Esikoinen vuodelle 2015

Bumpy Olis kyllä hyvä että olis taustapykäläkin on niin paljon ihmisiä ettei muisti pysy perässä.

Onnenpisara Ihan kamalaa kun on toi tilanne.. Puhuminen kannattaa aina! Ja tosiaan mieluummin sitten kannattaa miettiä erovaihtoehtoa jos ette ole onnellisia keskenänne. Ja jos eripura on vauvanyrityksen tulosta niin kannattaisin tauon pitämistä ja että viettäisitte toistenne kanssa laatuaikaa. Voimia! :hug:

Lämpötilan mittailusta: Kokeilin tässä kierrossa silloin tällöin mitata ja oviksen aikaan useemmin, mutta oli vaikea saada mittaus tehtyä samaan kellonaikaan. Oikeastihan lämpö tulisi varmaan mitata heti kun on herännyt ja ennen kun nousee sängystä. En ihan niin pitkälle mennyt sillä mies olisi herännyt mittarin piippaukseen

Aloitimme mieheni kanssa seurustelun vuonna 2009 ja yhteen muutimme vajaan vuoden päästä (Samalla siis muutin pois vanhempien luota). Naimisiin ei olla vielä menty. Kummallakin opiskelut vielä kesken, joten rahansäästäminen häihin ei ole onnistunut. Miehellä on niin suuri suku että häistä tulisi kalliit. Haluaisin kyllä mahdollisen lapsen synnyttyä että meillä kaikilla olisi sitten sama sukunimi ihan käytännön syidenkin vuoksi. Eli saa nähdä pitääkö maistraatin kautta mennä maha pystyssä vai kestääkö lapsen saamisessa kauemmin ja kerkeisimme ennen raskautta naimisiin.. Täällä ilmeisesti suurin osa on jo naimisissa.

ON: Eilen illalla ja tänä aamuna olin tuntevinani jotain pistävää kipua alavatsalla. Tuntuu että ne tuntemukset on kyllä helppo kuvitellakin. Jos en kyttäisi niin en varmaan huomaisi mitään. Eli joko toivottavasti siellä pieni öttiäinen tekee pesää tai minulla alkaa nämä harhaoireet jylläämäään.
Onneksi pääsiäinen menee miehen sukulaisilla kyläillessä ja vasta tiistaina saisi ostettua testin. Tiistaina on jo dpo12 käynnissä Yritän kuitenkin odottaa menkkoja alkavaksi ja vasta jos ovat myöhässä, testailla. Mutta saa taas nähdä mitkä vieroitusoireet tikkuun pissimisestä pamahtaa päälle tuolloin tiistaina :saint:

Stressitöntä ja iloista pääsiäistä kaikille toiveilijoille! :flower::wave:

 

Me tavattiin miehen kanssa heinäkuussa 2012 netissä ja kasvokkain sitten elokuussa. Tuosta elokuun kohtaamisesta mie olen laskenut meidän yhdessäolon alkaneeksi, vaikka ehkä varsinainen seurustelu alkoikin vasta syyskuun puolella. Joulukuussa 2013 mie sitten muutin miehen luokse, kun sain opintoni päätökseen kotipaikkakunnallani.
Vielä ei olla kihloissa naimisissa olemisesta puhumattakaan, mutta kovasti mies on alkanut vihjailemaan sormuksesta. Kuulemma viimeistään siinä vaiheessa jos/kun tulen raskaaksi niin sormuksen saan käteen. Naimisiin meillä ei kuitenkaan kummallakaan kiire ole, jos koskaan aiotaan avioon asti. Kummatkin avioeroperheestä ja kyseinen instituutio ei tunnu kovin tärkeältä. Ehkä maistraatissa sitten joskus jos siltä tuntuu ja haluaa turvata selustan. Lasta mie olen salaisesti kuumeillut jo jostain viime vuoden kesästä saakka, mutta vasta tässä tammikuussa ilmaisin haluni myös miehelle. Sovittiin katsoa asiaa siihen asti, että vika liuska loppuu ja ku helmikuussa se loppui niin todettiin, että antaa tulla jos on tullakseen. Lapsellehan meidän tilanne ei tosin mikään parhain ole. Mies sai juuri työkyvyttömyyseläkepaperit kouraansa vaikean epilepsian takia ja minähän olen työtön ja opiskelemaan pitäisi syksyllä mennä. Toisaalta eiköhän sitä silti pärjättäisi jos lapsi nyt ilmoittaisi tulostaan, vaikka tukien varassa olisi ainakin alkuun oltava. Noh, ollaan ainakin totuttu "köyhään" elämään.
Ja mie olin vielä vuosi pari sitten niin satavarma, ettei lapsia ennen kuin oon tyyliin 28 ja on työ ja kaikki. Heh, niin se mieli vaan muuttuu.

Onnenpisara: Ikävää teidän tilanne, voimahali! :hug:
Ehkä teillä voisi olla nyt pieni tauon paikka ja koetatte nyt puhua asiat halki ja tunnustella omia tunteitanne. Tärkeintä minunkin mielessä kuitenkin suhteessa on se, että se tuo hyvän olon ja, että se antaa sen mitä ottaa. Pieni stressitauko ja yhdessäolo tekee vaan hyvää.

Jokin taustatietohomma kuullostaa hyvältä idealta.

Lumikko: Täällä kanssa yrittää kaikenmaailman ihme tuntemukset tulla kiusoittelemaan, mm. mahanippailut. Ja eilen illalla oli taas ihan ihme kuumekohtaus (37,2 astetta parhaimmillaan, mun normilämpö on 36,5) + mun varpaat ja sormet oli ihan jäässä. Aamulla kuitenkin oli lämpö taas normaalissa.
Miehän pääsen aikaisintaan testaamaan vasta viikon päästä torstaina ku oon taas kotona ja testi käden ulottuvilla. Yritän kuitenkin parhaan mukaan vastustaa kiusausta, että saisin venytettyä testausta siitä seuraavalle viikolle ja ollaan saatu muutto hoidettua. Silloin viimeistään olisi menkkojen pitänyt tulla mikäli ovis tosiaan tapahtui. En haluaisi pettyä...

 

Apua! Miehen vanhemmat on ostanu kaks viinipulloo illaks :S en haluis millään herättää epäilyksiä enkä vahingoittaa mahdollista solurypästä.. Mutta voikohan "näin alkuvaiheessa" (ikäänkuin tietäisin että siellä masussa varmasti joku olisi) yhdestä viinilasillisesta olla haittaa. Toisaalta omakin äiti oli just edellisenä päivänä juonu ihan kunnolla ennen kun huomas olevansa raskaana mun veljestä. (josta tuli ihan normaali, kai ) On nää vaikeita tilanteita.

Muoks. Ja nyt sit jos/kun sen yhden tai kaks lasia juon niin varmasti syytän sit sitä kun/jos testi on nega ja menkat alkaa.
Ja siis en oo ikinä ennen kieltäytyny punaviinistä kun sitä on tarjottu niin vaikeeta olis sanoo ettei tee mieli tänään.

 

Bumpy Toi taustajuttu olis ihan hyvä, uusillekin sitten helpompi tulla mukaan ja vanhoille muistin virkistystä.

Taikakai Mä oon kokeillu aamulämpöjen mittaamista, mutta kun se aina jossain vaiheessa unohtuu, vaikka mulla on sellanen muistutus puhelimessa Ja mulla heittelee aamulämmöt parin viikon sykleissä niin paljon.

OnnenpisaraMeillä käytiin viime keväänä/kesänä lähellä eroa, sitten lähettiin lomalle pariks viikoks ja jotenkin asiat lähti selkeytyy, kun kummatkin alkoi puhumaan enemmän, ihan kaikista ajatuksista. Toivottavasti teillä sielä asiat selkenee ja saatte puhuttua, pieni välimatka voisi tehdä kyllä terää.

Lumikko Niinhän ne "viisaammat" sanoo, että ei siitä haittaa ole jos ottaa, ennen kuin raskaustestissä plussa näkyy. Ihan oman tunnon mukaan sitten, en usko että pari lasillista vaikuttaa mitenkään

Me tavattiin miehen kanssa huhtikuun lopulla 2010, toukokuun alussa alettiin seukkaamaan ja loppukuuhun mennessä asuttiin jo saman katon alla, kesäkuussa samana vuonna mentiin kihloihin. Nopeaa toimintaa väittäisin Ekan kerran olin raskaana 2011 syyskuussa, kesken meni, silloinkin ihan yritettiin raskautta. Silloin hormonitoiminta oli sekaisin reilusti yli puoli vuotta. Kevään lopulla 2013 käytiin kriisissä, olin muutaman päivän mummoni asunnolla ennen kuin saatiin puhutta asiat halki ja sain purettua omaa sydäntäni ihan kunnolla. Syksyllä aloitettiin yrittäminen uudestaan, joulukuussa tärppäs ja tammikuussa koettiin uudelleen keskenmeno, päästiin pidemmälle kuin ekalla kerralla, että ehkä se kolmas kerta toden sanoo...

 

Lumikko89 Viinilasista ei ole haittaa, eikä lasin tai kahden takia raskaus ole alkamatta. Se on enemmän sellainen omatunnon juttu, mutta eihän itsensä soimaaminen tee hyvää ollenkaan. Tuossa vaiheessa ei ole vielä verenkierrollista yhteyttä alkioon kuitenkaan. Kohtuus on kuitenkin hyvä juttu. Ja onhan niitä kaverit perskännejäkin vedelly, kun ei oo tienny olevansa raskaana.

Minä yritän tällä psyykata itteäni tulevaan viikkoon. Vauvaa toivotaan molemmat niin kovasti, että tätin kyläily on aina ihan valtava pettymys. Yritän ajatella niin, että tässä kuussa meillä ei onnista. Voin sitten ehkä yllättyä positiivisesi. Tää kuulostaa niin naurettavalta, kun tän näin kirjoittaa.

Oon syöny tosi terveellisesti pari viikkoa ja pudottanu mukavasti painoa. Tänään repesin kuitenkin herkuttelemaan irtokarkeillla. Ihanaa ottaa vähän rennommin! Huomenna ruotuun taas.

Me ollaan mun miehen kanssa alettu tapailemaan tammikuussa 2011. Yhteen muutettiin syksyllä 2011. Kesällä 2013 mentiin kihloihin ja ens kesänä on häät. Lohdutan itteäni, että jos ei perheenlisäyksen kanssa nyt onnistu, niin saan juoda kuoharia sitten häissä. Se on hyvä motivaattori. Ja sitten häiden jälkeen aloitetaan hedelmöityshoidot (jos ei nyt keväällä jo innostuta). häävalmistelut on myös erinomainen tapa saada ajatukset muualle. Suosittele muillekin!

Onko tällä muuten muita häävalmistelujen kans puuhaavia?

 

Olen jostain lukenut, että ovulaation jälkeen suositeltais juotavaksi punaviiniä, et se jotenkin edesauttaisi kiinnittymistä tai jotain? Voipi olla, että olen toisaalta kuvitellut koko asian...

Ilokilo, tuo sun ajatuskuvio on todella tuttu mulle.. Aina lähellä menkkoja toivoin ja odotin, et oisin raskaana, mutta silti yritin ns. hillitä itseäni tyyliin et sä mitään raskaana ole, mut silti niiiiin kovasti toivoin olevani väärässä.. Käänteispsykologiaa?

Onko teille koskaan käynyt niin, et ovulaatiota ei yhtäkkiä jostain syystä tulekaan? Mä olen pitänyt nyt 1,5 vuotta tarkkaa kirjaa kierrostani ja nyt ekan kerran en oo tuntenut ovulaatiosta johtuvia kipuja. Tai voihan se jostain syystä tulla vähän myöhemmin, jos kierto on venynyt taas. Ärsyttää, kun ennen kierto oli niin kellon tarkka, vaihteli 28 ja 29 päivän välillä. Nyt keskenmenon jälkeen eka kierto oli 26 päivää, ja edellinen oli sit 33 päivää. Tekee vähän vaikeaksi raskauden estämisen, kun ei yhtään tiedä ovulaation ajankohdasta. Ja sitten ollaan vähän pidempään puutteessa.

Me olaan miehen kanssa oltu nyt 1,5 vuotta yhdessä. Tavattiin ekan kerran syyskuussa 2012, siitä kuukauden päästä alettiin seurustelemaan ja viime kesäkuussa alettiin yrittämään ja onnistuttiin sitten joulukuussa. Tammikuussa tosiaan oli keskenmeno ja helmikuussa todettiin rypäleraskaus ja puolen vuoden raskautumiskielto.


Niin ja minä kans kannatan taustatietojen merkkaamista! En itse ole nyt vielä edes listoilla, mutta tarkoitus on ehdottomasti palata heinäkuussa mukaan.

 

Ilokilo : Me mentiin tosiaan miehen kanssa salaa naimisiin siellä Amsterdamissa viime jouluna ja nyt ollaan järjestämässä avioliiton siunausta kesäksi lähisuvulle ( n.20 henkilöä ). Kirkko on jo varattu ja eilen käytiin tutustumassa juhlapaikkaan ekaa kertaa se on aivan mielettömän ihana paikka. Sellainen pieni kivilinna tyyppinen ratkaisu keskellä metsää <3 päädyttiin anopin kanssa siihen että juhlista tulee kolmipäiväiset ku saatiin noin hulppea juhlapaikka, kiitos ihanien naapureiden jotka ton paikan omistaa missäs vaiheessa teijän hääsuunnittelut on? onkos tulossa isotkin juhlat? mulla ois tarkoitus saada kutsukortit ens viikolla valmiiksi ja laittaa ne postiin

Kysymys kaikille: kuinka avoimia te ootte olleet tän yrittämisen kanssa läheisille? Ootteko kertoneet vai pitäneet omassa tiedossa? Me ollaan miehen kanssa ajateltu että pidetään omana tietona ja jos tuun raskaaksi niin sit viel mahiksien mukaan sinne 12raskaus viikolle asti toki myös puhuttiin että jos joku arvaa aikaisemmin niin mitäs sitä salaan

 

Meillä on sama ajatus. Ei olla kerrottu yrittämisestä ja jos tärppää niin pyritään pitämään salassa sinne np-ultraan asti ainakin kunnes asia alkaa olemaan varmempaa. Mikäli joku sattuu arvaamaan asian aikaisemmin niin ei kuitenkaan ryhdytä valehtelemaan. Voisin hyvin uskoa, että miehen äiti arvaa asian ennen kertomisen h-hetkeä, se kun on tosi intuitiivinen ihminen. Se todennäköisesti aistii oudot vibat meikäläisen ympärillä ja on heti ihan haa!
Miehen vanhemmillehan lapsi olisi ainoan pojan eka lapsenlapsi, miehen isän vaimolla on tosin kaksi tytärtä joista toisella päälle 2v poika. Eli tavallaan miehen isälle toinen lapsenlapsi. Ja olishan lapsenlapsi munkin vanhemmille ensimmäinen. Mun isä on varmasti onnellinen asiasta, mutta äitini reaktioista en kyllä ole varma. Se ku ei tod. ole mikään äidillinen ihminen, inhoaa lapsia ja on mullekin painottanu etten saisi mennä naimisiin tai saada lapsia ennen kuin oon 25v. No täytän 24 syksyllä joten mikäli muksu nyt ilmoittaisi tulostaan niin se syntyisi sinä vuonna jolloin täytän 25... eiks se oo tarpeeks lähellä?
No ei vaineskaan, ehkä alan olla jo sen verta iso tyttö, etten enää ihan kaikkea äidin juttuja tosissani usko tai noudata. Ja todennäköisesti ei ole äidin puolelta lastenhoitoapua luvassa, mutta tuskin se nyt alkujärkytyksen jälkeen ihan kauhean pahoillaan on asiasta.

kp 29 ja ei näy vielä menkkoja. Epämääräiset olot sen kuin vaan lisääntyy ja kiusaa mua.

 

Ja niin saapui pitkänäperjantaina täti kylään. Nyt kp1ja vi#$%taa ankarasti. PRK! Maanrakoon en masennu.

 

Mä oon kertonu läheisimmille kavereille yrittämisestä, mutta aina sanonu myös että eihän sitä koskaan tiedä vaikka tässä menis vuosia tai jos ei saadakkaan ollenkaan. Ja aina kun ollaan tavattu niin kuulumisia kysyessä oon sanonu että ei oo vielä mitään mahassa kun kuitenkin niiden tekis mieli kysyä mutta ei ne onneks kehtaa sitä aina kysyä. Näin alussa ei haittaa vaikka ne kyseliskin mutta saa nähdä kadunko vielä sitä et kerroin yrittämisestä.

Join sit eilen sen yhden lasin viiniä. Ei tehny mieli kyllä viimeisiä siemauksia juoda. Se että kuvittelee masussa jotain tapahtuvan saa mut tällä hetkellä näköjään inhoon ennen niin hyvää punaviiniä.
Mäkin oon kyllä lukenu että punaviini vois auttaa kiinnittymiseen, mutta paljon on tutkimuksiakin joiden mielestä pitäis kokonaan pidättäytyä alkoholista jo yritysvaiheessa.

 

ilokilo Täällä suunnitellaan ja sitten aina siirretään häitä *eimukaoorahaakoskaan* Painin niin paljon sen kanssa, että isot vai pienet häät, kun en itse haluaisi isoa, mutta lähisukulaiset "painostaa" isoihin kekkereihin. Tää vielä päättyy niin, että mennään salaa naimisiin

Sinsin Mulla jäi viime syksynä yhdessä kierrossa ovulaatio tulematta, ei ollut edes ressiä tai mitään mikä ois voinu vaikuttaa, se vaan ei suvainnu tulla silloin...

Meillä mun lähisuvusta muutamat tietää, ei siitä silleen ees kysele, äiti alkuun, mutta km jälkeen se jätti mut ihan rauhaan, kun totesin etten tee ollenkaan lapsia. On niin paljon kuviot eläny (työt lähinnä) muutenkin, että en jaksais pommitusta siitä että "jokojokojoko"
Ja sit kun joskus tärppää niin kerrotaan vasta ekan ultran jälkeen, oli toi km sen verran iso pala purtavaks...

 

Juu tosiaan hyvää pääsiäistä! :flower:

Minustakin tuo taustapykälä voisi ihan kiva olla
Jos ja kun porukka kasvaakin, niin helpommin ehkä pysyy kärryillä.

Täällä on ollut paljon taustatarinoita, että millon ja miten ootte tavannu miehenne! Tämmöset tarinat on romantikolle aina mieluisia
Mie oon ollu avomiehen kanssa vuodesta 2007 eli 7 vuotta just tullut täyteen.. ollaan oltu siis 15-vuotiaista asti ja kasvettu ikäänkuin yhteen enkä osais kuvitella mitään muuta :heart: Kihloissa ollaan ja saman katon alla asuttu pian 4 vuotta ja aika alusta asti ollut selvää, että perhe on molemmille tärkeä ja molemmat tiesivät haluavansa lapsia jossain elämän vaiheessa. Tää prokkis alotettiin sitten 10/2012 ja raskauduin viime tammikuussa, mutta kesken meni helmikuussa. Olen nyt laskeskellut sieltä alusta asti noita yrityskertoja kuitenkin, vaikka voishan sitä nyt laskea tosta välipykälästäkin

ja tuosta yrittämisen kertomisesta: Mie kerroin vain kahdelle parhaimmalle ystävälleni ja mies parille hänen ystävälleen. En ole kokenut tarpeelliseksi kertoa muille.. vanhemmille en halua kertoa, koska tiedän heidän odottavan tai toivovan ilouutisia ja kun sitten vihdoin pääsen paljastamaan, haluan sen olevan jymy-yllätys

Mites ootte ajatellut sitten kun plussat pärähtää päälle, että miten ja milloin aiotte kertoa raskaudesta? Entä aiotteko tehdä testit miehen kanssa yhdessä vai teettekö testejä salaa miehiltänne, jotta pääsisitte yllättämään heidät? =)

muoks. huomaan kyseleväni samoja kyssäreitä kuin tekin tai toistavan samoja juttuja... sorry lukihärö meinaa iskeä, kyllä mä silti kaikkien jutut aina luen :ashamed:

 

TERVETULOA KAIKKI ESIKOISESTA HAAVEILEVAT!

Ilmoita muutokset ja lisäykset listalle PUNAISENA, kiitos!

Muistathan ilmoitella itsestäsi, jos kuukautiskiertosi venyy yli 50 päivään.
Muussa tapauksessa sinut siivotaan pois listalta.

LAUANTAI 19.4.2014

KP: Kiertopäivä xx/xx (kiertopäivä/kierron normaali pituus)
YK: Yrityskierto
TJOT: Tulee jos on tullakseen (ei aktiivinen yritys)

KM: keskenmeno, KU: Kohdunulkoinen raskaus, Kilppari: kilpirauhasen vajaatoiminta, PCO: polycystic ovaries, TM: tuulimunaraskaus

Nimimerkki	Ikä	KP	YK	YA	TJOT	Taustalla
anzkuliini		15/28-29			X
bumpy	29	22/31	13	1/2013		1 Ku, lievä pco
diadora	25	27/29-31	13
hopess	22	25/28		6/2013
Iiida	22	20/18-42	6	9/2013
ilokilo	29	19/27	15
Iituli86	28	?/28		1/2014
Intopiukka	28	63/24-48	5	9/2013
Jofa	30	40/29	1	3/2014
Lumikko89	24	20/24-31	2	2/2014
Mappis_88	25	23/28	10	8/2013
Merope	29	22/28-31	8	8/2013		kilppari
MiiSa-80	34	1/28-35	14	8/2012
Mingala	24	40/32	1	4/2014
Minisport	27	26/33	8	8/2013
MooiMama	25	11/33	0	5/2014	X
Nosugar	25	12/30-31	1	4/2014
Onnenpisara	23	10/31-38		5/2013
Oodikas	36	8/28	8	7/2013
piretti	22	9/37	17	10/2012	X	1 km
puutarhassa	21	8/33	9	9/2013
Puteri	23	?/30		12/2013
Santrana	26	20/23-30		10/2013		2 km
~SeaWind~	20	?/?	1	4/2014
taikakai	33	8/27	1	4/2014	X
Tikru-78	36	19/29-32	2	3/2014
vauvatoiveilija	22	32/22-32	2	10/2013		1 tm
valonkantaja	23	29/?	2	2/2014	X	1 km

HILJAISET HAAVEILIJAT:

Boni
Evaparadise
_Lilja_
SinSin

ONNELLISET ODOTTAJAT:


YK: Yrityskerta/-kierto, jolloin tullut raskaaksi

Nimimerkki

YK

Positiivinen tulos

 

Piretti, mäkin halun että porukoille olis raskausuutinen jymy-yllätys varsinkin miehen vanhempien kanssa ollaan paljon vietetty aikaa ja sen äiti onkin jo ääneen haaveillu lapsenlapsista ja varmasti olis ikionnellinen meidän tärpistä

On kiva välillä pohtia miten niille sit uutisen kertois, mutta en kyllä vielä osaa sanoo. Ihaninta olis jos vaikka tästä kierrosta tärppää ja kun äitienpäivä vkl mennään miehen porukoiden kans Itävallan matkalle niin antais vaikka sen äidille lahjaks esim tutin ja korttiin kirjoittas että tälle on ens vuonna käyttöä kerrottais siis aika aikasessa vaiheessa jo. Itsellä kun ei ole vielä niin kovia keskenmenon pelkoja. Tai kai se pelko sieltä sit hiipii jos plussa tulee.

Halun kyllä tehdä testin kaikessa rauhassa kun miehelle tulis vaan liikaa stressausta jos sekin tikutteluja seurais. Ja kivempi sille sanoo vaan sit kun on varma plussasta. Se ite ei tiedäkään millasii me naiset voidaan pahimmillaan olla pissatikkuinemme varmaan kuvittelee vaan että ei asiaa sen suuremmin ajatella vaan että joku kaunis päivä kun tajutaan et hups menkat on myöhässä, pitäiskö tehdä testi.

 

Noniin laittelin tohon muutamia taustoja jotka muistin viimeaikaisista kommenteista. laittakaahan haluamianne taustatietoja punaisella taas kiitos

Tosta kertomisesta, me kerrottiin ekasta raskaudesta perheille ja parhaille kavereille liian aikaisin, innostuneita kun oltiin. Ja ei tosiaan ollut kivaa sitten ilmoittaa kaikille ettei sitä lasta tulekkaan. Sinä päivänä itekttiin paljon! Senpä takia kaikki nämä tietävät yrityksestä, mutta viimekertaisen takia tajuavat olla kyselemättä mitään.

Viinistä yms: aluksi olin kovin varovainen ja vahtasin ruokia ja juomia, mutta nyt kun yritystä takana niin kauan, olen päättänyt etten anna sen vaikuttaa elämään jatkuvasti. Viiniä juon siis ihan surutta jos sitä sattuu olemaan tarjolla, paitsi jos on ihan loppukierto tai muuten vaan on semmonen olo että vois olla tärpännyt. Tosiaan mullakin se käsitys ettei se niin aikaisessa vaiheessa muutenkaan vaikuttaisi lapseen.

Mies on paljon myös poissa kotoota joten ihan riippuu tuuristakin että onko kotona vai en ku testin teen. Seuraavalla kerralla varrotaan kyllä ennen kuin kerrotaan ihmisille, mutta turha sitä on valehdella jos joku kysyy tai arvaa.

Oviksesta, mun ymmärtääkseni on täysin normaalia että ovis jää kokonaan tulematta kerran pari vuodessa, eikä siitä tarvitse huolestua!

ON: Kauheasti tuntuu että alavatsalla tapahtuu. Voi se tietty suolistostakin johtua tällaisella stressivatsaisella Mutta nostaa tietty toiveet heti kattoon... Tänään ollut vatsassa vihlaisuja ja pahaa oloa autossa. Eilen tunsin pari kertaa terävää vähän vihlovaa kipua ja heti tietty ajattelin että "uu kiinnittymistä??". NOh, koitan olla intoilematta. Vähän aikaa sitten oli myös kierto jossa tosi kipeä ja selvä ovis sekä hirveästi tuntemuksia koko loppukierron mutta eipä se tärpännyt. Olen kyllä edelleen satavarma kun oli niin erikoinen kierto, että jotain kiinnittymisyritystä siellä oli. Aika kuluu hitaasti, pääsispä jo testailemaan! Miehellä on synttärit ensi viikon lopulla. Plussa ois aika hieno synttärilahja =)

 

Kiitos kaikille. Jotenkin vaan tunnen olevani hukassa koko ajan yhä enemmän ja enemmän. Kysyn joka päivä itseltäni onko tämä oikeasti sitä mitä haluan, ja voiko toinen vielä muuttua niin paljon että oikeasti tulevaisuus on erilaista? Se että keskinäinen syyttely, epäilys ja luottamuspula loppuu. En pelkää pettämistä tai mitään sellaista, vaan sitä henkistä stressiä joka on ollut nyt läsnä. Toisen viha ja kiukku sekä kontrollointi. Nytkin kysyy mitä teen koneella. Entä jos en halua kertoa? Minua alkaa suunnattomasti ärsyttää kun toisen pitää saada tietää kaikki - kenelle puhun, mitä sanon, mistä sanon (meidän asioista EI SAA puhua!), mitä töissä tapahtuu, kenelle puhun tullessani kotiin...

Olenko onnellinen? Ei en tällä hetkellä. Sydän epäilee koko ajan, ahdistaa ja pelkään että teen elämäni suurinta virhettä. Ilmoitin jo että minä en halua lasta. Mikä kumma on kun en haluaisi olla edes liian lähellä miestä? Ihan selvästi jotain on tapahtunut.

Mies ei oikein ymmärrä miksi käänsin pääni lasten teossa. Mutta olenko sitä tosisaan halunnut juuri nyt? Viime aikainen ahdistus ja riidat ovat saaneet miettimään, että onko tämä se mun elämäni mies jonka kanssa haluan lapsen. Välillä tuntuu että meillä on ihan erilaiset näkemykset tulevaisuudesta mitä haluaan, miten halutaan lasta kasvattaa jne.. Mies puhuu niin omituisella tavalla minulle että sanoi etten mitä ilmeisemmin ymmärrä häntä. Miksi hän sitten sanoo asioita jotka minä ymmärrän lähes aina väärin???

En sano sitä että on huono ihminen. En. Mutta onko minulle se oikea ihminen ja olisinko onnellisempi muualla, siitä en ole enää varma. Säälittävää.

 

Täällä eletään jänniä päiviä, kierto ois vaiheessaan 33/22-33 jaiks

Tässä minunkin taustaa hieman; tavattiin mieheni kanssa syyskuussa 2011 ja siitä piakkoin alettiin seurustelemaan, nytten tammikuussa muutettiin yhteen kun se viimein tuli minun elmäntilanteeni kannalta mahdolliseksi ja helmikuussa mentiinkin kihloihin, pillerit lopetin viimevuoden lokakuun puolessavälissä josta lapsen yrittäminen alkoi tjot kunnes joulukuussa raskauduin ja helmikuussa havaittiin tuulimunaraskaudeksi siitä eteenpäin lasta on varsinaisesti alettu yrittämään vaikkakin välillä tjot asenteella

 

SinSin: Mulla jäi viime kesänä pari ovulaatiota putkeen tulematta. Meinasin jo huolestua, mutta sitten normaali rytmi jatkuikin. Mulla kesti aika kauan "toipua" hormoniehkäisystä ja ehkäisyn pois jättämisen jälkeen ovikset ei meinannu startata. Sanoisin, että normaalia.

MooiMama: Teidän hääpaikka kuulostaa ihan täydelliseltä! Ja kolmipäiväiset häät on todella hyvä idea, ehtii seurustella kaikkien vieraiden kans. Meillä lähti kutsut tällä viikolla ja suunnittelut on ihan hyvässä vaiheessa. Häistä on tulossa tosi isot: pitää koko ajan miettiä, että mihin on varaa. Meidän hääpaikka on sellainen uusi hirsirakennus järven rannassa. Erinomainen paikka kesähäille!

Miisa-80: Voimia kovasti! Tiedän oikein hyvin tuon vitutuksen. Teilläkin on jo kauan yritystä takana. Mutta kyllä se vielä tärppää, koittakaa jaksaa jatkaa yritystä. <3

Onnenpisara: mun mielestä sun ajatukset on oikealla tolalla ja ajattelet järkeväsi. Se ei ole tervettä, että sun mies kyttää sun tekemisiä. Saa olla kiinnostunu, mutta eihän sitä nyt joka rasahdusta raportoida!

Ja kertomisesta vielä... minä olen ajatellut niin, että mahdollisen plussatuulen pyyhkäisessä kerrotaan läheisimmille kavereille ja perheille aika pian. Just sellaisille, jotka halutaan olevan tukena jos jotakin ikävää tapahtuu.

Ihanaa sunnuntaita kaikille. <3

 

Hei! Liittyisin joukkoon Mulla kp 27 / n.30, yk 5 menossa. ikää 24 vuotta, parisuhteessa ollu kuusi vuotta, avoliitossa yli 5 vuotta. Esikoisesta haaveillaan Pillerit oli käytössä yli viis vuotta 2013 vuoden marraskuuhun asti. Viime kierrossa yritettiin toden teolla, ovistikut oli käytössä joilla hyvin bongattiinki tärppiaika. Alotin sillon r-testailut jo kp 27 ko ei malttanu, erittäin hailakkoja haamuja sain, kp 30 sain selkeämmän haamun jonka oisin jo positiiviseksi laskenu, mut sit seur aamuna menkat alko, ehin olla jo ihan varma et nyt vauvanpoikanen alullaan joten pettymys suuri.
Päätettiin että ovulaatiotikkuja ei enää käytetä, eikä ressailla yhtään tärppipäivien perään, ja se on toiminu toistaiseksi hyvin ja ressiä vähemmän. Paitsi nyt sitte taas jännät ajat, olin kyllä päättäny että raskaustestejä en enää tee ennenku menkat myöhässä mutta toisin kävi eilen tein testin ja siihen tuli taas hailakka juuri nähtävillä oleva viiva. käytän rfsu:n testejä, ja veikkaan että niihin ilmeisesti tulee tuollaisia vaikka ei olis raskaana, onko kellään kokemuksia? tämä kierto menny mulla kyllä niin oppikirjan mukaan että pidän erittäin epätodennäköisenä raskauden alkamista.. mulla aina tissit arkuuntuu paria viikkoa ennen menkkoja ja niin nytkin.

 

Sirppanainen mullakin kokemusta että rfsu:n testeihin tulee haamu vaikkei raskaana olisikaan, yliherkkiäkö? tuulimunaraskauden jälkeen mun piti testata niin kauan kunnes tulee täys nega ja lopulta laitettiin verikokeisiin selvittääkseen onko kaikki raskausmateriaali poistunut niin verikokeista tuli täys nega vaikka testit haamuili

 

Eilen tutkailin sitä testiä ennen käyttöä niin sitä viivanpaikkaa ympäröi kaksi valkoisempaa ohutta viivaa jotka saa sen "raskausviivan korostumaan ja saattaa jotenkin harhaanjohtavasti näyttää että se on taustaa tummempi.. huonosti selitetty mutta en paremmin osaa. Mutta silti näyttää että tosiaan aavistus sitä punaistaki väriä tulis näkyviin siinä. Oiskohan niin että nuo testit reagois johonki muuhunki aineeseen :s kun raskaushormoniahan ei pitäisi erittyä tippaakaan jos ei raskaana ole.. ärsyttäviä tuollaiset testit joista ei ota selkoa.

 

kp 30 ja menkkoja ei vielä(kään) näy.
Vielä neljä päivää testauspäivään (jos uskallan testata )
Mahaa nippailee, häpyä vihloo aina välillä ja kaikkea jännää, mutta musta vähän tuntuu, että pää vaan kehittelee jekkuoireita.

Uusille tervetuloa!

Itellä ei oo kokemusta kuin vain pregchekin (liuska/puikko)testeistä, mutta ainakin mulla ne ovat näyttäneet hyvin selvästi negatiivista (ei mitään haamuviivoja kuivanakaan) ja toisaalta sitten hyvinkin selkeästi positiivista silloin, kun raskaaksi tulin.

 

Tervetuloa uusille!

Mä viime kierrosta pari kertaa testasin rfsu:n r-testeillä ja mun silmään ne oli molemmat ihan selviä negoja. Tosin en kuivaksi asti tiirannu.

ON: viime yönä kahdelta heräsin kamalaan alavatsakipuun. Piti oikein kippuraan mennä. Ensin ajattelin että täytyykö vessaan lähteä kun luulin mahan olevan sekaisin ja toisena hetkenä ihan oksettikin kun niin paljon kivisti. Mutta ei ollut suolistosta peräisin vaan kohdusta. Ainakin vartin se kipu kesti ja sitten vaimeni juilinnaksi. Ei mitään käsitystä mistä johtui.. Ei mulla menkkakivutkaan noin kovia oo ollu. Tänään dpo 10. Yritän koko ajan olla pessimisti toiveilujen suhteen, mutta kyllä taas näin loppukierrosta alkaa ajatukset lentämään siihen toiveikkaiseen suuntaan. Ja samanlailla kuin muutkin hoen mielessä mantraa että ei siä kuitenkaan mitään oo ja että varmasti menkat alkaa ens viikolla.

 

Lumikko, jännää.
Olispa se joko myöhäistä kiinnittymistä tai jotain kasvukipusydeemejä.

Mä taas en ole ihan varma, että näinkö unta vai tapahtuiko yöllä oikeesti näin, mutta ihan kuin kääntyillessä olisi tullut repäisykipuja alavatsaan. Mutta en tosiaan tiiä, näinkö vaan unta koko jutusta, koska aamulla herättyä kääntyillessä ei tuntunut missään.
Ja tänään on pariin otteeseen nippaillut aika ikävästikin, aika uusi tunne itselleni.

 

Hyviä merkkejä valonkantaja!

Mulla tuli äskön vähän limaista kirkasta verta paperiin :/ en millään usko että olis enää tähän kierron aikaan kiinnittymisestä johtuvaa.. Toiveet laski, mutta kumman ajoissa menkat sit alkais jos niitä veriä oli. No pitänee vaan odotella ja seurailla.