Hellurei ja mukavaa lauantaita
ihana ilma ulkosalla! mies lupasi olla hetken pojan kanssa jotta pääsen nautiskelemaan tuosta ilmasta kävelyn parissa, koira tietysti mukana!
joskohan sitä rustais syntymäkertomusta =)
eli sunnuntaiaamuna huomasin että nyt alkaa tosissaan irtoomaan limatulppaa
sitä tippui pönttöön kunnon möntti, YÖK! ei tullut kuitenkaan supistuksia tai muutakaan, joten lähdin kaupoille ostamaan terassille kukkalaatikoita ja orvokkeja, kaupassa ollessa tuli eka supistus.. teki hiukan kipiää mutta meni ohi! mutta enpä tienny että se tarkotti lähtöä
tulin kotio ja supistuksia oli tullut epäsäännöllisesti jonki aikaa.. puoli 5 ne alkoi kuitenkin tuntumaan jo aika tumakoilta, koski myös selän puolelle mutta pystyin olemaan, myös massu alkoi tyhjenemään.. aloin silloin kellottamaan ja huomasin että tulevat 5 min välein
olin silloin vielä pihalla laittamassa niitä kukkalaatikoita (ja edelleenki niistä puuttuu mullat, pelkät orvokit on paikallaan
)
siinä mä niitä seurailin ja menin suihkuun, lämmin vesi vaan loppui aika äkkiä joten tulin pois, jolloin supparitkin vähä rauhottui, mutta alkoi kuitenki uudestaan
soitin ekan kerran synnärille ja sanoivat että menisin lepää hetkeksi, että josko ne loppuisi vielä!
puoli 9 maissa soitin uudestaan koska aloin olemaan jo hiukan kipiä, en pystynyt olemaan aloillaan supparin aikana, mutta ne ei kestänyt kyllä vielä edes 1 min silloin mutta tulivat säännöllisesti. lähettiin sitte joskus 9 aikaa sairaalaan.
sairaalaan päästyä olin käyrillä ja kohdunsuun tilanne tarkistettiin,
SE OLI TAKANA PIILOSSA, kätilö ei edes ylettänyt siihen!!!!! vitsi ku petyin ja olin varma että ne loppuu vielä
kätilö kuitenki sanoi että menen suihkuun ja katsotaan sitte uudestaan, olin reilu tunnin suihkussa.
hiukan 11 jälkeen tulin pois suihkusta ja tilanne katottii uudestaan, sormelle auki, JIIHUU
mutta kätilö sanoi että saattavat vielä loppua, olihan viikkoja sunnuntaina vasta 37+3. mies passitettiin kotiin ja mut petiin maate, jäin siis sairaalaan.
mulle annettiin kaksi kipupiikkiä pyllyyn, kumpikaa ei auttanut vaan supistukset alkoi tekee tosissaan kipeetä. menin joskus 2 maissa uudestaan suihkuun ja olin siellä 2h! kätilö tuli hakemaan mua pois käyrille ja sanoi että katsotaan kohdunsuu, olin 2 cm auki! eli edistystä tapahtui.. sain toisen kipupiikin, mutta sekään ei auttanut.. koski niin pirusti! lämpötyynyn ja kauheen ravaamisen kanssa kärvistelin puoltoistatuntia vielä kunnes kätilö tuli sanomaan puoli 6 maissa että hän menee täyttämään mulle altaan ja pääsen saliin
6 aikaan katsottiin taas tilanne ja olin 4 cm auki
eikun ammeeseen lillumaan! amme saatiin juuri täytettyä ja ehdin 5 min "nauttia" ammeesta kunnes yhtäkkiä kuului kova POKS ja tunsin virtauksen jalkovälissä, LAPSIVEDET MENI! soitin kätilön paikalle ja pois ammeesta pedille ja käyrille.. kunnon supistuksia piirtyi 3min välein ja soitin miehen paikalle.. hän ehti olla töissä 20min
tuon jälkeen se alkoi, meinaan KIPU! supistukset oli helvetin kipeitä! sain sitten avuksi ilokaasua, mutta eipä siitä mennyt kuin pää ihan sekaisin, siksi se varmaan auttokin vähä supistuksiin..
8 maissa aloin rukoilemaan epiduraalia, kipu oli ihan kamalaa, meinasi taju mennä ja vedin ilokaasua ihan hulluna! vihdoin sen sain joskus puoli 9 ja taivas aukesi
sain nukutuksi sen jälkeen 1h kunnes ne alkoi tuntumaan jo läpi.
tilanne katottiin 10 maissa uudestaan ja olin 6cm auki, supistukset alkoi taas tekemään kipiää ja imppasin taas ilokaasua ja sain hetken kuluttua uuden satsin puudutetta, se auttoi taas rentoutumaan hyvin
puoli 1 olin sitten 10cm auki, mutta vauva ei ollu laskeutunut ja ponnistamisen tarvetta ei vielä tuntunut.. kunnes puoli 2 alkoi supistukset taas kovana ja kauhea kakkahädän tunne, siitä se alkoi, PONNISTAMINEN VIHDOIN JA VIIMEIN! ensin harjoittelin hieman ja sain vauvan laskeutumaan hollilleen..
sitten en muista enää, kipu oli kamalaa, supistukset sattui niin helvetisti ja se paineen tunne oli kova! epiduraali ei siis enää auttanut ja ilman mentiin! ei ehditty enää laittamaan oikein mitään lääkettä, ainoastaan paikallispuudute välilihaan jos oli tarve leikata eppari, mutta ei tarvinnu, sattui ihan kauheesti, huusin, kirosin ja puristin miehen kättä samalla kun mun jalat oli kahden kätilön kyljissä ottamassa vauhtia ponnistukseen.. klo 14.15 poika oli pihalla, kipu loppui siihen ja sain pojan syliin :heart: kyyneleet valui silmistä, se oli ohi, melkein 2 vuoden odotus palkittiin :heart: mieskin itki kauheasti.. ei sitä voi sanoin kuvata kun saa pojan omalle rinnalle.. olin ihan huumassa rakkaudesta!
mun mielestä synnytys meni hyvin, kipu oli kovaa, mutta kyllä sen uudestaan kestää
supistukset sattui minusta enemmän kuin ponnistus! siinä sai tehdä kivun eteen jotain..
tulipas pitkä ja aika yksityiskohtanen sepustus, mutta näillä mennään
tiuhti ja pikkumies 6pv :heart:
