Esikoista yrittämään 2012!

Sennay hieno homma! Hassua onnitella menkoista mutta tässä vaiheessa se on paikallaan

Työnantaja muuten lipsautti tänään, että mullekin on jo sijaista mietitty! Joko oon todella läpinäkyvä tai sitten pomolla on kristallipallo piilossa jossain Anyway, tämähän oli selvä vihreä valo eli yks stressinaihe vähemmän.

 

Kiitoksia tsempeistä ja onnitteluista. Onhan se vähän hassua, että tällai on iloinen menkoista, mutta tämä antaa edes pientä toivoa jatkaa eteenpäin, kun tähän asti ei oo kuukautiset "toiminut" niinkun niiden pitää.

 

Tuli tosta Vinku85:n kommentista mieleen, että mun pomo on ihan tietoinen meidän perheenlisäyshaaveista ja myös aikataulusta. Meillä töissä on kaikin puolin tosi avointa keskustelua niin työkavereiden kuin pomonkin kanssa ja kun on paljon nuoria naisia töissä niin on ihan selvää että vähintään yksi tai kaksi vuodessa tulee raskaaksi. Siinä on sitten tullut myös kerrottua vähän jokaisen omista ajatuksista ja aikatauluista oman lisääntymisensä suhteen

Jotenkin mua helpottaa se että esimies tietää jo nyt, eikä homma tule yllätyksenä sitten. Mukavaa on myös se, että huolimatta näistä mun hyvinkin avoimista suunnitelmista, on mut otettu varaesimieheksi ja pääsen erityiskoulutuksiin ym. eli mua ei ole mitenkään "potkittu syrjään" sen takia että olen ehkä vuoden sisään jäämässä pois pitkäksikin aikaa töistä. Tuntuu että päinvastoin mulle annetaan näitä tehtäviä ja koulutuksia, jotta tulisin sitten takaisin aikanaan

Niin ja sekin tuli vielä töistä mieleen, että mulle on ollut tosi helpottavaa se että meillä töissä on niin avointa keskustelua aiheesta ja voin jutella ihan vapaasti. Ei ole yhtään tarvetta käydä näistä asioista muun elämän sosiaalisten piirien kanssa keskustelua.

Varmaan riippuu paljon työpaikastakin, että miten siellä voi näistä asioista jutella ja miten siihen suhtaudutaan. Mulla onneksi tälläinen tilanne.

 

Hei vaan kaikille!

Ensi vuonna olisi meilläkin tarkoitus aloittaa vauvan yrittäminen. Itse olen 25-vuotias, mieheni 28. Yhteistä taivalta on takana jo vuosia ja helmikuussa astumme avioon. Tämän jälkeen olisi sitten vauvan toivottua tulla.

Minulla todettiin jonkin asteinen PCO, kun olin 17-vuotias. Kuukautiset olivat olleet koko 5-vuotisen historiansa ajan erittäin epäsäännölliset. Tuolloin en osannut gyneltä mitään oikeastaan kysellä, eikä enää ole tutkimuksista papereita tallessa. Teininä ei ollut ihan lapsentekohaaveet ykkösenä mielessä. Tuolloin sain epäsäännöllisiin kuukautisiin hoidoksi e-pillerit, joita olen siitä lähtien syönyt.

Pelkään, ettei lapsen saaminen tule olemaan meille ihan yksinkertaista tuon PCO:n takia. Nyt jätinkin yhteisestä päätöksestä pillerit pois, että saa rauhassa ensin muutaman kuukauden katsoa alkaako menkat tulla lähimainkaan normaalisti. Jos näyttää, ettei menkkoja kuulu, niin käyn sitten ultraamassa munasarjat uusiksi PCO:n varalta.

Tulipas sepustus... Lähipiirille en uskalla ainakaan vielä vuodattaa näitä asioita - ventovieraille samanhenkisille se on helpompaa

 

Tervetuloa mukaan Ashia! :wave:

Meitä ei nyt vielä kovin montaa täällä ole, mut uskoisin että loppuvuotta kohden ja viimeistään vuoden vaihteessa alkaa porukka lisääntymään.

 

Tervetuloa Ashia! Eiköhän tämäkin täyty. Minä jätän maanantaina ehkäisyn pois, mies käyttää kortsua jos ei koe olevansa vielä valmis... Mutta meidän yritys alkaa siis jo ennen vuodenvaihdetta varmaan. :

 

Tervetuloa mukaan Ashia! :flower:

Minulla on myös PCO-diagnoosi. Sain sen kesällä, mutta tiesin itse oireiden perusteella jo ennen ultrausta, että kyseisestä taudista on kyse. Olen reilusti ylipainoinen, paino ei tahdo pudota millään ja kuukautiset tulevat miten sattuu tai ei ollenkaan. : / Olen kumminkin onnistunut pudottamaan yli 10kg aloittamalla liikunnan ja tarkistamalla ruokailutottumukseni. Vielä pitäisi toinen mokoma 10 pudottaa, mutta nyt minulla on ylläpitovaihe päällä, ettei vaan tule pudotetut kilot takaisin.

fairytonia: Haluatko olla vielä listalla mukana vai pyyhinkö pois tietosi?

 

Älä pyyhi vielä

 

Fairytonia ihanaa, pääsette jo tositoimiin

Kävin tänään lääkärillä juttelemassa lääkkeiden käyttämisestä raskauden aikana. Mulla on astma- ja allergialääkitykset. Kaikkien kohdalla käyttöä ei suositella joko lainkaan, tai korkeintaan siinä tapauksessa, jos ilman lääkitystä oleminen aiheuttaisi enemmän haittaa. Kuinkahan tukossa sitä sitten mahdetaan ens vuonna olla! Käytännössä kuitenkin mun on pakko tuota astmalääkettä käyttää pieniä annoksia, koska sikiölle tuskin on hyväksi jos en saa happea, ehe ehe... No juu, pidän nenäliinateollisuutta pystyssä aika vahvasti jo nyt, joten eiköhän tästäkin selviydy.

 

Sennay, arvelinkin, että täältä löytyy muitakin, joilla on samaa ongelmaa... Tsemppiä kovasti painonpudotukseen! Hienosti olet jo nytkin painoa tiputtanut. Minulla taas ei ole ylipainosta ikinä ollut ongelmaa - paremminkin toisinpäin. Ilmeisesti PCO voi olla silti, mikä tietysti tekee minun kannalta asiasta kurjemman, kun vaiva ei poistu yksinkertaisesti elintapoja muuttamalla. Siis en tarkoita, että painon pudottaminen olisi jotenkin helppoa, mutta monella varmasti keino kuitenkin päästä eroon PCO:sta.

Kysyisin teiltä arvoisat kanssakuumeilijat, oletteko aina tienneet haluavanne lapsia, vai onko kuume jossakin vaiheessa päässyt yllättämään? Itse en ole koskaan ollut erityisen lapsirakas, en ole oikeastaan vieläkään. Jotenkin tuossa 25 ikävuoden lähestyessä takaraivossa alkoi kytemään ajatus siitä, että ehkäpä kuitenkin haluan jossain vaiheessa omaakin jälkikasvua. Ajatus omasta nyytistä on vain nyt vahvistunut ja vahvistunut. Eli minut ainakin vauvakuume pääsi yllättämään ihan täysin puun takaa. Liekö se sitten sitä kuuluisaa biologisen kellon tikitystä...

 

Vauvakuume tuli myös mulle täysin yllätyksenä tänä kesänä. Aiemmin en ole ollut lainkaan varma, että haluanko lapsia välttämättä koskaan. Nyt on vaan elämäntilanne niin sopiva, palaset ikään kuin loksahti kohdalleen, ja pam. Tässä sitä ollaan, esikoista suunnittelemassa

 

Mä olen aina tiennyt että lapsia haluan ja periaatteessa olisin ollut jo melkein kymmenen vuotta valmiskin. sopivaa miestä ja tilannetta ei vaan ole ollut kuin vasta nyt.

Astmasta! Mullakin on astma enkä jotenkin ollut edes tajunnut että niitä lääkkeitä ei ehkä voi käyttää raskauden aikana... Siitä voi tulla mun kohdalla ongelma. Täytynee seuraavan kerran lääkärissä kysäistä asiasta vielä tarkemmin.

Vinku85 onko sulla ollut pitkäänkin astma? Mitä lääkkeitä käytät?
Mulla todettiin vajaa vuosi sitten ja varsinaisen b-lausunnon (ja kelan korvaukset9 vasta ny kesän jälkeen. Lääkityksenä mulla on beclomet, pääsääntöisesti 2 hengenvetoa aamuin illoin, mut tarvittaessa enemmän. Esim. nyt viimeiset kolme viikkoa olen joutunut ottamaan 3-4 hv aamuin illoin pitääkseni flunssan ja nuhan ohessa tulleet oireet aisoissa.

 

Ja onnea Fairytonia
Toivottavasti mies sulattaa asian nyt tai pian, niin pääsette ihan kunnolla työstämään asiaa

 

Piikikäs: astmaoireita mulla on ollut vuodesta 2005, mutta vasta noin kaks vuotta sitten työkaverit lopulta potki mut keuhkolääkärille, joka totesi astman ja kirjoitti b-lausunnon. Lääkkeenä mulla on budesonid easyhaler, alussa annostus oli 400 (mg ?) aamuin illoin ja tarvittaessa enemmän mutta sitä on pienennetty 200 mg. Nyt oon ollut niin hyvässä kunnossa, että pärjään jopa pelkällä aamuannoksella, ei oo flunssaakaan ollut lääkityksen alkamisen jälkeen. Viime talvena kovilla pakkasilla oli kyllä yksi jakso kun jouduin ottaan 3-4 annosta päivässä ja nukkumaan mennessä vielä avaavaa lääkettä. Lääkäri totesi, että lääkitys on astmaatikolle aika lailla välttämätön, eli poiskaan ei olisi hyvä jättää, mutta suositteli mahdollisimman pieniä annostuksia. Tää lääkäri jolla nyt kävin oli mun työterveyslääkäri, keuhkolääkäri olis varmasti osannut täsmällisemmin kertoa lääkkeen käytöstä raskauden aikana, mutta sai tästäkin osviittaa. Lisäksi mulla on ympärivuotiseen nuhaan hoitava nenäsuihke Avamys ja allergialääke Aerius, jotka olisi hyvä jättää raskauden ja imetyksen ajaksi pois. Nenän kautta hengittäminenhän onkin ihan yliarvostettua...

 

Täälläkin yksi ylipainon kanssa kamppaileva!

Ja nuo lääkkeet minua mietityttää kans. Minulla menee koko ajan astmalääke(seretide + airius) ja kaksi erilaista mielialalääkitystä(venlafaxine 225 ja seroquel prolong 500). :s
Ja mitään lääkitystä en voi pois jättää... Varsinkin seroquel tulee raskaudenaikana tarpeeseen, kun se on minulla mielialanheittelyitä poistamassa(kaksisuuntainen kai) ja niitä raskauden aikana on kai lisääntyvissä määrin. :s

Maanantaina jätän ehkäisyn pois, mennään kortsulla niin kauan kunnes mies on valmis. Taidan siis jäädä tänne ketjuun kuitenkin, sillä mies ei välttämättä ennen tuota tammikuuta suostu olemaan "suojauksetta"

 

ÄÄh, puuh.. : / Onhan se kerrankin kiva, että menkat tulee a) luomuna ja b) lähes ajallaan, mutta tämä kipu. Alaselkä aivan kuin joku kääntelisi puukkoa lihassani... Mukavaa ei ole sekään, että kahden tunnin välein pitää vaihtaa super tamppoonia ja lisäksi vielä käytän yösidettä 24/7. Raskautta odotellessa..

Minulla kans on noita lääkkeitä käytössä, mutta ei onneksi mitään raskauteen radikaalisti vaikuttavia. Otan tarvittaessa allergialääkkeen (Kestine) ja tietenkin joka päivä kilpirauhaslääkkeeni (Thyroxin). Näistä allergialääke ei siis ole pakollinen minulle ja kilpirauhaslääkitystä luultavasti tullaan lisäämään mahdollisen raskauden aikana, koska tyroksiini on tärkeää sikiön kehitykselle ja kasvulle.

Lähden viikonlopuksi reissuun, mutta uskon, että pystyn silti päivittämään listaa ihan normaalisti. Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Kannattaa oman hoitavan lääkärin kanssa jutella siitä, että miten toimii raskauden aikana, jatkaako samaan tapaan vai tekeekö muutoksia. Jos lääkkeen poisjättämisestä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä, niin eihän siinä olisi sitten mitään järkeä. Hain netistä vähän tukea noille lääkärini neuvoille. Eli tosiaan vaikka on raskaana niin on tärkeää että astma on tasapainossa ja hyvässä hoidossa. Eli lääkettä saa ja pitää käyttää niin paljon, kuin oma terveys vaatii. Jos yrittää pärjätä liian pienillä annostuksilla ja alkaa olla hengenahdistusta jne. niin lääkkeen käyttöä tulee lisätä koska sikiökin voi muuten kärsiä hapen puutteesta. Otan varmaan itsekin vielä tuohon keuhkolääkäriin yhteyttä että saan asiantuntevampaa tietoa kuin että vain luetaan jostain kirjasta.

Hyvää viikonloppua ja mukavaa reissua sulle Sennay

 

Ja tsemppihalaus vielä Sennaylle, menkkakivut on sitten jotain ihan sanonko mistä. Ennen kun aloitin pillerit niin kärsin niistä myös, aina ei ollut kovin pahana mutta joskus vaan makasin sängyllä kippurassa ja vaikersin. Silloin lähinnä nauratti ne neuvot että "liikunta auttaa kuukautiskipuihin". My ass! Kun ei pystynyt edes sängyllä jalkoja suoristaan Odotan mielenkiinnolla pillereiden loppumista ja luomumenkkoja...

 

Hei!

Minä ilmoittautuisin mielelläni näihin höpinöihin mukaan.
Meillä on tilanne se, että viime keväänä itse ensimmäistä kertaa ikinä tajusin oikeasti että haluan joskus lapsia, ennen se ei ole ollut niin varmaa. Nyt on ikää 24 ja miehellä 23. Yhdessä ollaan oltu ja asuttu viitisen vuotta. Olen juuri valmistumassa, miehellä on koulu kesken. Nyt miehelle on iskenyt se vauvakuume ja vielä paljon kovempana kuin minulle. Tuo olisi sitä mieltä että ehkäisyn saisi jättää vaikka heti. Itse kuitenkin vielä vähän jarruttelen ja toivon että ensivuoden puolella sitten, ehkä ennen kesää kuitenkin. Aikaa ei ole päätetty vielä varmaksi. Jotenkin itsellä sellainen olo että voi suunnitella tulevaisuutta tarkemmin sitten kun on valmistunut.

Toisaalta itseä kauhistuttaa ja pelottaa kamalasti, silti se raskaus ja vauva on jotain mitä ei malttaisi yhtään odottaa. Huoli on lähinnä rahasta, mutta toisaalta on laskeskeltu että kyllä me pärjättäisiin. Lisäksi olen saamassa työpaikan josta olen haaveillut, sekin mietityttää miten siellä sitten suhtaudutaan. Vaikka oikeasti tiedän ettei sellaista "pitäisi" miettiä. Olen vähän sellainen ihminen että pyrin miettimään kaiken liiankin tarkkaan, ei varmaan pitäisi stressata niin paljon.

Miten muilla? "Jännittikö" päätöksen teko? Itsestä se tuntuu niin huiman suurelta asialta, mutta kuitenkin vatsasta nipistelee ihan postitiivisesti kun asiaa pohtii.

 

Tervetuloa mukaan Cattibrie

Kyllä tää pelottaa ja jännittää, mutta se on kuitenkin suurimmaks osaks sellaista hyvää jännitystä, suu on hymyssä kun asiaa ajattelee Mun miestä pikkuvauvan ajatteleminen pelottaa vielä enemmän, se mielellään hyppää ajatuksissaan suoraan vähän vanhempaan lapseen, jonka kanssa voi jo jotain järjellistä puuhaillakin.

 

Cattibrie: Tervetuloa mukaan! Minua ei sinänsä päätöksenteko jännittänyt, jotenkin tuli vain sellainen olo, että no näin se kuuluu mennäkin. Luulenpa, että sitten kun varsinainen yritys alkaa, niin asia tulee todellisemmaksi. Olen kyllä itse sellainen jännittäjä-stressaaja -luonne, että ihme, jos ei jossain vaiheessa "paniikki" iske.

Tässä vaiheessa varmasti enemmän jännittää miestä, jolla ei sinänsä samanlaista vauvakuumetta tai biologisen kellon tikitystä ole tullut. Hän on meistä kahdesta ollut varmasti se, jolle lapsien saaminen on ollut aina itsestäänselvyys. Kuitenkin varovaisena ihmisenä tällaisten suurten päätösten tekeminen on hänelle vaikeaa.

 

Hei! Minä haluaisin myös mukaan tänän keskusteluun Olen ilmeisesti porukan nuorin, 19. Lapsihaaveita on ollut viisivuotiaasta asti, sillä jotenkin en koskaan elänyt lapsuutta tai nuoruutta. Ehkä äitiys on minulle jotenkin niin luonnollinen asia etten oikein sopeutunut tuohon nuorena ja lapsena olemiseen. Vähän kyllä pelottaa, jos omat lapset sitten innostuu kaikista laululeikeistä ja barbeilla leikkimisestä, kun en itse sellaisesta tykännyt. Olen kuitenkin paljon ollut lasten kanssa tekemisissä ja töissä päiväkodeissa, joten niitä leikkejäkin on tullut opittua. Mutta kai se nuorena aikuuistuminen on jonkinlainen "sukuvika" kun siskoilla on myös jäänyt noi uhma- ja murrosiät väliin.
Tällä hetkellä asutaan miehen kanssa vuokralla, mutta olis se oma asunto jossain vaiheessa kiva. Meillä on täällä jo valmiiksi kaksi "vauvaa", koiranpennut Jemma ja Jade jotka onneksi rakastaa lapsia niin ei tarvitse koiria hylätä kun se lapsi sitten joskus syntyy.Tällä hetkellä minulla on aika tarkat suunnitelmat tulevaisuudesta, mutta sairastan masennusta, kuten ilmeisesti fairytoniakin joten suunnitelmat on jo moneen kertaan menneet uusiksi. On minulla muuten sama lääkekin, Seroquel 300mg . Ja minulla myös oli astma 14 vuotta ja siihen oli lääkkeenä Seretide. Voi olla että raskauden myötä noi astmaoireet tulee takaisin, mutta toivotaan ettei.
Onko teillä jollain sellainen tilanne, ettei oma äiti tule missään vaiheessa olemaan osana oman lapsen elämää? Oma äitini on narsisti, joten en usko että tulen koskaan antamaan lasta hänelle hoitoon ja ei ainakaan puheiden perusteella häntä taida minun tulevat lapseni kiinnostaa. Ja lähes kaikki joille olen tästä meidän perhekuviosta kertonut ovat olleet aikaepäuskoisia. Täytyy myöntää etten missään nimessä halua olla sellainen äiti kuin oma äitini on. Mutta ei tästä enempää. Haluaisin kuulla kuinka tärkeinä te pidätte sitä että lapsella on isovanhemmat.

 

Ainiin, ja yritys on tarkoitusaloittaa alkuvuonna 2012

 

Tervetuloa Sinsa!

Jotenkin tuntuu että ymmärrän sinua, itsellänikin jäi tuo lapsuus ja nuoruus monista seikoista johtuen hyvin lyhyeksi, ja olen aina halunnut äidiksi

 

Tulen yrittämään parhaani mukaan, että lapseni ja isovanhempiensa sekä muiden sukulaisten suhteesta tulisi mahdollisimman lämmin ja luonteva. Itselläni ei näin ole ollut ja se surettaa todella paljon nyt aikuisena, tunnen menettäneeni jotain olennaista. Perheeseeni on kuulunut aina vain vanhempani ja sisarukseni. Toki mummua ja pappaa on ollut ja muuta sukua vaikka millä mitalla, mutta yhteydenpito on ollut minimaalista. Toisen vaarini ehdin tavata kerran, ylioppilasjuhlissani. Toista vaaria sitten vähän harvemmin.