♥ Esikoisesta haaveilijat ♥

Wau mahtavaa Mustikk4! Selkee plussa! Toi ei voi olla mikään hipaisu vaan oot vahvasti raskaana. Toivotaan et kaikki menee hienosti loppuun asti. Onnittelut plussasta, olette ansainnut plussan. <3 Siirsin sinut suoran plussanneisiin.

 

Paljon onnea Mustikk4! Ihanaa!

Uusille tervetuloa!

Omia kuulumisia
Täällä on piinapäivät menossa kp 21/27-28
Välillä olen ihan varma että nyt tärppäsi mutta välillä taas tulee samanlaisia oireita kun normaalistikin kierrossa. Joten en uskalla toivoa liikaa.
Sain tehtyä ovisplussan kp 13 sillon ei ehditty tallettelemaan, mutta edellisenä ja seuraavana päivänä kylläkin. Nyt toivon että se olisi riittänyt
Anopin kanssa on kyt mennyt ok kun ei ole kommentoinut kuinka kurjaa olisi tulla mummoksi. Nyt harmittaa ystävät joilla onnjo lapsia ja kuinka typerästi kyselevät että joko teette lapsia..
Paputoive kirjoitit aiemmin tosi hyvin tästä aiheesta!

Kaikille oikein hyvää juhannusta ja paljon plussia!

 

Hei kaikki! Aloitin lukemaan tätä palstaa säännöllisesti kun keskustelusivuja takana oli 8 ja tuntuukin, kun olen myötäelänyt mukana teidän tarinoita niin, että olisitte "vanhoja tuttuja". Nyt onkin kiva esitellä itseni teille, olenhan kuumeillut vauvasta varmaan rippikoulukesästä saakka! (Vaikkei tuolloin miehestä ollut tietoakaan, heh) Viimeisen vuoden ajan vauvakuume on ollut säännöllisesti keskusteluissa ja nyt kun löytyy ne maagiset sanat 'naimisissa, työ, koira, auto ja omakotitalo' niin mieskin näytti vihreää valoa. Ehkäisykapseli ollut käsivarressa kohta 3 vuotta ja toistaiseksi vielä onkin, tarkoitus käydä poistattamassa kun vain saan ajan sen poistoon. Foolihappo tuli tuossa jo aloitettua, vitamiinien kanssa pitäisi kyllä petrata.

Yhteisiä vuosia takana neljättä vuotta ja tosiaan tänä talvena sanottiin tahdon ja ostettiin yhteinen koti. Mun mies on mahtava omien sisaruksien lapsien kanssa ja tiedän että hänestä tulee loistava isä <3 Omaa kierto on ollut täysin epäsäännöllinen ehkäisyn aikana, saa nähdä käykö ehköisyn lopettamisen jälkeen samoin kuin M|ralle, oma kierto muistikuvissa kun ajalta ennen ehkäisyä on että se meni miten sattuu ja pitkiä kiertoja oli. Ovulaation kuitenkin tunnistan kapselista huolimatta n. Joka toinen kierto. Tulipas kirjoitettua...

Kovasti toivon plussaonnea meille kaikille ja hyvää juhannusta!

Sandelinos 26v. Ja mies 29v. ya7/16?

 

Kiitos kaikille! Tänä aamuna näytti digi Raskaana 2-3 eli kai se on nyt vaan uskottava, että oon plussa tullut testiin. Kyllä oon vieläkin ihan ulalla ja niinkuin olis puulla päähän lyöty.

Ladygreen, ensimmäinen ivf-hoito oli ja tuoresiirto, me saatiin vain tämä yksi ainut alkio, kun ovulaatio oli ehtinyt jo tapahtua, kun punktioon mentiin. Enää vain pieniä folleja oli jäljellä silloin, 3 solua saatiin joista yksi oli kypsä ja hedelmöittyi. Se siirrettiin kolmen päivän ikäisenä. Siksi tämä niin uskomattomalta tuntuu, että se yksi sissi olisi nyt tarrannut kiinni. Täytyy nyt vaan yrittää olla stressaamatta ja mutehtimatta siitä, mitä voi käydä, vaan iloita siitä mitä on tapahtunut, näin pitkälle me ei olla koskaan aiemmin kuitenkaan päästy.

Kaikille tänne tosi paljon tsemppiä ja voimia yritykseen!! Älkää luopuko toivosta, vaikka joskus tuntuisi vaikealta. Jään lukemaan tätä palstaa ja seurailemaan mitä kaikille kuuluu, en halua mihinkään muualle vielä siirtyä.

Niin ja hyvää juhannusta.

 

Mustik4lle hurjasti onnea!

lakritsijukurtin tilanne kuulostaa aikalailla samalta kuin täällä! Ovisplussa kp 13 ja talleteltu päivä ennen ja jälkeen plussan

Nyt kp 24/27-28, dpo 10. Eilen pienen hetken vilahti huonoa oloa, tänään huonoa oloa on ollu enemmänkin. Lähinnä semmosta epämäärästä melkein oksettavaa oloa ..joka voi tietty johtua jostain ruuasta tai siitä että söin pitkästä aikaa pienen määrän vehnää, jota muuten yritän vältellä Olojen lisäksi oon ollu eilen ja tänään tosi väsyny. Ehkä olen nukkunu liian vähän, tai onhan se mahdollista että johtuis kyytiläisestäki, mutta uskaltaako sitä toivoa

Haluttais hirveästi testata, mies jo toppuutteli että älä kiirehdi Ehkä yritän sinnillä odottaa testaamista tuonne tiistaille (kp 29) tai ainaki maanantaille, eihän tässä periaatteessa mitään kiirettä jos raskaana ois mutta aina tämä tuntuu yhtä kilpajuoksulta

Tulipa pitkä paasaus Miten muilla menee? Muita piinailijoita? Lakritsijukurtti, miten siellä?

 

Kyllä sitä voi ihmismieli olla hermoraunion partaalla aaaapuuuva, tänään testasin apteekin omalla: lähes samanvahvuinen toinen viiva testiin. ei täysin tasavahva mutta selkeä viiva kuitenkin. Aaaaapuuuuvaa... En vaan usko tätä nyt... Pakko testata taas huomenna. Oon käyny päässäni miljoonat tunteet tänään läpi! Entä jos positiivinen tulos olikin väärä yms ajatuksia tullut käytyä läpi en tiiä, hulluksihan tässä tulee

 

Ainiin ja Mustikk4: todella todella todella paljon onnea!!! <3

 

MerMer, siis selkeä plussa? Onnea kovasti Voithan varata vielä vaikka ajan verikokeeseen jossa voi sen varmistaa? Varmasti tuntuu todella epätodelliselta!

 

Oo! MerMer ihanaa! Haamu oli kuin olikin plussa! Vitsi miten huippua! Toivottavasti nyt meille muillekin tulis plussat.

 

Täällä testattu tyylipuhdas nega one stepin herkällä liuskalla, kp 27/27-28 dpo 13. Ei tainnu pitää "merkit" paikkaansa tälläkään kertaa. Jospa meille joskus vielä oma lapsi suodaan. Vaikka eihän seuraavaksi ala kuin vasta yk 4..

 

Moikka! Täällä liittyis keskusteluun 29v, loppuvuodesta 30 täyttävä pitkään vauvakuumeillut nainen.
Ensin piti löytää se oikea mies, kun sen löysin 3v sitten, ei hän vielä ollut varma lapsista. Oli aika raastavaa, mutta muuten niin hyvän parisuhteen takia päätin vaan antaa aikaa. No se kannatti, meillä on nyt alkanu just yk4 ja kp2 menossa. Aivan järkyttävä halu saada vauva ja liikaa stressailin tossa 3kk. Nyt oon päättäny et koitan mahdollisimman vähän ajatella asiaa ja keksiä töiden jälkeen muuta tekemistä, varsinki dpo päiville ku sillon eniten stressaa ja kuulostelee niitä oireita et voisko mikää merkki olla raskaudesta.
Oon alkanu pelkää hirveesti sitä et jos en nyt luomuna tulis, vaikka vasta yk4 lähti just käyntiin. Mun moni ystävä on tullu 2kk sisällä raskaaksi ni se jotenki saa aikaa sen pelon et mikähän mua vaivaa. Mulla ei siis pitäis olla mitään vikaa kehossa, toisaalta koskaan ei oo ollu tarvetta munasarjojen ultraamiselle tms mut uskon ainaki kaiken olevan kunnossa.
kierto välillä vaihtelee siinä varsinki talvisin on pitkiä 31-34vrk ja kesäisin nyt lyhentyny kokoajan ja siihen 29vrk. Tuhrua tulee muutama pv ennen varsinaisia menkkoja mut lasken kiertopvt kunnon ekasta vuotopäivästä.
Ennen tikutin ovista, mutta oon lopettanu tikuttamisen koska sain kaks selkeetä plussaa kierron puolivälissä ja 5vrk ennen menkkoja. Ajattelin et nyt loppuu tää tikuttelu ku se sekottaa mun pään vaan ku tulee niitä plussia miten sattuu. Olen siis testaillu huvikseni miten ne lähtee haalenee ja yks pv usein tulee sitä vahvaa plussaa joka sit haalenee kuitenki seuraavana pvnä. Mut kaks vahvaa ovis plussaa eri aikoina kiertoa tuli yk2.
Ovislimat tunnistan todella selkeesti et niiden perusteella sit ollaan touhuiltu, ei tosin ihan jokapv kuitenkaan.
Tavallaan tekis mieli kokeilla päivittäin ovisviikolla, mutta sit se on sellasta lapsentekoseksiä, kun ei me normaalistikkaa jokapv jaksettais

Tuntuu kauheen pitkältä ajalta alottaa kierto aina alusta ja elää siinä toiveessa et jokos nyt. Yksi parhaista ystävistäni raskautui ilman yrittämistä vaan ihan tulee jos on tullakseen meiningillä ekasta kierrosta nyt ja se tietyllä tapaa ottaa koville, kun itse haluais olla samaan aikaan hänen kanssa raskaana ja vaikee iloita ku itellä kauhee huoli omasta raskautumisesta. Mä en oo koskaa saanu nähdä sitä plustestiä omalla kohdalla ja varmaan tippuis silmät päästä jos näkisin. Tuntuu niin kaukaiselta ja utopistiselta haaveelta tää vaikka silti ollaan kokoajan lähempänä tätä haavetta ku koskaan
mulla on ollu 3kk jo mammavitskut käytössä sekä gelee royale kuningatarhyytelökapseleita. Koitan syödä rasvaisia maitotuotteita, kun olen aika hoikka ja tuntuu et se mitä syön, tulee myös nopeesti ulos eli rasvaa ei vaan kerry kroppaan jostain syystä. Painoindeksi 17.9.
Ajattelin jos lisäis vähän liikuntaa ihan mielen virkeydeksi ja stressin vähenemiseksi jos stressaaminen vaikeuttais tätä raskautta kumminki. Epätietoisuus omasta onnistumisesta on pahinta, kun ei tiedä millon saa kokea sen onnen ja tuntuu et muulle lähipiirille satelee vauvoja ku sieniä sateella. Ei tää nyt niin vaikeeta pitäis olla ku tehdään mielestämme kaikki niinku pitääkin. Sen takia sitä saa päähänsä kaikenlaista, kun yksiviidestä on lapsettomuudesta kärsivistä aika iso osa kuitenkin. Jos nyt hedelmöityshoitoihin joutuis niin ei se maailmanloppu ole, mutta toki tää vois luomunain nyt vaan onnistua ni ei tarvis enää murehtia näitäkää asioita joka kierrolla.
nyt vaan niitä plussia meille kaikille sitä kaipaaville olis maailman siistein tunne, et masussa alkais pian kasvamaan maailman kallein aarre

 

danissa, tervetuloa! Todella samaistuin moniin asioihin mitä kerroit, niinku varmaan moni muukin täällä. Erityisesti tuo stressi raskautumisesta on ihan hirveä ja tänään viimeksi tuon negatestin jälkeen itkin "huonouttani naisena", aallonpohjat kuukauden lopussa kirpasee ihan älyttömästi joka kerta. Ja sitte vaan uudella toivolla uuteen kiertoon, kai me joskus lapsi saadaan jos niin on tarkoitettu..

Tuohon edelliseen masisteluviestiini lisäyksenä, menkkoja ei siis vielä ole näkyny, oletettavasti huomenna pärähtävät päälle jos nega oli oikea. Periaatteessahan toivoa ei siis vielä ole menetetty tähänkään kiertoon, mutta kovin korkealla se ei kyllä enää ole.

 

Tänään testasin CB:n digillä ja tulos oli: raskaana 2-3 viikkoa.
Eikai tässä oikeesti auta ku nyt vaan uskoa!
Huomenna soitan lapsettomuuspolille aikaa ekaan ultraan. Sanoivat aikanaan että heti kun tärppää, pitää heille ilmoittaa. Tekevät siis erikoissairaanhoidon puolella ekan ultran ja sit vasta alkaa neuvolaseuranta, jos kaikki on hyvin hirveesti jännittää!

Jään vielä tänne seurailemaan tilannetta poistun ryhmästä vasta, jos ultrassa kaikki ok. Mutta tulen silti seuraamaan tätä palstaa! Ootte kaikki ollu älyttömän ihania ihmisiä, teidän kanssa on saanu jakaa aivan kaiken tsemppiä kaikille! Jokainen täällä oleva on plussansa ansainnut ja tulee ansaitsemaan jatkossakin <3

 

Paljon Onnea teille juuri plussanneille ja Villisilmä tiedän tunteen ku tavallaa elättelee viel toivoa mut sit kuitenni negan tehny aijemmin. Onhan harvoilla niin et ensin nega ja sitten plussa mut sitä on vaikea kuvitella omalle kohdalle.

Luin muuten tilastoja niin 59% pareista tulis 3kk sisällä raskaaksi ja 70% puolenvuoden sisällä. Sitä vaan toivois et kuuluis tohon 70% et täs olis viel 3 kiertoa aikaa siihen. Sit jos ei 6 kierron aikana raskaudu ni sit alkaa kyl pelottaa viel enempi. Tekis mieli mennä jo aijemmin tutkimuksiin et sais mielenrauhan.
Samaan aikana miettii et jos en nyt 3kk sisällä tullu raskaaksi ni miks seuraavan 3kk aikana tulisin. Toki tää on nyt tällasta negatiivista ajattelua ku sitä on niin vaikea vaan kuvitella omalle kohdalle.
niin pienestä olis kiinni et olisin onnellisempi kuin koskaan ennen. Mulla on työsopimus ens toukokuun loppuun sopivasti ja sit ku mennään mun vanhempien luokse elokuun puolivälissä (asuu kauempana) niin olis niin ihana sitten kertoa heille ilouutisia meillä oli suunnitelma mennä risteilylle sen mun raskaana olevan ystäväni kanssa et ostettais vauvajuttuja ja olis sellanen raskaushöpötysristeily meillä. Mut jos en ala pian raskautumaan ni sekin jää sit, koska ei mulla oo itelle tällähetkellä mitään ostettavaa. Oon säästäny rahaa et haluan ostaa sit omalle lapselle kaikkee kivaa jatkossa ja se on se asia mitä haluaa elämään niin paljon. Ei mikään muu asia tunnu niin suurelta.
Inhottaa ku ei tiedä et olenko kk päästä tässä samassa tilanteessa alottamassa yk5 vai muuttuisko elämäni vihdoin lopullisesti ja saisin hymyillä koko maailmalle onnesta sitä miettii vaan et pliis hoida nyt luonto tää mullekki. Tää odottelu on hirveetä...
Mä muuten en enää testaa ku vasta sit jos menkkoja ei kuulu. Mä en kestä sitä pettymystä et negatesti ja odottele siinä sit menkkoja vaan paskalla fiiliksellä. Sit jos ne menkat alkaa ni eipä sitä kaatunutta maitoa siinävaiheessa oo järkeä itkeä. Vaikka jokainen negakierto satuttaa yleisesti. Aina ku on uus kierto alkanu ni on se fiilis et kumpa...kumpa nyt vaan kaikki menis niinku pitääki. Tuntuu et toiset saa polttaa röökiä ja elää miten haluaa ni ne tulee raskaaksi miten vain. Ite yrittää tehdä kaikkensa et tärppäis ni ei tuu...sen takia meneeki usko omasta raskautumisesta. Eikä auta ystävien lauseet et "lopeta stressaaminen ni tärppää" Joo oliskin niin helppoa, hyvä huomio mut kaikille sitä lasta ei tuu vaik kuinka yrittäis olla miettimättä ja helppoo se on niiden sanoa jotka on tullu samantien raskaaksi et älä stressaa. Voi enhän mä stressais jos ei tarvis ottaa huolta usiampana negakiertona et mitäs seuraavana kiertona tapahtuu. Vauvakuume ei oo mikää pieni tunne vaan joka arkipäivää ja mieltä hallitseva vahva tunne et jotain puuttuu elämästä ja se tunne ja tyhjä olo ei vaan lähde pois muullaku omalla lapsella. Ei sitä lapsentekoa voi unohtaa kyl.

 

Sit se et ystävä on raskaana. Monilla mun ystävillä on jo perheet. Tuntuu et heidän kanssa oleminen ja heidän raskauden seuraaminen tuo mulle surullisen olon niinku omasta kohtalosta ja tilanteesta. Haluais olla iloinen ihminen niinkuin oikeesti olenkin ja onhan mulla hyviä päiviä paljon, mut varsinkin ovulaation jälkeiset päivät on tosi masentavia,kun jotenki ajattelee et ei mun kropassa taaskaan mitään kasva. Sit ystävien raskaushehkutuksia kuunnellessa kirpasee sydämestä ja aika kovaa. En ymmärrä miten pystyisin taas näkemään sitä, kun ystäväni on ostellut vauvalle kaikkea ja hänen kotinsa hehkuu vauvajuttuja. Se mistä itsekkin kipeimmin haaveilen ja tunnen surua ja huolta ettei mulla ole varmuutta siitä asiasta et millon sen edes saisin kokea. Tuntuu et elämästä puuttuu niin paljon ilman perhettä. Vaikka on ihana mies niin sen kans haluais just kokee sen perhe-elämän näin 30v kynnyksellä. Olis täydellinen ikäkin olla vaa kotona omien mussukoiden kanssa.

 

Tervetuloa danissa1! Paljon samanlaisia ajatuksia käynyt läpi tässä reilun vuoden yrityksen aikana. Muistan että varsinkin alussa, ekan puolen vuoden aikana, kuume oli tosi kova ja olin "kateellinen" jokaiselle raskaanaolevalle ja kävin paljon tunteita läpi. Nyt kun aikaa on mennyt on jotenkin ehkä "rentoutunut", olen iloinnut muiden raskausuutisista ja vauvojen syntymähetkistä. Se ei ole minulta pois jos joku muu saa vauvan, vaikka se olisi mikä vahinko/yllätys tahansa ja tyyliin saanut alkunsa yhdestä kerrasta.

En tiedä saadaanko me miehen kanssa koskaan lasta vai ei, vaikka mitä tutkimuksia ja hoitoja käytäisiin läpi. Asiaan ei ainakaan auta siitä valmiiksi murehtiminen. Toki murehdin ja mietin asiaa ajoittain, mutta ei se vauva sillä murehtimalla tule. Me ei vielä olla hakeuduttu lapsettomuustutkimuksiin tai hoitoihin, jossain vaiheessa varmaan hakeudutaan, jos luomuna plussaa ei kuulu, jos taustalla on jotain ongelmaa, niin ei hoitoihin hakeutumista kannata hirveästi lykätä. Syksystä ollaan alustavasti puhuttu.

En tiedä onko mitään lohduttavaa sanomista noihin murheisiin kun vauvaa ei ole vielä kuulunut, mutta katsokaapas tämän ketjun plussanneista, että monenlaisilla yrityskierroilla on se plussa tullut. On toki onnekkaita, jotka ovat pian yrityksen jälkeen plussanneet, mutta on monia, joilla yrityskiertoja on useampi jo taustalla. Toivotaan että jokainen sen plussan saisi!

Ihania kesäpäiviä kaikille esikoisesta haaveilijoille!

 

Paputoive ihania ajatuksia sinulla. Vaikutat tosi vahvalta ihmiseltä. Ihan varmana tekin saatte lapsen vielä, jos hoidoillakin jopa 80% ihmisistä saa. Uskon näin. Onko sulla ollu mitään kiertohäiriötä tai muuta juttua mikä vois haitata raskautumista sit? Vai pitäiskö olla kaikki kunnossa ja jostain syystä ei vaan tärppää? Mää en varmaan pysty kovin kauaa enää odottelee vaan pakko mennä yksityiselle ihan perus tarkastukseen ja jos ne ultrais munasarjat varuiks. Toki miehessäkin voi olla vikaa. Yritetää silti nyt tässä vielä ainakin se 3 kiertoa.
Ihanaa ku osaat jo olla ilonen muiden raskauksista. Tottakai mä toivon mun ystäville pelkkää hyvää, mut en pysty peittelee silti täysin omia tunteita et kyl mää sanon ystäville ihan suoraa et mua masentaa ja huolettaa tää raskautuminen. Et ottaa koville tää, kun pelkää ettei tuu ollenkaan. Jos oon mun perheellisten ystävien kans, niin vaikka se ei multa olekaan pois, niin jotenkin se muistuttaa ainakin siitä, mikä itseltä puuttuu. Puuttuu se äidinrakkaus ja äitinä oleminen. Mikä on kuitenkin tärkein asia elämässä varmasti. On niin iso ero olla lapseton kuin lapsellinen. Kuitenki tähän lapsihaaveeseen menny aikaa monta vuotta niin senkin takia tää ottaa koville. On usein hetkiä jollon tunnen niin tyhjyyttä mun elämässä vaikka parisuhde, läheiset ja työasiat onkin hyvin. Sitä vaan kaipaa omaa lasta. Jos nyt 3kk jälkeen oon jo näin murheissani niin miten sitä seuraavat kuukaudet kestää jos ei tärppää. Siinäpä vasta huolenaihe. Kait se on vaan kestettävä. Mä en siinä tilanteessa vaan pysty hymyilemään ja olla ilonen ystävieni seurassa, joilla on lapsia. Jos kotonakin jo murehtii. Lapsettomien ystävien kans viel tän olon kans menee ku ne ei puhu lapsista sanaakaa. Mut ei tällekkä tunteelle voi mitään. En mää pahalla ketään kohtaan näin ajattele, tunne kumpuaa vaan mun huolista ja peloista joille ei vaan mahda mitään

 

Paputoive ihania ajatuksia sinulla. Vaikutat tosi vahvalta ihmiseltä. Ihan varmana tekin saatte lapsen vielä, jos hoidoillakin jopa 80% ihmisistä saa. Uskon näin. Onko sulla ollu mitään kiertohäiriötä tai muuta juttua mikä vois haitata raskautumista sit? Vai pitäiskö olla kaikki kunnossa ja jostain syystä ei vaan tärppää? Mää en varmaan pysty kovin kauaa enää odottelee vaan pakko mennä yksityiselle ihan perus tarkastukseen ja jos ne ultrais munasarjat varuiks. Toki miehessäkin voi olla vikaa. Yritetää silti nyt tässä vielä ainakin se 3 kiertoa.
Ihanaa ku osaat jo olla ilonen muiden raskauksista. Tottakai mä toivon mun ystäville pelkkää hyvää, mut en pysty peittelee silti täysin omia tunteita et kyl mää sanon ystäville ihan suoraa et mua masentaa ja huolettaa tää raskautuminen. Et ottaa koville tää, kun pelkää ettei tuu ollenkaan. Jos oon mun perheellisten ystävien kans, niin vaikka se ei multa olekaan pois, niin jotenkin se muistuttaa ainakin siitä, mikä itseltä puuttuu. Puuttuu se äidinrakkaus ja äitinä oleminen. Mikä on kuitenkin tärkein asia elämässä varmasti. On niin iso ero olla lapseton kuin lapsellinen. Kuitenki tähän lapsihaaveeseen menny aikaa monta vuotta niin senkin takia tää ottaa koville. On usein hetkiä jollon tunnen niin tyhjyyttä mun elämässä vaikka parisuhde, läheiset ja työasiat onkin hyvin. Sitä vaan kaipaa omaa lasta. Jos nyt 3kk jälkeen oon jo näin murheissani niin miten sitä seuraavat kuukaudet kestää jos ei tärppää. Siinäpä vasta huolenaihe. Kait se on vaan kestettävä. Mä en siinä tilanteessa vaan pysty hymyilemään ja olla ilonen ystävieni seurassa, joilla on lapsia. Jos kotonakin jo murehtii. Lapsettomien ystävien kans viel tän olon kans menee ku ne ei puhu lapsista sanaakaa. Mut ei tällekkä tunteelle voi mitään. En mää pahalla ketään kohtaan näin ajattele, tunne kumpuaa vaan mun huolista ja peloista joille ei vaan mahda mitään

Mulla on ollu kierrot välillä pitkänpuoleisia, viimeksi 44 päivää. Vaihdelleet 31-44 (yks megakierto oli jopa 72 päivää, jossa jotain tiputteluvuotoa oli 53-60 päivinä, epäilen ovuloimattomaksi kierroksi...). Ovulaatiota oon muutamissa kierroissa plussannut niin että testit on tummuneet ja sitten lähteneet haalistumaan, mutta selvää plussaa (tasavahvat tai vahvempi testiviiva) en ole saanut kiinni, kun en ole kovin aktiivisesti testaillutkaan. Nyt varastossa on 100kpl ovistestejä, joten tarkoitus olisi testata! Tänään menossa kp17 ja ajattelin vielä illasta tehdä testin (oon yrittänyt säästellä nyt sopivaa pissaa ), eli tänään olis eka päivä kun aloitan testailut. Juhannusta oltiin muualla viettämässä niin en viitsinyt siellä testailla.

Mulla on siis joskus ultrattu munasarjoja ja sanottu niiden olevan polykystisyyteen viittaavat, eli jotain helminauhan tapaista siellä on ollu näkyvissä. Nyt ihan äskettäin ei ole ultrailtu, joten en osaa sanoo mikä tilanne. Suunitelmissa on syksyllä mennä yksityiselle ihan perusultraan ja sitä kautta pyytää lähetettä sit lapsettomuuspuolelle. Mulla kuitenki on semmonen tunne et mulla ovulaatioita tulis aina kierroissa, alamahajomotuksia on pari viikkoo ennen kuukautistia, joskus jo aiemminkin (munasolun kasvukipua?), lisäks kivut vaihtelee puolelta toiselle eri kierroissa.

 

Heippa kaikille pitkästä aikaa! En oo tänne kirjotellu pitkään aikaan, mutta säännöllisesti kyllä oon käyny lukemassa
Täällä on plussiaki pärähelly, onnea niistä kaikille! Mustikk4, oon kyllä niin ilonen sinun puolesta! Teillä eteni hoidot kyllä yllättävän nopiasti ja vieläpä ne onnistu! Oliko rankka tuo Ivf? Ja entä keräys?
Jos mie nyt oikein laskin niin täällä ois nyt yk 20. Omasta tilanteesta sen verran, että letrozoleilla mennään. Lääkäri määräs ne 6kk, jos sinä aikana ei tärppää niin sitten puhelua klinikalle ja joko inseminaatioon tai suoraan ivf. Nyt ois viiminen kierto nuilla pelkillä letroilla menossa. Aika luovuttaja fiilis jo nuista lääkkeistä on. Tahtoisin jo niin lähtiä ivf:ään, ois jotenki semmonen olo että sillä vois jopa ehkä onnistuakki. Tämä on niin järkyttävän pitkä ja raastava "projekti".
Toissapäivänä kaveri sai pojan. Ärsyttää, että ku se on maailman ihanin asia niin silti se alko niin masentaan. Ei ossaa olla vilpittömän onnellinen toisten puolesta ja se on kyllä inhottavaa

 

Paputoive ihanaa että pääsette kuitenki syksyllä hoitoihin jos nyt ei tärppäis. Toivotaan silti et niistä ovistesteistä olis apua. Onhan moni kuitenkin tärpänny just vuodenkin jälkeen. Mut eihän nuista aina tiedä mistä kiikastaa. Kiinnittyminenkin vissii aika monella hankalaa et vaikka hedelmöittyiskin ni sit viel se kiinnittyminen. Hirveesti tsemppiä! Tiedän muuten yhden joka on aika pitkillä kierroilla yli 40pv ni tullu suht. nopeesti raskaaksi et sekää ei välttämättä aina vaikuta.

Nanja toivotaan että saisitte ivf:n. Tuntuu et siitä varmaan on eniten apua ihmisille. Tietää et ainaki suoraan saa jotain kohtuun. Jotenki tää kuukausien odottaminen on niin ärsyttävää. Sulla nyt paljo enempi yritystä takana ku mulla, mutta myönnän olevani aika malttamaton stressailija. Haluis vaan äkkiä hoitoon jos oon tässä samassa tilanteessa vielä talvellakin.
Joo tiedän tunteen, kun ystävä saa lapsen. Siis se riipasee niin sydäntä ja samaan aikaan kokee niin epäreilua oloa et miksen mä saa kokea tota. Olenko ansainnut tätä. Se sattuu sydämeen ja voin olla varma et niin sattuis sitä toistakin jos tilanne olis toisinpäin. Ite tietää et meidän vauva sais niin ihanat vanhemmat joten miksei sitä nyt vaan vois tapahtua jo tästä kierrosta. Turhautunu olo vaan odotella.

Onko muuten kukaan kokeillu macajauhetta? Mulla olis luomumacaa ja pohdin et uskallanko alottaa nyt? Kp2 menossa mut samaan aikaan pelottaa jos se haittaiski raskautta. Greippimehua muuten join ahkerasti noi 3 kiertoa ja nyt jätän greipit pois. Ihan turhaa ku ei se ainakaa mulla auttanu. Pääasia et on noi perus mammavitskut ja omegat sekä lisänä kuningatarhyytelökapselit.
seksinki jälkeen aina jalat kattoon 15 minuutiksi jospa ne siittiöt pääsis paremmin perille. Kaikkea sitä tekee tän eteen.

 

Onnea plussanneille

Tervetuloa danissa, itse samaistun tuohon stressaamiseen, tosin itsellä ei ole ainakaan lähimmissä kavereissa lapsellisia/raskaana olevia, kavereiden kavereita lähinnä. Eka kierto meni kaiken maailman spekulaatioita kehitellessä ja tilastotietoja selatessa. Kaikki ajatukset pyöri raskautumisen ja sen mikä kaikki auttaa raskautumaan ja mikä on haitallista ajatuksien ympärillä. Ensimmäisten luomumenkkojen tulon jälkeen on sitten rauhoittunut olo eikä ole tullut liikoja mietittyä, ihan normaalia arkea elänyt. Tosin nyt kp 12, joten kohta voi olla tilanne toinen kun alkaa ovis ja sen jälkeiset piinaviikot lähestyä .

Miestä hieman vaivannut "suoriutumispaineet", joten sovittiin että voisin tikutella ovista niin ei tarvitsisi niin paljon sitten jännittää millon niitä lakanoita pitää olla heiluttamassa. Aluksi ajattelin, etten semmoisiin koske kun voivat vaan lisätä stressiä, mutta nyt sitten otettiin käyttöön jotta nimenomaan osattaisiin olla stressaamatta .

Tänään ekaa kertaa testasin tosi hailuran viivan. Pelkään että ovis sattuu ensiviikonlopulle, kun ollaan reilut kolme päivää eri puolilla suomea. Tosin edellinen kierto kesti 35 päivää, joten ovispäivän pitäisi sen perusteella olla joskus kp21 tienoilla, mikä osuu tiistaille. Ei tosin uskalla luottaa kierron pituuteen ensimmäisten luomumenkkojen perusteella.

Anoppiaiheeseen voisin sen verran sanoa, että meillä ei ole onneksi kummankaan vanhemmat udelleet eikä ole suunnitelmissa yritysvaiheessa kertoa. Anopilla on itsellään vielä pieniä lapsia, joten siellä suunnalta ainakaan ei ole varmasti mitään mummokuumetta. Tosin välit ovat sitten muuten huonohkot

 

Mullakin testissä vain hailura viiva tänään (kp17). Womanlog ennustaa ovista kp22 (perjantaille), olettaen että kierto olisi 35 päivää pitkä. Laskee keskiarvon aiemmista kierroista. Toivottavasti sattuiskin ovis ensi viikonlopulle niin saataisiin kunnolla hyödynnettyä ovis. Onkohan yhdyntä joka päivä liian tiheää oviksen aikoihin, vai olisiko parempi vain joka toinen päivä? Meillähän ongelmana on eri paikkakunnilla oleminen (työn vuoksi) viikolla, joten yhdynnät ajoittuu vain viikonlopulle. Tästäkin johtuen meillä menee osa kierroista ihan harakoille kun ei päästä hyödyntämään tärppipäiviä oikeaan aikaan. Vielä sen on joskus satuttava kohdilleen!

 

Paputoive, jostain luin että joka toinen päivä riittää oviksen aikaan mutta mitään "haittaa" ei ole siitäkään jos lempi leiskuis joka päivä Paitsi jos on tiedossa että siittiöiden laatu on huonompi, niin sitte suositeltiin sitä joka toinen päivä mieluummin

Täällä kp 28/27-28, dpo 14. Tänään odottelen menkkoja alkaviksi. Oudoksuttaa kyllä vähän: eilen illalla tuli pyyhkiessä punertavaa valkovuotoa, jota ei yöllä ollut enää tullut, mutta tänä aamuna pyyhkiessä jälleen. Ei siis ihan veristä vuotoa, jolla yleensä menkat alkaa, vaan lähinnä vaaleanpunaista valkovuotoa (speksit ). Tänä aamuna tunnistan menkkamaisia kipuja, jotka kuitenkin tulee minusta enemmän aaltoina kuin jatkuvina.

Aivan todella jännittävää siis odotella tänään, että onko mulla vielä toivoa tämän kierron suhteen vai alkaako menkat ihan just

muoks. Eipä tarvinnu kauaa odotella, uuteen kiertoon lompsis. Yk 4 alkakoon

 

Moikka kaikille! Ajattelin, että en rekisteröidy tänne ollenkaan, etten ala stressata ja liikaa asioita kytätä, mutta niin paljon on täällä tullut käytyä lukemassa, että sama kai se on, vaikka välillä myös kirjoittaisi. Täällä alkaa vähitellen vauvakuume nostaa päätään, tai oikeastaan oma kuumeilu on saanut mieheltäkin siunauksen. Varsinaisesti emme ole alkaneet yrittää tosissaan (eli en tikuta ovulaatiota tms), mutta ehkäisy on jätetty pois jo alkuvuodesta ja noin kuukausi sitten asiasta keskusteltiin enemmänkin ja todettiin, että vauva on oikein tervetullut, jos sellainen ilmoittaa tulostaan. Nyt kuitenkin on vasta noin toinen kierto, kun ovulaatioajankohta on tullut kunnolla hyödynnettyä, joten aiemmin ei ole liikaa tarvinnut raskautumista jännittää.

Taustoja sen verran, että itse täytän tämän vuoden lopussa 27, mies on muutaman vuoden vanhempi. Kumpikin käy töissä ja opiskelee työn ohessa, miehellä vakituinen työpaikka. Itse valmistun n. vuoden kuluttua. Yhteinen, oma asunto löytyy, naimisissa emme ole.

En vielä tiedä, kuinka aktiivisesti tänne uskallan kirjoitella, ettei kuumeilu lähde ihan käsistä. Tein nyt kuitenkin itseni taustalta näkyväksi, ja olen hengessä mukana.

 

Villisilmä harmit uudesta kierrosta, toivotaan että parempi onni seuraavassa kierrossa. Oon lukenut samaa tuosta et ei pitäis olla haittaa, mut sit jos huonommin siittiöitä nii voi heikentää mahdollisuuksia, en tiiä miehen siemennesteen laadusta, mutta ehkä kaikista järkevintä olis toimia sen mukaan kuin haluttaa. Jos tekee mieli useamminkin oviksen aikaan, niin antaa palaa vaan.

Tervetuloa ajatuksissa! Ja voin olla varma että kohta kuumeilet ihan tosissaan. Itse alkuun vain lueskelin, kunnes lopulta tein tunnuksen ja päätin aloittaa tämän esikois-ketjun, kun vanhempi ketju oli jäänyt unholaan.

Kuulin tänään että eräs työkaveri odottaa vauvaa. He ovat miehensä kanssa seurustelleet vähemmän aikaa kuin minä mieheni kanssa. Tuleehan se väkisin olo että miksi me emme onnistu ja muut onnistuu, mutta olen todella onnellinen tämän työkaverin puolesta. On kuitenkin 10v minua vanhempi ja todella ansaitsee vielä tuon onnen saada tulla äidiksi (hänellä on aiemmasta liitostaan pari lasta). Kyllä mekin vielä onnistutaan, toivotaan että vatsan kasvattelu olisi tarttuvaa Näin kyllä aiemmin on ollut tässä työyhteisössä, oikein vauvabuumeja kun useampi jää äippälomille yhtä aikaa. Eli, seuraavaksi MINUN VUORO!