikeastaan mitään. Vaikea selittää, mutta tiesin kyllä alusta asti että mies on hiukan vaikea luonteeltaan ja riita tilanteissa se ilmenee selvästi.

Toi juominen on kyllä nykyaikana aika "pakollista". Varsinkin jos sä olet ennenkin juonnut ja sitten lopetatkin yhtäkkiä, aiheuttaa se paljon kysymyksiä. Laitan nyt muutamia syitä, joita vois käyttää kun on selvinpäin. Toivottavasti auttaa.

- Sano, että olet tehnyt vedon (rahasta!!) kaverin/työkaverin tms kanssa,siitä että kumpi on kauemmin juomattaa/siitä että pystytkö sinä olemaan esim 6 viikkoa tipattomalla.

- Sinulla on lääkekuuri, jonka kanssa ei saa käyttää alkoholia (antabus reaktio)

-Laihdutat/elät terveellisesti, joten olet myös jättänyt alkoholin pois

-joudut seuraavana aamuna aikaisin aamulla ajamaan autoa.

-Lähdet juhliin/baariin autolla niin ei tarvi selitellä miksi et juo. Sanot,että olet vaikka sopinut miehesi (jos menette yhdessä) kanssa, että sinä olet tällä kertaa autolla ja hän sitten seuraavalla kerralla.

-Älä mene juhliin, koska sinulla on jotain muuta tekemistä.

Joo,oli vähän köyhiä ideoita,mut ei tullu muuta mieleen.

 

:flower: Onnea New!

Meillä riitely yleensä alkaa siitä, kun jompikumpi lausuu ne kohtalokkaat sanat "sä et koskaan/miks sä aina". Kotitöistä vängätään välillä, ja sitten mies on tosi mustasukkainen ja hellyydenkipeä ja alkaa usein murjottaa jos ei saa tarpeeksi huomiota. Mulla on muutama miespuolinen ystävä, enkä pysty niihin juurikaan pitään yhteyttä, koska aina jos soitellaan niin syttyy sota kotona. Eli pientä luottamuspulaa vissiin sen asian suhteen...
Ollaan aika samanlaisia riitelijöitä, tehdään suurinpiirtein kaikki mahdolliset virheet, esim. kaivetaan vanhat jo sovitut asiat esille, syytellään ja ollaan marttyyrejä, itessä ei oo koskaan mitään vikaa jne. Sit huudetaan ja paiskotaan ovia. Mies yleensä leppyy ensin ja tulee hieromaan sovintoa, mä voisin helposti jatkaa mykkistä parikin päivää...

 

Meillä menee hiukan toisin päin kuin Vinku85:lla, eli minä olen se hellyydenkipeämpi osapuoli. Ja meillä myös tuttuja toi marttyyri asenne, vanhojen asioiden kaivelu ja syyllistäminen ja just toi,ettei itsessä ole mitään vikaa Naurettavaa,ettei aikuiset ihmiset pysty paremmin riitelemään. Mutta on se kyllä ainakin minun mielestäni parempi, että välillä riidellään. Olisi aika pelottavaa, jos ikinä ei mistään tulisi riitaa.
Itsekkin yritän pitää mölyt mahassa välttääkseni riitaa,mutta joskus taas oikein kerjään sitä riitaa ärsyttämällä toista. Ja se jos mikä on typerää. Mutta riidan jälkeen on se sopiminenkin tosi kivaa

 

Totta turiset Rone, sopiminen on niin mukavaa, että jo melkein sen takia kannattaa vähän kinastella

Sitä ootellessa, nimittäin... Pääsin tosta riitelystä puhumasta niin eikös tapeltu sit äsken miekkosen kanssa, taitaa sillä olla tunteet pinnassa tän vauvahomman kanssa, enempi ku mitä se on kertonut. Juteltiin siinä aiheesta ja mainitsin sitten, että no jos ei tästä kierrosta tärppää, niin otan sitten käyttöön noi ovistestit (olin siis kuukausia sitten saanut paketillisen ovistestejä työkaverilta, "vastasen varalle"). Tää on sit ihan hoo moilasena et mitä kettua, miks en oo kertonut että mulla on sellasia, miks niitä ei käytetty jo nyt. Ja sitten alko syyttely että mä en enää oikeesti halua lasta enkä halua olla hänen kanssaan... Voi itku! Oonhan mä niistä testeistä kertonut, mutta ei tainnut silloin edes ymmärtää että mikä ihme on ovulaatio, joten en ihmettele jos on unohtanut koko testit. Ja ekassa kierrossa en viittiny alkaa testaileen, kun eihän sitä tiiä kuinka pitkä on luomukierto... Mut selitä näitä nyt sitten kun toinen on jo päättänyt, että mä en lasta halua. Huokaus. Pääsispä jo testaileen niin laukeis tää jännitys...

 

Hei vaan kaikille!

Laskeskelin tuossa (vaikka enhän minä laske ), että nyt olisi kp14 menossa. Eilen ja toissapäivänä oli hieman tavallista runsaampaa valkovuotoa ja eilen illalla jomotteli alaselkää, joten nyt jännittää, että noinkohan tuli ensimmäinen ovis ensimmäisessä luomukierrossa ihan ajallaan. Koskaan ennen pillereitä en tunnistanut ovista ja en kyllä ole varma johtuiko "oireilut" siitä vai muusta nytkään. Ennen pillereitä kierto kulki jossain 28-32pv rajoissa. Peittoja tuli heiluteltua eilen joten parin viikon päästä sitten jännäillään tuleeko menkat vai ei.

Jotenkin on ruvennut ihan hirveästi jännittämään, että mitä jos tärppääkin heti eka kierrosta. Jotenkin olen jo järkeillyt asian niin, että ennen kevättä ei plussaa kannata odotella. Ensi syksylle on jo nyt ehkä tuloillaan jonkinlaista kotimaan reissua, mahdollisesti muutaman päivän ulkomaanmatkaakin. Mutta toisaalta itseäni ei nyt niin kauheasti haittaa, jos sattuu vaikka välistä omalta osaltani jäämäänkin syystä, että olisin viimeisilläni raskaana.

Riitelystä, meillä ei oikeastaan riidellä ollenkaan. En muista, että avokin kanssa oltaisiin koskaan koko kohta 3 vuoden aikana riidelty. Jotain pientä kinaa tai kiukuttelua silloin tällöin, mutta en laskisi riitelyksi. Itse pyrin aina välttämään riitoja parhaani mukaan ja ei tuo mieskään siitä tykkää. Ollaan aika tasaisia ja rauhallisia luonteita molemmat. Välillä tosin hermostutaan jostakin ja yleensä molemmat eri aihesta, niin että toinen on sitten rauhottelemassa. Harvemmin mistään mitä toinen osapuoli tekee. Itse hermostun eniten itselleni. Miehelläni on loistava tapa aina saada minut nauramaan, kun havaitsee, että kiehahtaminen on lähellä.

 

Mä oon kyllä onnellinen ettei tule riideltyä, vihaan sitä. Joskus tietty pienet kähinät puhdistaa ilmaa. Vähän jännäsin että mites nyt kun isäntä on sairaslomalla ja kotosalla koko ajan, ajattelin et hermot varmaan kireellä ja riitoja tulis. Onneks ei kuitenkaan Huumorilla mennään. Meillä muutenkin toi huumori on tosi iso osa, pelleillään ja vitsaillaan vakavillakin asioilla. Toiset saattais kahtoa kieroonkin

Kyllä minäkin lasken päivät ja varmastikin alan ovista testailla, tuotahan se mies säikähti (ainakin luulen niin..). Me kun aloitettiin sillä tjot -menetelmällä tämä yritys, ja kuitenkin jo ekasta kierrosta aloitin ovistestauksen. Noh, lähinnä mielenkiinnosta testaan enkä todellakaan ala ovisplussan aikaan "raiskaamaan" toista poloa Päiviä lasken mielenkiinnosta, että pysyy ees vähän kärryillä kierron pituudesta. Peittojen heilutus satunnaista, mutta en halua siitä pakkopullaa ja ahdistusta miehellekään Ehkä tää rauhoittaa minuakin, nyt ollut paljon kevyempi olo kuin ekalla kierrolla. Vaikka kyllähän mää sen nyytin haluaisin mahdollisimman nopeasti.. :ashamed:

Yasmin21 ei noista ehkä yksikään ole vahvempi kuin kontrolliviiva, mutta osa on melko hyvin tummuutta saaneet. En kuitenkaan ihan plussana pitäisi, jos nimittäin pitää olla yhtä tumma tai tummempi kontrolliviivaan nähden. Kp16 on ehkä lähimpänä. Onnea yritykselle ja tervetuloa mukaan kuumeilijoiden kerhoomme

Hyvin selvisin eilisten työbileiden osalta, selitys meni läpi Mieluiten vietin iltani kotona miehekkeen kanssa viinilasillisen äärellä, kuin baareilemassa työporukan kanssa. Ens kuussa on sitten toiset kekkerit, joihin mua yritetään hiillostaa mukaan. Saattaisin mennäkin, mutta mieluiten jos vois samalla juhlia plussausta limulinjalla On nimittäin samoihin aikoihin noi kemut kuin mulla ois edellisen kierron mukaan menkat tai plussa.

 

Olinpahan malttamaton, joten tänään ensimmäinen Terolut-tabu napattu. Jospa näistä nyt olisi jotain apua noiden kiertojen kanssa.

nallukkan: hyvä, että selvisit kemuista.

 

Onnea New!!! Voi hitsi, miltähän se mahtaa tuntua ku näkee sen plussan eka kertaa!! Onneaonneaonnea!

Kiitos Rone juomisen välttely vinkeistä tuo vedonlyöntihomma kuulosti hyvältä! Ärsyttää oikeesti että täytyy selitellä juomattomuuttaan... Omassa kaveriporukassa se on vähän pakko selitelläkin ellen halua möläyttää vauvahaaveista. Kyllä ne kummastelee jos ei nyt yhtä lasia viiniä voi ruuan kanssa ottaa tai yhtä saunakaljaa. Täytyy myöntää että itekin ihmettelisin... Nallukkanille kans tsepmmiä kemuista "selviämiseen"

Meillä on Cumina sama kierto!! Mulla nyt kp 14, tänään lakanat heilumaan! Voi että kun se tärppäis tästä ekasta. Jotenki ei vaan jaksais taas ootella ja ootella. Miten siitä oikeen pääsee yli kun plussan sijaan tuleekin menkat?? Odottavan aika on niiiiiin pitkä. Sunnuntaina kesken sänkypuuhien tunsin kovan vihlaisun alamahalla. Oon nuvaringin käytön aikana tuntenu aina ovulaation vihlasuna, mut nyt oli tosi kova vihlasu, ihan et piti vähäksi aikaa lopettaa heiluminen Sit iltapäivällä tunsin vihlasun toisella puolella! tuliskohan sieltä kaksoset!?!?! Nyt tulee myös paljon valkovuotoa ja pissattaa koko ajan.

Meinasin eilen jo ostaa ovistikkuja, mut ne oliki apteekissa ihan kamalan kalliita. Ostin sitten raskaustestin ihan vaan valmiiksi kaappiin

 

Heippa kaikille!

Käyn kyllä lukemassa tätä keskustelua melkein päivittäin, mutta itselläni ei ole juuri kerrottavaa vielä. Mies vie huomenna spermanäytteen tutkittavaksi. Palailen sitten asiaan. Hirveä stressi siitä, mitä tuloksia siitä miehen näytteestäkin tulee. Haluaisin nyt vain saada lääkityksen, että voisi olla jotain mahdollisuuksia.

Oon nyt useamman päivän lomalla lapsuudenkodissa, saapahan vähän muuta ajateltavaa. Eli täällä ollaan, joskin vähän taka-alalla! Toivon kaikille kaikkea hyvää ja plussia paljon!

 

Voi phuuuuuuuuuh miten paljon tänne oli tullut tekstiä sitten viime käynnin. Tervetuloa vaan kaikki uudet! Ja suuret onnittelut New!

Lumihiutale92: Harmi tuo sinun PCO-diagnoosisi. Jos nyt jotain positiivista haetaan, niin onneksi se kuitenkin selvisi suht varhaisessa vaiheessa, eikä esim. vasta vuosien yrittämisen jälkeen. Mutta onhan noissa aina sulattelemista, vaikka nykyaikana hoitomuotoja vähän joka vaivaan onkin.

Sennay: Olit tuolla jokunen sivu sitten kysellyt multa yrityshommien etenemisestä ja jos listaan haluan. Pillereitä on nyt huhtikuulle saakka eli sitä ennen tuskin ainakaan aloitetaan. Ja varmaan se on sitten miehestä kiinni, että haluaako mun vielä jatkavan pillerien popsimista. Mulla kun ei siis mikään tulenpalava kuume ja kiire kuitenkaan vielä ole. Mutta laita mut vaikka tuohon Muu ajankohta -kohtaan. Ikä 24v ja aloitusajankohta kevät(?).

Puolisoon tutustumisesta. Täällä tosiaan näyttää olevan paljon netissä tutustuneita ja me mennään saman listan jatkoksi. Irc-gallerian kautta alkuunsa törmättiin samojen kiinnostuksen kohteiden kautta ja siitä sitten juttu lähti nopeasti luistamaan. Parin-kolmen viikon jälkeen jo nähtiin, 5kk jälkeen muutettiin yhteen jne. Nyt tuleekin keväällä jo 6v täyteen ja naimisissa ollaan oltu 1,5v.

Rone: Tuosta riitelystä kysyit. Kyllä meillä ainakin on suhteeseen mahtunut myös yksittäisiä sellaisia riitoja, joissa on jo vähän punninnut sitäkin, että onko tämä sittenkään se oikea loppuelämän suhde jne. Mutta puhumalla ja asiat läpikäymällä niistä on selvitty. Mies meillä on rauhallisempi luonteeltaan, ite olen nopea kiukustumaan/ärtymään, mutta myös lepyn nopeasti. Minä kyllä tiuskin, äyskähtelen ja räjähtelen tuon tuosta, mutta harvemmin on sellaisia riitoja, missä mieskin tosissaan jo hermostuisi.

Riitelyiden aiheista. Tuo Vinku85:n kuvaus riitelytavoista ja syistä kuulosti kyllä todella tutulta. Itekin viljelen ihan liikaa tuota "kun sä aina/sä et koskaan". Yleisimmät syyt kiukkuiluun ovat kyllä ylivoimaisesti kotityöt, ajan- ja rahankäyttö. Eli hyvin perinteistä.

 

Täällä odottelen kuumeisesti viikonloppua. Sunnuntaina olis kp 28, vähän polttelis testailla jo silloin. Katsotaan kuinka pitkälle sitä malttaa odotella...

Tuosta puolisoon tutustumisesta, netti on nykyään tosi yleinen paikka tavata, itelläkin on aikoinaan ollut parit treffit sitä kautta. Mulla ja miehelläni ensikohtaaminen tapahtui kuitenkin "perinteisemmin" baarissa Mulla suu loksahti auki heti kun miehen näin, ja sitten kaverini järkkäsi pienen yllärin ja kutsui miehen pöytäämme. Siitä se sitten lähti :heart: