moikka, eilen en käynyt palstailemassa, kun ryvin itsesäälissä. Olipa hassua kun täällä oli ollut ihan samanlaisia fiiliksiä kuin itsellä tän yrittämisen ja toisten plussailujen suhteen. Eilinen oli aivan kauhea päivä, tänään jo vähän helpottaa. Ymmärrän hyvin teidän kaikkien fiilikset.
Onko kukaan kokenut katkeruuden tunnetta? Mulla on se tosi voimakkaana ollut jo jonkin aikaa ja se on kauhea raskasta. En siedä silmissäni vauvaperheitä, tosi säälittävää. olen esimerkiksi vähentänyt yhteydenpitoa niiden ystävien kanssa, joilla on lapsia. Ainoastaan läheisimpien ystävien kanssa niide lapset ei tee mulle ihan kamalaa oloa. Mulla tää siis tosiaan vaikuttaa jo arkipäivään ja sosiaalisiin kontaketeihin.
Päällimmäisenä on myös epäusko siihen, että me koskaan saataisiin vauvaa. Onko teillä vielä usko raskautumiseen? Musta se, että meillä joskus olisi vauva, ei tunnu yhtään realistiselta. Jos ei ole nyt tärpännyt, niin miksi tärppäisi myöhemmin...tiedättekö? Onneksi nää fiilikset yleensä menee menkkojen jälkeen taka-alalle ja ovisaikana jaksaa uskoa, että jospa tää kierto olisi erillainen. Me ollaan miehen kanssa päätetty mennä tutkimuksiin jo ensi kierron jälkeen, ihan vaan mun mielenrauhan takia. Jospa sieltä ainakin näkisi, että kehittyykö mulla edes folleja ollenkaan.
Mieli maassa...
Kaikille oikein rutkasti jaksamista ja haleja.
Onko kukaan kokenut katkeruuden tunnetta? Mulla on se tosi voimakkaana ollut jo jonkin aikaa ja se on kauhea raskasta. En siedä silmissäni vauvaperheitä, tosi säälittävää. olen esimerkiksi vähentänyt yhteydenpitoa niiden ystävien kanssa, joilla on lapsia. Ainoastaan läheisimpien ystävien kanssa niide lapset ei tee mulle ihan kamalaa oloa. Mulla tää siis tosiaan vaikuttaa jo arkipäivään ja sosiaalisiin kontaketeihin.
Päällimmäisenä on myös epäusko siihen, että me koskaan saataisiin vauvaa. Onko teillä vielä usko raskautumiseen? Musta se, että meillä joskus olisi vauva, ei tunnu yhtään realistiselta. Jos ei ole nyt tärpännyt, niin miksi tärppäisi myöhemmin...tiedättekö? Onneksi nää fiilikset yleensä menee menkkojen jälkeen taka-alalle ja ovisaikana jaksaa uskoa, että jospa tää kierto olisi erillainen. Me ollaan miehen kanssa päätetty mennä tutkimuksiin jo ensi kierron jälkeen, ihan vaan mun mielenrauhan takia. Jospa sieltä ainakin näkisi, että kehittyykö mulla edes folleja ollenkaan.
Mieli maassa...
Kaikille oikein rutkasti jaksamista ja haleja.