Esikoista yrittämään 2012!- ketjusta plussanneet <3

Piikikäs , tuota pömppöä täällä odotellaan kuin kuuta nousevaa Ite oon tosi pienikokonen, ja viimeksi gyne sano et kohtu tosi edessä..niin kaiken järjen mukaan pitäis aikasessa vaiheessa näkyä... Nähtäväksi jää Ja saa nähä, mikä se tunne sit on kun tosissaan tajuaa et "oma kroppa" on ainakin hetken aikaa historiaa...

Vinku85, kyllä täälläkin sanottais et etköhän pakkaa tavaras sillä aikaa kun pikkuista synnytellään maailmaan -jos miehen asenne ois tuo! Huh huh, kaikenlaisia sitä sekaan mahtuukin.. Toki sen ymmärtäisin, jos olis tosi herkkä esim. verelle jne..mut olettaisin silti että tueksi tulis ees saman katon alle synnytyksen ajaksi (ellei lopputsempaloihin kykene) Ja "mukava" lukea, ettei jollain toisellekaan ole valtavia oireita..

 

Tervetuloa Piiti_* joukkoomme =)

Mulla on jo nyt tullu painoa lisää 1,5kg. Mistä niitä kiloja oikein tulee? Ilmeisesti kuitenkaan vielä ei kuuluis painon nousta oikeestaan yhtään. Mäkin luin ton Vauva-lehden artikkelin (oli pakko ostaa ku oli odotusnumero)! Henkilökohtaisesti mä haluaisin jonkun tutun tuekseni jollei mies oikeesti pystyisi olemaan paikalla, mut tottakai kaikkein mieluisinta olisi oman miehen tuella synnyttää.

Missä meidän muut plussanneet luuhaa kun tuntuu et aina me vaan keskenään täällä höpistään samat nimet mut muita ei näy. Uteliaisuudesta olisi mukava kuulla myös muita kokemuksia ja fiiliksiä =)

Apina25 ja tiitti 9+0

 

Painonnoususta. Mulla oli eka neuvolassa paino 3-4 kg enemmän kuin mitä se on ollut viimeiset pari vuotta. Eikä siinä vaiheessa ollut edes turvotusta pahemmin. Mä en keksi mitään muuta vaihtoehtoa kuitenkaan, kuin että alkuraskauden "pöhöstä" olisi se johtunut.
Nyt en ole käynyt vaa'alla ollenkaan ja odottelenkin et mitä vaaka sanoo seuraavassa neuvolassa kolmen viikon päästä

Synnytyksestä. Mies haluaa tulla mukaan, ja toki hänet mielelläni otankin sinne. Kysyin kuitenkin häneltä (ja varmaan tulen kysymään vielä uudelleen sitten lähempänä syksyä), että onko ihan varma. Mä voisin tällä hetkellä kuvitella hyvin synnyttäväni ilman ketään "tukihenkilöä" tai sitten voisin esim Doulan ottaa synnytykseen mukaan. Tutuista ja läheisistä ihmisistä mies on ainoa jonka suostun ottamaan mukaan. Esim. ystävän, siskon tms. ottaminen synnytykseen tueksi ei tunnu musta mukavalta ajatukselta.
Jos mies ei olisi mukana synnytyksessä, toivoisin kuitenkin että hän olisi silloin sairaalalla tai ainakin lähettyvillä että pääsisi heti syntymän jälkeen mukaan tutustumaan uuteen tulokkaaseen.
Synnytykseen haluan mukaan henkilön, joka ei ala panikoimaan, kestää katsoa mun tukalaa oloani, pystyy ottamaan vastaan mun kiukuttelut ja olemaan tukena. Jos mies ei siihen pysty niin sitten en hän ei tule mukaan.
Tosin mulla on täysi luotto tuohon omaan ukkoon, että kyllä se sen tulee hyvin hoitamaan kotiin, ja kun tiedän miten paljon sen haluaa mukaan synnytykseen niin se pystyy mun asettamat "kriteerit" myös täyttämään

Mä kuulostan nyt kyllä varmaan ihan kauheelle pirttihirmulle

 

Hei!

Minäkin nyt vihdoin, melkein viikko plussan jälkeen uskaltaudun tänne.
Tänään varasin neuvolaan ajan, tosin sitä saa odottaa vaikka kuinka kauan. Olisi vasta huhtikuun alussa ja ensimmäinen ultra siitä reilu viikko myöhemmin. Tuntuu ettei tätä tajua eikä uskalla riemuita ennen kuin todella näkee että siellä on joku. Vaikka kyllä kai se on pakko uskoa.

Miehelle kertomisesta, kyllä mä kipitin se tikku kädessä ensimmäisenä miehen luo kun näin ne kaksi viivaa torstaina iltapäivällä ja sitten perjantaiaamuna kun varmistelin mies ei ollut kotona, joten lähetin sille kuvaviestin. Jotenkin tuntuu että kumpikaan ei oikein vielä usko tätä todeksi. Kai se neuvolassa sitten konkretisoituu. Mies pyrkii myös osallistumaan neuvoloihin niin paljon kuin suinkin pystyy ja hyvin sen pitäisi pystyäkkin kun on koulussa, niin sieltä aika helppo lähteä.

Mulle muuten sattui ihanasti tulemaan se Vauva -lehden näytenumero just tällä viikolla minkä tilasin tässä joku aika sitten. En vaan oo kauheesti ehtinyt lueskelemaan.

Oireista, mä voisin vaan nukkua ja nukkua ja silti sitten heräilen pitkin öitä. Ja tissit on melko kipeet. Urheiluliivit tuntuu jo aika pahalta. Kauhulla pohdin että millaset niistä tuleekaan jos ne jo nyt alkaa turpoaan. Ei oikein pahoinvointia, enemmänkin sellasta että tulee vähän hassu olo jos ei syö säännöllisin väliajoin, muttei kuitenkaan varsinaisesti huono olo.

Mun kaksi parasta kaveria tietää ja muille ei kerrota ennen kuin eka ultra on käyty.

Tästä tuli nyt kilometrin mittainen omanapailu. :ashamed: Kaikki on niin uutta ja outoa ja jännää ja ihanaa ja samalla silti kauhea huoli ja pelko että onko kaikki hyvin.

 

Mä ehdottomasti haluan mieheni mukaan synnytykseen, ainakin näin ensimmäisellä kerralla kun en vielä tiedä mitä tuleman pitää. Mitään varsinaisia synnytyspelkoja mulla ei ole, mutta jännittäähän se kovasti. Miehen rakas ja tuttu olemus olisi iso tuki ja turva, ei hänen tarvitsisi siellä muuta kuin pysyä tajuissaan ja pyyhkiä vaikka hikeä otsalta. En kannata ajatusta, että miehen mukavuus tulisi jotenkin asettaa synnyttäjän tarpeiden edelle. Minähän sen käärön puserran maailmaan, joten jos haluan miehen pitelevän mua samalla kädestä niin saa luvan kans pidellä! Jonkinasteinen pirttihirmu siis ilmeisesti minäkin :saint:

Mulla paino jojoilee melko helposti 1-2 kg viikonkin sisällä, toivottavasti ei nyt kauheeseen nousuun lähde heti alussa Odotan mielenkiinnolla, että esiintyykö raskausaikana jotain erikoisia mielitekoja. Oon normaalisti perso makealle, alankohan nyt sitten himoita kaikkea suolaistakin...

On kärsinyt kamalista mielialanvaihteluista viime viikkoina. Yhtenä hetkenä leijun pilvissä ihan ekstaasissa, kun mietin tulevaa perheenjäsentä ja kaikkea siihen liittyvää. Seuraavana hetkenä kaikki asiat ärsyttää ja seinät tuntuu kaatuvan päälle. Töissäkin oon kiukutellut vaikka yleensä sentään siellä säilytän neiti aurinkoisen ulkokuoren. Tuohdun ylipäänsä todella herkästi, ja itsehillintä tuntuu kadonneen. Millainen hormonihirviö musta tuleekaan tän raskauden aikana :snotty:

Muoks. ONNEA Cattibrie! Ja tervetuloa!

 

Onnea Cattibrie ja tervetuloa! Musta on ainakin kiva lukea muidenkin kokemuksia ja oireita, varsinkin kun on itsekin vielä näin alussa ja vieläkin tämä on välillä sellaista ettei meinaa uskoa todeksi.

Mä oon nyt alkanut kuskaamaan töihin hirveesti kaikkia välipaloja, ja napostelen niitä pitkin päivää niin paha olo pysyy poissa. Tänään kun oli pitkä kokous ja ei voinut syödä mitään niin loppuajasta tuntui että istun siinä oksennus kurkussa kun tuli niin hirveä olo. Olo on muuten aika sama kuin ennen, eli pian taidan hipsiä nukkumaan...

Me ollaan vähän puhuttu synnytyksestä, ja mies onneksi haluaa tulla mukaan, mutta ei kuulemma halua katsoa "sinne", tai halut menee loppuiäksi Mä oon jo miettinyt puudutuksiakin Koska mulla on hirveä piikkikammo, niin pelkään tällä hetkellä enemmän niitä puudutuksia kuin itse synnytyksen aiheuttamia kipuja. Ne kivut on jotain sellaista etten osaa edes kuvitella miten paljon se varmaan sattuu, ja siinä rinnalla varmaan joku puudutus ei tunnu miltään, mutta silti tällä hetkellä hirvittää eniten ne piikit.

Saatiin edellispäivänä ne neuvolantädin lähettämät esitteet sikiöseulonnoista yms. Täällä päin saa kolme ultraa, mikä tuntuu kivalta Mites teillä? Hämmästyin kun luin jostain, että joillain paikkakunnilla saa vain yhden ultran, ja se on sitten joskus viikolla 20, tuntuisi tuskalta odottaa niiin pitkälle, jos ei olisi esim. varaa mennä omalla kustannuksella.

Mieskin lueskeli esitteitä ja niissä oli just siitä, että pahoinvointia voi ennaltaehkäistä pienillä välipaloilla, ja nyt tuo sitten kantaa eteen koko ajan jotain viinirypälettä

Reilu viikko vielä neuvolaan...

 

PikkuB, meillä on nyt jostain syystä töissä (siis jo jonkun aikaa ennen mun plussaa) keskusteltu paljon siitä että mistä tunnistaa raskaana olevan jne. Niin just joku sano että niillä on aina niitä välipaloja mukana vaikka kuinka paljon.

Synnytyksestä, jota en ole kyllä oikeastaan kauheasti vielä alkanut miettimään. Kyllä mä pidän ihan itsestään selvänä että mies on siellä mukana. Ja vaikka on miten läheisiä kavereita, niin en kyllä niitä missään nimessä haluaisi sinne mukaan. Saati sitten omaa äitiä, vaikka läheisiä ollaankin. Että pirttihirmu täälläkin. Mutta onneksi myös mies pitää sitä itsestään selvänä että on mukana.

 

PikkuB terveydenhoitajan lähettämiä esitteitä myös selailleena, sain niistä sellaisen käsityksen että täällä meillä järjestetään kaksi ultraa, joista ensimmäinen tehdään välillä rv 11-14. Sinne on tuhat vuotta aikaa! Mulla nyt vasta 5+4 kasassa. En kuitenkaan ajatellut mennä yksityiselle, kai tämän ajan nyt jotenkuten kestää.

Mun työkaveri on parhaillaan raskaana (pitkällä jo, äippäloma häämöttää ihan lähellä), hän kärsi melko pitkään iltapäiväpahoinvoinnista. Taukotilan kaapit täyttyi voileipäkekseistä, hedelmistä ja muista pikku välipaloista Mulla taas on nyt aamupahoinvointi hiukkasen nostellut päätään. Normaalisti arkisin juon aamukahvin vasta töissä ja syön ehkä jotain pientä, mutta täytynee alkaa varata aamuihin lisää aikaa, että ehtii kotonakin jo jotain mutustella.

 

Mä raahasin alkuviikoilla myös töihin kauhean kasan hedelmiä, myslipatukoita, mehuja, kuivattuja hedelmiä ym. Silloin kun etominen oli ympärivuorokautista, ne välipalat oli suoranainen pelastus. Nyt viimeiset viikot on menneet jo normaaliin tapaan, kun etominen on lakannut.
Muutenkin olo on niin hyvä etten uskoisi olevani raskaana, ellei rinnat ois niin järkyttävän kokoiset ja vatsassa tuo pieni pömpötys.

Täällä (Helsingissä) ultrakäyntejä tulee 2. Eka oli se niskaturvotusultra noin viikoilla 11-13 ja toinen on rakenneultranoin viikon 20 tietämillä. Pakkohan noihin ei ole osallistua.
Mä olen kuitenkin ymmärtänyt että koska nuo molemmat ultrat kun on sellaisa "seulontoja" joissa tarkastellaan sikiön kehitystä, niin kaikilla odottajilla suomessa olis oikeus niihin. En nyt pysty mitään faktaa heittämään mutta tälläinen kuva mulle on tullut että se on ihan lakisääteinen oikeus.
Voisko siis olla, että jos ei halua osallistua siihen ns. downseulaan (niskaturvotus) niin silloin ei välttämättä saa joka paikassa sitä ekaa ultraa?

Meillä viikkoja kasassa nyt jo 12+5.
Tuntuu hurjalle kun nyt ollaan niin pitkällä että voi kaikille jo kertoa. Sitä ehti jo tottua siihen pieneen salailuun, ja toisaalta se oli ihan mukavaa kun oli oma pieni salaisuus

Oletteko jo ajatelleet milloin aloitatte äitiysloman? Eli siis aloitatteko sen silloin 30 arkipäivää ennen LA:ta jolloin on pakko jäädä vai jo aikaisemmin, kun itsehän saa päättää jääkö 30-50 arkipäivää ennen LA:ta.
Mä varmaan aloitan äippäloman jo noin 40 arkipäivää ennen...tai sitten pidän siinä jäljellä olevat lomapäivän (jos niitä on sitten enää jäljellä) ennen sitä äippälomaa. Jokatapauksessa elokuun alussa olen ajatellut jäädä pois töistä. Silloin olisi raskaus oin viikolla 34.


edit. Olin laittanut omiin viikkoihini yhden liikaa...oon jotenkin niin pihalla nyt koko raskauden kanssa, kun ei yhtään tunnu olo siltä ja muutenkin elämä menee niin normaaleissa kuvioissa että koko raskaus unohtuu...menee viikotkin sekaisin

 

Cattibrie, mä oonkin just miettiny tota töissä, et arvaako joku jotain mun välipalojen määrästä Mut onneks mulla on huone suht syrjässä, ni napostelen niitä siellä "salaa", paitsi eilen oikein melkein hävetti kun mulla oli pöytä täynnä viinirypäleitä, kuivahedelmiä ja suolakeksejä, kun olin just laittamassa niitä laatikkoon kun joku tuli yllättäen sisään Mut meillä on mun lisäksi töissä vaan yks nainen, ni luotan siihen, et miehet ei osaa tällaisia asioita yhdistää...

Piikikäs, mulla oli kanssa tuollainen kuva, että Suomessa on vähintään se kaksi ultraa, mutta sitten luin jostain, että jollain paikkakunnilla tarjotaan vaan yksi. Mut voihan se olla just noin niinkuin selitit. Kuulostais niin uskomattomalta et eka ilmanen ultra olis viikolla 20. Luin muuten tuon sun tekstin jo eilen, ja olin ihan että miten sulla vilisee noi viikot silmissä kun itsellä ne ei tunnu kasvavan millään, mutta siihenhän oli sitten ihan luonnollinen selitys

Mä olen ainakin tällä hetkellä sitä mieltä, että aloitan äitiysloman vasta tuo 30 päivää ennen. Jää sitten enemmän sinne loppupäähän. Tällä hetkellä vähän hirvittää, että miten töissä suhtaudutaan. Mulla oli tosiaan määräaikainen työ tätä ennen, mutta vaihdoin työpaikkaa ja sain vakipaikan. Silloin kun paikan otin vastaan en tiennyt vielä olevani raskaana, raskaus oli silloin ihan alussa. Koeaika on nyt sittne toukokuun loppuun asti ja sinne asti tuskin pystyy tätä salailemaan. Saa nähdä miten suhtautuvat kun kuulevat, jos oikein huonosti käy niin ne laittaa mut sieltä pihalle koeaikaan vedoten, ei tietenkään sano raskautta syyksi vaan keksi jonkun muun syyn.

Mä niin odotan tän pahoinvoinnin loppumista. En pysty tekemään kotona oikein mitään, kun pystyssä olo alkaa heikottaa. Mies on ainakin vielä ollut tosi kultainen ja ymmärtävä ja hoitanut huushollia. Mutta itselle alkaa tulla huono omatunto siitä että toinen joutuu tekemään kaiken. Ja hirvee miettiminen joka päivä että mitä ruokaa sais syötyä. Eilen tuli jo ihan epätoivo kun ei tullu mieleen mitään mitä tekis mieli, kaikki mieleen tuleva ruoka vaan ällötti. Töissäkin jouduin heittää ruoat roskiin kun en vaan saanu alas, ja kuitenki hirvee nälkä. Onneks keksin sitte nakit ja muusin ja kyllähän niitä sitten tuli syötyäkin Ennen raskautta ajattelin että sitte kun oon raskaana niin syön niin terveellisesti jne, mut joopajoo, pakko syödä tasan sitä minkä saa alas, oli se sitte salaatti tai sipsit.

 

PikkuB, ei ne miehet tosiaan mitään tajua, just kuulin yhdestä naisesta joka oli ollut työpaikassa jossa oli ollut vain miehiä. Näille oli sitten seitsemännellä kuulla valjennut, että tää nainen on raskaana. Nää on kyllä näitä tutun tutusta kuultuja tarinoita, että tiedä sitten...

Mulla ei onneksi ainakaan vielä ole kauheeta pahoinvointia. Selkein oire on ehdottomasti noi tissit.

Miten te muut, harrastatteko kovasti liikuntaa? Ite oon nyt lueskellut että ei siitä mitään haittaa/vaaraa pitäisi tässä vaiheessa olla, joten ihan normaalisti oon jumpissa ravannut. Toivoisin että pystyisi aktiivisesti liikkumaan mahdollisimman pitkään. Kai ne neuvolassa sitten kertoo tarkemmin tosta.

Mä istuin eilen illan kavereiden bileissä juomassa oluttölkistä vettä koko illanj ja kukaan ei huomannut mitään. Mies ja kaveripariskunta tietenkin oli mukana ja apuna tässä huijauksessa. Ainoa ongelma meinasi tulla tilanteessa kun shotteja alettiin tarjoamaan, mutta siitäkin sain luistettua ilman että kukaan epäili mitään.

Mä en ole tota äitiylomaa edes miettinyt, en edes rehellisesti sanottuna tiennyt että se "pitää" alottaa noin paljon ennen laskettua aikaa.

Ja mua edelleen jännittää ihan kamalasti että meneekö kaikki hyvin. Haluisin niin paljon alkaa jo kutomaankin pienelle kaikkee, mutta oon nyt sopinu itteni kanssa että ei ennen ekaa ultraa hankita yhtään mitään. Pelottaa että mitä jos raskaus onkin tuulimuna, kohdun ulkopuolinen, menee kesken ihan aikasin tai pienellä on joku vakava sairaus. Tuosta sairausasiasta miehen kanssa juteltiinkin. Ihanasti se rauhotteli ja totesi vaan että ei sitä voi etukäteen stressata, sitten nähdään että mikä on meidän osaksi tarkoitettu. :heart:

P.S. Oon ihan kamala itkupilli nykyään, kaikki vähänkin liikuttava pistää kyyneleet virtaamaan, niin myös nuo miehen sanat tuossa yllä.

 

Onpas täällä paljon uusia, tervetuloa ! Itsellä oli ultra perjantaina ja pikkuinen oli viikon vanhempi nyt on siis raskausviikko 14 menossa kaikki oli hyvin niskaturvotukset hyvin pientä mikä hyvä ja olin erittäin aktiivinen vauva mulla kaikki hyvin, huimaus loppunut, ei mielitekoja, hieman väsyttää mta kyseessä oisi olla raudan puute, täytyy keskustella tästä neuvolassa seuraavaksi.

Olemme kaikille kertoneet jo ja nyt on tosi iloinen fiilis, uskalletaan jo hieman ostella kaikenlaista ja tuntuu että kaikki on nyt todella hyvin ! nautinnollista odotusta muillekkin.

 

Hui, New, kun olet jo pitkällä Mäkin niin odotan tota aikaa, että voisi kertoa jollekin. Toivottavasti sinne asti päästään.

Me ei olla vielä kerrottu kenellekkään. Ja päätettiin, että (jos nyt kaikki menee hyvin) viikolla 13 kerrotaan vanhemmille ja sisaruksille, kun silloin satutaan ne näkemään, meillä siis pitkät välimatkat niin ei hirveän usein tule nähtyä kummankaan vanhempia. Siitä sitten muutaman viikon päästä pikku hiljaa kavereille tai sitten saavat itse huomata.

Cattibrie, täällä toinen joka jännäten odottaa sitä ekaa ultraa, ja toivoo, että siellä olisi kaikki hyvin. Ollaan kanssa päätetty, että sitä ennen ei mitään hankintoja tehdä, vaikka täälläkin syyhyttäisi alkaa neulomaan jotain minivaatteita :heart:

Liikunnasta. Mulla oli ton pahoinvoinnin takia niin huono olo, että en liikkunut oikeastaan lainkaan pariin viikkoon. Vaikka monet sanoo, että ulkoilu parantaisi sitä pahaa oloa, mutta mä en vaan pystynyt. Nyt alkaa ehkä vähän tämä pahoinvointi helpottaa, ainakin välillä, joten lenkillä käynnin olen aloittanut. Mitään jumppia tms. en harrasta, joten ei tarvi pohtia että onko haitaksi, mutta olen kanssa monesta paikkaa lukenut, että esim. kuntosalillakin käyntiä voi jatkaa normaaliin tapaan suht pitkälle. Ja kyllähän nuo jumppaohjaajatkin vetää jumppia käsittääkseni aika pitkälle asti kun raskautuvat. Eiköhän siitä ole sikiölle ennemminkin hyötyä, että liikkuu, kuin että makaisi vaan sohvalla.

Mä oon saanu yhden uuden "ihanan" oireen: ummetus |O. Siis jotain aivan hirveetä. Mulla on ollu aina tosi vilkas aineenvaihdunta ja nyt kun hirveellä pungertamisella saa ehkä kerran päivässä jonkun papanan ulos, niin olo on melkosen pinkeä. Turvotustakin alkanu tulemaan jonkin verran. Oon nyt yrittäny syödä luumuja ja muuta tähän vaivaan helpottavaa, josko ne auttais. Täytyy vaan toivoa ettei tää kestä koko raskausaikaa. Pahoinvointikin tuntuu tähän verrattuna autuaalta...

Miten te ootte muuten hoitanu noi kaikki neuvolakäynnit, verikokeet ja ultrat? Siis töiden suhteen. Kun lueskelin tota neuvolalappua ja nyt alkuun noita käyntejä tulee aika monta ihan parin viikon sisään, en tiedä mitä sitä sanoisi töissä poissaolon syyksi. Mullakun on vielä suht pitkä työmatka, niin menee ihan hirveästi aikaa. Ja ultraan joudutaan menemään 100 km päähän... No, ei kai se muuten olisi niin paha, mutta kun oon tosiaan vasta alottanu, niin hävettää olla heti joka viikko muutama tunti pois.

Enää neljä päivää neuvolaan

 

Heps taas---vähään aikaan en olekaan täällä käynyt.

Ollaanko me New suurin piirtein siis samoilla viikoilla? Vai menitkö musta peräti ohi, kun mulla silloin ekassa ultrassa viikkoja oli kaksi laskettua vähemmän ja sulla yksi enemmän?
Mulla on nyt menossa rv 13+4, eli LA on 16.9.

PikkuB: Mulla on kolmivuorotyö (käytännössä teen nyt kuitenkin vaan aamu- ja iltavuoroja kun ei kroppa tämän raskauden myötä kestä yövuoroja). Jonkun verran siis pystyn sumplimaan neuvola ym. käyntejä työvuorojen ulkopuolella. Meidän alan työehtosopimuksessa kuitenkin lukee että jos raskauteen liittyviä lääkäri- ym käyntejä ei pysty hoitamaan työajan ulkopuolella, niin ne voi hoitaa työajalla (eikä siitä siis saa työnantaja vähentää palkasta). Millä alalla olet? Olisko teillä vastaavaa?
Tietty siinä on sitten se juttu että esimiehelle täytyy kertoa raskaudesta, mikä hankaloittaa jos ei vaikka vielä halua asiasta hänelle kertoa.


Mulla on nykyään sellainen jatkuva seesteinen olo...siis ihan oma tempperamenttinen itseni olen yhä, mutta tuntuu että on siitä huolimatta jonkinlainen sisäinen rauha. Vatsa kasvaa pikkuhiljaa, ei näytä enää samalla tavalla läskimakkaralta kuin joku aika sitten vielä, vaan nyt se jo on ihan raskausvatsan näköinen (ei mikään tavattoman iso kuitenkaan).
Ja musta tuntuu että tunsin tänään ensimmäisen kerran liikkeet. Aiemmin jo tuntunut sellaista pientä, mutta nyt tuli sellainen vahva tunne että siellä joku myllertää. Hurja fiilis...ja silti en osaa olla ihan varma...voihan se olla vaan jotain omaa kuvitelmaa

 

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Oon kyllä käynyt lukemassa teidän kuulumisia, mut en tajua mihin aika muka menee ettei ite ehdi istua koneelle

Jos itestä näin alkuun, niin pari vkoa sit oli eka nla, jossa ultralla näkyi pienen sydämenlyönnit <3 Uskomaton tunne.. Np-ultra vajaa 2vkon päästä (nyt siis 10+5)..

Onko muilla epäuskoista oloa siitä, että onko pikkuisella kaikki hyvin? Ite välillä miettii, kun alkaa olla jo niin normaali ja hyvä olo et voiko olla enää raskaana Rinnat on selkein "oire", toisinaan pahaaoloa -mutta enää harvemmin.. Ja vessaan saa heräillä yölläkin ja mahassa on tuntemuksia/jomotuksia..

Vinku85 kirjoitit jossain vaiheessa mielialoista, niin myös täällä on havaittavissa tunnelmien muuttuminen hetkessä...ja pinnaa tahtoo olla tosi vähän aiempaan verrattuna, töissäkin!

Piikikäs Mukava kuulla että siellä vallitsee seesteinen olo Ja ihana lukea, miten olet tuntenut pikkuisen liikkeitä! Seesteistä oloa ja pikkuisen liikkeitä odotellessa

Nla-käynneistä olitte kirjotelleet...niin täällä ainakin nla-käynnit pitää työnantajan mahdollistaa, mutta ei oo työaikaa. Äitipolilla käynnit taas ovat työaikaa, jos työajalle osuu..

Kertomisesta -perheet ja lähimmät ystävät tietää nyt. Sen takia varmaan vähemmän palstaileekin, kun saa hössöttää asiaa jo läheisillekin

Pitäispä raahautua tuonne auringonpaisteeseen hakemaan vähän virtaa 8)

 

PikkuB ummetukseen auttaa aika hyvin mulla se liikunta, että eiköh
N rupea vatsa toimimaan kun pääset taas vähän urheilemaan. Itselläni oli myös viikon kaksi tuollaista ummetusta mutta nyt mennyt kokonaan ohi.

Itsell
Noli myös ultra ja verikoe samassa paikassa ja yhteensä niihin meni aikaa vain tunti, pissanäytteenkin jätin labratädille samalla käynnillä, eli hoituivat suht nopeasti. Eikä neuvola aikoja nyt niin hirveästi ole, alussa kuukauden välein, eli itse en ole vielä ollut kuin kerran neuvolassa ja se oli se ensimmäinen ja siitä kuukausi. Nyt pitäisi uusi aika varata

PiikikäsOllaan hyvinkin samoilla viikoilla, eli itsellä menossa nyt 13+5. Laskettu aika on 18 syyskuuta!

Itsellä myös rupeaa maha jo näkymään, hyvin pienenä mutta kuitenkin. Jos syön jotain suolaista niin sitten maha turpoaa järkyttäväksi palloksi, eli täytyy vähän ruokailua tarkkailla

 

Täällä ollaan nyt siinä pisteessä että mitkään vanhat, omat housut ei mahdu päälle. Tai jos mahtuu niin on kyllä tukala olo. Onneksi sain työkaverilta hänen vanhoja odotushousuja. Ne on niiin mukavia.

Sain myös läjän vauvanvaatteita, lakanoita ja vaunut. Noi vaunut varsinkin oli ihan huippujuttu, koska ehdin jo vähän alkaa ahdistelemaan että mistä, minkälaiset ja miten kalliit sitä joutuu ostamaan. Noi on tollaiset käytetyt, mutta siistit ja toimivat yhdistelmärattaat. Ihan täydellistä. Eikä kaveri olisi halunnut niistä mitään korvausta. Väkisin taidan sille jonkun verran rahaa laittaa kuitenkin.

Olo on itsellä järjettömän hyvä.


Mulla oli noin viikolle 12 asti välillä vähän epävarma olo, mutta sitten kun ultra oli käyty ja kaikki oli hyvin siellä, ja varsinkin nyt kun vatsa on ihan selkeästi tullut esiin niin tämä tuntuu koko ajan paremmalta.
Mulla on jotenkin tosi varma olo siitä että tämä tulee menemään hyvin. Hämmentävän seesteistä

New. Hurjaa. Meillä on siis ihan lähekkäin nuo LA:t .

Minne olette muuten menossa synnyttämään?

Me luultavasti muutentaan ennen lapsen syntymää, ja tulen ilmeisesti synnyttämään Hyvinkään sairaalassa.
Ultrat ym. käydään nyt kuitenkin täällä Helsingissä kätilöopistolla ennen kuin muutetaan ja harkitsen vielä sitäkin, josko pyrkisin kätilöopiston haikaranpesään synnyttämäänkin, kun siellä painotettaisiin mulle tärkeää mahdollisimman luonnollista synnytystä.


Tänään tuli 14 viikkoa täyteen, muuten täällä

 

Ensimmäinen neuvola takana Selvisi siellä tuokin stressaamani asia, eli ultran lisäksi pitää käydä vielä erikseen verikokeissa, eli kaksi käyntiä tulisi nyt vielä kuukauden sisään. Ja sitten onkin pian jo toinen neuvola

Tuo neuvola oli aika turhaa löpinää ruoasta yms. Mutta ihan kiva oli käydä kuitenkin, saipahan taas lisää esitteitä ja lueskeltavaa. Olisin toivonut että sydänääniä olisi edes yritetty kuunnella, mutta se täti vaan sanoi ettei ne vielä kuulu...

Päädyin sitten kertomaan töissäkin esimiehelle, kun noita käyntejä nyt kuitenkin tulee tässä lähiaikoina, lisäks mua stressasi se salaaminen. Ja nuo käynnit tulee olemaan ihan palkallista aikaa, eli siinäkin mielessä oli hyvä kertoa. Vähän jännitin esimiehen suhtautumista, mutta olin todella positiivisesti yllättynyt. Kertoi, että oli ollut kyllä tiedossa minua palkatessa että näin voi käydä piankin, mutta että oli ottanut sen "riskin" koska halusi parhaan työntekijän siihen ja kuulemma halusi edes 9 kuukautta tehdä töitä hyvän ja pätevän ihmisen kanssa kuin huonon kanssa eläkeikään Ja oli kuulemma aavistellutkin jo, mutta ajatteli kysyvänsä sitten vasta kun alkaa vähän näkyä Lisäksi oli puhetta, että aletaan jo kesän alussa hakea sijaista joka voisi aloittaa jo elokuun alussa, jos mulle tulee jotain ongelmia loppuraskaudessa niin sitten on kuitenkin sijainen ehditty opastaa työhön. Tosi huojentunut olo.

Ensimmäisen ultran sain varata itse ja se on tasan neljän viikon päästä. Ens viikolla sitten labrat, joita odotan kauhulla tämän piikkikammoni kanssa...

 

Täällä myös selviydytty ekasta neuvolakäynnistä Ja nyt seuraa sama rumba kuin PikkuB:llä, eli seuraavan kuukauden sisään käynti labrassa, ultrassa ja sitten taas neuvolaan. Ultraa odotan kuin kuuta nousevaa! Ystäväni oli ultrattu heti ekalla neuvolakäynnillä, vähänkö olen kateellinen. Täällä meillä ultrat on ulkoistettu viereiseen kaupunkiin. Eli nyt vaan jaariteltiin, otettiin hemoglobiini, verenpaine ja paino. Miestä välillä vähän haukotutti Vaikka terkka olikin kyllä ihan mukava ja huomioi miestäkin. Sitten se puhui ihanasti siitä ultrasta, kehui sitä paikkaa ja kannusti mun miestä että ilman muuta sinne sitten mukaan ihmettelemään kuinka vauva näyttää jo ihan pieneltä ihmiseltä :heart:

Synnytyssairaala on mulla vielä auki. Saan valita kahden paikan välillä, joko pienempi ja kotoisampi tai sitten iso laitos.

Mäkin oon jo kertonut töissä tilastani. Nää on täällä vähän hitaita hankkiin sijaisia niin lähinnä sen takia kerroin näin aikaisin (plus se että ei tarvitse keksiä tekosyitä neuvola- ym. käynneille). Toiveena olis samoin se, että se sijainen olis täällä mahdollisimman hyvissä ajoin, että ehdin perehdyttää. Mutta esimieheni tuntien jää viime tinkaan... Meillä kun sitä paitsi sairasloma on tuntematon käsite, nää tuudittautuu siihen ajatukseen että minähän olen nuori ja verevä, pystyn vaikka synnyttämäänkin työpöydän ääressä... Tykkään tästä työporukasta, mutta joissain asioissa ihmettelen missä maailmassa ne elää.

PikkuB, ummetus ollut kaverina täälläkin. Oon syönyt paljon luumuja ja ripotellut vehnäleseitä vähän kaikkeen. Ne on jonkin verran auttaneet.

Muuten olo on väsynyt, nuutunut ja pahoinvoiva. Jos en syö kunnon aamiaista niin oksennan ennen kuin pääsen kotipihasta pois. 1-2 tunnin välein napostelen hedelmiä ja voileipäkeksejä, lounaalla pystyn syömään sen verran lämmintä ruokaa että jaksan töissä. Paino on kuitenkin noussut hieman, joten ei tässä varsinaisesti kuoleman kielissä olla

 

moikkis! Meillä on nt-ultra tasan viikon päästä ja samalla otetaan veriseula ja muita verinäytteitä..onpa teillä osalla usein neuvola! Meillä oli eka neuvola viikolla 7 ja seuraava on vasta viikolla 15 joka on kolmen viikon päästä ultrasta. Tuntuu jotenkin kauheen vähältä määrältä ku esikoista kuitenkin odotetaan. Voi että kun osa on jo "pitkällä" vaikka kyllä täällä samaa vauhtia vissiin perässä tullaan Mulla ei oo edelleenkään mitään muuta selkeää oiretta ku nännien arkuus ja se ettei menkkoja tuu. Jotenkin sitä on sen kautta tosi epäuskoinen tän raskauden suhteen ku ei sitä edes "tunnu" missään. Äiti kyllä lohdutti ettei mua odottaessaan myöskään oirehtinut lainkaan eli kai se mahdollista on että oireettomuudesta huolimatta kaikki menee hyvin =) täytyy vaan olla positiivisin mielin ja ens viikon perjantainahan se selviää. Onnea odotukseen kaikille ja voimia pahoinvoinnin kanssa sitä tarvitseville! Apina25 ja tiitti 11+3

 

Heipat!

Taitaa olla meillä Apina25 samat viikot+päivät, ja täällä myös ultra tasan viikon päästä

Eka nla oli vkolla 9 ja seuraava vkolla 13. Verikokeet annettu pari vkoa sitten ja tosiaan toka ultra vkon päästä. Ekalla nla-käynnillä päästiin näkeen ruudulta sydämentykytykset ja mytty. Toivon mukaan vkon päästä jo enemmän, ja että kuuliskin pienen sydämen <3

Itekin tuli ihmeteltyä ja murehdittua oireettomuutta, mitä nyt vähän kadun Olin jo paremmassa voinnissa ja lenkkeilin ja söin suht. normisti, viime su:na alkoi oksentelu jota on jatkunu pitkin viikkoa. Töissä jaksaa just ja just käydä, kotona sit makaa ja toippuroi kuvottavan olon kanssa ja miettii mitä sais alas tökkimättä.. Vielä ei saisi sanoa, mut vähän tuntuis taas helpottavan Ihmettelin jo vähän sitä, et miks nyt vasta tulee näin huono olo mut kaiketi normaalia tämäKIN..

Tuntuuko teistä että saatte riittävästi vitamiineja ym tarvittavan?? Ite syön MultiTabsin raskaus-vitamiineja, mut mietin et olisko syytä hakea kalkkia ja D-vitamiinia, omega3:a lisäksi....? Terkkari sano et ei pakollista mut voi syödä..riippuen tuntuuko et saa riittävästi ruokavaliosta muuten.. Nyt vaan tuntuu ku on joutunu oksenteleenkin et saako pieni riittävästi "rakennusaineita" ..

Oon niin odottanu tuota pikkuista pömppöä, niin ehkä aavistuksen alkaa iltaa kohden turvottaa.. Paino on silti sama kun plussatessa.. Täällä onkin osa pidemmällä ja mukava kuulla, miten olot alkaa tasaantua ja niitä pikkuisten liikkeitäkin aletaan tuntemaan.. Kyllä ne viikot vaan kuluu, vaikka alussa tuntu ettei millään!

Ihania ja jännittäviä päiviä jokaiselle!! Toivottavasti olot alkaa "tasaantua" ja päästään nauttimaan toisella tapaa raskausajasta

 

Täällä tuntuu olo vain pahenevan. Eilen oli pari tilannetta kun meinasin ensimmäisen kerran oksentaa. Oon syönyt noita Multivita raskausvitamiineja, mutta eilen en saanut alas kun tuli yökkäys kun yritin pilleriä niellä, vessanpönttöönhän se sitten päätyi… Viikonloppuna oli aivan hirveä olo ja nyt eilen ja tänään olen jotenkin sinnitellyt töissä, mutta koko ajan on paha olo. Noh, torstaina alkaa 11. viikko, että jospa tämä tästä pian helpottaa… Alkaa vaan vähän ahdistaa kun töiden jälkeen menen sohvalle makaamaan ja sitten joskus kasilta nukkumaan ja taas aamulla oksennus kurkussa töihin. Kiva elämä… Lisäksi tunteet menee ihan vuoristorataa, jonka takia viikonloppuna miehen kanssa pientä taistelua, mutta nyt asiat onneksi taas hyvin.

Vitamiineista jo mainitsinkin, että syön noita Multivitan raskausvitamiineja, koska ruokavalio nyt on mitä on tällä hetkellä. Mulle taas neuvolassa sanottiin, että ehdottomasti syötävä noita vitamiineja ja tyrkkäsi vielä purkinkin kouraan. Onneks on sen verran maalaisjärkeä, että tajuan ettei todellakaan ole ehdotonta noita syödä, mutta jännä miten eri paikkakunnittain vaihtelee niin suuresti nämäkin asiat. Johtuneeko lääkefirmojen korruptiosta, aika hävytöntä tällaisessa asiassa. Kun mulle se neuvolatäti kirjoitti ihan siihen neuvolakorttiin lääkitykseksi tuon kyselemättä sen suuremmin mun ruokailusta…

Synnytyssairaala on mullakin vielä auki, saan valita kahdesta paikasta, vielä en ole asiaa sen enempää pohtinut. Soittelin tänään muuten neuvolaan toisesta asiasta (lukekaa vuodatus alta ), ja selvisi, että täälläpäin ei ole tuota ensimmäistä lääkärineuvolaa ollenkaan vaan se ultra korvaa sen. Vähän ihmeelliseltä kuulostaa, vielä kun ensimmäinen raskaus, niin kyllä mä haluaisin, että joku kattois vähän tarkemmin kun se neuvolatäti, joka vaikuttaa muutenkin vähän höperöltä. Onko muualla tällaista käytäntöä?

Tosiaan soittelin tänään neuvolaan ja sain pienimuotoisen hepulin, kun ekassa neuvolassa viime viikolla otin esille sen toksoplasmoosin tuon taannoisen ulkomaanmatkani takia. Neuvolatäti ei kuulemma itse voi testiä määrätä, mutta sanoi että kysyy lääkäriltä asiaa. No tänään se sitten soitti, että en saa mennä tuohon toksoplasmoositestiin, koska Suomessa (!!!) ei ole sitä riskiä. Yritin siihen selittää, että kun me oltiin Afrikassa, mutta ei. Sanoi sitten vaan että soita itse sille lääkärille. No minä soittamaan, mutta lääkäri ei ehtinyt puhua mun kanssa! Ja huomenna on ne labrat. Soitin sitten miehelle itku kurkussa ja se soitti sinne neuvolaan, että on se nyt kumma jos verta otetaan eikä yhtä testiä voida samalla tehdä, meidän verorahoistakin kuitenkin kyse kun ei ikinä muutoin mitään kunnan palveluja käytetä. No, tämä lupasi keskustella uudelleen lääkärin kanssa ja palata asiaan. Jännityksellä odotetaan, että mitä ne nyt siellä päättää. Kieltämättä ihmetyttää kun olen netistä lueskellut, että toiset saa tämän testin ihan sillä perusteella jos on kissa (meillä on vielä sekin), ja toiset ei näköjään millään. Ja tuskin tuollainen testi nyt maltaita maksaa. Ja se, että voisi olla hyvillä mielin raskauden ajan on kuitenkin aika paljon arvokkaampaa kuin joku testin tekeminen.

Ootteko muuten nähnyt vauvaan/raskauteen liittyviä unia? Mä näin pari yötä sitten ekaa kertaa. Siinä olin jossain huoneessa missä oli ultraäänilaite, joka oli sellainen että se tunnisti jo etäältä raskaana olevat ihmiset ja näytti sitten heti kuvaa kun tuli siihen vaikutusalueelle Kun menin siihen lähelle niin siinä ruudulla näkyi sellainen tikku-ukko, joka hyppi haaraperushyppyjä

Entä onko teille tullut jotain mielitekoja ruoan suhteen? Mulle ei oo mitään sellaista, mutta ällötys on tullut lähes kaikkia karkkeja ja perunalastuja kohtaan, mikä on todella omituista koska ennen olen rakastanut varsinkin sipsejä ja aina melkein joka viikonloppu pussillisen syönytkin, mutta nyt pelkkä ajatus sipseistä ällöttää. Miehelle sanoinkin, että jos se alkaa epäillä mun oireita niin käy ostamassa mulle pussillisen sipsejä, jos en syö niitä niin oireet on todellisia, koska normioloissa en pystyisi vastustamaan kiusausta

Mä sain muuten tänään postitse kutsun yksilölliseen synnytysvalmennukseen, joka on toukokuun alussa. Neuvolassa ei ollut tällaisesta mitään puhetta, tuntuu kovin aikaiselta miettiä jotain synnytystä kuukauden päästä, kun vielä ei ole edes varmuutta että tuolla joku on Onko teillä puhuttu tällasesta?

Sori, tuli vähän romaani tästä tekstistä...

 

PikkuB, tosi kurjaa jos ei voida tosiaan ottaa yhtä näytettä muiden mukana...ja niinku ite mainitsitkin, niin kuvittelis ettei ne maltaita maksa!

Unista.. oon nähny parina viime yönä unta pikkuisesta tyttövauvasta.. Oon aiemminkin elämässä nähnyt unia vauvoista, mutta tämä neiti tuntui niiiiiiin omalta ja todelliselta<3 Oli jopa outoa aamulla, kun ei ollutkaan enää vieressä Ja kun kuuntelee joitain, jotka jo alusta saakka tuntee poika- tai tyttöolon, niin täällä ei kyllä tietoakaan sellasista oloista!

Mieliteoista, niin itellä ei oo mitään yksittäistä mitä tekis mieli.. appelsiini oli alumpana, nyt sekin on oikeastaan kaikonnu.. Nyt kun ei oo tarvinnu oksentaa neljään! päivään *koputtaa puuta*, niin oon syöny kaikkea mitä vain mieleen tulee! Vaikken kauaa joutunu (ellei olo palaa takaisin) kärsimään pahoinvoinnista, niin voin kuvitella PikkuB tuon sun olon..kuulosti niin tutulta tuo töistä sohvalle, oksennuksen ja sen olon kans takkuaminen ja töihin samalla ololla Toivotaan et helppaa pian sullakin!!

Tänään 12+0 ja varovainen tuuletus.. perjantaina ultrassa sit selviää onko masussa kaikki hyvin <3

 

Eilen oltu nt-ultrassa ja kaikki oli oikein hyvin! Siellä pikku tiitti liikuskeli ja kääntyili ja sydän löi nätisti ja tasaisesti sykkeellä 154. Olisin voinu tuijottaa sitä meininkiä vaikka kuinka kauan, mutta ilmeisesti aikataulu oli tiukkaa ja oltiin lopulta lääkärin vastaanotolla vain n.10 min. Oli kuitenkin kiva saada kotiin nätti sivuprofiilikuva:heart:

Laskettu aika muuttui aiemmaksi eli virallisesti 3.10.2012 (meidän hääpäivä!)

Mutta kokonsa puolesta hän vastasi viikkoja 12+6 eilen, jonka mukaan laskettu aika olisi 6.10. Halutaan kuitenkin ajatella hääpäivää luonnollisesti laskettuna aikana

Tänään siis täynnä jo 13+0!!

 

Täälläkin ihasteltiin eilen pikkuista ruudulta nt-ultrassa<3 Oli 4 päivää oletettua pienempi, muttei la:aa muutettu.. Ja kaikki näytti hyvältä.

Uskomaton tunne kyllä, niin onnellinen ja huikea<3