Esikoista yrittämään 2012!- ketjusta plussanneet <3

Moikka.

En tänne muistanutkaan tulla viime viikon ultakuulumisia päivittelemään. Eli viime maanantaina ultrassa, jossa viimeisistä menkoista laskettuna oltiin jo rv 11+3 (tai 4, en muista ), selvisikin että tämä meidän toukka onkin himpun verran tuoreempi tapaus ja viikkoja olikin silloin vasta 9+1.
Tänään siis mennään viikoilla 10+4 ja ensi viikon torstaina uusi yritys nt-ultraan.
Kaikki kuitenkin oli pienellä hyvin, oli vain tosiaan yli kaksi viikkoa oletettua nuorempi.
Laskettu aikakin muuttui sitten ja on nyt 16.9.

Tuo ultrareissu viime viikolla oli vähän antikliimaksi. Sinne mennessä jännitti ihan kauheasti, mut sitten kun se pieni pötkylä ilmestui kuvaruudulle, niin olin tosi yllättynyt ettei siitä tullut mitään suurta tunnereaktiota. Olin etukäteen kuvitellut että varmaan alan itkemään siinä, mutta ei siinä oikein tullut minkäänlaista herkistymistä edes. Ehkä se vähän hämmensi kun pieni olikin tosiaan sitten niin pieni. Silti olisin odottanut että sykkivän sydämen näkeminen edes saisi tunteet sekaisin, mutta ei. Hetken tuli sellainen "olen huono äiti" -olo :ashamed:

Tuntuu myös että lähes kaikki läheiset ja tutut joille ollaan kerrottu, on ottaneet tän uutisen suuremmalla tunnereaktiolla vastaan kuin mitä itse ajattelen tästä vauvasta.
Ehkä tämä on vaan alitajuista itsesuojeluvaistoa, etten päästä itseäni ihan höpsähtämään kun riskiviikoilla vielä mennään. Ehkä ensi viikon ultrassa tulee jo ne tunteetkin peliin. Toivotaan niin .

Milloin teillä on muuten LA:t?
Mä kirjoittelen myös tuonne syyskuisia odottavien ketjuun, oletteko te mukana muissa odottajien keskusteluissa?

Mulla oireet on kadonneet lähes kokonan. Syöminen ja juominen pitää muistaa riittävän usein ja unta tarvitsen paljon, mutta muuten on elämä helpottunut.
Nyt viimeisen viikon aikana on aina välillä alavatsaa vähän nipistellyt, varsinkin jos aivastaa, nousee nopeasti seisomaan tms. Oletan että ne on kohdun kasvusta johtuvia nipistyksiä.

Me ollaan kovasti yritetty löytää asuntoa ja muutamassa pankissakin ollaan lainajutuista käyty juttelemassa. Jos sitä ennen kesää pääsisi jo omaan kotiin

Aika seesteisin mielin menen. olen jotenkin yllättynyt siitä ettei mun tee ees mieli ostaa mitään vauvatavaraa. Ne neuvolasta saadut vihkosetkin on unohtuneet jonnekin eikä niitä ole tullut selailtua. Raskauden alkuviikoilla kaivoin netistä tyyliin kaiken tiedon minkä löysin ja ostin yhden vauvakirjankin. Nyt käyn täällä kaksplussalla nämä vakiokeskustelut katsomassa päivttäin ja muutaman odottavan ystävän kanssa olen ollut yhteyksissä paljon. Siinä onkin mun jutut jotka tähän odotukseen ja vauvaan liittyy.

Ai niin...sen verran kyllä että pari viikkoa sitten ostettiin sellainen täytettävä vauvakirja miehen kanssa valmiiksi odottamaan pientä. Löydettiin sellainen mukava neutraali jossa ei ollut mitään lässytystä ja sopi meidän "kriteereihin!" niin ostettiin se. Tosin sekin on nyt jossain kaapin päällä pölyttymässä.

Aika laimeissa, mutta odottavissa tunnelmissa mennään siis täällä. Odottelen 12 viikon rikkoutumista malttamattomana, josko sitten pystyisin tästä täysin iloitsemaan, ja purkamaan suojamuurit.

 

Oho, olipas aika heitto, kaksi viikkoa taaksepäin. Varmasti tuntuu aika matelevan! Itse hehkutin niin oireettomuuttani ja sieltä se sitten tuli yllättäen huono olo ja pyörtyminen hyvin lähellä. Bussissa meinasi mennä siis jalat alta, onneksi kerkesin jäämääm bussista pois ja hengittelemään siinä bussipysäkillä. Mun laskettu aika on 25. Syyskuuta ja en oo missään muilla palstoilla vielä ainakaan

 

Moikka!

Meilläkin on nyt eka neuvola takanapäin ja NT ultraan mennään vasta viiden viikon päästä eli silloin pitäis olla arviolta rv 12+3. Miehen takia otettiin noin myöhäinen aika ku raukkaparka ei muuten pääsis armeijasta mukaan. Mulla on edelleen oireina vaan tissien arkuus ja väsymys. Tosi harvoin on mitään huonoa oloa tai etomista. Toivottavasti siis pikkuisellakin on kaikki hyvin kun minäkin voin suht hyvin
Olin tänään jumpassa pitkästä aikaa ja kyllä huomasi ettei oo enää missään huippukunnossa. Pitäis alkaa vaan käymään useamminkin.

Mulla on laskettu aika 11.10. ja kirjoittelen tuolla lokakuisten palstalla. Mukavaa ku on sit muitakin samassa vaiheessa meneviä.

Piikikäs: Kyllä ne viikot varmasti nopeesti loppuen lopuksi menee ja kohta poksut jo 12 rikki =)

Ai niin! Sain eilen kuulla et kolme meidän kaveripiiristä on raskaana mun lisäksi eli monta kesä- ja syysvauvaa tulossa. On kyllä mukava tietää et jos itelläkin kaikki menee hyvin niin muksulla ja minulla on seuraa sit muista tutuista äideistä. Itse en tietenkään vielä uskaltanut mainita omasta raskaudestani heille, mutta kyllä varmasti yllättyvät kun asia valkenee heillekin =)

Hauskaa viikonloppua!

 

Heippa!

Uskaltaudun nyt varovasti kirjoittelemaan tällekin puolelle. Tuntuu niin uskomattomalta tämä. Vaikea uskoa, että tuolla masussa jokin uusi elämä olisi kasvamassa. Mulla ei oo ollu oikeastaan mitään oireita, eilen olin vähän huonovointinen melkein koko päivän, mutta itse laitan sen vielä matkaväsymyksen piikkiin. Rintoja ehkä aavistuksen verran aristaa jos niihin koskee. Ja matkalla oli muutamana päivänä kuukautismaisia kipuja. Mutta ei mitään kummempaa, ja siksi onkin niin vaikea uskoa, että oliko tuo testi nyt ihan oikeassa. Mutta ehkä ne oireet tulee sitten myöhemmin, jos on tullakseen, nyt viimeisistä kuukautisista laskettuna viikkoja 5+3.

Milloin olette varanneet ensimmäisen neuvolan, käsitteekseni se on joskus viikon 7 paikkeilla? Mietin, että kehtaako sitä jo huomenna soitella, vai pitäiskö odottaa viikko ja tehdä vielä toinen testi ja sit vasta soitella Jotenkin niin epätodellinen olo.

Mulla on hirveä paniikki johtuen tuosta meidän häämatkasta, söin siellä esim. raakaa kalaa, kun en hämärässä ravintolassa aluksi huomannut mitä söin. Lisäksi söin valtavat määrät ilmakuivattua kinkkua, koska en tiennyt että se on kiellettyä. Ja join yhden lasillisen shamppanjaa häämatkan kunniaksi. Ja nyt kauhea morkkis noista. Tuo shamppanja nyt tuskin on mikään paha, kun määrä oli niin pieni, mutta lähinnä tuo ruokapuoli huolettaa. Ajattelin neuvolassa sitten kysyä mahdollisuutta toksoplasmoosin tutkimiseen, jotta ei olisi hirveää syyllisyyttä/paniikkia. Lueskelin tuosta toksoplasmoosista ja se kuitenkin alkuraskaudesta saatuna voi ilmeisesti aiheuttaa lapselle myöhemmin vakaviakin oireita. + meillä on kissa, joten ihan oman mielenterveyden kannalta olisi kiva, jos tuon testin suostuisivat tekemään.

Lisäksi mua vähän ehkä hävettää, koska sain viikkoa ennen meidän matkaa uuden työpaikan. Tuolloin en siis vielä tiennyt, että olen raskaana. Ehdin siis olla vaan joku puol vuotta töissä ennen kuin (toivottavasti) jään äitiyslomalle. Mutta kaipa ne tietää riskin kun palkkaavat tämän ikäisen ja vastanaineen. Missä vaiheessa olette aikoneet kertoa työnantajalle raskaudestanne?

Tässäpä tätä juttua näin aluksi

 

Heips PikkuB ja kiva saada sut tänne puolelle

Mä taisin soittaa neuvolaan ekan kerran joskus rv 7 tienoilla. Siis viimeisistä menkoista laskettuna. Ja eka neuvola oli rv 9+ jotain. Tai siis nuo viikot oli viimeisistä menkoista laskettuna. Myöhemminhän sitten selvis että viikkoja olikin yli kaksi vähemmän. Jotkut soittelee neuvolaan vasta rv 9 aikaan, mutta itse ainakin tarvitsin vähän mielenrauhaa ja tiedon ekasta neuvolasta aikaisemmin

Kannattaa tosiaan varmaan kysyä, josko pääsisit noihin testeihin. Luulisi, että onnistuu ilman sen suurempia vaatimisia. Mutta jos ne neuvolassa alkavat vähättelemään asiaa, vedä vaikka pienet itkupotkuraivarit ja vaadi tiukasti niitä testejä. Ei ole kiva stressata heti alkuodotuksesta että onko jokin vialla.
Mullahan oli kauhea morkkis alkuraskaudesta, kun oli joulun ja uuden vuoden jälkeisellä viikolla ryypännyt ihan tosi paljon. Normaalisti vielä kun ehkä joka toinen kuukausi olin juonut niin tuolla viikolla tuli vedettyä muutamatkin "perseet" ja parit tissuttelu- illan istujaiset. Olin varma että olin aiheuttanut pienelle jotain. Siinä mielessä olikin sitten helpotus kun selvisi että tämä raskaus olikin odotettua yli kaksi viikkoa tuoreempi, ja tuo viikon ryypiskely ei sitten ehtinyt vaikuttaa sikiöön.

Mä kerroin töissä oikeastaan heti pomolle ja muutamalle työkaverille (ovat tosi läheisiä mulle). Tässä pikkuhiljaa olen sitten myös muillekin kertonut ja nyt on oikeastaan vaan muutamat työkaverit jotka ei tiedä. Tarkoitus oli parin viikon päästä kehittämispäivällä kertoa julkisesti kaikille, mutta nyt näyttää että "kaapista tuloa" pitää aikaistaa, nimittääin....

MUN MAHA PULLAHTI VIIMEISEN VIIKON AIKANA IHAN JÄRKYTTÄVÄN KOKOISEKSI! Ei tätä enää pysty juurikaan peittämään. Ihan selkeä vauvamasu on jo. Ihan järjetöntä, miten nopeasti se tuli yks kaks yllättäen. Toisaalta tosi ihanaa, että nyt on tosi konkreettista tämä odotus (kipeiden ja turvonneiden rintojen lisäksi). Mut toisaalta iski paniikki ja todellisuus siitä että kroppa ihan oikeasti nyt muuttuu ja on seuraavan kerran mun "oma" vasta pitkän ajan päästä.

Mä olen ollut kipeänä nyt, ja tänään käyn lääkärissä hakemassa ainakin alkuviikoksi saikkua. Yskiminen repii ikävästi alavatsaa, joka muutenkin on kasvun takia arkana.

Huomenna meillä on nt-ultra. Sitä odotellessa. Tulen tänne sitten "raportoimaan".

Vointeja teille, toivottavasti olette pysyneet terveinä.

Piikikäs ja Korak 11+0

 

Heips taas.

Eli tänään käyty nt-ultra. Kaikki oli oikein hyvin. Niskaturvotus 1mm, eli ei huolta sillä saralla.
Pieni oli kovin vilkas, liikkui paljon. En ollut tajunnut edes että se on oikeasti jo tässä vaiheessa niin kehittynyt ja ihmisen näköinen. Selkeästi näkyi sivuprofiili, sormet ym.
Mittaa oli 4,5 cm (pää-perämitta)

Nyt on jotenkin todella huojentunut olo.
Ja vaikka tässäkään ultrakäynnissä ei tullut mitään suuren suurta tunnemyrskyä niin kyllä nyt oikeasti iski tajuntaan se että meille on tulossa syysvauva.

Laskettu aika pysyi samana, eli on 16.9.

 

Ihanaa, Piikikäs, että pikkuisella kaikki hyvin. Sulla alkaa olla riskiviikot ohi, varmaan huojentavaa, että voi olla vähän luottavaisemmin mielin

Mulla tuli taas tänään sellainen fiilis, että ei tässä mitään raskaana olla. Vaikka toisaalta oireita on. Finnejä tullut hirveästi kaulaan ja koko ajan väsyttää. Lauantaina menin ennen kahdeksaa (!!!) nukkumaan ja eilen yhdeksältä ja olen taas aivan rättiväsynyt, voisin mennä jo nyt nukkumaan. Olen kyllä aina nukkunut pitkät yöunet, mutta en sentään kasilta oo viikonloppuna mennyt unten maille Lisäksi mahassa sellaista tosi pientä kipuilua lähes koko ajan, ja esim. aivastaessa alavatsassa tuntuu sellainen voimakkaampi kipu. Silti teen varmaan viikonloppuna uuden testin ennen kuin uskallan varata sen neuvolan Jotenkin sitä odottaa sitä kammottavaa pahoinvointia ennen kuin uskaltaa uskoa olevansa raskaana

Viimisistä kuukautisista laskettuna, laskettu aika olisi 25.10. En ole vielä muissa keskusteluissa mukana, mutta sitten kun on jotenkin varmempi tunne tästä raskaudesta, niin ajattelin liittyä varmaan noihin lokakuisiin tai sitten tuonna kolmekymppisiin ensikertalaisiin. Toisaalta olis ehkä kiva keskustella sellaisten kanssa, joilla lasketut ajat lähellä omaa, ja että mukana olis myös sellaisia joille lapsi ei ole ensimmäinen.

Seuraatteko jotain raskausblogeja? Mä oon seurannut paria ja nyt eilen yritin etsiskellä nopeasti jotain blogia, jossa mentäisiin samoilla viikoilla kuin itse, mutta en löytänyt. Laittakaa linkkejä, jos tiedätte joitan blogeja viikoilla 5-6!

 

Joo. Kätilökin sanoi että nyt voi jo huokaista kun ollaan näin pitkällä ja kaikki oli niin hyvin. Tuli kyllä sellainen luottamus ihan eri tavalla tähän että kyllä tää tästä oikeasti nyt vaan etenee ja menee hyvin

Mä oon kokenut tuon syyskuisten ryhmän just sen takia mukavaksi ketjuksi kun siellä on samoilla viikoilla meneviä ja tosiaan noita uudelleensynnyttäjiä, jotka osaa ihan eri tavalla antaa vinkkejä ja kertoa asioista. Suosittelen liittymistä "oman kuukauden" ryhmään.

Mulla on monta äitiys- /raskausblogia joita seuraan enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Muutamat on sellaisia joita seuraan sitten ihan tosi paljon ( "9 kuukautta miehen silmin", "gravid-raskaana" ja "vuoden mutsi")
Varmaan parin viikon sisään alkaa enemmän ilmaantumaan blogeja joissa mennään samoilla viikoilla sun kanssasi PikkuB...aika monet tuntuu aloittavan blogin joskus ekan neuvolan aikoihin.

 

Ai niin, ja siis mulla oli ekat neljä viikkoa plussan jälkeen ihan kauhee väsymys kans. Nukuin aivan tajuttomia määriä.
Ja vaikka mulla olikin se jatkuva etova olo ja "kestokrapula" niin silti en meinannut uskoa koko hommaa todeksi.
on tää vaan niin iso juttu että ei se heti mene jakeluun

 

Ihanaa saada sut PikkuB myös tänne puolelle! Onnea:flower:
Ja suosittelen tota lokakuisia. Mukavaa porukkaa ja kiva ku kaikki samoilla viikoilla suurinpiirtein. Mähän soitin heti pari päivää positiivisen testin tehtyäni neuvolaan ja viime viikolla ku oltiin siellä ni viikkoja oli 7+3.

Piikikäs tosi hienoa et kaikki oli hyvin ja tosiaan riskiviikot alkaa olla ohi sulla.

Mulla on nyt alkanu kans oleen tollasia "repäisykipuja" esim. kun nousee autosta nopeasti tai vaihtaa asentoa sängyssä nopeasti niin vihlasee alavatsasta. Ja mulla oli ainakin noita menkkakivun tapaisia kipuja ensimmäiset viikon- puoltoista viikkoja positiivisen testin jälkeen. Silti varhaisultrassa ainakin kaikki näytti olevan kunnossa. Liian pitkä aika nt-ultraan!!!Miten jaksan oottaa vielä yli neljä viikkoa???Onneksi on kouluhommia, jotka pitää kiireisenä ku vaan jaksais niitä tehdä

Apina25 ja tiitti 8+0

 

Josko olisin jo rohkea ja siirtyisin tänne odottajien puolelle keskustelemaan! Tässähän aukeaa taas ihan uusi maailma pienen ihmisen eteen Ihanaa kun saa jatkaa juttua tutussa seurassa.

Plussatestin tein siis 28.2.. Edellisessä kierrossa en ollut oikeastaan ehtinyt kuukautisia vielä odottaakaan, kun ne jo alkoivat yllättävän aikaisin. Tällä kertaa niitä ei heti kuulunutkaan, joten oli testiä tehdessä jo hyvinkin toiveikas olo Mun suuret suunnitelmat kertoa miehelle tuloksesta jollain erityisellä tavalla vesittyivät saman tein ja hätäisesti vaan laitoin tekstarin että raskaana ollaan Vastaus oli "Täh? Oikeesti?? " Herkkää...

Livahdin töistä ruokatunnin jälkeen epämääräisesti "käymään autolla" ja sain varattua neuvolaan ajan. Onneksi soitin jo nyt, neuvolan tädillä oli vain yksi mulle sopiva aika jäljellä ennen lomaansa, muuten olisi kai mennyt johonkin viiden viikon päähän. Nyt joudun odottelemaan "vain" kolme viikkoa...

 

Mahtavaa Vinku, ja tervetuloa tänne :heart:

Mulla oli kans etukäteen mielikuvia siitä, miten sitten kerron miehelle testin tuloksen kun siihen jossain vaiheessa se plussa pärähtää. Ajattelin että olisi ihan mahtavaa jotenkin uniikilla tavalla kertoa.

No, meillähän se meni niin että oltiin meidän vanhalla kotipaikkakunnalla viettämässä joululomaa ja majoituttiin mun veljien luona. Mun oli tarkoitus lähteä yhden vanhan kaverin kanssa vähän juhlimaan ja ottamaan kuppia, ja koska kierto oli venynyt jo pitkäksi ajattelin varmuuden vuoksi tehdä testin, ihan vaan poissulkeakseni raskauden.
Aamulla sitten vessaan mennessäni tein testin ja aloin pesemään siinä hampaita samalla testiä vilkuillen. Ja voi jössen meinasin tukehtua siihen hammasharjaan kun siihen testiin tulikin ne kaksi viivaa. hammastahnavaahdot suussa sitten rymysin vierashuoneeseen missä mies kuorsasi, potkin sen hereille ja nakkasin testin sen syliin, kun en pystynyt mitään sanomaan. Mies ei meinannut tajuta ollenkaan että mistä oli kyse (vaikka tiesi että aioin testin tehdä) ja hoki vaan "mä en tajuu tätä, mitä tää tarkoittaa", ja mä siinä vaahdot suussani yritin sille kuiskata että "mä oon paksuna"....Että niin tämä romanttinen ja uniikki tapahtuma meni meillä

Mites teillä muilla meni tämä kertominen miehelle?

 

Mä itse asiassa testasin jo dpo 10 yksin kotona, koska olin lähdössä laivalle niin ajattelin ihan huvin vuoksi jos vähän testailisin. No tulos oli odottamaton, koska pidin itsestäänselvänä ettei siinä mitään näkyisi vielä vaikka jotain olisikin tarttunut matkaan. Todella hailukka viiva piirtyi testiin ja olin vähän hämilläni. En pitäny tulosta kovin luotettavana, mutta olin laivareissun sit selvinpäin. Tuo oli siis torstaipäivänä. Sunnuntaina ku isäntäkin oli kotona, en malttanu olla testaamatta uudelleen ku olin sen hailukan viivan jo nähnyt. Yhdessä sit sunnuntaiaamuna katsottiin kun TODELLA selkeä sininen plussa piirtyi samantien testiin! Siinä oli molemmilla tippa linssissä ja halattiin pitkään. Se on yks mieleenpainuvimmista hetkistä mun elämässä kieltämättä. Sitä sit ihmeteltiin loppupäivä yhdessä ja pitihän testistä ottaa sit kuviakin muistoksi Näin siis meillä!

Huhhuh en jaksais millään tehdä kouluhommia mut kai sitä olis pakko jotain saada aikaiseksi. Ulkonakin sataa vettä niin koiran kanssa ulkoilu jäi paljon suunniteltua lyhyemmäksi. Oliko teillä muuten kellään lemmikkiä/lemmikkejä? Itseäni mietityttää miten toi meidän koiruus (4v. terrieri) tulevaisuudessa sit vauvaan suhtautuu..

 

Onnea Vinku85 ja tervetuloa tälle puolelle :flower:

Mä oon yrittäny eilen ja tänään heti töistä lähtiessä autossa soittaa neuvolaan (pääsen 15.45 ja neuvola 16 asti auki), mutta siellä on vaan joku nauhoite, että olemme auki klo 16 asti... Soitin sitte johonkin päivystykseen ja se siellä vaan totesi, että sieltä on tainneet kaikki lähteä jo kotiin. Ärsyttävää. Töissä periaatteessa vois mennä vaikka pukkariin soittamaan, mutta en halua ottaa riskiä, että joku kuulee. No ne nyt laitto sinne jonkun soittopyynnön huomiselle, josko sit sais jonkun ajan. Rasittavaa, kun kerää monta päivää "rohkeutta" soittaa ja sit sieltä tyypit karkaa aikasemmin pois...

Me tehtiin testi yhdessä miehen kanssa. Tai siis kävin eka pissimässä tikkuun ja sit mentiin parin minuutin päästä yhdessä katsomaan tulos. Mies oli heti että hän lähtee ostamaan uuden testin, tää oli varmaan viallinen Olihan se sellainen uskomaton tunne kun ne viivat siinä näki

Meillä on yksi kissa. Vähän kanssa mietityttää, että miten sopeutuvat vauvan kanssa yhteen. Tuo meidän kissa kun on välillä vähän leikkisä ja sillon kyllä käyttää ihan reilusti kynsiä ja hampaita. Toiseksi arveluttaa, että millainen sänky pitää hankkia ettei kissa varmasti pääse hyppäämään sinne vauvan nukkuessa. Kissaa kun ei voi sulkea yöksi makuuhuoneen ulkopuolelle tai se raapii ovea kunnes pääsee sisään... No, kaipa nuo sitten ajallaan jotenkin järjestyy.

Mulla on pari viimeisintä päivää ollut ihan ihme olo. Hirvee nälkä, mutta oikeen mitään ei tee mieli. Toissapäivänä lähetin miesparan ostamaan mulle jätskiä, että saisin edes jostain energiaa. Mies on kyllä ollut tosi ymmärtäväinen. Eilen kun valitin ettei tee mitään mieli, niin se alkoi luettelemaan kaikkia ruokia mistä tykkään. Päädyttiin sitten lähtemään 15 km päähän pizzeriaan syömään Mut oikeesti tää olo ei oo kiva. Ei oo niin hirvee et kehtais olla töistä pois, mut silti on koko ajan mahassa sellainen ihme tunne, vähän samantyylinen kuin kovasta jet lagista tulee, en osaa sitä muuten kuvailla

Onko teillä muuten tissit kasvaneet? Mä huomasin eilen, että mun yhdet rintsikat kiristää mitä ne ei ennen ole tehneet. En tiedä voiko olla mahdollista vielä näin alussa, mutta en mä mielestäni lihonnutkaan kyllä ole.

Tänään alkoi muuten 7. raskausviikko =)

 

Meillä on kesällä 7 vuotta täyttävä sekarotuinen koira (kääpiöpinseriä ja jack russelin terrieriä). On kovin ihmisrakas, ja lapsienkin kanssa tottunut suht hyvin olemaan. Tietty se on sitten eri asia kun se muksu tuleekin ihan kokopäiväisesti olemaan, eikä vaan käymään


PikkuB, toi ällötys olo on niin kauheeta. Mulla sitä kesti suurin piirtein 9-10 raskausviikolle asti ja sitten se loppui oikeastaan ihan ht äkkiä. Meillä mies hoiti koko talouden ja koiran hoidon sen melkein 2 kuukautta kokonaan kun mä en jaksanut töissä käynnin lisäksi tehdä muuta kuin syödä ja nukkua. Nyt on viimeiset pari viikkoa olleet ihan tosi kivoja kun on pystynyt tekemäänin jotain. Edes tämä päällä oleva flunssa ja kettuileva astma ei ole niin pahoja kuin kestoväsymys ja ällötys.

Mun tissit on todellakin kasvaneet! Kahdet liivit, jotka on ennen olleet vähän reilun kokoiset, mahtuu enää päälle. Taidan joutua ens viikolla viimeistään liivikaupoille. Nänninpihat on tummuneet ihan selvästi jo. Ja rinnat on todella arat.

Tätä pömppömahaa on kohta vaikea piilottaa

 

Heippa!

Mahtuuko mukaan, vaikka en olekaan ollut ketjussa jossa on ollut toiveissa esikoinen tälle vuodelle..? Lueskelin eilen illalla teidän juttuja, ja tuntu jotenki niin "kotoisilta" Oon myös tuolla lokakuisissa, jossa on kyllä tosi mukavaa porukkaa. Toki keskusteluja esikoisten reagoinnista tms vain sivustaseuraa..

Eli ikää 27 ja la olis omien laskujen mukaan 13.10, nyt menossa 8+3. Kaksi vahvaa viivaa testiin tuli 9.2, joka todettiin yhdessä miehen kanssa..ja myös täällä vain halailtiin, hymyiltiin ja tuijoteltiin testiä ja toisiamme <3 Tämä pikkuinen tarttui eka yrittämällä..siksi välillä tuntuukin, ettei meidän unelma voi näin nopeasti ja "helpolla" -vailla epätoivoa ja kyyneleitä toteutua.. On sivusta seurannut kuitenkin km:ja ja lapsettomuutta, niin olin varautunut pitkään yrittämiseen..

Tiistaina on eka neuvola, jossa selvinnee sit saanko jatkaa höpöttelyä täällä palstoilla vai jatketaanko yrittämistä... Terkkari sanoi uä-laitteen olevan tuolloin paikalla, joten sen kautta tai dopplerilla sit kuulostellaan onko masussa oikeanlaista elämää... Toiveikkaana ollaan, mut mulla meinaa välillä pelko nostaa päätään.. Varsinkin jos ei oireita oo, tai jos maha kipuilee/jomottelee/turvottaa... Mikä nyt kaiken järjen ja ymmärryksen mukaan kuuluu asiaan

Koskahan sitä uskaltaa kunnolla alkaa unelmoimaan ja elämään äitiyttä...? Ehkäpä tiistain jälkeen...?!

Toivottavasti saapi liittyä joukkoonne ihmettelemään ja kummastelemaan mitä ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia esikoisen odotus tuo tullessaan... Jos näin, niin jatketaan juttua sitten tästä....

Positiivisia ajatuksia jokaisen viikonloppuun!!

-Piiti

 

..koitin vielä selailla, jos löytyis muita ketjuja tälle vuodelle esikoistaan odottaville...mut tuloksetta.. :/ Et saapi linkittää, jos sellanen ketju on..
Mietin jos te ootte kaikki jo ihan tuttuja entuudestaan, niin ymmärrän tietenkin sen ja en sit "tuki väkisin" tänne

 

Mun puolestani ainakin tervetuloa mukaan Piiti.
Periaatteessahan olist voinut ilmoittautua tuonne meidän yritysketjuun vaikka helmikuun alussa ja sitten siitä melkein heti saada plussan. Ei siinäkään paljon olisi ehtinyt "tutustua". Eli eiköhän se ole ihan sama, vaikka tulitkin suoraan tänne

Mä olen muutaman esikoisia odottavien ketjun bongannut (en nyt tietenkään enää muista että minkä nimisiä), mut en ole kokenut niitä sit loppujen lopuksi kuitenkaan kovinkaan kotoisiksi (vaikka taisin tuolla jossain aiemmassa postauksessani ihan jotain muuta sanoa...niin ne ajatukset vaihtuu)

Tämän ketjun taustoista vielä sen verran että tuo meidän yrittävien ketju on olltu ainakin lähtökohtaisesti sellainen että siellä ei ole mitään perinteisiä "plussatuulia", "vauvaliimaa", "tarrasukkia" ym kiliseitä viljelty. Dpo:ita tai kiertopäiviäkään ei olla ihan tietoisesti siellä myöskään laskeskeltu ja pävitelty. Vaikka ei toki niistä ketään ole mestattukaan, jos sattuu niista puhumaan
Täällä plussanneiden puolella tuntuu ainakin mun mielestäni jatkuvan saman tyyppinen "jalat maassa" asenne, ja itse tykkään siitä. Voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä, eikä tarvitse kylvää kliseitä.

Silloin kun mulla oli eka neuvola, niin siellä yritettiin kuunnella sydänääniä, mutta ei kuulunut. Silloin oli menkoista laskettuna 9+ viikot. Myöhemmin nt-ultrassa sitten tosiaan selvisi että viikkoja olikin 2 vähemmän, eli ei mikään ihmekkään ettei niitä sydänääniä silloin kuulunutkaan. Neuvolantäti sanoi myös että kaikilla ei edes tuolloin 10 raskausviikolla välttämättä kuulu. Ja mulla on kohtu aika lailla taakse päin kallellaan niin sekin sitten vaikuttaa siihen kuuluvuuteen (kuten myös muuten siihen, että näkyykö vatsan päältä otetussa utrassa).


Tänään tuli postissa ensimmäinen vauvalehti
Tilasin sen kun halvalla sain. Oli joku ystävänpäivätarjous viime kuussa...ja kylkiäisinä sai lumenen meikkejä. Kannen mukaan tuo numero on "muhkea odotusnumero". Saa nähdä onko siinä mitään luettavaa. Mulla kun tosiaan sen ihan ensimmäisten viikkojen tiedonkeruubuustin jälkeen ei ole ollut ollenkaan sellainen olo että haluaisin lukea mitään raskauteen liittyvää...

Täällä on nyt muuten päästy siihen pisteeseen että tissit on kasvaneet ulos kaikista mun rintaliiveistä. Väkisin joudun nyt survomaan ne noihin yksiin jotka vielä jotenkin menee, mutta mukavaa se ei ole. Töissä vähän väliä joudun jossain piilossa tissejäni raapimaan ja asettelemaan paremmin kun kutittaa niin paljon . Huomenna lienee pakko mennä liivikaupoille töitten jälkeen...olin ajatellut että vasta ensi viikolla menen, mutta viikkoa en näiden tissien ja liivien kanssa elä. Se on varma.

Tänään mennään rv 11+5..kohta on se maaginen 12 täynnä. Kyllä nää viimeiset kaksi viikkoa loppujen lopuksi on menneet ihan tosi nopeesti, vaikka yhdessä vaiheessa tuntui että aika matelee.

 

Tervetuloa Piiti myös minun puolesta!

Kiitos Piikikäs piristyksestä tähän pahan olon keskelle, nauratti tuo sun kommentti tissien asettelusta ja raapimisesta Voin vaan kuvitella tilanteen Sä menet tosiaan jo pitkällä, tuntuu, että itsellä sinne asti on ikuisuus...

Sain eilen vihdoin ja viimein varattua neuvolan, kaksi viikkoa pitäisi vielä jaksaa. Silloin olis kuukautisista laskettuna viikkoja 8+4. Huoh, miten sitä jaksaa odottaa, kun tuntuu, ettei nämä päivät kulu millään. Tuntuu, että siitä kun tehtiin testi on jo ainakin kuukausi, mutta eihän siitä ole kuin viikko... Innolla odotan noita materiaaleja, joita neuvolantäti lupasi ensi viikolla lähettää.

Mulla on aivan hirveä olo ollu tänään. Lähdettiin aamulla kauppaan, käytiin eka kirjakaupassa ja mulle tuli siellä niin karmee olo, että jouduin jäämään autoon kun mies kävi kaupassa. Oon kyllä tyytyväinen sitten kun tämä väsymys ja paha olo helpottaa. Tämä viikko on mennyt niin, että kun olen töistä päässyt, niin maannut vaan sohvalla ja mennyt joskus kahdeksan aikoihin nukkumaan joka päivä. Mä voisin vaan nukkua, aivan hirveetä tää väsymys. Lisäks on alkanut palelemaan.

Mites teillä miehet on suhtautunut tähän alkuraskauteen? Meillä ei oikein vielä taida sisäistää asiaa ja sanoo ettei oikein usko, ennen kuin joku lääkäri sen sanoo. Kovastihan tuo odottaa, mutta toisaalta yrittää toppuutella kun kyselen, ettei tule pettymyksiä. Ehkei se sitten miehelle ole niin todellista kun ei joudu näiden oireiden kanssa painimaan. Itse ehkä alan pikku hiljaa nyt asiaa tajuta, mutta pelko keskenmenosta on vielä aika pinnalla, ja kovasti odotan että päästäisiin riskiviikoista ja voisi kertoa muillekin asiasta.

 

Piikikäs ja PikkuB, mukava jos mahtuu mukaan

Selailin ketjun läpi, ja jotain ajatuksia herätti mitä pitää teillekin asti kirjoittaa

Piikikäs: Huojentavaa lukea, että on joku muukin joka ei oo heti alkuun sykkinyt vauvanvaatekaupoilla yms hankintoja (mm.vaunuja) tuumailemassa! Lokakuisten palstalle kirjoitinkin, että täällä on yksi epänormaali -sillä minkäänlaista tarvetta ja halua ei ole hankkia vauvalle mitään tai miettiä sisustusta tms.. Kai sitä on niin realisti-pessimisti, et koen hankintojen olevan ajankohtaisempaa joskus kesemmällä/syksymmällä jos sinne saakka päästään.. Ainut mitä oon katellu, niin jotain äitiysfarkkuja..toki nyt tuntuu et se vähäinenkin turvotus jota on ollu olis kadonnu Saako udella minkäkokoinen oot alkujaan, kun olit kirjottanu rv11 et oli jo vauvamasua? Sitä odotellessa.... Kirjottelit, ettette oo mitään imeliä vauvajuttuja viljelly...tää kaikki palstailu ym on mulle aivan uutta, joten nuo kliseet on ehkä vähä vieraita itelle Ja kuten kirjotin, oon ennemminkin sellanen "pessimisti ei pety" -tyyppi, VAIKKA yritän kyllä olla myös positiivinen ja löytää asioista niiden valoisia puolia

Apina25: Meillä on la:t lähekkäin, mulla 13.10..uskon kyl et voi myöhentyä viikolla vielä.. Ja kyselit lemmikeistä, niin meillä ei oo mitään karvattia..

PikkuB: Olit kysellyt työnantajalle kertomista..toivon ite et voisin olla kertomatta tuonne rv12 saakka ainakin..saa nähä tuleeko jotain sellasta et pitäis kertoa ennemmin.. Meillä kun ei kukaan perheenjäsen tai ystävä vielä tiedä, olis jo niin ihana kertoa asiasta.. Mut ei halua innostuttaa vielä suotta esim. omia vanhempia, niille kun tämä olis eka ja odotettu lapsenlapsi <3 Mut jos jotain sattuis, niin kertoisin mä sit jälkikäteen takuulla muutamille ystäville ja äidille.. Hyvä et olit saanut ajan nlaan..ite varasin ajan sähköpostilla, on muuten täällä päin ainakin hyvä tapa kommunikoida -vastaa sieltä heti kun ehtii, eikä tarvi ite jonotella tai soitella salaa töistä..

Mitähän vielä...tisseistä olitte jakanu aatoksia..niin turvonneet ja arat on täälläkin..vielä mahtuu omiin, mut kyllä joistain meinaa kurkistella pihalle :O Mut mitään tummumista nännipihoissa en oo huomannu...tuliskohan myöhemmillä vkoilla jos tulee..?

Ja PikkuB kyseli miten miehet suhtautunu..niin täällä kyl myötäelää ja odottaa tiistain nlaa yhtä lujasti ku minäkin...terkkari toivotti miehenkin tervetulleeksi ja meillä oltiin heti halukkaita mukaan Mies on kyllä kantava voima niinä hetkinä ku itelle tulee epätoivo/paniikki/pelko siitä et kaikki ei oliskaan hyvin, ei lähe mukaan mun huuruihin vaan koittaa terottaa mun päähän sitä et raskaana kunnes toisin sanotaan! Ja ihan samat ajatukset on tosiaan mullakin, et odotan et riskiviikot olis ohi ja sais paremmilla mielin kertoa muillekin.. Ja kun sen mitä oon törmännyt tuulimunaraskaudesta tai keskenmenosta kertoviin juttuihin, ei niissäkään ole yhtä ainoaa tapaa "toteutua".. Eli täytyis koittaa vaan olla murehtimatta, oli oireita, kipuja, vuotoja tai ei -kaikki voi olla aivan normaalisti ja hyvin... Ja sehän on helpommin sanottu ku toteutettu!

Nyt ulos ja aurinkoon, pakko vääntäytyä käpyttelemään että voi taas tulla takaisin sisälle pötköttelemään ja vaikka syömään taas jotain pientä..

-Piiti

 

Mä en oo mikään laiha, mutten lihavakaan. painoindeksin mukaan olen kiikun kaakun ylipainoinen (ollut jo kymmenen vuotta) mutta ei se kyllä näy. Mun vartalotyyppi on varmaan lähimpänä tiimalasia, ja sen luulen olevankin se "syy" miksi tuo vauvapömppis tupsahti aika pian esiin.Mulla on myös aina ollut aika lailla litteä vatsa, niin siinä näkyykin sitten aika herkästi kun alkaa turpoamaan. Vaikka se tosiaan onkin kai lähinnä vielä turvotusta, mutta kyllä siellä selkeästi sellainen kovempi "pallo" on sisällä

Tänään itse asiassa kävin sitten ostamassa ne uudet rintaliivit ja siellä Lindexin sovituskopissa tajusin minkä kokoinen tuo maha jo on!!! Aamuisin se on sellainen söpö pieni pömppö, mutta iltapäivällä jo alkaa olla kokonaisvaltaista turvotusta koko vatsan alueella. Eikä se siinä vaiheessa sitten ole enää mikään pieni pömppis vaan muistutan enemmän tynnyriä. Tiedän joo, että tää on vasta alkusoittoa mut silti vähän järkytti kun oma kropan muoto on yhtäkkiä aivan erilainen...eli hyvästi tiimalasi, tämä raskaus näyttää uhkaavasti olevan sellaista "leveää" sorttia.
Jotenkin olin kyllä uumoillutkin että ei tästa mahasta tule sellaista siroa palloa, vaan ennemminkin sellainen kyljistä levenevä megapuskuri

Ja ne tissit. Voi tsiisus. Mulla on siis ennen ollut koko 75-80C. Ja kaupasta lähdin tänään mukanani koon 85C ritsikat. D-kuppi ois ollut ehkä fiksumpi hankinta, koska luultavasti nuo tänään ostetut tulee menemään pian myös pieneksi. En vaan henkisesti ole vielä valmis siihen D-kuppiin . Mulla siis on ollut pitkään sellaiset sirot, vähän pienemmnä B-kupin rinnat. Pillerien lopettamisen jälkeen ne turposi C-kuppiin...ja nyt pitäis sitten hypätä D:hen... voi ei.


Kauheeta omanapaista urputusta tuli tästä nyt...mutta en tässä nyt oikeen muuhun pysty

 

Tisseistä D): Meikäläisellä ei oo tissit vielä kasvaneet, mutta pirun arat ne on ollut koko ajan. Koko ajan pingottuneet, ja koskiessa sattuu. Mutta maha sen sijaan...! Siis ihan järkyttävä pallomaha! Niin turvoksissa, että tekisi mieli tökätä neulalla ja päästää vähän ilmaa pihalle. Oon lopettanut leivän syönnin lähes kokonaan kun elättelen toivoa josko hiilareiden vähentäminen voisi auttaa. En tiiä... Kai sitä on ruvettava katselemaan mammapaitoja kaupasta ja väittää kaikille että oikeesti oon jo kuudennella kuulla raskaana.

Mies on vielä vähän pihalla asiasta. Iloinen on toki ja maha on puheissa paljon mukana. Neuvolaan mun kanssa tuleminen hermostuttaa ja ujostuttaa, mutta mun mielestä on tärkeetä että hän on mukana näissä asioissa, koskeehan odottaminen häntäkin. Luulen että tunnelmat on aika samanlaiset kuin itselläkin. Vaikka tietää olevansa raskaana, niin ei silti oikein tunnu siltä (varsinkin kun ei ole oikein oireitakaan tällä hetkellä). Odotellaan mahan kasvamista (oikeasti eikä pelkkää pullataikinaturvotusta), eiköhän tilanne sitten muutu todellisemmaksi

Työnantajalle ajattelin kertoa ekan neuvolan jälkeen... ehkä. Heti kun saan jollain tapaa vahvistuksen siitä että tuolla on oikeasti joku, elää ja kasvaa ja voi hyvin, niin voin hyvillä mielin kertoa pomolle että saa alkaa miettiä sijaista mulle

 

Hyppään nyt hiukan asioiden edelle, mutta onko teillä ollut vielä synnytyksestä puhetta? Tuli mieleen yhdestä Vauva-lehden jutun nuoresta äidistä, jonka mies ei osallistunut synnytyksiin. Ei halunnut, "sottaista touhua", pelotti jne. Voisitteko kuvitella menevänne synnytykseen ilman puolisoanne? Tai miltä se tuntuisi, jos mies ilmoittaisi ns. jättävänsä väliin.

Jutun nuori äiti kertoo, että miehen päätöstä tulee kunnioittaa. Mä varmaan ottaisin avioeropaperit mukaan ja täyttelisin niitä siellä supistusten välissä...

 

En kuulu tähän ketjuun ollenkaan. Omat on 4v. ja 6v., eikä lisää ole aikeissa tehdä, mutta tulin niin hyvälle tuulelle, kun luin teidän onnestanne, että oli pakko ihan kommentti laittaa! On se odotusaika aina niin mullistava kokemus. Elämän suurin ihme on kantaa toista ihmistä sisällään.

 

Vinku85, sinulle vielä sen verran, että itse tahdoin synnyttää molemmat yksin. Ei olisi tullut mieleenkään, että joku olisi ollut kyttäämässä, kuinka kärsin. Jos olisin voinut päättää, olisin varmaan häätänyt kätilönkin ulos salista.