Marta :wave: Tsemppiä sinne remontin keskelle. Hih, saatte kuitenkin vissiin katon valmiiksi niin että ehditte laittaa vielä joulua ennen aattoa? Miehet on niin hassuja, kun ne innostuu jostain projektista niin se pitää tehdä sitten heti. Anoppilassa on koko talo ihan hyrskyn myrskyn kun appi innostui mm. laajentamaan eteistä ja kaateli seiniä sun muita. Eikä varmastikaan saa projektia valmiiksi ennen joulua.
Oon ihan samoilla linjoilla teidän kanssa tuon artikkelin suhteen ja olin jotenkin ihan vihainen kun luin sen. En kuitenkaan osaa selittää miksi olin vihainen, kaikillahan on vapaus omaan mielipiteeseensä. Ja kaikilla on oikeus myös raskauteen/äitiyteen, vaikkei se kaikille yhtä iso haave olekaan. Mutta sen vaan sanon, että jos leikkipuistoon joku äiti tulis tuollaisen asenteen kanssa, niin mä en ainakaan heti olis sen kanssa kaveeraamassa!
Ikuisuus ja Marta kirjoittelee niin fiksuja tuosta raskauden aikaisesta olemisesta ja omassa aikataulussa toimimisesta sun muusta. :heart: Mulla on koko ajan niin kova väsymys, etten osaa sanoa mitään noin fiksua! Mutta tässä vähemmän fiksua kommenttia..
En ymmärrä ihmisiä, joiden pitää tehdä kaikki raskaana ollessa samalla tavalla ja teholla kuin ennenkin. Ehkä se on jotain sellaista superihmiseksi pyrkimistä? Mutta en myöskään tykkää sellaisesta ylidramasoinnista, siitä että kaikesta tehdään mahdollisimman hankalaa sen takia kun ollaan raskaana. Siis esim. ettei voi varmistaa kyläilyä tms. vasta kun tunti ennen sovittua ajankohtaa, ihan vaan koska ollaan raskaana. (siis jos ei ole mitään vaivoja kuten pahoinvointia tai iskiasta!) No, ehkä mä tässä kuukausien kuluessa tulen ymmärtämään..
Mulla muuten jää heti yksi harrastus tauolle, kun pelaan lätkää ja neuvolantäti kyllä heti suositteli jäämään pois sieltä. Nyt pitää vaan keksiä joukkuekavereille hyvä selitys, kun en vielä heillekään haluaisi raskauttani paljastaa..
ikuisuus, aivan totta ettei pysty 9 kk:tta olla värjäämättä hiuksia kun ne kerran on värjännyt.. mä mietin jo että oonko koko odotusajan pipo päässä vai vedänkö siilitukan jos ei värjäystä sallita.. (turhamainen? minä? eeeen kai )
Sartsa, voi sun tortilloittes kanssa.. Mun alkoi taas tehdä niitä mieli!! Tosi ihania ihmisiä sun ympärillä kun noin huolehtivat. Mä yritän ottaa aika rennosti tän odotusajan kantamusten sun muiden suhteen: teen mitä pystyn ja jos maha on tiellä/johonkin sattuu/tms. niin jätän tekemättä. Mun työ on vaan vähän sellaista, että jännittää kauanko pystyn sitä kunnolla tekemään, masu voi olla siinä vähän tiellä..
Selina Totta tuo sun kommentti. Ihmiset suhtautuu eri tavoin raskauteen ja lasten hankintaan ja se toki sallitaan. Välillä vaan ihmetyttää jonkun toisen asenne, mutta toisaalta kai ne toiset taas ihmettelee mun asennetta. Ja toiset tosiaan kasvaa äidiksi raskauden myötä, jotkut taas vasta sitten kun se pieni käärö on käsissä ja siihen pääsee tutustumaan. Mukavaa odotusaikaa ja äidiksi kasvamista! :heart:
Niin ja oon tässä parin päivän aikana huomannut, että mulla taitaa olla vähän sama juttu kuin Selinalla, tuntuu en uskalla iloita raskaudesta ennen kuin on ultrassa käyty jne. :/ Kun oon tätä kauan toivonut ja sitten vihdoin tärppäsi niin ekat päivät olin ihan innoissani. Nyt kuulostelen koko ajan kroppaani että onko vielä oireita ja kun ne on vähän vähentyneet niin huolestun. Tiedän ettei oireita koko ajan tasaisesti olekaan, mutta jotenkin en uskalla intoilla kun en tiedä onko kaikki hyvin. Yritän nyt kovasti päästä tästä asenteesta eroon, koska mun pitäis olla innoissani eikä huolissani! Musta tulee äiti!! Mä vaan oon jostain syystä nykyisin oikein lahjakas pessimisti.
Ja pakko vielä sanoa että tuo Sartsan innokkuus ja optimistisuus on ihanaa! Voi lähetä sitä optimismia vähän sullekin että uskallan innostua itsekin!
Oon ihan samoilla linjoilla teidän kanssa tuon artikkelin suhteen ja olin jotenkin ihan vihainen kun luin sen. En kuitenkaan osaa selittää miksi olin vihainen, kaikillahan on vapaus omaan mielipiteeseensä. Ja kaikilla on oikeus myös raskauteen/äitiyteen, vaikkei se kaikille yhtä iso haave olekaan. Mutta sen vaan sanon, että jos leikkipuistoon joku äiti tulis tuollaisen asenteen kanssa, niin mä en ainakaan heti olis sen kanssa kaveeraamassa!
Ikuisuus ja Marta kirjoittelee niin fiksuja tuosta raskauden aikaisesta olemisesta ja omassa aikataulussa toimimisesta sun muusta. :heart: Mulla on koko ajan niin kova väsymys, etten osaa sanoa mitään noin fiksua! Mutta tässä vähemmän fiksua kommenttia..
En ymmärrä ihmisiä, joiden pitää tehdä kaikki raskaana ollessa samalla tavalla ja teholla kuin ennenkin. Ehkä se on jotain sellaista superihmiseksi pyrkimistä? Mutta en myöskään tykkää sellaisesta ylidramasoinnista, siitä että kaikesta tehdään mahdollisimman hankalaa sen takia kun ollaan raskaana. Siis esim. ettei voi varmistaa kyläilyä tms. vasta kun tunti ennen sovittua ajankohtaa, ihan vaan koska ollaan raskaana. (siis jos ei ole mitään vaivoja kuten pahoinvointia tai iskiasta!) No, ehkä mä tässä kuukausien kuluessa tulen ymmärtämään..
Mulla muuten jää heti yksi harrastus tauolle, kun pelaan lätkää ja neuvolantäti kyllä heti suositteli jäämään pois sieltä. Nyt pitää vaan keksiä joukkuekavereille hyvä selitys, kun en vielä heillekään haluaisi raskauttani paljastaa..
ikuisuus, aivan totta ettei pysty 9 kk:tta olla värjäämättä hiuksia kun ne kerran on värjännyt.. mä mietin jo että oonko koko odotusajan pipo päässä vai vedänkö siilitukan jos ei värjäystä sallita.. (turhamainen? minä? eeeen kai )
Sartsa, voi sun tortilloittes kanssa.. Mun alkoi taas tehdä niitä mieli!! Tosi ihania ihmisiä sun ympärillä kun noin huolehtivat. Mä yritän ottaa aika rennosti tän odotusajan kantamusten sun muiden suhteen: teen mitä pystyn ja jos maha on tiellä/johonkin sattuu/tms. niin jätän tekemättä. Mun työ on vaan vähän sellaista, että jännittää kauanko pystyn sitä kunnolla tekemään, masu voi olla siinä vähän tiellä..
Selina Totta tuo sun kommentti. Ihmiset suhtautuu eri tavoin raskauteen ja lasten hankintaan ja se toki sallitaan. Välillä vaan ihmetyttää jonkun toisen asenne, mutta toisaalta kai ne toiset taas ihmettelee mun asennetta. Ja toiset tosiaan kasvaa äidiksi raskauden myötä, jotkut taas vasta sitten kun se pieni käärö on käsissä ja siihen pääsee tutustumaan. Mukavaa odotusaikaa ja äidiksi kasvamista! :heart:
Niin ja oon tässä parin päivän aikana huomannut, että mulla taitaa olla vähän sama juttu kuin Selinalla, tuntuu en uskalla iloita raskaudesta ennen kuin on ultrassa käyty jne. :/ Kun oon tätä kauan toivonut ja sitten vihdoin tärppäsi niin ekat päivät olin ihan innoissani. Nyt kuulostelen koko ajan kroppaani että onko vielä oireita ja kun ne on vähän vähentyneet niin huolestun. Tiedän ettei oireita koko ajan tasaisesti olekaan, mutta jotenkin en uskalla intoilla kun en tiedä onko kaikki hyvin. Yritän nyt kovasti päästä tästä asenteesta eroon, koska mun pitäis olla innoissani eikä huolissani! Musta tulee äiti!! Mä vaan oon jostain syystä nykyisin oikein lahjakas pessimisti.
Ja pakko vielä sanoa että tuo Sartsan innokkuus ja optimistisuus on ihanaa! Voi lähetä sitä optimismia vähän sullekin että uskallan innostua itsekin!