Mun mies myös oikeasti miettii, pystyykö olemaan mukana synnytyksessä.
No, pakotan tai lahjon sen joka tapauksessa mukaan, että selviän itse, vaikka onhan se varmaan aika raadollista nähdä oman rakkaan siinä huutavan, hikoilevan, repeytyvän, kakkaavan jne. Puhumattakaan, jos synnytystä täytyy avittaa leikkaamalla alapäätä auki, kuten mun siskolla tehtiin. Phuuh!
Ollaan selvitetty meidän riita, molempien väsymyksestä se johtui. Ja joka päivä mies silittelee mun mahaa ja puhuu siitä jo tytön nimellä.
Nimi on siis annettu ja sukupuoli päätetty! Siitä huolimatta RFSUn herkkä puikkotesti oli tänään nega, yngh. Dpo11 tai jotain ihan muuta. Arvailuahan tää vielä on, luultavasti keho ihan sekaisin ja ei koko ovista edes tullut vielä. (Koska sehän ei oo vaihtoehto, että en olis raskaana tai tulossa ihan kohta raskaaksi, haha.)
Hurjasti tsemppiä teille kaikille omiin tilanteisiinne! Elän hengessä mukana ja pidän kovasti peukkuja pystyssä. Kaikki olette oman nyytin ansainneet.
Ps. Vitsi kun haluan vauvan ihanhetinyt!!! Tunne vahvistuu vaan joka päivä, ja käytän kaiken ajan kaksplussalla ja muilla vauvafoorumeilla lukemassa niitä keskusteluja, joissa on oltu raskaana negasta huolimatta. Niin kauan on toivoa, kun menkat ei ole tulleet..? Miten päivät voikaan kulua näin H I T A A S T I.