Nallukkan Mä ainakin stressaan siitä ihan hitosti.. Ei oo paljon muu mielessä, koko raskausasia/ oireiden keksiminenkin on mennyt aivan taka-alalle, kun mietin vaan, missä mun menkat luuraa :/ Ei varmaan tuu nyt tänne nii paljoa kirjoiteltua, kun odotan sitä keskiviikon gyne aikaa, ja sais asioita eteenpäin.. Itku tulee kyllä !
Mekin ollaan miehen kanssa tavattu netissä ja ei mennyt varmaan kahta viikkoakaan, kun tavattiin jo. Voi sitä alkuhuumaa!
Ja mies kyllä tietää, että täällä kirjoittelen, mutta ei se mitään välitä.
New Tervetuloa joukkoon!
Lisäys; Pissa testien mukaan puhdas, sitä klamydiatestin tulosta ei vielä tullut!
Mekin ollaan miehen kanssa tavattu netissä ja ei mennyt varmaan kahta viikkoakaan, kun tavattiin jo. Voi sitä alkuhuumaa!
Ja mies kyllä tietää, että täällä kirjoittelen, mutta ei se mitään välitä. New Tervetuloa joukkoon!
Lisäys; Pissa testien mukaan puhdas, sitä klamydiatestin tulosta ei vielä tullut!
Viimeksi muokattu:
Sennay
Tervetuloa mukaan New!
Täällä kierto napsahtaa huomenna 28. päivään, eikä ovulaatiosta ole tietoakaan. Voi tietysti myös olla, etten vain ole tunnistanut oireita, joten menkkoja odotellessa. : /
Olin tänään avokkini kanssa shoppailemassa naapurikaupungissa ja etsin itselleni mustia farkkuja. Aikani kauppakeskuksessa pyörittyäni huomasin rekin, jossa oli kuin olikin mustia farkkuja. Pengoin itselleni sopivaa kokoa, kunnes samalla tajusin, että farkut olivat äitiysvaatteiden osastolla, Mama-licious-merkkiset. Kävin kuitenkin kokeilemassa farkkuja ja ne olivat niin hyväntuntoiset, että ostin ne. Äsken sitten esittelin niitä avokille tyyliin "onkohan vähän tyhmää, kun nää on äitiysvaateosastolta?" Avokki vain totesi, että tarvitsen joskus kuitenkin kyseisen osaston vaatteita, joten mitä tässä turhia miettimään. Me muuten ollaan tavattu yhteisen harrastuksen kautta. Helmikuussa tulee kaksi vuotta täyteen yhdessäoloa.
Minäkin ostin raskausvitamiinejä, mutta aloitan ne vasta helmikuun puolella, kun edelliset vitamiinit loppuvat silloin.
Piikikäs: Päivitysideasi oli kuin omasta päästäni. Olen miettinyt jo pitempään samaa kuukausijakoa, joten taidanpa sen toteuttaa. Selkenee huomattavasti tuo listaus.
Verna: Mites teillä yrityshommat etenee? Joko haluat mukaan listaukseen?
Täällä kierto napsahtaa huomenna 28. päivään, eikä ovulaatiosta ole tietoakaan. Voi tietysti myös olla, etten vain ole tunnistanut oireita, joten menkkoja odotellessa. : /
Olin tänään avokkini kanssa shoppailemassa naapurikaupungissa ja etsin itselleni mustia farkkuja. Aikani kauppakeskuksessa pyörittyäni huomasin rekin, jossa oli kuin olikin mustia farkkuja. Pengoin itselleni sopivaa kokoa, kunnes samalla tajusin, että farkut olivat äitiysvaatteiden osastolla, Mama-licious-merkkiset.
Kävin kuitenkin kokeilemassa farkkuja ja ne olivat niin hyväntuntoiset, että ostin ne. Äsken sitten esittelin niitä avokille tyyliin "onkohan vähän tyhmää, kun nää on äitiysvaateosastolta?" Avokki vain totesi, että tarvitsen joskus kuitenkin kyseisen osaston vaatteita, joten mitä tässä turhia miettimään. Me muuten ollaan tavattu yhteisen harrastuksen kautta. Helmikuussa tulee kaksi vuotta täyteen yhdessäoloa. Minäkin ostin raskausvitamiinejä, mutta aloitan ne vasta helmikuun puolella, kun edelliset vitamiinit loppuvat silloin.
Piikikäs: Päivitysideasi oli kuin omasta päästäni.
Olen miettinyt jo pitempään samaa kuukausijakoa, joten taidanpa sen toteuttaa. Selkenee huomattavasti tuo listaus. Verna: Mites teillä yrityshommat etenee? Joko haluat mukaan listaukseen?
Tervetuloa New!
lumihiutale92 juu no meillä ei tainnut aluksi olla ees aikeissa tavata livenä! Onneksi kuitenkin kohtalo päätti toisin On tässä tullut muutaman kerran mietittyä, että kaitpa sitä on jonkinlainen kohtalo olemassa kun kaksi ihmistä eri paikkakunnilta löytää toisensa viestit netissä, missä muutenkin kulkee julmettu määrä tietoa päivässä.
Suuret kiitokset Sennaylle selkeästä päivityksestä! =) Minä oon noita vitamiineja popsinut, jotenkin olo on ollut pikkuriikkisen pirteämpi jo jonkun aikaa. Mä oon ihaillut mammavaatteita netissä, on muuten just mun tyylisiä ja isompia kokojakin löytyy Missy momin sivuilta Ihania tunikoita yms! Ah, en malta oottaa et viitsii alkaa shoppailla.
Musta on niin loistavaa että meillä on tämä porukka! Aina pakko tulla lukemaan kuulumiset ja kirjoitella omia (vaikkei aina niin järkeviä kuulumisia oliskaan). Tuntuu että kaikesta pystyy kirjoittamaan, eikä koskaan tuomita. :hug:
lumihiutale92 juu no meillä ei tainnut aluksi olla ees aikeissa tavata livenä! Onneksi kuitenkin kohtalo päätti toisin
On tässä tullut muutaman kerran mietittyä, että kaitpa sitä on jonkinlainen kohtalo olemassa kun kaksi ihmistä eri paikkakunnilta löytää toisensa viestit netissä, missä muutenkin kulkee julmettu määrä tietoa päivässä.Suuret kiitokset Sennaylle selkeästä päivityksestä! =) Minä oon noita vitamiineja popsinut, jotenkin olo on ollut pikkuriikkisen pirteämpi jo jonkun aikaa. Mä oon ihaillut mammavaatteita netissä, on muuten just mun tyylisiä ja isompia kokojakin löytyy Missy momin sivuilta
Ihania tunikoita yms! Ah, en malta oottaa et viitsii alkaa shoppailla.Musta on niin loistavaa että meillä on tämä porukka! Aina pakko tulla lukemaan kuulumiset ja kirjoitella omia (vaikkei aina niin järkeviä kuulumisia oliskaan). Tuntuu että kaikesta pystyy kirjoittamaan, eikä koskaan tuomita. :hug:
Rone
Mulle voi laittaa alkamisajankohdaksi huhtikuun ja samalla iän 23 Mulla on hiukan ongelmia tupakan polton lopettamisessa. Oon siis vähentänyt ja lasken aina että monta poltan päivässä. Joskus menee ihan sikä hyvin eli poltan tyyliin kolme päivässä ja joskus jopa 10 Tuntuu vaan että ois helpointa lopettaa kun tekee positiivisen raskaustestin. Mutta olisi kyllä hyvä jo nyt päästä tupakasta eroon... En kyllä ole kauheeta stressiä lopettamisesta ottanut mutta mutta... Miksi piti aloittaa tupakan poltto silloin joskus?!
Mitään muuta jännää ei ole tapahtunut, paitsi yllättäen tyhjennysvuoto ei ollutkaan tällä kertaa kauhean kivulias. Ja särkylääkkeenäkin käytin vain panadolia. Olenkohan vain aiheuttanut hallaa itselleni kun olen syönnyt monta laattaa putkeen. Jos kauheat kivut ovatkin johtuneet siitä, että olen syönnyt 5 laattaa putkeen ja nyt kun söin yhden ei kivut olleetkaan niin kauheita. Onko kukaan muu huomannut että syötyjen laattojen määrä vaikuttaisi kipuihin?
Tuntuu vaan että ois helpointa lopettaa kun tekee positiivisen raskaustestin. Mutta olisi kyllä hyvä jo nyt päästä tupakasta eroon... En kyllä ole kauheeta stressiä lopettamisesta ottanut mutta mutta... Miksi piti aloittaa tupakan poltto silloin joskus?!Mitään muuta jännää ei ole tapahtunut, paitsi yllättäen tyhjennysvuoto ei ollutkaan tällä kertaa kauhean kivulias. Ja särkylääkkeenäkin käytin vain panadolia. Olenkohan vain aiheuttanut hallaa itselleni kun olen syönnyt monta laattaa putkeen. Jos kauheat kivut ovatkin johtuneet siitä, että olen syönnyt 5 laattaa putkeen ja nyt kun söin yhden ei kivut olleetkaan niin kauheita. Onko kukaan muu huomannut että syötyjen laattojen määrä vaikuttaisi kipuihin?
Rone
Ja joo, äitiysvaatteet ovat aivan ihania! En malta odottaa että pääsee itselle ostamaan. Ja entäs vauvojen vaatteet? Aivan ihania,onneksi voin niitä miehen siskon lapselle ostaa. Mutta totta puhuen, tekisi välillä mieli ostaa itselle varastoon esim. bodyja, mutta vielä en ole kehdannut
Heippa kaikille pitkästä aikaa! Ja tervetuloa New!
Kyllä mä täällä joka päivä käyn lukemassa uudet viestit, mut en oo jaksanu ite vähään aikaan kirjotella. Nyt on eka kouluviikko jo takanapäin keväästä. Oli kyllä kivaa palata takaisin koulun penkillekin, ei sitä passaa löysäillä samalla tavalla kuin joululomalla (3 viikkoa pitkä). En kyllä tehny yhtään mitään järkevää.
Äitiysvaatteista olitte alkaneet keskustella. Mäkin oon jo nettikaupoissa vakoillu äitiysvaatteita ja on kyllä ihana huomata, etteivät oo sellaisia "telttoja" enää mitä oli 80-luvulla, kun itse olen syntynyt. Se kyllä arveluttaa, miten paljon niihinkin sitten menee aikanaan rahaa, jos uutena ostaa. Eivät oo mitään kaikkista edullisimpia kuitenkaan nuo mammavaatteet.
Mulla on nyt menossa kp 19 ja olin havaitsevinani eilen ovulaatioon viittaavia limoja, mut testi kyllä näytti negatiivista. Oon kyllä alussa jo vannonu etten ovulaatiota testaile, mut ajattelin tällä kierrolla sitä tikuttaa, niin tiedän ovuloinko ollenkaan. Tämän kierron jälkeen en enää seuraile (ehkä ) Kuulumisiin!
Kyllä mä täällä joka päivä käyn lukemassa uudet viestit, mut en oo jaksanu ite vähään aikaan kirjotella. Nyt on eka kouluviikko jo takanapäin keväästä. Oli kyllä kivaa palata takaisin koulun penkillekin, ei sitä passaa löysäillä samalla tavalla kuin joululomalla (3 viikkoa pitkä). En kyllä tehny yhtään mitään järkevää.
Äitiysvaatteista olitte alkaneet keskustella. Mäkin oon jo nettikaupoissa vakoillu äitiysvaatteita ja on kyllä ihana huomata, etteivät oo sellaisia "telttoja" enää mitä oli 80-luvulla, kun itse olen syntynyt. Se kyllä arveluttaa, miten paljon niihinkin sitten menee aikanaan rahaa, jos uutena ostaa. Eivät oo mitään kaikkista edullisimpia kuitenkaan nuo mammavaatteet.
Mulla on nyt menossa kp 19 ja olin havaitsevinani eilen ovulaatioon viittaavia limoja, mut testi kyllä näytti negatiivista. Oon kyllä alussa jo vannonu etten ovulaatiota testaile, mut ajattelin tällä kierrolla sitä tikuttaa, niin tiedän ovuloinko ollenkaan. Tämän kierron jälkeen en enää seuraile (ehkä
) Kuulumisiin!Hei vain,
ajattelin liittyä mukaan tähän keskusteluun, kun suunnitelmissa olisi tämän vuoden aikana jättää pillerit pois. Tunteet ovat tällä hetkellä hieman ristiriitaiset: Toisaalta olen "aina" halunnut lapsia ja jopa harmitellut sitä, etten saanut lapsia jo nuorempana, toisaalta ajatus lapsesta tuntuu jopa pelottavalta nyt kun asia alkaa olla oikeasti ajankohtainen. Kuitenkin haluan kokea elämässäni äidiksi tulemisen ja kaiken mitä siihen liittyy, eikä tunnu enää järkevältä lykätä asiaa. Kolmekymppiä alkaa lähestyä ja voihan olla, etten tulekaan raskaaksi noin vain heti kun huvittaisi. Tällä hetkellä ajatuksena on, että jättäisin pillerit pois tämän vuoden kesällä.
Liittyykö teillä lapsihaaveisiin epäilyksiä/ pelkoja, vai tuntuuko ajatus lapsesta puhtaasti ihanalta ja positiiviselta?
PS. Huomasin että monet mainitsivat odottavansa pillerien (tai muun hormonaalisen ehkäisyn) lopettamisen jälkeen jonkin aikaa, ennen kuin yrittävät tulla raskaaksi. Miksi? Onko jotain haittaa, jos vaan jättää pillerit pois ja alkaa suoraan yrittää?
(Ärsyttää käyttää "yrittää"-sanaa kun en haluaisi ajatella lasten saamista minään yrityksenä tai projektina, mutta en oikein keksi muutakaan ilmausta.)
ajattelin liittyä mukaan tähän keskusteluun, kun suunnitelmissa olisi tämän vuoden aikana jättää pillerit pois. Tunteet ovat tällä hetkellä hieman ristiriitaiset: Toisaalta olen "aina" halunnut lapsia ja jopa harmitellut sitä, etten saanut lapsia jo nuorempana, toisaalta ajatus lapsesta tuntuu jopa pelottavalta nyt kun asia alkaa olla oikeasti ajankohtainen. Kuitenkin haluan kokea elämässäni äidiksi tulemisen ja kaiken mitä siihen liittyy, eikä tunnu enää järkevältä lykätä asiaa. Kolmekymppiä alkaa lähestyä ja voihan olla, etten tulekaan raskaaksi noin vain heti kun huvittaisi. Tällä hetkellä ajatuksena on, että jättäisin pillerit pois tämän vuoden kesällä.
Liittyykö teillä lapsihaaveisiin epäilyksiä/ pelkoja, vai tuntuuko ajatus lapsesta puhtaasti ihanalta ja positiiviselta?
PS. Huomasin että monet mainitsivat odottavansa pillerien (tai muun hormonaalisen ehkäisyn) lopettamisen jälkeen jonkin aikaa, ennen kuin yrittävät tulla raskaaksi. Miksi? Onko jotain haittaa, jos vaan jättää pillerit pois ja alkaa suoraan yrittää?
(Ärsyttää käyttää "yrittää"-sanaa kun en haluaisi ajatella lasten saamista minään yrityksenä tai projektina, mutta en oikein keksi muutakaan ilmausta.)
Tervetuloa mukaan catida.
Meillä pillerit jätettiin pois ennen yritystä monestakin syystä, mutta yksi iso syy siihen oli se, että haluttiin ikään kuin etukäteen katsoa, toimiiko kroppa ilman pillereitä (tuttavapiirissä monta joilla kestänyt pitkään ennen kuin oma hormoonituotanto käynnistynyt kunnolla). Toisaalta olin lukenut jostain myös siitä että pillerien teho säilyy kropassa vielä jonkin aikaa lopettamisen jälkeen, joten halusin "puhdistaa" kehon ennen yrityksen alkamista (tästä tosin olen sittemmin kuullut myös, että heti eka kierto pillerien lopettamisen jälkeen olisi todella hedelmällinen...tiedä sitten, varmaan aika yksilökohtaisia juttuja nämä). Ja sitten siinä pillerien lopettamisessa oli myös syynä mun ahdistus niiden syömiseen. En halunnut pumpata enää itseeni pitään hormoneja
Peloista. Mulla pelot on tulleet aaltomaisina, liittyen yleensä konkreettisiin tapahtumiin jotka on vieneet tässä lapsihaaveessa eteenpäin. Ensimmäinen pelkohetki tuli silloin kun jätin pillerit pois (vaikkei edes silloin vielä alettu yrittämään), toinen silloin kun päätettiin jättää kaikki ehkäisy marraskuun lopulla ja suurin paniikki iski kun tein kaksi viikkoa sitten positiivisen raskaustestin... jonka jälkeen pelot ovat olleet lähestulkoon päivittäin mielessä. Tässä vaiheessa, kun raskaus on niin alussa on kauhea pelko siitä että tämä menee kesken. Ja toisaalta myös kauhea pelko siitä että sitten jos ja toivottavasti kun meille tulee syyskuun alussa vauva, niin miten sitten osaa olla hyvä vanhempi ja osaanko ihan oikeasti hoitaa sitä pientä, ja oliko tämä nyt oikeasti ihan hyvä hetki lapselle, onko taloutemme siinä kunnossa että lapsen tulo ei kaada suunnitelmia asunnosta ym.
Kaikkia näitä aiheita, joihin pelkoni liittyvät, olen miettinyt miehen kanssa jo kauan sitten, eikä niissä kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään aihetta. Silti pelottaa. Kai se on normaalia.
Tänään viimeksi alkoi pelottamaan kun ei enää oksettanutkaan koko päivää. Aloin heti miettimään että onko pienellä möykyllä tuolla vatsassa kaikki hyvin vai onko tämä menossa kesken, kun selkein oire tähän mennessä katosi. Vähän pöhköltä tuntuu olla huolissaan siitä että ei ole paha olo.
Olen tässä yrittänyt ottaa sellaista otetta asioihin, että menee niin kuin on mennäkseen, ja jos tämä kesken menee tässä vaiheessa niin eipä sille mitään sitten voi.
Olen tästä lähdössä ulos ystävän läksiäisiin. Tuntuu hassulta meikata ja laittaa ittensä tällinkiin ja sitten mennä baariin juomaan appelsiinimehua. Saa nähdä meneekö mun selitykset tipattomasta tammikuusta läpi kavereille....melkoinen sieni kun olen aiemmin ollut, enkä pahemmin tipattomia pitänyt
Meillä pillerit jätettiin pois ennen yritystä monestakin syystä, mutta yksi iso syy siihen oli se, että haluttiin ikään kuin etukäteen katsoa, toimiiko kroppa ilman pillereitä (tuttavapiirissä monta joilla kestänyt pitkään ennen kuin oma hormoonituotanto käynnistynyt kunnolla). Toisaalta olin lukenut jostain myös siitä että pillerien teho säilyy kropassa vielä jonkin aikaa lopettamisen jälkeen, joten halusin "puhdistaa" kehon ennen yrityksen alkamista (tästä tosin olen sittemmin kuullut myös, että heti eka kierto pillerien lopettamisen jälkeen olisi todella hedelmällinen...tiedä sitten, varmaan aika yksilökohtaisia juttuja nämä). Ja sitten siinä pillerien lopettamisessa oli myös syynä mun ahdistus niiden syömiseen. En halunnut pumpata enää itseeni pitään hormoneja
Peloista. Mulla pelot on tulleet aaltomaisina, liittyen yleensä konkreettisiin tapahtumiin jotka on vieneet tässä lapsihaaveessa eteenpäin. Ensimmäinen pelkohetki tuli silloin kun jätin pillerit pois (vaikkei edes silloin vielä alettu yrittämään), toinen silloin kun päätettiin jättää kaikki ehkäisy marraskuun lopulla ja suurin paniikki iski kun tein kaksi viikkoa sitten positiivisen raskaustestin... jonka jälkeen pelot ovat olleet lähestulkoon päivittäin mielessä. Tässä vaiheessa, kun raskaus on niin alussa on kauhea pelko siitä että tämä menee kesken. Ja toisaalta myös kauhea pelko siitä että sitten jos ja toivottavasti kun meille tulee syyskuun alussa vauva, niin miten sitten osaa olla hyvä vanhempi ja osaanko ihan oikeasti hoitaa sitä pientä, ja oliko tämä nyt oikeasti ihan hyvä hetki lapselle, onko taloutemme siinä kunnossa että lapsen tulo ei kaada suunnitelmia asunnosta ym.
Kaikkia näitä aiheita, joihin pelkoni liittyvät, olen miettinyt miehen kanssa jo kauan sitten, eikä niissä kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään aihetta. Silti pelottaa. Kai se on normaalia.
Tänään viimeksi alkoi pelottamaan kun ei enää oksettanutkaan koko päivää. Aloin heti miettimään että onko pienellä möykyllä tuolla vatsassa kaikki hyvin vai onko tämä menossa kesken, kun selkein oire tähän mennessä katosi. Vähän pöhköltä tuntuu olla huolissaan siitä että ei ole paha olo
. Olen tässä yrittänyt ottaa sellaista otetta asioihin, että menee niin kuin on mennäkseen, ja jos tämä kesken menee tässä vaiheessa niin eipä sille mitään sitten voi.
Olen tästä lähdössä ulos ystävän läksiäisiin. Tuntuu hassulta meikata ja laittaa ittensä tällinkiin ja sitten mennä baariin juomaan appelsiinimehua. Saa nähdä meneekö mun selitykset tipattomasta tammikuusta läpi kavereille....melkoinen sieni kun olen aiemmin ollut, enkä pahemmin tipattomia pitänyt
Olen täällä käynyt joka päivä ahkerasti lukemassa muiden juttuja, mutta en ole itse saanut aikaiseksi kirjoitella. Eli tervetuloa uusille "yrittäjille" ja suuret pahoittelut Karole ikävistä uutisista. Tsemppiä kovasti :hug:
Olen tässä kierrossa testaillut noilla Davidin testeillä ovista ja kolme ekaa testiä näytti hailukkaa viivaa, eilen puolestaan sain hiukan tummemman viivan mutten vieläkään plussaa. Eilen ja tänään on ollut nipistelyä ja painetta oikealla alavatsassa lisäksi valkovuoto on ollut kirkasta ja venyvää, joten toivon, että testi näyttäisi illalla plussaa! Kp 15, joten toivoa sopii! Pupuilut on hiukan jäänyt väliin, kun ollaan oltu viikolla niin hirmu väsyneitä, mutta onneksi eilen saatiin sitten toimeksi toivottavasti tuottaa tulosta!
Me olemme miehen kanssa tavanneet ihan yökerhossa 19 vuotiaina teinibailaajina siihen aikaan kaikki kaupungin 18-19 vuotiaat kävi samassa paikassa, joten olimme tavanneet ekan kerran jo puoli vuotta ennen kuin päädyimme deiteille. Tuolloin ekalla kerralla mieheni oli niin päädyt, että annoin pakit heti kättelyssä siinä sitten katselimme toisiamme yhden talven ajan kyseisessä baarissa, minä lähinnä kiersin hänet kaukaa ja hän ehkä vähän toisella mielin. Sitten kevään tullen mies rohkaistui(lue: nautti tarpeeksi ilolientä) ja tuli vihdoin juttelemaan. Olin yhä todella varautunut, mutta vietimme iltaa yhdessä ja annoin lopulta numeroni. Seuraavan viikon tiistaina tavattiin ja sen jälkeen ei olla erossa oltu, jos ei inttiaikaa oteta huomioon. Yhtä on pidetty 7,5 vuotta ja siitä naimisissa puoli vuotta.
Juuri eilen miehen kanssa juteltiin, että nyt kun tätä vauvaa alettu ihan tosissaan yrittämään, niin tuntuu, että meidän perhe on jotenkin vajaa. Jotain puuttuu ja toivottavasti siihen koloon saadaan tänä vuonna täydennystä :heart:
Olen tässä kierrossa testaillut noilla Davidin testeillä ovista ja kolme ekaa testiä näytti hailukkaa viivaa, eilen puolestaan sain hiukan tummemman viivan mutten vieläkään plussaa. Eilen ja tänään on ollut nipistelyä ja painetta oikealla alavatsassa lisäksi valkovuoto on ollut kirkasta ja venyvää, joten toivon, että testi näyttäisi illalla plussaa! Kp 15, joten toivoa sopii! Pupuilut on hiukan jäänyt väliin, kun ollaan oltu viikolla niin hirmu väsyneitä, mutta onneksi eilen saatiin sitten toimeksi
toivottavasti tuottaa tulosta!Me olemme miehen kanssa tavanneet ihan yökerhossa 19 vuotiaina teinibailaajina
siihen aikaan kaikki kaupungin 18-19 vuotiaat kävi samassa paikassa, joten olimme tavanneet ekan kerran jo puoli vuotta ennen kuin päädyimme deiteille. Tuolloin ekalla kerralla mieheni oli niin päädyt, että annoin pakit heti kättelyssä siinä sitten katselimme toisiamme yhden talven ajan kyseisessä baarissa, minä lähinnä kiersin hänet kaukaa ja hän ehkä vähän toisella mielin. Sitten kevään tullen mies rohkaistui(lue: nautti tarpeeksi ilolientä) ja tuli vihdoin juttelemaan. Olin yhä todella varautunut, mutta vietimme iltaa yhdessä ja annoin lopulta numeroni. Seuraavan viikon tiistaina tavattiin ja sen jälkeen ei olla erossa oltu, jos ei inttiaikaa oteta huomioon. Yhtä on pidetty 7,5 vuotta ja siitä naimisissa puoli vuotta.Juuri eilen miehen kanssa juteltiin, että nyt kun tätä vauvaa alettu ihan tosissaan yrittämään, niin tuntuu, että meidän perhe on jotenkin vajaa. Jotain puuttuu ja toivottavasti siihen koloon saadaan tänä vuonna täydennystä :heart:
Voi voi, muutama päivä sitten menin kehumaan että ei oo enää lapsiasiat mielessä koko ajan, no kyllä ne nyt taas on! Niin käsittämätön kuume yhtäkkiä taas. Kai se vaikuttaa että kierto on suunnilleen puolessa välissä (jos on suunnilleen edes samanpituinen kun viimeksi) ja pitäisi "yritystä olla". Mutta kun on päätetty ettei aleta stressaamaan ja kalenterin kanssa peittoja heiluttaan... Mutta ainakin viime kierrossa kyllä huomasi että oletetun oviksen aikaan omat halutkin oli huomattavasti korkeemmalla kuin muuten.
Peloista, itsellä niitä oli ainakin päätöstä sulatellessa ihan kamalasti. Oon vähän sellanen stressaaja tyyppikin, että tulee mietittyä se sata kertaa etukäteen mikä kaikki voi mennä pieleen. Stressasin miehenkin ihan hermoromahduksen partaalle reilu kuukausi sitten, kun pohdin tuleeko meistä hyviä vanhempia ja mikä kaikki voi mennä pieleen. Onneksi sillä on loistava kyky palauttaa mut maanpinnalle, eikä se määräänsä enempää kuuntele turhaa jossittelua. Nyt pelot on helpottanut, tottakai aina välillä käy mielessä että mikä kaikki tulee muuttumaan ja kuinka paljon.
Mä en oo ainakaan vielä katellu äitiysvaatteita ja yritän pysyä poissa vauvanvaateosastoiltakin. Kuitenkin lähtisi mukaan jotain ja en periaatteestakaan halua tehdä mitään hankintoja tässä vaiheessa.
Tuntuu niin vaikeelta pitää sisällään tätä asiaa, jotenkin musta tuntuu että paras kaveri aavistelee jotain. Se heittikin tossa kerran, että sitten kun oot raskaana, kerrot mulle ekana. Ja toinen kaveri kertoi vauvauutisia uuden vuoden aikaan, olisi tehnyt mieli sanoa että meilläkin on tilaukessa. Nyt yksi kaveri tietää että ehkäisy on jäänyt pois, mutta siihen se saa nyt jäädä. Niin ja oma äiti on myös alkanut arvaileen. Tietää että oon tupakointia yrittänyt lopettaa. Ehkä sitten siitä päätellyt. Ja syksyllä jo kyllä puhuin sille että mies haaveilee lapsesta. Äiti on tiukasti sitä mieltä että ei pidä kertoa raskaudesta kenellekkään ennen kuin se on tarpeeksi pitkällä. Sanoin kyllä sille että itse olen valmis kertomaan niille ihmisille joiden kanssa mahdollisen menetyksenkin voisi jakaa.
Täällä tuntuu kanssa vaikealta tuo tupakoinnin lopetus. Huimasti se on onneksi vähentynyt, mutta välillä taas palaa enemmän. Mutta siihen plussaan saa sitten kyllä loppua viimeistään ihan kokonaan.
Mites Piikikkäällä meni läpi selitykset tipattomasta?
Niin käsittämätön kuume yhtäkkiä taas. Kai se vaikuttaa että kierto on suunnilleen puolessa välissä (jos on suunnilleen edes samanpituinen kun viimeksi) ja pitäisi "yritystä olla". Mutta kun on päätetty ettei aleta stressaamaan ja kalenterin kanssa peittoja heiluttaan... Mutta ainakin viime kierrossa kyllä huomasi että oletetun oviksen aikaan omat halutkin oli huomattavasti korkeemmalla kuin muuten. Peloista, itsellä niitä oli ainakin päätöstä sulatellessa ihan kamalasti. Oon vähän sellanen stressaaja tyyppikin, että tulee mietittyä se sata kertaa etukäteen mikä kaikki voi mennä pieleen. Stressasin miehenkin ihan hermoromahduksen partaalle reilu kuukausi sitten, kun pohdin tuleeko meistä hyviä vanhempia ja mikä kaikki voi mennä pieleen. Onneksi sillä on loistava kyky palauttaa mut maanpinnalle, eikä se määräänsä enempää kuuntele turhaa jossittelua.
Nyt pelot on helpottanut, tottakai aina välillä käy mielessä että mikä kaikki tulee muuttumaan ja kuinka paljon. Mä en oo ainakaan vielä katellu äitiysvaatteita ja yritän pysyä poissa vauvanvaateosastoiltakin. Kuitenkin lähtisi mukaan jotain ja en periaatteestakaan halua tehdä mitään hankintoja tässä vaiheessa.
Tuntuu niin vaikeelta pitää sisällään tätä asiaa, jotenkin musta tuntuu että paras kaveri aavistelee jotain. Se heittikin tossa kerran, että sitten kun oot raskaana, kerrot mulle ekana.
Ja toinen kaveri kertoi vauvauutisia uuden vuoden aikaan, olisi tehnyt mieli sanoa että meilläkin on tilaukessa. Nyt yksi kaveri tietää että ehkäisy on jäänyt pois, mutta siihen se saa nyt jäädä. Niin ja oma äiti on myös alkanut arvaileen. Tietää että oon tupakointia yrittänyt lopettaa. Ehkä sitten siitä päätellyt. Ja syksyllä jo kyllä puhuin sille että mies haaveilee lapsesta. Äiti on tiukasti sitä mieltä että ei pidä kertoa raskaudesta kenellekkään ennen kuin se on tarpeeksi pitkällä. Sanoin kyllä sille että itse olen valmis kertomaan niille ihmisille joiden kanssa mahdollisen menetyksenkin voisi jakaa. Täällä tuntuu kanssa vaikealta tuo tupakoinnin lopetus. Huimasti se on onneksi vähentynyt, mutta välillä taas palaa enemmän. Mutta siihen plussaan saa sitten kyllä loppua viimeistään ihan kokonaan.
Mites Piikikkäällä meni läpi selitykset tipattomasta?
En malttanut odottaa testaamista iltaan, oikein tyylikäs ja selkeä ovisplussa on nyt bongattu! Vähän vielä harmittaa etten ole kierron alusta asti mittaillut noita aamulämpöjä, koska niitten avullahan pystyy varmistamaan, että se ovulaatio todella tapahtuu eikä vain hormonit nouse. No, näillä mennään!
Olitte muuten jutellut siitä tietääkö miehenne palstailustanne. Mä jossain vaiheessa varovasti kerroin, että täällä keskustelen ihanien naisten kanssa näistä asioista :heart: ja hihkuin myös hänelle meidän ekoista plussista! Tämä palsta on kyllä ollut minulle niin korvaamaton vertaistuki. Kaksplussan sivuilla tuntuu muutenkin olevan ne selväjärkisimmät ihmiset kiitos teille!
Olitte muuten jutellut siitä tietääkö miehenne palstailustanne. Mä jossain vaiheessa varovasti kerroin, että täällä keskustelen ihanien naisten kanssa näistä asioista :heart: ja hihkuin myös hänelle meidän ekoista plussista! Tämä palsta on kyllä ollut minulle niin korvaamaton vertaistuki. Kaksplussan sivuilla tuntuu muutenkin olevan ne selväjärkisimmät ihmiset
kiitos teille!Apua, meillä ois työporukka suunnittelemassa bileitä (jotka ei ole kuivimmasta päästä...) helmikuulle. Siinä ei siis selitys tipattomasta tammikuusta enää tehoa, toisaalta voisin tarjoutua vaan olemaan töissä. Missasin pikkujoulutkin, joten toki oottavat mua noihin pirskeisiin. Vaikka plussaa ei tulisikaan, en halua mitään örvö-kännejä vetää kun alkon käyttö vaikuttanee hedelmällisyyteen ym.. Mitä sanoisin?
Täällä kans kuume nousee nousemistaan nyt, kun uus kierto on aluillaan. Lastenvaatteita en osta ennen kuin plussa on VAHVA ja eka(t) ultrat käyty. Mut mammavaatteet vois olla muutenkin fiksu ratkaisu, kun tuota elopainoa on niin ei tahdo kivoja vaatteita löytyä
Pelkoja on jollain tapaa täälläkin. Lähinnä liittyvät ylipainon vaikutuksiin, tokihan asialle voisin jotain tehdäkin ja varmasti teen jos ei ala plussaa tulla. Myös synnytys mietityttää, ja yöheräämiset. Ylipäänsä pienen hoito ja se, miten sitä sitten jaksaa. Minä kun olen tottunu vähintään 8 tunnin yöuniin ja mielellään ilman heräämisiä kiitos.. Eli haasteita luvassa, tosin vaatimukset varmasti pieneneee jahka on pikkuinen sylissä
Mä oon erittäin tyytyväinen nyt, kun ei ole enää pillereitä. Jotenkin luonnollisempi olo, kyllä se vaikuttaa mielialaan ym. Ainut miinus on kipeät menkat, joista ei enää tiedä milloin ne alkaa ja loppuu..
Täällä kans kuume nousee nousemistaan nyt, kun uus kierto on aluillaan. Lastenvaatteita en osta ennen kuin plussa on VAHVA ja eka(t) ultrat käyty. Mut mammavaatteet vois olla muutenkin fiksu ratkaisu, kun tuota elopainoa on niin ei tahdo kivoja vaatteita löytyä
Pelkoja on jollain tapaa täälläkin. Lähinnä liittyvät ylipainon vaikutuksiin, tokihan asialle voisin jotain tehdäkin ja varmasti teen jos ei ala plussaa tulla. Myös synnytys mietityttää, ja yöheräämiset. Ylipäänsä pienen hoito ja se, miten sitä sitten jaksaa. Minä kun olen tottunu vähintään 8 tunnin yöuniin ja mielellään ilman heräämisiä kiitos.. Eli haasteita luvassa, tosin vaatimukset varmasti pieneneee jahka on pikkuinen sylissä
Mä oon erittäin tyytyväinen nyt, kun ei ole enää pillereitä. Jotenkin luonnollisempi olo, kyllä se vaikuttaa mielialaan ym. Ainut miinus on kipeät menkat, joista ei enää tiedä milloin ne alkaa ja loppuu..
Tsemppiä Typy85, toivottavasti tärppää
nallukkan: Jossain lehtijutussa tipatonta pitävä miekkonen kertoi ottavansa bileisiin mukaan vedellä täytetyn siideripullon ja naukkailevansa siitä, ettei tarvi selitellä. Ehkä voit kokeilla jotain vastaavaa?
Mulla nuo pelot liittyy ehkä eniten siihen, miten lapsi tulee muuttamaan meidän parisuhdetta ja miten mies jaksaa lapsiperhe-elämää. Itselläni on reippaasti nuorempia pikkusisaruksia joita olen hoitanut, ja nykyään olen töissäkin alalla, joten uskon että mulla on suht realistinen käsitys siitä, mitä tuleman pitää. Mies sen sijaan ei oo juurikaan lasten kanssa ollu tekemisissä ja on aika kova stressaamaan asioista, joten jänskättää mitä tapahtuu kun todellisuus iskee.
nallukkan: Jossain lehtijutussa tipatonta pitävä miekkonen kertoi ottavansa bileisiin mukaan vedellä täytetyn siideripullon ja naukkailevansa siitä, ettei tarvi selitellä. Ehkä voit kokeilla jotain vastaavaa?
Mulla nuo pelot liittyy ehkä eniten siihen, miten lapsi tulee muuttamaan meidän parisuhdetta ja miten mies jaksaa lapsiperhe-elämää. Itselläni on reippaasti nuorempia pikkusisaruksia joita olen hoitanut, ja nykyään olen töissäkin alalla, joten uskon että mulla on suht realistinen käsitys siitä, mitä tuleman pitää. Mies sen sijaan ei oo juurikaan lasten kanssa ollu tekemisissä ja on aika kova stressaamaan asioista, joten jänskättää mitä tapahtuu kun todellisuus iskee.
Meillä läheisimmät ystävät tietää, että ollaan lasta yrittämässä joten illan istujaisissa ei tartte selitellä, eikä kyllä muutenkaan tarvis teen usein viikonloppuisin töitä joten viimeaikoina olen ollut lähinnä kuski. Enempää ei raskaudesta huudella ennenkuin on varmalla pohjalla, mutta kyllä lähimmille ystäville kerrotaan ja molempien vanhemmille, itseni tuntien en pystyisi täysin pitämään salassa. Tukijoukot on tarpeen jos meneekin kesken...
Työssäni kohtaan asioita joiden takia työpaikalla pitäisi kertoa raskaudesta alkuvaiheessa esim. eristyspotilaan hoito.
Miehen kanssa ollaan tavattu netin kautta, 2,5 vuotta ollaan kimpassa kuljettu, aluksi mies oli enemmän kiinnostunut kuin minä mutta sai onneksi minutkin kiinnostumaan. Kun tutustuttiin paremmin tajuttiin, että meillä on yhteisiä tuttuja, mutta koska itse olen ollut kotipaikkakunnalta muutaman vuoden muualla niin ei olla törmätty. Miehen kautta olen saanut takaisin yhden koulu aikaisen kaverini joka sattuu olemaan mieheni kaverin vaimo.
Mieheni on kanssa kova stressaamaan ja on ollut vähän tekemisissä lasten kanssa (ainut lapsi) joten miehen reakointi vauva arkeen vähän mietityttää tajuaakohan se ollenkaan kuinka paljon vauvassa on töitä. Eiköhän se opi elämään sen asian kanssa kun kuitenkin haluaa vauvaa ihan yhtä paljon kuin minäkin.
Työssäni kohtaan asioita joiden takia työpaikalla pitäisi kertoa raskaudesta alkuvaiheessa esim. eristyspotilaan hoito.
Miehen kanssa ollaan tavattu netin kautta, 2,5 vuotta ollaan kimpassa kuljettu, aluksi mies oli enemmän kiinnostunut kuin minä mutta sai onneksi minutkin kiinnostumaan. Kun tutustuttiin paremmin tajuttiin, että meillä on yhteisiä tuttuja, mutta koska itse olen ollut kotipaikkakunnalta muutaman vuoden muualla niin ei olla törmätty. Miehen kautta olen saanut takaisin yhden koulu aikaisen kaverini joka sattuu olemaan mieheni kaverin vaimo.
Mieheni on kanssa kova stressaamaan ja on ollut vähän tekemisissä lasten kanssa (ainut lapsi) joten miehen reakointi vauva arkeen vähän mietityttää tajuaakohan se ollenkaan kuinka paljon vauvassa on töitä. Eiköhän se opi elämään sen asian kanssa kun kuitenkin haluaa vauvaa ihan yhtä paljon kuin minäkin.
Jäi vähän kesken tuo edellinen viestini kun tuli muuta puuhaa. Tässä vielä muita pelkoja/epäilyksiä mitä mielessä on pyörinyt:
-onko ylipäänsä oikein tieten tahtoen tehdä lapsia, kun maapallo on jo muutenkin liikakansoitettu
-joutuuko lapsi elämään elämänsä ekokatastrofin kourissa kärvistelevällä pallolla yms. pelot maailmanmenosta ja sen pahenemisesta
-onko meistä hyviksi vanhemmiksi, osaammeko kasvattaa lasta oikein...
-mitä jos lapsi on vaikeavammainen tai muuten vaikeasti sairas, tarvitsisi jatkuvaa hoitoa vielä aikuisiälläkin jne.
-mitä jos lapselle kehittyy paha eläinallergia/astma ja joutuisin luopumaan mulle rakkaista lemmikkieläimistä + haaveistani koskien uusia lemmikkejä
Näin kirjoitettuna tämä pelkolista tuntuu ehkä osin huvittavaltakin. Kaikkea sitä ihminen kelaileekin.. Ja ei nää kaikki jutut mulla nyt jatkuvasti oo mielessä, mut aina välillä mietityttää.
-onko ylipäänsä oikein tieten tahtoen tehdä lapsia, kun maapallo on jo muutenkin liikakansoitettu
-joutuuko lapsi elämään elämänsä ekokatastrofin kourissa kärvistelevällä pallolla yms. pelot maailmanmenosta ja sen pahenemisesta
-onko meistä hyviksi vanhemmiksi, osaammeko kasvattaa lasta oikein...
-mitä jos lapsi on vaikeavammainen tai muuten vaikeasti sairas, tarvitsisi jatkuvaa hoitoa vielä aikuisiälläkin jne.
-mitä jos lapselle kehittyy paha eläinallergia/astma ja joutuisin luopumaan mulle rakkaista lemmikkieläimistä + haaveistani koskien uusia lemmikkejä
Näin kirjoitettuna tämä pelkolista tuntuu ehkä osin huvittavaltakin.
Kaikkea sitä ihminen kelaileekin.. Ja ei nää kaikki jutut mulla nyt jatkuvasti oo mielessä, mut aina välillä mietityttää.Catida loistava idea! Vois olla toteuttamiskelpoinen, tai sitten vaan tarjoudun olemaan töissä jotta muut pääsee bilettämään. En hirveesti tykkää juhlia, tai jos juhlin niin kaikkein läheisimpien seurassa (mies ja parhaat kaverit). Olen myös aikamoinen kotihiiri, joten nautin enempi vapaailloista kotona saunan ja tv:n parissa. Tästäkin syystä lapsen saaminen sopisi meidän elämään nyt.
EHaavi taidetaan olla samankaltaisessa työssä, meillä kans on aika riskialtista olla raskaana ollessaan töissä tuolla. Yleensä on rauhallista ja potilaat vaarattomia, mut koskaan ei voi tietää. Ajattelin et aamuvuoroissa voisin olla turvallisin mielin, kun silloin on enempi henkilökuntaa eli voi vähän yrittää valikoida työtehtäviä. Iltoja ja öitä ei ehkä kannata tehdä. Tai sit vaadin työnantajaa etsimään mulle sopivamman työpaikan.
EHaavi taidetaan olla samankaltaisessa työssä, meillä kans on aika riskialtista olla raskaana ollessaan töissä tuolla. Yleensä on rauhallista ja potilaat vaarattomia, mut koskaan ei voi tietää. Ajattelin et aamuvuoroissa voisin olla turvallisin mielin, kun silloin on enempi henkilökuntaa eli voi vähän yrittää valikoida työtehtäviä. Iltoja ja öitä ei ehkä kannata tehdä. Tai sit vaadin työnantajaa etsimään mulle sopivamman työpaikan.
Rone mäkin olen ollut huomaavinani, että useamman laatan/renkaan putken jälkeen kivut ovat kovemmat ja vuoto saattaa olla runsaampi. Olen loogisesti ajatellut limakalvoa kertyneen enemmän kun ei ole päässyt poistumaan välissä, tiedä sitten oonko ymmärtänyt koko jutun ihan väärin.
Mä en ole vielä ajatellutkaan mammavaatteita, mutta vauvan vaatteista on aika vaikea pysyä erossa! Käyn aika paljon kirppareilla, ja siellähän niitä tulee väkisin vastaan. Olen lisäksi ajatellut vauvallekin suurimman osan jutuista hankkia ekologisesti käytettynä, joten siinä olisi perää ostaa niitä valmiiksi sitä mukaa kun kivan näköisiä + hyväkuntoisia + halpoja tulee vastaan. Vai mitä? Onko tämä vain hyvä tekosyy hypistellä niitä ihania pikku bodyja siellä? Yksi mekko oli ihan pakko ostaa kun oli niin nätti, vaikka se on varmaan jotain puolivuotiaan kokoa.. :saint:
Peloissa löytyy täälläkin. Vuoroin ajattelen, että me selvitään mistä vaan ja tämä on juuri se hieno seikkailu mitä olen odottanut, ja sitten taas pelkään että mitä sen lapsen kanssa tulee olemaan. Vauva-arjen suhteen olen luottavainen, olen työssäkin hoitanut vastasyntyneitä (esim valvonut öitä neljän sairaan vauvan kanssa!), mutta siitä ja niistä tulee isojakin lapsia ajan kanssa! Koitan kumota pahinta vauvakuumetta lukemalla "mihin viimeksi meni hermot lapsien kanssa" tms, mutta se sitten nostattaa niitä pelkoja ja ajatuksia..
Nykytilasta sen verran, että kun kaupassa myyjä kysyi onko perheessä muita, sanoi mies ei VIELÄ, ja muitakin pieniä vivahduksia on ollut havaittavissa. Menen siis meiningillä "en puhu enkä kysele mutta tulkitsen kaiken niin kuin tykkään".
Mä en ole vielä ajatellutkaan mammavaatteita, mutta vauvan vaatteista on aika vaikea pysyä erossa! Käyn aika paljon kirppareilla, ja siellähän niitä tulee väkisin vastaan. Olen lisäksi ajatellut vauvallekin suurimman osan jutuista hankkia ekologisesti käytettynä, joten siinä olisi perää ostaa niitä valmiiksi sitä mukaa kun kivan näköisiä + hyväkuntoisia + halpoja tulee vastaan. Vai mitä?
Onko tämä vain hyvä tekosyy hypistellä niitä ihania pikku bodyja siellä? Yksi mekko oli ihan pakko ostaa kun oli niin nätti, vaikka se on varmaan jotain puolivuotiaan kokoa.. :saint:Peloissa löytyy täälläkin. Vuoroin ajattelen, että me selvitään mistä vaan ja tämä on juuri se hieno seikkailu mitä olen odottanut, ja sitten taas pelkään että mitä sen lapsen kanssa tulee olemaan. Vauva-arjen suhteen olen luottavainen, olen työssäkin hoitanut vastasyntyneitä (esim valvonut öitä neljän sairaan vauvan kanssa!), mutta siitä ja niistä tulee isojakin lapsia ajan kanssa! Koitan kumota pahinta vauvakuumetta lukemalla "mihin viimeksi meni hermot lapsien kanssa" tms, mutta se sitten nostattaa niitä pelkoja ja ajatuksia..
Nykytilasta sen verran, että kun kaupassa myyjä kysyi onko perheessä muita, sanoi mies ei VIELÄ, ja muitakin pieniä vivahduksia on ollut havaittavissa. Menen siis meiningillä "en puhu enkä kysele mutta tulkitsen kaiken niin kuin tykkään".
nallukkan ja EHaavi mä oon myös samanlaisessa työssä kuin tekin (terveysala eiks je? ) ja se kyllä mietityttää että sitten kun jos onnistuu niin mitäs sitten. Yövuoroja mun ei tarvi tehdä ku on 2-vuorotyötä, mutta eristyksiä kyllä kohtaan. Tosin en kyllä ennen viime kesää tajunnut sitä että raskaana oleva ei hoida eristyksiä, tai siis ainakaan siellä missä olin niin raskaana oleva kieltäytyi menemästä. Mut onko se niinkun oma päätös vai neuvolan suositus vai kuinka? Ettei kukaan voi tulla sitten joskus sanomaan ettei tuommoisia päätösiä voi tehä ja muutenkin sen huomaa työssä, ettei niihin eristyksiin kaikki kauheen mielellään heti mene jos suinkin ne voi välttää
) ja se kyllä mietityttää että sitten kun jos onnistuu niin mitäs sitten. Yövuoroja mun ei tarvi tehdä ku on 2-vuorotyötä, mutta eristyksiä kyllä kohtaan. Tosin en kyllä ennen viime kesää tajunnut sitä että raskaana oleva ei hoida eristyksiä, tai siis ainakaan siellä missä olin niin raskaana oleva kieltäytyi menemästä. Mut onko se niinkun oma päätös vai neuvolan suositus vai kuinka? Ettei kukaan voi tulla sitten joskus sanomaan ettei tuommoisia päätösiä voi tehä ja muutenkin sen huomaa työssä, ettei niihin eristyksiin kaikki kauheen mielellään heti mene jos suinkin ne voi välttääHeippa taas.
Mun eilinen tipattoman selityshän meni sitten ihan reisille.
Paikalla oli useampikin sellainen ystävä, jotka tiesi meidän aloittavan vauvan yritystä. ja heti arvasivat kun pelkkää limua lipitin. Enkä mä osaa sitten siinä vaiheessa enää alkaa valehtelemaan, jos joku suoraan kysyy. Eli sai nyt sitten kolme ystävää tietää tämän.
Taisin joskus syksyllä vannoa sitä että vasta ekan ultran jälkeen kerrotaan yhtään kenellekään, mutta eihän tää nyt tunnu ollenkaan menevän niin
Tosiaan nyt 5 mun hyvää ystävää tietää, ja päätin nyt sitten kertoa muillekin samassa ystäväporukassa oleville, ennen kuin juorut kiirii sinne asti.
Perheille kerrotaan ekan neuvolan jälkeen puolentoista viikon päästä, ja sitten ekan ultran jälkeen tiedosta tulee vapaata riistaa.
Oli muuten todella outoa olla baarissa selvin päin
Mun eilinen tipattoman selityshän meni sitten ihan reisille
.Paikalla oli useampikin sellainen ystävä, jotka tiesi meidän aloittavan vauvan yritystä. ja heti arvasivat kun pelkkää limua lipitin. Enkä mä osaa sitten siinä vaiheessa enää alkaa valehtelemaan, jos joku suoraan kysyy. Eli sai nyt sitten kolme ystävää tietää tämän.
Taisin joskus syksyllä vannoa sitä että vasta ekan ultran jälkeen kerrotaan yhtään kenellekään, mutta eihän tää nyt tunnu ollenkaan menevän niin
Tosiaan nyt 5 mun hyvää ystävää tietää, ja päätin nyt sitten kertoa muillekin samassa ystäväporukassa oleville, ennen kuin juorut kiirii sinne asti.
Perheille kerrotaan ekan neuvolan jälkeen puolentoista viikon päästä, ja sitten ekan ultran jälkeen tiedosta tulee vapaata riistaa.
Oli muuten todella outoa olla baarissa selvin päin
Sennay
Kauheasti oli tullut päivän aikana tekstiä. Meillä mies myös tietää, että roikun täällä palstalla ja toisinaan jopa kyseleekin, että mitäs teidän ketjuun kuuluu. Mä opiskelen raksa-alalle, mutta tuskin niitä töitä tulen tekemään, ellei sitten tapahdu jotain ihmettä suurempaa.
Peloista sen verran, että täällä luultavasti päällimmäisinä lapsettomuus, huono vanhemmuus, äitini reaktio, jos raskaudun (huonot välit ja hän todennut vasta ettei halua mummuksi vielä 10 vuoteen, vanhoillisiakin ovat molemmat vanhempani) ja se, että miten pärjäämme rahallisesti. Nämä pelot on kuitenkin voitettavissa (näin uskon ja toivon) ja minäkin ehkä joskus opettelen siihen, ettei koko ajan tarvitse stressata.
Minä vasta opiskelen, mutta hieman on täytynyt miettiä, että mitä sitä alkaa tekemään syksyllä valmistumisen jälkeen, jos on sattunut jo raskautumaan. Opiskelen siis sisustusrakentajaksi, mutta luultavasti en tule työskentelemään raksalla. Aika näyttää.
Catida: Tervetuloa mukaan kuumeilemaan! Jos haluat listaukseen mukaan, niin päivitä minulle tähän ikäsi ja yrittämisen aloituskuukausi.
Meillä mies myös tietää, että roikun täällä palstalla ja toisinaan jopa kyseleekin, että mitäs teidän ketjuun kuuluu. Mä opiskelen raksa-alalle, mutta tuskin niitä töitä tulen tekemään, ellei sitten tapahdu jotain ihmettä suurempaa. Peloista sen verran, että täällä luultavasti päällimmäisinä lapsettomuus, huono vanhemmuus, äitini reaktio, jos raskaudun (huonot välit ja hän todennut vasta ettei halua mummuksi vielä 10 vuoteen, vanhoillisiakin ovat molemmat vanhempani) ja se, että miten pärjäämme rahallisesti. Nämä pelot on kuitenkin voitettavissa (näin uskon ja toivon) ja minäkin ehkä joskus opettelen siihen, ettei koko ajan tarvitse stressata.
Minä vasta opiskelen, mutta hieman on täytynyt miettiä, että mitä sitä alkaa tekemään syksyllä valmistumisen jälkeen, jos on sattunut jo raskautumaan.
Opiskelen siis sisustusrakentajaksi, mutta luultavasti en tule työskentelemään raksalla. Aika näyttää. Catida: Tervetuloa mukaan kuumeilemaan!
Jos haluat listaukseen mukaan, niin päivitä minulle tähän ikäsi ja yrittämisen aloituskuukausi. Hui, onpas tullut paljon viestejä sitten viime kerran
Tervetuloa uusille kuumeilijoille!
Aunilotta, tosi kurja tilanne sulla. Mutta kuten muutkin kirjoitelleet, niin eiköhän se miehesi vielä mieltään muuta. Positiivista kuitenkin, että miehesi selvästi lasta haluaa, vaikka nyt vielä tarviikin hieman lisäaikaa.
Me ollaan tavattu netissä deittipalstalla Toisella tapaamiskerralla mulle oli jo selvää että tämän mä haluan, ja kesällä tulee kolme vuotta täyteen Ollaan puhuttu lapsista jo ihan alkusuhteessa. Meidän molempien entiset ovat olleet sitä mieltä, että eivät halua lapsia joten molemmat kai halusi välttää saman "virheen" uudestaan. Muistan kun noin 2 kuukauden seurustelun jälkeen näin miehen ensimmäistä kertaa lapsen seurassa ja olin aivan myyty, hän tuli niin luontevasti toimeen lapsen kanssa :heart:
Peloista täällä on taidettu aiemminkin puhua, mutta suurin pelko minulla on se, että lapsi olisi jotenkin vammainen. Arkisemmista asioista pelkoa herättää se, että miten parisuhteelle käy vauvan syntymän jälkeen, miten selviää pienillä yöunilla (tarvin väh. 8 tuntia unta), mitä jos ei rakastakaan sitten sitä lasta jne. Joten lapsen saaminen ei ainakaan mulle ole pelkkä positiivinen asia, vaan kyllä paljon tulee mietittyä myös em. asioita.
Äitiysvaatteita en ole kyllä miettinyt sitten yhtään. Tykkään tosi paljon söpöistä raskausvatsoista, ja oikein odotan itsekin saavani sellaisen, jota voi sitten ylpeydellä "esitellä", mutta äitiysvaatteet ei oikein iske, haluaisin pukeutua ihan tavisvaatteisiin Vaikka nykyään on kyllä tosi kivoja äitiysvaatteita, eikä niitä enää "normaaleista" juuri erota.
Täällä alkaa taas pikkuhiljaa olla jännitystä ilmassa. Viikon päästä pitäisi alkaa menkat. Pikkuhiljaa sitä on mieli alkanut taas keksiä kaikkia raskausoireita menkkojen alkamispäivän lähestyessä Kauhea oli uho syksyllä, että rennosti otetaan tämän vauva-asian kanssa, mutta ei se ole mahdollista, minulle ainakaan. Kyllä niitä päiviä on tullut laskettua ja asia pyörii mielessä koko ajan. Ovistestejä en sentään ole vielä tilannut, mutta katsotaan kuukauden päästä...
Tervetuloa uusille kuumeilijoille!
Aunilotta, tosi kurja tilanne sulla. Mutta kuten muutkin kirjoitelleet, niin eiköhän se miehesi vielä mieltään muuta. Positiivista kuitenkin, että miehesi selvästi lasta haluaa, vaikka nyt vielä tarviikin hieman lisäaikaa.
Me ollaan tavattu netissä deittipalstalla
Toisella tapaamiskerralla mulle oli jo selvää että tämän mä haluan, ja kesällä tulee kolme vuotta täyteen Ollaan puhuttu lapsista jo ihan alkusuhteessa. Meidän molempien entiset ovat olleet sitä mieltä, että eivät halua lapsia joten molemmat kai halusi välttää saman "virheen" uudestaan. Muistan kun noin 2 kuukauden seurustelun jälkeen näin miehen ensimmäistä kertaa lapsen seurassa ja olin aivan myyty, hän tuli niin luontevasti toimeen lapsen kanssa :heart:Peloista täällä on taidettu aiemminkin puhua, mutta suurin pelko minulla on se, että lapsi olisi jotenkin vammainen. Arkisemmista asioista pelkoa herättää se, että miten parisuhteelle käy vauvan syntymän jälkeen, miten selviää pienillä yöunilla (tarvin väh. 8 tuntia unta), mitä jos ei rakastakaan sitten sitä lasta jne. Joten lapsen saaminen ei ainakaan mulle ole pelkkä positiivinen asia, vaan kyllä paljon tulee mietittyä myös em. asioita.
Äitiysvaatteita en ole kyllä miettinyt sitten yhtään. Tykkään tosi paljon söpöistä raskausvatsoista, ja oikein odotan itsekin saavani sellaisen, jota voi sitten ylpeydellä "esitellä", mutta äitiysvaatteet ei oikein iske, haluaisin pukeutua ihan tavisvaatteisiin
Vaikka nykyään on kyllä tosi kivoja äitiysvaatteita, eikä niitä enää "normaaleista" juuri erota.Täällä alkaa taas pikkuhiljaa olla jännitystä ilmassa. Viikon päästä pitäisi alkaa menkat. Pikkuhiljaa sitä on mieli alkanut taas keksiä kaikkia raskausoireita menkkojen alkamispäivän lähestyessä
Kauhea oli uho syksyllä, että rennosti otetaan tämän vauva-asian kanssa, mutta ei se ole mahdollista, minulle ainakaan. Kyllä niitä päiviä on tullut laskettua ja asia pyörii mielessä koko ajan. Ovistestejä en sentään ole vielä tilannut, mutta katsotaan kuukauden päästä... Tänään kävin aamulla siellä lääkärissä. No luulin, että sais jo luvan kierukan poistoon, mutta ei.. Tämän lääkärin pitää vielä konsultoida jotain toista lääkäriä.. Kyllä pitää hirmu vaikeasti tämäkin tehdä.. Nyt sitten odotellaan torstaihin, jolloin minulla on soittoaika tämän päiväiselle lääkärille.. Silloin ehkä saa tietää miten raskauden ajan lääkitys hoidetaan..
Me ollaan miehen kanssa tavattu, myös netissä. Puolen vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja menimme kihloihin. Kolme vuotta ollaan kohta oltu yhdessä ja elokuussa tulee kolme vuotta kihloissa oloa. Viime kesänä jo pohdittiin lasta, mutta päätimme siirtää sitä hieman, sillä ei ollut vielä vakituista työpaikkaa.
Me ollaan miehen kanssa tavattu, myös netissä.
Puolen vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja menimme kihloihin. Kolme vuotta ollaan kohta oltu yhdessä ja elokuussa tulee kolme vuotta kihloissa oloa. Viime kesänä jo pohdittiin lasta, mutta päätimme siirtää sitä hieman, sillä ei ollut vielä vakituista työpaikkaa.