Oon vallan unohtanut toivottaa uudet palstailijattervetulleiksi tänne eli tervetuloa siis kaikille uusille :wave:
Sokruli Pitääkin kysyä tuosta epistä, että eikö sulle laitettu sitä "putkea", josta menee sitä kipulääkettä koko ajan??? Mulla laitettiin se putki ja hyvä niin! Kun eikös se muuten olis spinaalipuudutus eli ns. kertaluontoinen yksi piikki selkäytimeen eli sama kuin epi, mutta sitä putkea ei tule, josta menee sitä lääkettä koko ajan tippana. Mulla laitettiin vielä oksitosiinitippa jouduttamaan synnytystä ja vahvistamaan suppareita, mutta en tuntenut yhtään mitään, vaikka tippa oli niin täysillä kuin voi vaan olla eli koin hyvänä asiana sen putken. Veikö se alapääpuudute sulla tunnon ja millä tavalla (kokonaan vai osittain) kun epistä ei ollut enää apua? Eli oliko tuosta alapääpuudutteesta apua oikeesti, kun epi ei enää vaikuttanut. Saako kysyä, että mikä pienellä oli, kun hän ei hengittänyt synnyttyään? Kyllä nää aina koskettaa :heart:
NuttyKitty Hui kamala, on varmasti säikäyttänyt! Mut hyvä juttu, kun kävit tarkistuttamassa tilanteen. Kannattaakin tarkistuttaa mieluummin kuin katua myöhemmin. Onneks ei ollu mitään pahempaa, vaikka ei tuo migreenikään mikään kiva vaiva ole! Saitko mitään migreenilääkettä tai reseptin, jos uusiutuu? Toivottavasti jäi kuitenkin vaan yhdeksi kerraksi!
tiuhti_ Sun mies on sanonu ihanasti sulle, todella huomaavaista :heart: Ei vaan mun mies tajuis sanoo mitään noin kaunista! Ja nyt nainen kuuntelet miestät ja TOTTELET
Mä täällä paapatan samaa sulle mitä miehes eli nyt rennosti ja vaan pakolliset kotihommat. Kohta teillä on uusi pomo ja voi olla, ettet enää saakaan levättyä ihan noin vaan pitkään aikaan. Joten nyt nauti muru :heart: Mut tiedän, viisaita sanoja, mut vaikee toteuttaa... Toivottavasti sulla ei kestäis suppareita montaa päivää ennen h-hetkeä. Ei meinaan oo mukavaa sekään... jos supparit alkaa, niin toivon, että sulla käynnistyis sit myös se synnytys. Mun on pitänyt jo pitkään kysyä, että miten siellä töissä loppujen lopuks meni, saitko puhuttua asian selväksi? Täällä on ollu aivan ihana ilma tänään, käytiin vauvan ja koiran kanssa 1,5 tunnin kävelyllä! Veli soitti Hesasta ja sanoi, et siellä tulee vettä kaatamalla... mä käänsin veistä haavassa ja kerroin, et meilläpäs on ihan terassikelit
Sori, ei ollut tarkoitus kääntää veistä haavassa sullekin, mut ihan pakko oli sanoo
Mut nyt kyllä sataa vettä... tais kelit siirtyä sieltä Hesasta tänne! Mut ei haittaa, saapahan lumet kyytiä.
nellielli Tuo malttamattomuus kuuluu asiaan
Ihan varmasti kaikki on hyvin, oot vaan positiivisella asenteella niin kauan ennen ku on oikeesti aihetta huoleen! Ja toivottavasti sellasta tilannetta koskaan tulee, että ois mitään huolta. Saanko kysyä, että missäpäin sä asustelet? Ei oo pakko vastata, jos et halua
Tai voit laittaa vastauksen myös yksärinä, jos sille tuntuu. Eikun mietin vaan, kun puhut aika samalla tavalla kuin täällä meilläpäin
eskapismi Sullakos ne kalvot puhkaistiin? Kyllä nyt poju odotuttaa äitiä ja pitää jännityksessä! Tiedän tunteen, kun alkaa itse olla täysin kypsä raskauteen ja haluis päästä jo tositoimiin. Ei siinä oo mitään itsekästä, älä syyllistä ittees :heart: Saa sitä äidilläkin olla tunteet, eikä se tarkoita, että ois jotenkin huonompi. Nyt pää pystyyn muru, otat iisisti ja nautit omasta ajasta vielä, kun voit! Kokeile kaikkea taikoja, et alkais vauveli tulla
Mut ei kyllä oo enää kauaa joka tapauksessa.
syysmyrsky Mulla tuli kans ponnistamisen tarve, mut se tunne meni mulla ohi! :O Mulla oli aluks ihan juamalattoman kova tarve ponnistaa, piti tehdä töitä sen eteen, etten ponnistanut ja välillä en voinut hallita itteeni, kun keho vaan ponnisti ja tunki vauvaa pihalle ihan ku oisin paskaa vääntänyt oikein urakalla. Ja sillon oltiin viel siinä vaiheessa, etten olisi saanut ponnistaa. Ihan kamala vaihe, oli meinaan tosi työlästä keskittyä ja "pidätellä", sen verran kova oli se ponnistamisen tarve. Mutta sitten kun olin 10cm auki ja sain luvan kanssa alkaa ponnistella, niin tunsin vaan kaksi kertaa sen kakkahädän, ja sitten pompsista vaan, en tuntenut yhtään mitään, en suppareita enkä ponnistamisen tarvetta. Oliko sulla se ponnistamisen tarve ihan loppuun asti?