Esikoista yrittämään 2012!

  • Viestiketjun aloittaja Sennay
  • Ensimmäinen viesti
Sennay
Hei! En oikein löytänyt itselleni sopivaa ketjua, joten päätin tehdä uuden. :) Olen 22-vuotias opiskelija Pohjois-Pohjanmaalta ja etsin samanhenkisiä henkilöitä palstailuseuraksi. Pääsemme avopuolisoni kanssa aloittamaan esikoisen yrittämisen vasta kesällä 2012, valmistumiseni jälkeen.

Haluaisin kuulla kokemuksia ja vaikkapa vinkkejäkin, miten jaksaa odottaa sitä suurta päivää, jolloin esikoisen yrittäminen alkaa. Vauvakuume on täällä kova, joten se tekee omalta osalta odottamisesta välillä jopa tuskallista.

Toivottavasti saan tähän ketjuun keskustelua aikaiseksi. :) Hyvää syksyn jatkoa kaikille! :flower:
 
Sennay
--- Esikoista yrittämään 2012! ---



:flower: Sunnuntai 04.03.2012 :flower:


Yrityksen aloittamista odottavat:


Tammikuu 2012
Nimimerkki, ikä
  • Vinku85...........26
  • minssu............21
  • stream............25
  • Ehaavi.............25
  • Cumina...........29
  • New................21
  • Vici.................24

Helmikuu 2012

  • Ashia................25
  • mirkkunen_.......23
  • Unesco.............27
  • Pepsimax86......25
  • Mainecoon........22
  • Miwwi...............21
  • Ninkku..............23
  • inq...................22
Maaliskuu 2012
  • bellabambini....27
Huhtikuu 2012
  • Rone...............23
  • Vem vet..........26
  • Mimmilii..........25
Toukokuu 2012
  • Supa..............23
Kesäkuu 2012
  • Cembalo.........22
Muu ajankohta 2012
nimimerkki, ikä, mahd. aloitus
  • sinsa.............19...... alkuvuosi
  • ladylove.........26..... syksy
  • Henrietta*......25..... kesä
  • Aunilotta........24...... xxxxx
  • Na-nu............23...... syksy
  • fairytonia.......20...... kesä
  • Catida...........27...... kevät
  • Verna-...........24...... xxxxx
  • Diorius...........24...... syksy

Varaslähdön ottaneet:

2011
nimimerkki, ikä
  • Apina25..........25
  • bambi90.........21
  • nallukkan........23
  • Piikikäs...........27
  • Typy85...........26
  • Karole.............27
  • Cattibrie.........24
  • Clavel.............22
  • PikkuB.............29
  • lumihiutale92...19
  • Medeya...........25
  • toiveikastypy...29
  • pinna..............23
  • Luna85............26




Plussanneet:

nimimerkki, päivämäärä
  • Piikikäs........... 05.01.2012
  • Karole............ 05.01.2012 (k.u)
  • New............... 17.01.2012
  • Apina25.......... 26.01.2012
  • Karole............ helmikuu 2012
  • PikkuB............ 24.02.2012
  • Vinku85.......... 28.02.2012
  • Cattibrie......... 01.03.2012

Plussanneiden ketju
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Moi Sennay, vihdoinkin löytyi mullekin sopiva keskustelu! :)

Mulla on sama tilanne siltä osin, että lasta on päätetty alkaa yrittää, mutta vasta ensi vuoden alussa. Taustoista sen verran, että oon just täyttänyt 26, vakiduunissa ja mentiin miehen kanssa naimisiin 7 vuoden arpomisen jälkeen ;) Samoihin aikoihin iski sitten vauvakuume meihin molempiin. Harkitsevaisina (lue=hitaina hämäläisinä) kuitenkin päätettiin odottaa tovi ennen pillereiden hylkäämistä. Elämäntilanne on sopiva, mutta häämatkalle ollaan lähdössä vasta tammikuussa, ja siellä haluaisin ottaa vielä ihan rennosti ja vaikka siemailla drinksujakin. Tämä siis suurin syy. Pillereitäkin on kaapissa sopivasti juuri tuonne tammikuulle saakka. Lisäksi nää muutamat kuukaudet toimii ihan järkevänä harkinta-aikana, koska vauvakuume iski hyvin äkillisesti (alun perin olin siis suunnitellut esikoista siinä 29-vuotiaana, että varmasti ehtii päästä nuoruuden menohöyryistä).

Mutta on tää odottelu nyt vaan aikamoista piinaa! Lähes joka päivä tekee mieli heittää pillereillä vesilintua, eihän sitä koskaan tiedä kuinka nopeasti tärppää. Asiaa ei yhtään ainakaan auta näillä keskustelupalstoilla notkuminen... Oon suunnitellut jo lastenhuoneen sisustuksiakin ja mitä kaikkia tarvikkeita pitää sitten hankkia. En sentään oo sortunut vielä ostamaan mitään :)

Pitäisi vaan olla paljon kaikkea muuta ajateltavaa tai vaikka joku projekti. Mulla tuo tulevan matkan suunnittelu auttaa jonkin verran, ainakin se motivoi ottamaan sen pillerin joka päivä :D Ja mua auttaa nyt jo ihan vain ajatuskin siitä, että joku muukin tuskailee saman asian kanssa :) Muut odottelee jo raskautumista, me vielä sitä, että pääsisi edes aloittelemaan yrittämistä...
 
Sennay
Hei!

Pitkästä aikaa pääsin palstailemaan. :) Täällä tosiaan monessa ketjussa jo muut yrittää kovasti, kun me vasta odotetaan sitä yrittämisen aloittamista. Siksi siis tämä ketju erikseen meille, myöhemmin aloittaville. Onhan se toisaalta mukava lukea, kun toiset yrittää ja onnistuukin, mutta toisinaan se tekee tästä odottamisesta tuskaa. Mutta ei auta, syksyä eteenpäin ja vauvakuumeen sietämistä. :) Mies täällä lohdutteli minua, että enää vajaa 9kk ja sitten se alkaa. Olen päättänyt, että en ala tikuttelemaan ovista tai ota muutenkaan stressiä asiasta, ihan "tulee, jos on tullakseen"-meiningillä mennään. :)

Tsemppiä odotteluun! :)
 
Hellurei!

Voi tätä piinaa. Hyvää kannattaa odottaa, ainut vain, että kärsivällisyys ei kuulu mun hyveisiini… Tuntuu että terve järki on hylännyt mut täysin mitä tähän vauva-asiaan tulee. Joka kuukausi huomaan esim. toivovani, että pillerit olisivatkin nyt, vuosikausien käytön jälkeen maagisesti kadottaneet tehonsa ja tulisikin yllätysraskaus. Eipähän tarvitsisi sitten enää miettiä, että koska on se oikea aika!

Mieskin naureskelee, että oon ihan höpsähtänyt, mutta kuulemma hyvällä tavalla. Lähes joka ilta jutustelen hänelle toiveita ja suunnitelmia. Hän on ollut tosi yllättynyt tästä mun vauvakuumeesta, ja sanoi toivovansa, ettei tää vaan menis ohi :D Itellenikin tää tuli aika puskista, mutta nyt lähinnä vain ihmettelen, että miten ihmeessä en oo halunnut lapsia jo aikaisemmin… Yritän olla rakentelematta mitään ruusunpunaisia haavekuvia vauva-arjesta, tiedossa lienee unettomia öitä, hermojen kiristymistä, kaaos kodissa ja kuka tietää mitä muuta. Mutta enää kauhukuvat vauvan jatkuvasta huudosta ei saa lyömään jarruja pohjaan, ei vain pysty enää ajattelemaan tulevaisuutta pelkästään itselle ja miehelle kahdestaan. Tai pystyy toki, mutta jotain tuntuu puuttuvan.

Oon kans ajatellut, että ainakin alkuun mennään mahdollisimman rennosti ja ilman mitään kikkakolmosia tai oviksen seurailuja. Pillereiden lopettamisen jälkeiset kuukaudet pitäis kai olla aika hedelmällisiä, mutta aika näyttää miten käy omalla kohdalla. Elättelen toivoa, että ensi vuoden jouluna olisi jo oma nyytti... :)
 
Tervehdys, liityn tähän ensi vuoden odotusta odottavien joukkoon :) Olen 29-vuotias ja vauvakuumetta ollut ehkä vuoden verran. Mutta koska ollaan miehen kanssa oltu yhdessä nyt vasta 2,5 vuotta, niin vuosi sitten tuntui siinä mielessä liian aikaiselta, että haluttiin järkisyistä vielä tovi olla ihan vaan kahden, matkustella jne. Mutta nyt alkaa olla sopiva elämäntilanne. Asuntokin ostettiin juuri, ja kyllä sinne pikkuinenkin mahtuisi :) Mulla on aika sama tilanne kuin Vinku85:lla, eli olemme menossa häämatkalle helmikuussa ja matkan jälkeen sitten jätetään pillerit pois.

Mua huolettaa jo tässä vaiheessa mahdollinen lapsettomuus. Tiedän, että tosi typerää tässä vaiheessa panikoida tuollaista, mutta jotenkin sitä vaan miettii kaikki kauhuskenaariot läpi. Onko teillä muilla samanlaisia pelkoja? Miehen puolella on lapsettomuutta ollut, ja vaikka kai sanotaan, että se ei ole periytyvää niin silti vähän pelottaa.

Ja tosiaan, matkan odottaminen tuntuu mullakin nyt olevan ainut syy, että jaksaa noita pillereitä vielä popsia. Ja toisaalta sitä miettii, et pitäiskö vaan pistää töpinäks jos meneekin vaikka vuosi (tai pidempään) ennen kuin raskautuu... Ei oo helppoa tämä odotuksen odottelukaan :D
 
Sennay
Tervetuloa PikkuB mukaan odottajiin! :)

Minulla itsellä on PCO ja kilpirauhasen vajaatoiminta ja molemmat sairaudet vaikeuttavat lastensaantia. Toivon kovasti, etteivät kumminkaan minun kohdallani. Painoa pudotan ja toivon, että se parantaisi PCO:ni.

Tsemppiä odotteluun!! :)
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Hei kaikille, kuulun aktiivisena jäsenennä tuonne esikoisten yrittäjiin 2011, ja tällä hetkellä odotellaan tietoa tärpistä..mutta siis kiinnostuksest tulin poikkeamaan sivullanne ja kysymään Sennaylta Onko sinulla kilpparin vajikseen lääkitys, jos on niin kuinka kauan ollut ja miten toimii? Itselläni piilevä vajaatoiminta (vain ths koholla) ja lääkitys aloitettu hiljattain..oikeaa annostusta haetaan, mutta olisi hienoa jos voisit kertoa miten tulet toimeen oman vajaatoimintasi kanssa..

-kiitos=)
 
Sennay
Hei Melassi!

Minulla on lääkityksenä Thyroxin. Olen nyt käyttänyt ks. lääkettä reilun neljä kuukautta ja oikeaa annostusta siis haetaan vielä. Oireet ovat lieventyneet, mutta eivät ole hävinneet. Hiukset lähtee, iho kuivuu, silmät on toisinaan turvoksissa ja paino ei putoa millään. :(
 
Sennay Ikävä kuulla että sinulla on noin pahoja oireita vaikka olet jo käyttänyt kuukausia lääkkeitä..toivon mukaan oikea annostus löytyy pian..Minä itse olen ollut oireeton tapaus ja sama lääkitys on aloitettu sen takia että TSH on liian korkea raskautumisen onnistumiseen.. nyt sitten ole saanut uuden ystävän väsymyksestä ja turhautumisesta..minullakin tietenkin haetaan oikeaa annostusta.. TSH arvonhan pitäsi olla alle 3 kun raskaus toiveissa..kaikilla ei tietenkään tämä arvo niin paljoa vaikuta jos T4V kunnossa.. PCO:ta en tunnekkaan niin hyvin.. Voimia jatkoon, koitan muistaa käydä välissä moikkailemassa=)
 
Huomenta ja tervetuloa mukaan PikkuB :)

Niin vaan tää odottavankin aika ryömii eteenpäin! Pian on jo talvi, tällä viikolla on saanut jo kahtena aamuna raapata auton ikkunat...

PikkuB, luulen että on ihan normaalia pelätä kaikkea mahdollista ja mahdotontakin, kun on näin isosta ja mullistavasta asiasta kyse. Ite oon ainakin sellainen hermoilija, että kehitän stressit kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä jo etukäteen... Vaikka tiedossa ei ainakaan ole esim. mitään sairautta joka vaikeuttaisi lapsensaantia, niin takaraivossa on silti pieni pelko. Ja sillä just tekisikin niin mieli aloittaa yrittäminen saman tien, kun ei voi tietää koska tärppää!

Kun tässä nyt tuli puheeksi tuo kilpirauhasen vajaatoiminta, niin tuli mieleen että isälläni on myös todettu sama vaiva ja hänellä on siihen lääkitys, joka on kyllä auttanut todella hyvin. Eron huomaa, kun katsoo jotain muutaman vuoden takaista valokuvaa hänestä, niissä on silmätkin ollut ihan sikkaralla sen turvotuksen vuoksi. Olen perinyt kaikki muutkin sairaudet ja allergiat mitä perheessä esiintyy, niin kai mulle toikin vielä pamahtaa. Samoja oireita on kyllä ollut jonkin aikaa, mutta voi johtua ihan muustakin. Jatkuva väsymys, välillä jopa apaattinen olo, todella vaikea saada painoa putoamaan (pitäisi olla käytännössä syömättä mitään), turvotus (oon vähentänyt leivän ym. syöntiä ja jättänyt herkuttelun, mutta ei vaan auta... Vaatekoko voi jojoilla viikon sisällä kakskin numeroa ylös ja taas alas).

Tänään pitäisi taas aloittaa uusi pillerilaatta. Ei tekisi yhtään mieli ;)

Aurinkoista perjantaita! :flower:
 
tää on selvästi mullekin sopiva ketju!vauvakuume on hirmuinen,on ollu jo vuosia mutta nyt on tosi pahana.viime kesänä mentiin naimisiin ja ensi keväänä valmistun ammattikorkeakoulusta.joten ensi kesänä vois ruveta yrittämään.MUTTA,mä haluaisin ensin mennä töihin ja mennä pankin kanssa naimisiin ja ostaa se oma asunto ellei jopa omakotitalo.joten talous pitäisi saada kuntoon ennen lasten hankintaa..mutta onko sitä ikinä oikee aika sitten?!entäpä jos menee monta vuotta ennenkuin saan vakituisen työpaikan ja lainan voisi ottaa.mutta jos raskaaksi tulisin pian valmistumisen jälkeen niin asuntohaaveet menisi vielä kauemmas..huoh,niin vaikeita asioita!
 
Moikka Na-nu, kiva saada uusia kuumeilijoita mukaan vaihtaan ajatuksia!

Sitä täydellisen oikeeta aikaa lapsen saamiselle tuskin koskaan tulee, aina löytyis joku syy lykkäämiselle... Mutta tiiän kyllä mistä puhut, itekin oon aina ajatellut, että lapsen "tekeminen" alkaa sitten vasta, kun olosuhteet on kunnossa, eli ollaan naimisissa, on oma talo ja molemmilla vakityöt. Odottelu oli helppoa, koska mulla ei vauvakuumetta aikaisemmin ollutkaan, mutta tänä vuonna, kun kaikki nuo ns. vaatimukset lopulta täyttyi niin auta armias, kuume pamahti päälle! Olin kyllä kaavaillut, että pari vuotta voitais ensin lyhennellä lainaa kaikessa rauhassa, mutta biologinen kello ei enää kai jaksanut tikitellä vaan pärähti soimaan täydellä teholla... :)

Kyllähän vakiduuni tuo taloudellista turvaa, se on ihan selvä. Mun mielestä on hyvä ja järkevää uhrata ajatus jos toinenkin sille, että miten sen lapsen sitten pystyy elättämään. Mutta lapsia syntyy niin monenlaisiin tilanteisiin, ja kuitenkin yleensä pärjätään, karsitaan turhia menoja jne. Että mikä kenellekin sopii, ei se maailma siihen kaadu vaikka kaikki ei olisikaan vielä 100 % valmiina. Tärkeintä kai kuitenkin on se, että teillä molemmilla on halua ja tunnette olevanne henkisesti valmiita. Ja onhan tässä vielä ennen ens kesää aikaa miettiä :)
 
Viimeksi muokattu:
Sennay
Tervetuloa Na-nu joukkoomme kirjavaan. :)

Itsellä oli pitkään ajatus, että ammatti ja vakityö pitää olla ennen kuin voi lapsen tehdä, mutta vauvakuume painaa niin paljon päälle, ettei enää malta sitä vakityötä itselle odottaa. Mies on kyllä vakitöissä ja muutenkin ihan hyvin pärjätty tähän asti rahallisesti, vaikka minä opiskelen, eikä miehelläkään niin hyvä palkka ole. Olen Vinku85:n kanssa samaa mieltä siitä, että liekö lapselle ikinä sopivaa väliä elämässä, mutta toisaalta ajatus on, että tarviiko sitä ollakaan. Tärkeämpää on, että molemmat tuntevat olevansa valmiita ja molemmat haluavat samaa. :)

Muoks: Päivitätkö Na-nu minulle punaisella ikäsi, niin saan tuota listaa vähän päivittää. :) En ole ennen moista päivityshommaa tehnyt, mutta tekemällä oppii. :) Lisään jonkun kivan kuvan vielä tuohon, kunhan ehdin.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
ikäni on 23v.voisi myös korjata että yritys alkaa syksyllä 2012 (ainakin toivottavasti) =)

niinhän se on että lapsia tulee monenlaisiin tilanteisiin,on muutamalle kaverille tullut lapsia niinkin ettei kumpikaan vanhemmista ole edes töissä.mutta ite haaveilen just siitä että sitten saa ostella vauvantarvikkeita just sellaset minkälaiset haluaa,ei tarvitse liikaa miettiä hintaa tai ostaa käytettyjä.eihän tuossakaan mitään huonoa tai pahaa ole mutta tää on se mun unelma :)

mies olisi heti valmis yrittämään lasta mutta hänkin haluaa että käyn kouluni loppuun ensin.tää ketju kyllä pahentaa vaan tätä mun vauvakuumetta ja enemmän vaan alan kallistua siihen suuntaan että vuoden päästä voisi yrittää jo vauvaa :D
 
Tervetuloa Na-nu mukaan!

Jonkin aikaa satunnaisesti näitä "vauvakeskusteluja" seuranneena tuntuupas hassulta nyt olla itse tuolla listalla :D

Meillä kanssa mies paljon puhunut tuosta oikeasta vauvan "tekohetkestä". Pitkään oli sitä mieltä, että mullakin pitää olla vakituinen työ (olen määräaikaisessa suhteessa tällä hetkellä) ennen kuin vauva voi tulla. Mutta onneksi olen saanut käännettyä pään tässä asiassa. Viikonloppuna tuo itse asiassa ehdotti, että pitäiskö jo tammikuussa jättää pillerit pois :). Minä kun en juurikaan juo alkoholia, eikä olisi tarpeen tullen tuolla häämatkalla mikään ongelma olla juomatta. Mikään pahoinvointi matkalla ei kyllä olisi kiva, joten katsotaan mihin päädytään. Kuukausi tuntuu tässä asiassa jotenkin niin hirveän ratkaisevalta ajalta :D
Kiva huomata miehestäkin miten se odottaa jo, osoittelee ulkona vauvoja jne.

Mutta kuten muutkin todenneet, jos alkaa oikein miettimään niin oikea hetkeä ei välttämättä tule ikinä. Tässä asiassa pitää ehkä mennä enemmän tunne kuin järki edellä. Toki päätös ja asia on niin iso, että sitä pitää miettiä ja harkita, muttei ehkä sitten liikaa. Mulla on kaveri, joka tuli raskaaksi vahingossa, ja on kyllä vauvan syntymisen jälkeen myöntänyt ettei varmaan ikinä olisi "uskaltanut" tehdä sitä päätöstä ehkäisyn poisjättämisestä. On se kuitenkin koko loppuelämään vaikuttava ratkaisu.
 
Hei. 20vuotias olen, ja halu jättää jo tuo ehkäisy olisi kova. Tällä hetkellä tosin näyttää, että vasta tammikuussa 2012 pääsis aloittelemaan, koulun ja kaiken takia. Silti sitä vaan kummasti ynnäilee että joko sitä voisi, kerkeisinköhän tekeen koulun loppuun jos tärppääkin heti...
 
Huomenta kaikille!

Voihan sopuli miten söötin kuvan ootkin löytänyt tohon Sennay :heart:

Mun eilinen päivä meni miettiessä, että pitäisiköhän sitä hankkia etukäteen valmiiksi kunnon hoitopöytä, vai kokeilisiko että pärjääkö kodinhoitohuoneen omalla pöydällä... :D Että tämmöistä täällä...

Kauhee hinku olis ostaa jo joku tarvike tai huonekalu vauvalle, se tekis koko lapsiasian vähän todellisemmaksi. Tammikuu kun tuntuu olevan vielä niin mahdottoman kaukana :( Taikauskoinen vois kuitenkin sanoa, että sellainen tuo huonoa onnea kun ei ole vielä raskaanakaan :) Yritän siis toppuutella.
 
Eilen tuli testistä nega, eikä edes haamua. Periaatteessa en tiedä tuosta yrittämisestä vielä, mies tulee tänään kotiin niin keskustellaan.. :) Silti tuo nega harmitti vaikka jos olisin plussannu niin se olis ollut vahinko..

Eilen tuli hypisteltyä taas vauvanvaatteita, ja äitiysvaatteita. Millään ei jaksaisi odottaa. Mites muilla? Joko tekis mieli heittää ehkäisy pois vaikka ei olisikaan "järkevin" aika..
 
Heipparallaa=)

Täällä on kanssa yks vauvakuumeinen jolla esikoisen yritys todennäköisesti alkais ensi vuonna myös!:heart: Helmikuussa olis tähtäimessä aloitella, tjotjailulla ens alkuun. Mä oon ny 26 vuotias.

Yhdessä ollaan oltu jo monta vuotta, mutta lasta ei olla vielä voitu alkaa yrittään vaikka halua olis mulla ainakin ollu jo melkein koko ajan. Nyt tilanne näyttää paljon paremmalta, onneksi:heart:
 
Tervetuloa kuumeilevaan joukkoomme bellabambini :)

fairytonia tiiän tunteen... Tekis mieli alottaa yritys nyt jo. Eihän välttämättä ihan heti tärppää niin olishan tavallaan järkevääkin, mitä aikasemmin alottelis.. Argh vaikeemmaks käy päivä päivältä :)

Testasin itekin yhen negan tossa muutama kuukausi sitten, oli olevinaan raskausoireita ja oli vaan niin vahva tunne, että "vahinko" olis sattunu, mut pöh. Pettymys oli valtava ja silloin viimeistään havahduin siihen, miten kovasti sitä lasta olinkin alkanut toivoa..
 
kyllähän sitä tekis mieli jättää jo ehkäisy pois,mutta jospa jaksaisin odottaa edes sinne kevääseen asti että valmistun!ei oo kiva jos menee harjoittelut viime metreillä pilalle pahoinvoinnin takia..kaikki on mietitty etukäteen :D
 

Yhteistyössä