Moikka kaikille!
Oon ollut vähän sivusta seuraajana tässä nyt, meillä kun tökki ne hääjutut sukulaisten toimesta ja samalla toi ukkokin alkoi hieman kakistella vauvanteko aikeissa. Itsehän olen tässä nyt sitten vähän koittanut niellä pettymystä, melkoisesti ehdin kesän vauvanyrityssuunitelmista innostua. En halua miestä mihinkään painostaa ja ei sekään nyt lukkoon lyönyt sitä ettei vielä, mutta tällä hetkellä se toivoi pientä rauhaa vauvarintamalla, melkoisesti olenkin kyllä aiheestä höyrynnyt viimeajat. Pitäisi nyt malttaa katsoa ja odotella (helpommin sanottu kuin tehty). Mie vaan olen aika tunne ihminen niin sitten kaikki on joko oikein hienosti tai hurjan kurjasti.
Niin ja tässä kun olette pohtineen kiertojen tasoittumista e-pillereiden jälkeen, mä lopetin Melianet siis elokuussa (onpas siitä kauan jo) ja alkuun mun kierrot oli tasan 30 päivää kunnes kolme viimeistä on mennyt miten sattuu, ensin oli 25 päivän kierto, silloin ovis oli selkeesti aiemmin, sit oli yli 40 päivän kierto, tosin silloin olin oviksen bongaavinani normaalisti kp 15 ja silti kierto veny.. Mikä lie hormonihäiriö, ehdittiin jo luulla raskaudeksi. Ja nyt tämä päällänsä oleva kierto, olin ihan riemuissani kun selkeä ovislima oli kp 15 ja ajattelin että nyt kierrot alkaa taas palautua normaaleiksi, mutta vielä mitä, nyt mennään taas kp 37.... Ja ainoa mitä on niin tissit on kipeet. Ja tässä kierrossa ollaan kumiakin käytetty silloin oletetun oviksen tienoilla, eli raskauden mahdollisuus on häviävän pieni, todennäköisesti kierto venyy taas. Nyt siis menkat viikon myöhässä. Ja toki olen taas vähän toiveikas... :headwall:
Koitan nyt malttaa odotella vaikka perjantaihin ja jos ei sittenkään ala niin testaan, ihan vain että saan mielenrauhan. Huolestuttaa että ovuloinko sittenkään kun kierrot on mitä on.
Aika masistelua, olen rypenyt antaumuksella itsesäälissä, pitää kai koittaa ottaa pää pois perseestä ja yrittää nähdä muutakin kuin vauvakumeen. Kaikki tuntuu pyörivän sen ympärillä.
