♥ Esikoisesta haaveilijat ♥

Kiitos, Paputoive!

Onhan tää aika ristiriitainen elämän aika. Toisaalta haluaisi olla villi ja vapaa kulkemaan miten vain, omat harrastuksenikin ovat sellaisia, että olen paljon viikonloppuja menossa ja myös ulkomailla. Aika moni asia muuttuisi perheen myötä. Olen myös ajatellut, että ekaksi pitäisi valmistua ja löytää työpaikka. Myös mies oli pitkään sitä mieltä, että ei perhettä ennen kummankin valmistumista. Ehkä kuitenkin realiteetit alkavat tulla vastaan, kumpikaan meistä ei nuorru, ja lähipiirissä on liikaa ongelmia perheen perustamisen kanssa. En uskalla ainakaan itse jättää yrittämistä kovin paljoa myöhemmäksi. Ja kyllä kaikki opiskelut ja työt ja muut aina järjestyvät jollain tapaa. Mikään ei kuitenkaan koskaan mene suunnitelmien mukaan.

Itse kävin juuri yksityisellä ja samalla ultrattiin kohtu ja munasarjat ja otettiin pari verikoetta. Oikeassa munasarjassa oli n. 4cm kysta, joka mua vähän huolettaa. Lääkäri kyllä kovasti vakuutti, että se vaikuttaa vaarattomalta ja häviää itsekseen. Syksyllä kuitenkin pitää käydä kontrollista. Muuten käynnistä jäi tosi hyvä mieli, ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Mutta olipahan kallista! Mulla meni melkein 400 euroa noihin tutkimuksiin! Ihan järkyttävää. :O Saa nähdä, paljon se kontrolliultra mahtaa maksaa...

 

Huh, no onhan ollu kallista ajatuksissa. Mut yksityisellähän noi verikokeet on aika hinnakkaita ja ne maksaa aina erikseen jokainen tutkimus. Pidetään peukkuja et toi kysta häviää itsestään seuraavaan käyntiin. Hyvä et kaikki kunnossa muutoin.

Minä tein tänään taas ovistestin. Eilen se haalea viiva näkyi juuri ja juuri kun hyvässä valossa sihrusti. Nyt kuitenkin tuli selkeästi vaalea viiva näkyviin, vaalea vielä oli, joten negatiivinen toistaiseksi. Toivotaan et viikonloppuna vasta plussa ja ovulaatio kun pääsee kunnolla hyödyntämään sen.

 

Tervetuloa Ajatuksissa tänne kuumeilemaan. Välillä on hyvä pitää mielen vuoksi toki taukoa, mutta on ihanaa saada vertaistukea ja jutella samoista tunteista ja ajatuksista yhdessä. Se auttaa jaksamaan tässä prosessissa. Toivotaan et sun kysta häviäis tai ainakaan et siitä ei olis haittaa raskautumiseen.
Mua huolettaa kans hulluna ettei ois munasarjoissa mitään. Toisaalta ei oo mitään kipuilujakaan siis normaalista kiertokivuista poikkeavaa. Mut sitä aina miettii ku nytki yk4 jo menossa.

Mä ajattelin kans touhuilla joka toinen pv ensviikolla kun ovis pitäis olla to-su välisenä aikana. En kyl tikuttele vaikka mieli tekis. Mut ei jaksa stressata sitä ovisplussaa ollenkaan.
toivotaan Paputoive et sulla olis sopivasti ovulaatio vkloppuna niin saisitte hyödynnettyä sen kunnolla. Suositten että olisitte peräkkäisinä päivinä niin ois ainakin tarpeeksi siittiöitä siellä.

Mut joo saas nähdä tapahtuuko tässä yk4 yhtään mitään. Toivonmukaan. Ainaki nyt oon 1kk sellasessa kesätyössä jossa on vilkkaita autistisia lapsia ja meitä on iso jengi. Ei tosiaan kerkii miettii vauvajuttuja ollenkaan työpvn aikana onneks. Sit töiden jälkeen vaan nauttii kotona olosta ja rauhasta ku ei oo sitä meteliä eikä tarvi kokoajan kattoo vilkkaiden lasten perään.

Villisilmä, ollaan sit lähes samaan aikaan yk4 kierroissa. Mulla kp3 menossa. Et molemmilla jännät paikat sit samaan aikaan. Mulla lyhenty tosiaan kierto 29vrk taas näin kesällä ni ihan kiva ku helpompaa laskee 4vkn kierrot. Tsemppiä siis meille ihan kaikille plussaa metsästäville.

 

Ootteko te missä vaiheessa ruvenneet testaamaan ovulaatiota? Heti, kun päätitte alkaa yrittää, vai vasta myöhemmin? Mä en oo ikinä testannut, mutta toisaalta mieli tekisi, että oppis vielä paremmin tuntemaan omaa kehoaan. Toisaalta taas en haluaisi siitä stressattavaa asiaa, ja muuten ovisoireita oon aika hyvin yrittänyt seurata. Etenkin, kun mies on vielä sitä mieltä, että ei nyt ruveta yrittämällä kuitenkaan yrittämään vielä, niin tuntuis hassulta sit itse kuitenkin panostaa tähän asiaan sata lasissa. Kyllä mä kuitenkin foolihapot ostin varmuuden vuoksi, jos tässä vaikka jotain tapahtuisikin.

Mulla osui oletettavasti ovulaatio viime lauantaille (tai sunnuntaille), että tässä nyt sitten muutama viikko taas on odottelua edessä. Meillä kun tää alkoi vähän silleen "sopimatta", niin tarkalleen en yrityskiertoja osaa sanoa, mut ehkä tän vois laskea vasta toiseksi. Mulla on aika lyhyt kierto, n. 24-25 päivää, että aika äkkiä tää aika aina etenee kierrosta toiseen.

Oli kyllä kiva "löytää" teidät. Ei mulla ole ketään, kenelle olisin vauvatoiveista oikein puhunut, saati että kukaan ainakin tiettävästi on samassa tilanteessa. Ainakin löytyy vertaistukea.

 

Ajatuksissa, ompas sulla lyhyt kierto. No ainaki pääset useemmin uuteen kiertoon jos tarvii. Itellä oli vielä keväällä 31vrk kiertoja ja yks 35vrk kierto. 5vk alkaa olee jo pitkä aika mut se on jännä et kesäisin tulee aina se 28-29vrk. En tajua miten talven kierrot on niin pitkiä itellä.

Ovistikuttelusta sen verran, että viime kesänä huvikseni tikuttelin ja sain puolivälin kiertoa aina ovisplussat. Olisinko 3 kiertoa testannut, siis ihan halusin vain tietää et ovuloinko, ku vauvakuume ja raskautuminen lähitulevaisuudessa oli kuitenkin mielessä.
sit nyt huhtikuussa en tikutellu, mut toukokuussa eli yk2 tikutin ja sain saman kierron aikana 2 vahvaa ovisplussaa, kp12 JA 5vrk ennen menkkojen alkamispv eli loppukierrosta. Mulla oli sillo yk2 31vrk kierto.
nyt yk3 päätin etten enää tikuttele koska mulla näköjään ovistesti näyttää plussaa myös loppukierrossa niin en jotenki luota noihin. Toisaalta rfsu ovistesteistä en oo kuullu mitään kehuja mut en jaksa vaihtaa merkkiäkään.
Parempi vaan olla ilman tikuttelua ku limat sen oviksen aika hyvin mulla kertoo. Mä aloin vieläpä ovisplussan jälkeen laskemaan niitä dpo päiviä ja kuulostelemaan tyyliin dpo 6 jälkeen jo mahdollisia oireita. Sit jos oli jotain munasarjatuntemuksia tms niin ajattelin heti et nyt oli varmana kiinnittyminen. Siis aivan pimeetä touhua suorastaan. Sit jos ei tullu tarpeeks valkovuotoa ni nyt siellä ei kuitenkaan mitään kasva. Et joka ikiseen asiaan alko kiinnittää huomioo et onkohan raskausoire. Se oli aika raastavaa mielelle. Toki me kaikki ollaan erilaisia ja tikuttelu on joillekkin se ainoa oikea tapa tunnistaa ovulaatio et ehdottomasti joillekkin se on hyvä asia. Sen näkee sit ku on jonkinaikaa kokeillu et miltä tuntuu. Mut jos et koskaan ole tikuttanu ni kannattaa kokeilla niin tietää ainaki miten se omalla kohdalla menee ja alkaako liikaa kiinnittää huomioo asioihin ja raskautumiseen oviksen jälkeisinä päivinä.

Mä en muutenkaan enää noteeraa yhtään mihinkään oireeseen. Menkkojen poisjäänti on ainoa mahdollisuus jonka jälkeen teen testin. Nyt on oireiluna koettu munasarjatuntemukset, menkkakivut, pistelevät arat nännit, vannemainen kiristys lantiolla joko penkiltä noustessa tai kumartaessa. Rusehtava turhu paripv ennen menkkoja. Kermamainen valkovuoto ennen menkkoja. Siis aivan normaalia kiertoon kuuluvia oireita, joita myöskin voi olla raskauden alussa. Et enää en noteeraa noita oireita mahdollisiksi raskausoireiksi. Kyllä ne poisjäävät menkat on se paras juttu sit et on edes jotain toivoa.

 

Mä sain tänään varattua ajan kapselin poistoon, 3 viikkoa täytyypi nyt odotella, jännittävää!

 

Sandelinos, jännittävää todellakin. Muutenkin ensimmäinen yk on ehkä jännittävin kaikista kun kaikki on vielä niin uutta

Mitkä on muuten ne eniten innostavimmat asiat raskautuessa? Mitä odotatte koko prosessissa eniten ihan vauvan syntymään saakka?

Mä en malttais odottaa et näkisin itseni raskaana ja miltä mun masu näyttäis. Miten onnellisena hymyilisin peilikuvalle silloin.
Sit meillä on niin ihanat vanhemmat ja sisarukset molemmilla et niille haluaa kertoa ihan hulluna. Ollaan mietitty kaikkia erikoisia juttuja miten vois kertoa esim. Leipomalla kakun johon kirjottaa, että mummille tms.
Ultraan meno ois vaan niin jännää. Siis niin ihmeellistä et pääsis sellaseen katselemaan mitä omassa masussa oikeen onkaan. Varhaisultrakin jo kiinnostais, en tiedä malttaisinko odottaa normiultraan.
Sit niitä ihania vauvanvaatteita, vaunuja ja sänky. Äitiyspakkaus myös. Sitä odottaa niin innolla et pääsee oikeesti ostelemaan vauvanvaatteita kotiin, eikä vain surullisena haaveilamaan kauppoihin ja todellakin vaan haavekuva silmissä. Raskaana se olis niin todellisen ihanaa.
Babyshowerit olis ihanaa ku ystävät järjestäis. Ois vaan niin uskomatonta et ystävät tulis ja juhlittais mun äidinsi tuloa. Se olis jotain taijanomaista.

Ylipäätään olis niin ihanaa olla vaan kotona, pysähtyä kokonaiseksi vuodeksi vain vauvaa varten ja ottaa joka hetkestä kaikki irti. Katella nukkuvaa vaavia rinnalla ja työnnellä vaunuja jo ensikesänä onnenhymy kasvoilla.
Lausua ne kuuluisat sanat, ennenkuin minusta tuli äiti, en tiennyt miten paljon voisin tuntea rakkautta ketään kohtaan ikinä. Sen vapauttavan kiitollisen tunteen, kun elämältä on vihdoin saanut maailman arvokkaimman lahjan. <3

 

Heippa kaikki! Täällä yks vauvakuumeilija itse olen 20v ja poikaystäväni 24v. Suunnitelmamme olisi muuttaa ensi kesänä yhteiseen asuntoon, olemme nyt yli kaksi vuotta kestäneet kaukosuhdetta kovasti tahtoisin jo vauvan kun Työskentelen päiväkodissa joten kokemusta lapsista on jo valmiina mutta mieheni ei ole aivan yhtä innostunut. Mutta suunnitelmamme olisi saada lapsi ensi vuonna eli -17 tai -18 ehkäisyn olemme jo lopettaneet vaikka emme suoranaisesti yritä vielä mutta ei sitä koskaan tiedä koska tärppää:3 Tsemppiä kaikille ja onnea tälle ihmeellisellä polulle jota Käymme

 

ajatuksissa ja muutkin vauvahaaveilijat, alkakaa syömään jo foolihappoa. Sitä suositellaan nykyään 2kk:tta ennen raskautumista jo syömään.

"Foolihappolisää jo raskautta suunnitteleville

Raskaana olevien ja imettävien naisten foolihapon saantisuositus on 500 mikrogrammaa vuorokaudessa. Suomalaisten naisten keskimääräinen saanti ruoasta on noin puolet suosituksesta. Siksi kaikille raskautta suunnitteleville ja raskaana oleville alkuraskauden aikana suositellaan foolihappovalmistetta 400 mikrogrammaa vuorokaudessa hermostoputken sulkeutumishäiriön ehkäisemiseksi. Ravinnossa hyviä foolihapon lähteitä ovat täysjyvävilja, tummanvihreät kasvikset, palkokasvit, marjat, toukokuussa, siitä asti oltu käytännössä ilman ehkäisyä. Jännittäviä aikoja nuo ensimmäiset kerrat.

Ainiin ja ajatuksissa minä tikuttelin tuota ovista joissain viime syksyn aikaan ja ehkä keväälläkin jonkun kierron. En varsinaisesti oo mitenkään säännöllisesti tikuttanut, lähinnä mielenkiinnosta, tuleeko ovulaatio. Itse koin välillä että iski siitä hirvee ahistus, jos se ei sattunut silloin kun mies kotona. Toisaalta taas helpottaisi saada kunnon ovisplussa niin tietäisi että ovulaatio tulee. Ja mekään ei miehen kanssa alkuun haluttu yrittämällä yrittää, vaan etenkin mies oli "tulee jos on tullakseen"-asenteella. Kuitenkin itse sitkeästi houkuttelin miehen aika petipuuhiin ja yrittämällä yritin. Nyt jo vitsaillaan että harrastetaan välillä vauvaseksiä ja odotellaan seksin jälkeen sängyssä jalat kohti kattoa. Kyllä sitä vaan kaikkea tosiaan tekee että vauvan saisi. Kohta on varmaan seinässä jalanjäljet tapetissa kun jalkoja on pidetty seinää vasten.

danissa1 itse odotan vauvamasua ja raskausajan hehkua (vaikka kuitenkin mulle kävis niin että oksentaisin ensimmäiset 12 viikkoa yötä päivää, se siiitä hehkusta). Mutta eniten ennen vauvan syntymää odottaisin vauvan liikkeitä ja sydänäänien kuulemista. Molemmat todellistaisi tuon odotuksen. Olisi ihana päästä tekemään jotain hankintoja ja tietty äitiyspakkaus. Olisi myös ihanaa laittaa kotia vauvaa varten. Oih ja tietenkin odottaisin innolla pienen syntymää, ihanaa vauva-aikaa, imetystä ja kaikenmoista ihmetystä jota tuo nyytti toisi tullessaan. Ultraäänitutkimuksia odottaisin lähinnä pelonsekaisin tuntein, jos jotain ikävää paljastuisikin ultrassa. Todennäköisesti vasta 12 viikon ultran jälkeen uskaltaisin kertoa raskaudesta isommalle porukalle, mikäli kaikki ultrassa olisi ok. Omalle perheelle ehkä kertoisin jo aiemmin, koska jos jotain ikävää sattuisi saisin heiltä tukea tilanteeseen.

Moi Hensku-96 ja tervetuloa kasvavaan haaveilijoiden joukkoon!

 

Paputoive Juu, siis mä oon aloittanut kolmisen viikkoa sitten foolihappolisän syömisen "varmuuden vuoksi" juuri siitä syystä, että josko tässä jotain tapahtuisikin. Muuten tässä pitäis aikamoista elämäntaparemonttia pistää taas pystyyn. Viime lukuvuosi oli aivan järkyttävän rankka kaiken kiireen keskellä, ja siinä sitten samalla ruokavalio pääsi repsahtamaan ja se kyllä näkyy ylimääräisinä kiloina vyötäröllä.

danissa1 Mä en oikein osaa sanoa, mitä eniten toivoisin raskausajalta. Ehkä tää mun kuumeeni ei vielä ole niin kauhean voimakas, että en oo vielä uhrannut konkreettisille asioille hirveästi aikaa. Toki omille vanhemmille kertomista odotan jo innolla, jos joku päivä on kerrottavaa. Toisaalta siinä on myös surullinen puoli, kun turhan lähellä on samaan aikaan pitkään jatkunutta lapsettomuutta. Vähän se kai omaakin ajatustyötä hillitsee, kun on joutunut tätä kipeää asiaa vierestä seuraamaan.

Kierto tosiaan on mulla aika lyhyt. Osittain sen takia mä kävin siellä yksityisellä gynellä, kun on kipeät ja runsaat kuukautiset ja lyhyt kierto. Vähän pelkäsin endometrioosia. Mutta toistaiseksi ei sen suhteen ole syytä huoleen, toisaalta eihän sitä koskaan varmaksi voikaan todeta kuin leikkauksessa. Ultralla ja verikokeissa ei kuitenkaan mitään erityistä näkynyt.

 

Kiitos kaikille ja onnea MerMerille munkin puolesta! Mä kävin toissa-aamulla ostamassa vielä pregcheckin ja rfsu:n testit kaupasta, ku on vieläkin niin epätodellinen olo ja halusin muutenkin vielä testata. Viivat tuli eli kai se on nyt vaan uskottava. Tässä vielä kuvaa testeistä.

Onko MerMer sulla vielä mitään oireita? Mulla alkoi punktion jälkeen tissikipu joka paheni viime viikolla, varsinkin toinen oli ihan kova ja kipeä. Pistin lugesteronin piikkiin, kun se voi tehdä sitä. Viikko sitten alkoi närästys, jonka aluksi luulin olevan ruuasta johtuvaa, mutta se jatkuikin vaan ja on röyhtäyttänyt myös. Maha on tosi turvoksissa ja plussaamisen jälkeen on selkeästi ollut kovempi nälkä. Mikään oire ei siis ollut mikään selkeä mistä olisi voinut epäillä raskautta ennen testiä.

Nanja_ kiitos! <3 Ivf oli aika rankka, lyhyesti kerrottuna, hyperin riski oli, kun rakkuloita tuli paljon. Munasarjoissa oli vaikka mitä tunnetta ja viime päivät ennen punktiota oli aika epämukavia. Punktiopäivänä olin tosi kipeä ja itse punktio teki tosi kipeää lääkkeistä huolimatta. Ovulaatio oli ehtinyt vielä tapahtumaan ja isoimmat rakkulat oli hävinneet, vain 3 solua saatiin joista yksi hedelmöittyi ja siirrettiin. Siirron jälkeen viikon päästä mulla puhkesi/repesi vielä kysta munasarjassa ja jouduin kovien kipujen jälkeen sairaalaan pariksi päiväksi. Siksi usko onnistumisesta oli tosi pienissä ja sairaalareissun jälkeen mietittiin, että voiko alkio olla mitenkään selvinnyt tosta hyökytyksestä. Siltä vaan nyt silti näyttäisi, että olisi. Varmasti on tuskastunut olo ja haluaisit päästä pian hoitoihin. Onko sulla ultrattu letrojen aikana, että onko ne kuinka vaikuttaneet ja rakkuloita kasvanut? Toivottavasti siellä päin ei olisi kovin pitkää jonoa ja pääsisitte pian ellei nyt sitten tästä kierrosta natsaa. Paljon tsemppiä ja voimia jaksamiseen sulle! <3

Danissa1, sulla on paljon samoja ajatuksia, mitä mulla oli meidän yrityksen alkuaikoina. Tunnistan itseni sun kirjoituksista. Mä kävin yksityisellä gynellä, kun yritystä oli täynnä puoli vuotta ja hän silloin lohdutteli, että, kun joka kuussa on kuitenkin vain se yksi mahdollisuus, niin puolivuotta ei siihen nähden ole vielä kovin pitkä aika. Mitään "vikaa" ei silloinkaan nähnyt, niin kuin ei meistä lapsettomuushoidoissakaan ole löytynyt mitään syytä. Että jos kovasti huolettaa, yksityiselle gynelle meneminen jossain vaiheessa voi vähän rauhoittaa mieltä. Mutta niin kuin sanottua, hyvin on vielä toivoa, niin ei kannattaisi vielä liikaa alkaa murehtimaan, kun yritys on kuitenkin niin alussa teillä vasta, hyvin voi käydä tärppi jo vaikka seuraavassa kierrossa. Minä murehdin ja stressasin koko meidän yritysajan alusta asti. Olin toivonut vauvaa jo pitkään ja pelkäsin tosi paljon, että entä jos ei tärppää. Sillekään ei voi oikeen mitään, kun stressaamista ja murehtimista ei tässä hommassa niin vaan lopeteta. Mutta kuten sanottua, mielentyyneyttä ja onnea yritykseen, niinkuin kaikille muillekin täällä!

 

Piti vielä sitä sanoa, että mä oon koko ajan odottanut kokevani raskausajan itsessään. Oon koko aikuisikäni ihastellut aina raskausvatsoja ja mun mielestä odottavat äidit on tosi kauniita. Odotan raskaudessa eniten sitä, kun maha alkaa pyöristymään ja voi käyttää kaikkia ihania äitiysvaatteita.

 

ajatuksissa mulla kans elämäntaparemontit meneillään. Ei oo tässä vuoden aikana plussaa testiin tullu, mut jostain niitä kiloja vaan on tullut , joten oli aika nyt ottaa itseään niskasta kiinni. Herkuttelun on loputtava ja muutenkin katsottava mitä suuhunsa laittaa. Pahinta on työpaikan kahvipöytä ja herkut siellä. Myös viikonloppuisin menee kaikkee herkkuja ja liian hyvää ruokaa, liian paljon. Mutta nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aion pudottaa ylimääräisiä kiloja , toivottavasti siitäkin olisi hyötyä raskautumisen kannalta. Kyllähän sillä vaikutusta nimittäin on.

Mustikk4 on kyllä kauniit plussat! Voi voi voi ku itsekin saisi tuollaiset. Hurja tuo sinun ivf-hoito kaikkineen juttuineen. Onneksi maailman paras palkinto kaiken tuon jälkeen kasvaa sydämesi alla.

 

Herranjestas kun tää ketju on alkanu elää taas. Kauheesti lukemista! Oon viel itte niin hidas lukemaan..

Tulin tänne ihmettelee et taitaa kierto taas venyä. Kp 40 menossa vaikka viimeaikoina alkanu 36-39 päivinä menkat.. Nii ja aamul vessas tuli kirkasta limaa! En kestä!!

 

M|RA ehkä ovis? tai sitten.... oot raskaana..? Joillainhan tulee tommosta juoksevaa kirkasta limaa raskausoireena.

 

Luulin et ovulaatio oli sillo aikoi sit jo? Ku alko tulee niit haaleit viivoja.. Pöh. Mistä minä tiiän.. Testaan vast lähempän perjantaita r-testillä..

 

M|RAlle tsemppiä! Loppuviikosta mä sinuna kans testaisin, jos menkkoja ei kuulu. Toivotaan, ettei kierto nyt ainakaan pitene, vaan olisi jotain ihan muuta.

 

ajatuksissa mulla kans elämäntaparemontit meneillään. Ei oo tässä vuoden aikana plussaa testiin tullu, mut jostain niitä kiloja vaan on tullut , joten oli aika nyt ottaa itseään niskasta kiinni. Herkuttelun on loputtava ja muutenkin katsottava mitä suuhunsa laittaa. Pahinta on työpaikan kahvipöytä ja herkut siellä. Myös viikonloppuisin menee kaikkee herkkuja ja liian hyvää ruokaa, liian paljon. Mutta nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aion pudottaa ylimääräisiä kiloja , toivottavasti siitäkin olisi hyötyä raskautumisen kannalta. Kyllähän sillä vaikutusta nimittäin on.

Mustikk4 on kyllä kauniit plussat! Voi voi voi ku itsekin saisi tuollaiset. Hurja tuo sinun ivf-hoito kaikkineen juttuineen. Onneksi maailman paras palkinto kaiken tuon jälkeen kasvaa sydämesi alla.

Ruoka on todellakin liian hyvää. Mulla kanssa varmaan herkut ovat se suurin ongelma, perusruoka meillä on kuitenkin melko terveellistä. Annoskokoihin pitäis toki kiinnittää huomiota. Mitään laihdutusprojektia en halua, mutta tällä hetkellä tuntuu, et ilman sellaista tästä ei tuu yhtään mitään. Kai pitäisi vaan liikuntaa lisätä, koska yleensä samalla syömiset korjaantuvat ainakin minulla paremmiksi. Kyllähän sillä pienelläkin painonpudotuksella tosiaan on suotuisia vaikutuksia, jos vaan on mistä pudottaa. Mutta vaikeaa se meinaa olla!

Mustikk4: Oikein paljon onnea!

 

Sandelinos, jännittävää todellakin. Muutenkin ensimmäinen yk on ehkä jännittävin kaikista kun kaikki on vielä niin uutta

Mitkä on muuten ne eniten innostavimmat asiat raskautuessa? Mitä odotatte koko prosessissa eniten ihan vauvan syntymään saakka?

Mä en malttais odottaa et näkisin itseni raskaana ja miltä mun masu näyttäis. Miten onnellisena hymyilisin peilikuvalle silloin.
Sit meillä on niin ihanat vanhemmat ja sisarukset molemmilla et niille haluaa kertoa ihan hulluna. Ollaan mietitty kaikkia erikoisia juttuja miten vois kertoa esim. Leipomalla kakun johon kirjottaa, että mummille tms.
Ultraan meno ois vaan niin jännää. Siis niin ihmeellistä et pääsis sellaseen katselemaan mitä omassa masussa oikeen onkaan. Varhaisultrakin jo kiinnostais, en tiedä malttaisinko odottaa normiultraan.
Sit niitä ihania vauvanvaatteita, vaunuja ja sänky. Äitiyspakkaus myös. Sitä odottaa niin innolla et pääsee oikeesti ostelemaan vauvanvaatteita kotiin, eikä vain surullisena haaveilamaan kauppoihin ja todellakin vaan haavekuva silmissä. Raskaana se olis niin todellisen ihanaa.
Babyshowerit olis ihanaa ku ystävät järjestäis. Ois vaan niin uskomatonta et ystävät tulis ja juhlittais mun äidinsi tuloa. Se olis jotain taijanomaista.

Ylipäätään olis niin ihanaa olla vaan kotona, pysähtyä kokonaiseksi vuodeksi vain vauvaa varten ja ottaa joka hetkestä kaikki irti. Katella nukkuvaa vaavia rinnalla ja työnnellä vaunuja jo ensikesänä onnenhymy kasvoilla.
Lausua ne kuuluisat sanat, ennenkuin minusta tuli äiti, en tiennyt miten paljon voisin tuntea rakkautta ketään kohtaan ikinä. Sen vapauttavan kiitollisen tunteen, kun elämältä on vihdoin saanut maailman arvokkaimman lahjan. <3

En tiedä Danissa mitä odotan eniten, tai en ehkä vain osaa vain valita. Haluan kokea miltä tuntuu kantaa aarretta sisällään, kuulla sydänäänet, nähdä kehon muuttuvan ja ihmetellä puolison kanssa mitä rakkaus voi saada aikaan. Odotan kuinka oppisin tuntemaan pientä jo raskausaikana ja kasvaisin tämän äidiksi. Olen ammatissa jossa autan itse näitä ihmeitä maailmaan ja odotan kokevani synnytyksen, että ymmärtäisin asiakkaitani paremmin. Odotan mieheni näkevän syntymän ihmeen ja sitä että saan nähdä hänet isänä. Odotan aika paljon asioita, myös sitä että saan tuhlata rahaa tarpeellisiin ja tarpeettomaan tavaraan ja myös paljon "pienempiäkin" asioita. Äitiys ja lapsen saaminen ovat aika ihmeellisiä asioita.

Ihanaa Mustikk4, olen niin onnellinen teidän puolesta!!

M|ra, toivottavasti tuo nyt meinais sitä plussaa testiin, pidän lippua korkealla

Ja hyvä muistutus tuosta foolihaposta, tärkeää pienelle! Ei myöskään paha jos puolison saa syömään myös, vähentää huonojen siittiöiden laatua!

 

Mustikk4 mua jotenkin eniten koskettaa raskaudet, jotka eivät ole olleet itsestäänselviä. Johon on saanut oikeesti pinnistellä. Se on niin vaikea ja raskas tie varmana. On ihanaa nähdä sinulla plussa ja niin paljon onnea tulevaan <3 ihanaa että hoidoilla saa ihmeitä aikaan. Lohduttavaa samalla.
On totta et ei tässä vielä montaa kiertoa oo takana et yritystä vaan ja voihan se plussa tulla millon vain. Toivonmukaan!
Mulla taas toisinpäin et koitan vaan saada rasvaa kaikesta. Maitotuotteet yms. Ku painoindeksi 17.9 ja painan 47kg ja 161cm. Luin et vaikeampaa tulla raskaaks jos hoikka.

 

Sandelinos: teet kyllä arvokasta työtä. Kasvattaa varmana vauvakuumetta syntymien näkeminen.
Mulle synnytys on aika tabu vielä, tai koen sen todella kauniina, mutta samaan aikaan kauheelta möröltä. Siis tosi pelottavaa ku pelkään piikkejä ja varsinkin sietämätöntä kipua. Mulla on muutenkin arat paikat et gynetutkimus ja papakoe jo sattuu/kiristää tuolta ja tuntuu inhottavalta. Seksiäkään ei kaikissa asennoissa pystu pohjaan asti olemaan ku tuntuu ilkeeltä jos tökkäsee pohjaan.
Mulla on muutenki tosi ahtaat paikat ja kapea vyötärö. Vyötärö ei siis oo leventyny teini-iän jälkeen niinku monella vaan oon tällanen teinityttö kooltaan vieläkin. Sen takia pelottaa se alatiesynnytys. Oon miettiny jopa et päästäiskö helpommalla keisarileikkauksella. Ja siis synnytyksen toki haluaisin kokea, mutta en niin et repeän joka suunnasta. Luin myös kauhean jutun et voi tulla jopa ulosteenpidätyskyvyytömyyttä. Se olis pahinta mitä vois tapahtua. Mitä iloa siitä lapsesta ois jos ei vois kotoo lähtee minnekkää ku suoli pettäis. Siis tää juttu oli ihan hiljattain lehdessä.
Tiedän et ne toki on harvinaisia mut silti mahdollisia. Mä varmaan joudun pelkopolille ku jännittää et siinä synnytyksessä ei ehtis antaa puudutteita ja sit se imukuppihomma puistattaa ja se et leikattais väliliha ilman puudutusta. Nään synnytyksen omalla kohdalla välillä sellasena kidutustapahtumana. En tiiä miks. Ehkä se on ku ei tosiaan oo lantioo ja paikat muutenki herkät ja kireet. Ei sieltä todellakaan voi 3-4kg tulla ulos ilman suuria vaurioita...

 

Sandelinos: teet kyllä arvokasta työtä. Kasvattaa varmana vauvakuumetta syntymien näkeminen.
Mulle synnytys on aika tabu vielä, tai koen sen todella kauniina, mutta samaan aikaan kauheelta möröltä. Siis tosi pelottavaa ku pelkään piikkejä ja varsinkin sietämätöntä kipua. Mulla on muutenkin arat paikat et gynetutkimus ja papakoe jo sattuu/kiristää tuolta ja tuntuu inhottavalta. Seksiäkään ei kaikissa asennoissa pystu pohjaan asti olemaan ku tuntuu ilkeeltä jos tökkäsee pohjaan.
Mulla on muutenki tosi ahtaat paikat ja kapea vyötärö. Vyötärö ei siis oo leventyny teini-iän jälkeen niinku monella vaan oon tällanen teinityttö kooltaan vieläkin. Sen takia pelottaa se alatiesynnytys. Oon miettiny jopa et päästäiskö helpommalla keisarileikkauksella. Ja siis synnytyksen toki haluaisin kokea, mutta en niin et repeän joka suunnasta. Luin myös kauhean jutun et voi tulla jopa ulosteenpidätyskyvyytömyyttä. Se olis pahinta mitä vois tapahtua. Mitä iloa siitä lapsesta ois jos ei vois kotoo lähtee minnekkää ku suoli pettäis. Siis tää juttu oli ihan hiljattain lehdessä.
Tiedän et ne toki on harvinaisia mut silti mahdollisia. Mä varmaan joudun pelkopolille ku jännittää et siinä synnytyksessä ei ehtis antaa puudutteita ja sit se imukuppihomma puistattaa ja se et leikattais väliliha ilman puudutusta. Nään synnytyksen omalla kohdalla välillä sellasena kidutustapahtumana. En tiiä miks. Ehkä se on ku ei tosiaan oo lantioo ja paikat muutenki herkät ja kireet. Ei sieltä todellakaan voi 3-4kg tulla ulos ilman suuria vaurioita...

Synnytys on asia mikä herättää erilaisia tunnetiloja ja jokainen varmasti jollakin tasolla pelkää sitä jossain vaiheessa. Mä raskastan työssäni sitä että miten naiset löytää omasta kehostaan sen voiman käydä se kokemus läpi, se on varmasti jokin luonnollinen vaisto joka johtaa ja kannattattelee läpi kivun ja lopussa häämöttää se maailman paras palkinto. Jos kovasti itsellä esiintyy pelkotiloja niin suosittelen ehdottomasti ottamaan asiaa esillä sitten aikanaan neuvolassa ja myöhemmin pelkopolilla. Ja jos yhtään helpottaa niin ei luontoäiti yleensä salli sellaista tapahtuvan ettei äiti voisi synnyttää lastaan, koska synnytys on luonnollinen asia

Ammatistani huolimatta raskaustoive ja toivottavasti joku päivä se raskaus ovat varmasti erilaisia kuin ammattiminä voisi ajatella/suunnitella, raskautuminen ja kaiken sen kokeminen tapahtuukin minulle ensimmäistä kertaa ja vaikka äitejä ja perheitä olen ohjannut paljon niin oman lapsen kohdalla tulen varmasti olemaan samalla tavalla "ihanasti rakkaudesta avuton", koska ensimmäinen on aina ensimmäinen...

 

Mustikk4: meillähän tämä raskaus alkoi lapsettomuushoitojen avulla, joten jo itse hoitoihin liittyi ihme oireita välillä mutta eka oire oli että menkkoja ei kuulunut, sitten alkoi jatkuva runsas valkovuoto (jota on siis edelleen), närästys ja ajoittainen kuvotus. Alkuun oli jumalaton turvotus ja hikoilin ku pieni sika nyt tällä viikolla hieman noi kaksi oiretta helpottanut. Nännit on kosketusarat ja tissit turpeessa, mutta eivät varsinaisesti kipeä.
Laskujen mukaan tänään ois rv 5+2. Varhaisultran sain varattua 15.7, jolloin viikkoja pitäis olla kasassa 7+5! Vähänkö jännittävää toivotaan että siellä pieni kyytiläinen olisi ja että se olisi oikeassa paikassa

 

Heipsan! Täällä ilmoittautuu yksi haaveilija lisää! Olen pari kuukautta taustalla seuraillut ja nyt uskaltauduin rekisteröitymään. Itsellä ollut vauvakuume jo monen monta vuotta, vähintään siitä asti kun mieheni tapasin Jos vähän taustoja kerron, niin ollaan miehen kanssa oltu yhdessä reilu 5v. ja alusta asti ollut selvää että perheenlisäystä sitten aikanaan hankitaan, ja NYT on se aika! Sain itse kouluni loppuun tuossa keväällä ja se on vauvakuumeen nyt nostanut pintaan. Meillä on molemmilla vakituiset työpaikat ja syksyllä ollaan mahdollisesti omaa asuntoa ostamassa eli puitteet vauvan tulolle olisi kunnossa.

Yritän ottaa mahdollisimman rennosti tämän yrittämisen, en siis tikuttele ovista, juo greippimehuja tms. Haluan uskoa, että kyllä se vauva sieltä tulee kun sen aika on. Katsotaan sitten vuoden päästä jos edelleen yritetään että ollaanko yhtä rennolla asenteella liikkeellä Eilen alkoi yk2 eikä kyllä masenna ollenkaan ettei heti tärpännyt, tässä on kuitenkin kivoja kesätapahtumia tulossa, joissa on kiva mm. vähän viiniä maistella. Eikä edes viime oviksen aikoihin päästy kunnolla puuhailemaan, koska futishullu mies ja futiksen EM-kisat ei oikein ole hyvä yhtälö vauvantekopuuhia ajatellen, kun mies töröttää koko illan sohvassa eikä suostu katsettaan telkkarista irrottamaan.....

No mutta siis: pehmis26 26v. mies 26v. ya 6/2016 yk2

 

Saas nähdä palaanko tänne takas...eilen alkoi pieni menkkamainen vuoto..koko yön menkkajomotuksetja nytkin kokoajan jomottaa..verta tulee pyyhittäessä..huomenna lääkäri 13.30..ite varaudun siihen että kaikki ei välttämättä oo ok...jotenkin helpompaa itelle kun elätellä turhaa toivoa...