esikoinen päiväkodissa, kuopus kotona

[Työttömät]

Jos olisin työttömänä kotona, niin ehkä hankkisin työpaikan tai sitten hoitaisin lapset kotona. Mutta jos tilanteeni olisi tämä "normaali" eli äitiysloma ja sitten kunnon kansalaisena takaisin työelämään ja veroja maksamaan, niin kyllä pitäisin esikoisen hoidossa.

 

[----------]

Onko nykyajan naisille ylivoimainen homma hoitaa useampaa lasta kotona itse. On kaikki mukavuudet eikä pystytä edes paria lasta hoitamaan. Helppo on laittaa yhteiskunnan hoidettavaksi yhteisillä verorahoilla. Miksi teette lapsia, jos ette jaksa/pysty hoitamaan niitä. Kautta aikojen ovat äidit pärjänneet isojenkin lapsilaumojen kanssa ilman mitään mukavuuksia ja useimmilla vielä maatalon työt lisäksi. Sääli, että suomalainen nainen on nykyään niin avuton. Suorastaan häpeä!

Kuulepas. Mieheni on kuusilapsisesta perheestä maatilalta. Kuopus. Enpä niin kauheasti nostaisi hattua sille äidille, joka hoiti maatilan juu ja jätti lapsikatraan päiviksi oman onnensa nojaan. Ei ne äidit nyt niin hienosti silloinkaan ole pärjänneet - ei vain ole ollut vaihtoehtoja! Mieheni oppi jo aivan liian nuorena huolehtimaan itse itsestään, äidin rakkautta ja huolenpitoa jäi vaille. Olisipa ollut äidillä aikaa lapsilleen tai edes hyvä hoitopaikka mihin viedä päiviksi lapset hyvään hoitoon. Sitten olisi varmaan jaksanut illallakin olla äiti lapsilleen. Tai edes joskus.

No eipä se päiväkodin hoidon taso nyt niiin korkea ole..

 

[WHY ME??]

Meillä esikko oli osa-aikahoidossa, koska
- halusin itkeä hormoni-itkuni välillä rauhassa synnytyksen jälkeen. Ei mitään lapsen perusturvallisuutta lisäävää, mutta meni onneksi pian ohi.
- varmistin jaksamiseni (kakkonen oli koliikkivauva). Näin sain torkahtaa vauvan rytmissä missä vaiheessa päivää tahansa niinä päivinä kun esikko oli hoidossa.
- tein satunnaisesti töitä äitiyslomalla kun rankin vauva-aika helpotti.
- ikinä ei ole ollut mitään ongelmia hoidossa. Hoitopaikka on tuttu, tädit tuttuja, hyviä kavereita siellä. Esikko palaa (ja kuopus aloittaa) sinne täyspäiväisesti joka tapauksessa ä-loman jälkeen.
- se oli myös taloudellisesti mahdollista (siis maksaa 100e kuussa hoidosta).
- en häpeä käyttää päivähoitopaikkaa "tukiverkostonamme", sillä maksan veroja paljon. Yli kymppitonnin sinäkin vuonna kun olen ä-lomalla.
- olen mieluummin hyväntuulinen ja hyvin jaksava äiti kuin vain periaatteesta vastaanottamatta apua ja helpotusta elämään.
- mitään mustasukkaisuutta ei esikoisen suunnalta tullut. Emme muutenkaan liiku ja ole 24/7 perheen kesken yhtenä yksikkönä. Eikä hoitopaikkaa pidetä jonkinlaisena "rangaistuksena", jonne esikolla olisi ikävä lähteä äidin ja vauvan luota.
- lyhyet hoitopäivät osa-aikaisesti (siis parina päivänä viikossa) täydentävät sillä hyvällä mitä hoidosta saa (samanikäiset kaverit, sosiaalisuus, leikit jne) sitä hyvää minkä kotoa annamme lapsellemme (perusturvallisuus, rajat, arvot, rakkaus, läheisyys jne). Kotoa kaikki lähtee ja kun siellä asiat ovat hyvin, pari krt viikossa kaverien kanssa lyhyt päivä leikkimässä on vain kiva lisä.

Hoidon taso on nykyään todellakin ihan muuta kuin silloin kun "kaikki mummut hoitivat kymmenen lasta "siinä sivussa" navettahommien kanssa".

 

[ennen oli ennen]

Ei se nykynaiselle ole ylivoimainen homma hoitaa lapsiaan kotona. Mutta niin kuin tässä aikaisemminkin on tullut esille, se on useille ihan lapsen halusta lähtevä homma. Myös lapset kaipaavat kavereiden seuraa ja voi olla, että pihapiirissä niitä ei ole. Sillon osa-aikainen hoitopaikka on just se mitä lapsikin kaipaa. Silloin ennenvanhaan "hyvinä aikoina" kun oli samassa perheessä tosiaan vaikka se kuusikin muksua, niin kyllä siinä oli muksuisa seuraa toisillensa. Ja vanhimmat lapset hoisivat nuorempia jne. Nyt ajat ja elämäntyylit ova pikkasen muuttuneet niistä vanhoista hyvistä ajoista ja niiden mukaan on sitten elettävä.

Ja yhdyn erääseen aikaisempaan kirjoitukseen kun joku sitä ihmetteli, että miksi ihmeessä sen äitiyden pitää olla kamalaa kärsimystä. Ihan kuin olisi suurikin synti, että äitikin saa joskus levätä ja viettää omaa aikaa.

 

[ennen oli ennen jatkaa]

Ja tuosta työttömän kommentista sen verran, että jos minäkin olisin työtön, pitäisin varmasti kaikki muksuni kotona. Mutta vain siitä syystä, että se olisi rahallinen pakko. Mutta kun olen työssäkäyvä, korkeat veroni maksava kansalainen, niin minulla on varaa pistää muksuni hoitoon ja pitää ne siellä vaikka äippälomalaisena kotona olisinkin hetken aikaa.

 

[jeesustelematta]

Miten maltatte olla alle 5 vuotiaasta erossa 5-7 tuntia päivässä mikäli ei ole pakko työn takia?? Kun yöuni jo vie yhteisestä vuorokaudesta 12 tuntia, päiväunet päälle alle 3 vuotiailla... sitten vielä yhteinen vapaa-aika miehen kanssa kun hän tulee töistä, joka aika on poissa lapselta... Minä en malttaisi, enkä siihen ajallisestikaan osaisi taipua. Niin paljon ihania hetkiä jäisi kokematta, ihania sanoja vaihtamatta, "filosofisia" keskusteluita käymättä. En tuomitse, en vain ymmärrä

 

[WHY ME???]

Miksi nykyisin opetetaan nuorille vanhemmille että kun lapsen on tehnyt ei sitä tarvitse itse kasvattaa kun sen tekee hoitopaikka... Olenko vanhanaikainen kun ajattelen että koti on paras paikka.

Kyllä kuule se kasvastus ja kaikki tärkeät asiat lähtevät kotoa. Me olemme mieheni kanssa todella sitoutuneita lastemme kasvattamiseen. He saavat rakkautta, rajoja, läheisyyttä ja perusturvaa kotoa. He ovatkin tasapainoisia, iloisia ja luottavaisen oloisia lapsia. Ja toisaalta myös reippaita ja sosiaalisia kun kohdataan muita ihmisiä, eivätkä pelkää kodin ulkopuolista maailmaa ja kaikkia ihmisiä.

Kyllä jaksan ja haluan todellakin hoitaa lapsiani eikä mikään muu ole elämässä tärkeämpää ja ihanampaa. Sinä olet vain kadottanut suhteellisuudentajun siinä, mitä tarkoittaa jos lapsi on vaikka parina päivänä viikossa hoidossa. Näin monet kotiäidit erityisesti tekevät, koska hoitopaikka (ja usein kodin ulkopuolinen maailma yleensäkin) olisi heidän mielestään kamala rangaistus lapselle. Kotona ollessa vain väkisinkin näkökanta kapenee. Ei osaa ajatella sekä että, vaan joko tai. Ihan kuin lapsi "menetettäisiin" täysin hoitopaikalle jos sen on siellä parina päivänä viikossa lyhyen päivän.

Eli koti on paras paikka, mutta jos lapsi on hoidossa 12 tuntia viikossa (viikossa 168 tuntia!!!), se on (ainakin meidän tapauksessa) vain mukava lisä lapselle, joka käy tutussa ja turvallisessa hoitopaikassaan samanikäisten kaverien kanssa leikkimässä. Yritä saada jotain suhteellisuudentajua tuohon, että ihminen voi osata ja haluta kasvattaa lapsensa hyvin, ja silti esikko voi olla parina päivänä viikossa hoidossa. Se ei ole siitä pois. Ja suhteellisuudentajua myös mitä 12/168h oikeasti merkitsee jos sillä "hinnalla" myös äiti jaksaa paljon paremmin.

Välillä säälittää nekin lapset, joiden äideille on kovempi paikka olla hetki erossa lapsestaan kuin sille lapselle. Sosiaalisuus on vain tosi vähäistä monilla kotonaoleville (etenkin kun on pieni vauvakin). Sitä taitoa vain harjoitellaan jo pienestä (2-3 vuotiaasta) lähtien eikä sitä opi kuin harjoittelemalla. Ja kauhean kivaa niillä lapsilla siellä hoidossa on leikeissään. Monet äidit haluavat vain tehdä itsestään korvaamattoman vähän liiankin voimakkaasti.

Kasvatusvastuu ei mihinkään siirry vanhemmilta, vaikka lapsi olisikin hoidossa. Ja sen huomaa hoidossaolevista lapsistakin. Niillä joilla asiat ovat kotona hyvin, ei lapsella ole mitään ongelmia hoidossakaan. Ja päinvastoin.

Se ei ratkaise, käykö lapsi hoidossa vai ei, vaan se miten sitoutuneita vanhemmat ovat kasvattamiseen. 12 tuntia viikossa ei ole se ratkaiseva juttu, vaan useille mukava lisä, koska lapsi on yleensä silloin jo aiemmin tutussa hoitopaikassa.

 

[WHY ME???]

Miten maltatte olla alle 5 vuotiaasta erossa 5-7 tuntia päivässä mikäli ei ole pakko työn takia?? Kun yöuni jo vie yhteisestä vuorokaudesta 12 tuntia, päiväunet päälle alle 3 vuotiailla... sitten vielä yhteinen vapaa-aika miehen kanssa kun hän tulee töistä, joka aika on poissa lapselta... Minä en malttaisi, enkä siihen ajallisestikaan osaisi taipua. Niin paljon ihania hetkiä jäisi kokematta, ihania sanoja vaihtamatta, "filosofisia" keskusteluita käymättä. En tuomitse, en vain ymmärrä

No jos se on kaksi kertaa viikossa? Etkö raaskisi antaa lastasi edes mummilaan päiväksi, koska menetät muutaman sanan tai filosofisen keskustelun? Etkö pysty ollenkaan poistumaan lastesi luota muuten kuin sitten vain kun on pakko (työ)? No, saahan tuollainen olla, mutta itse en vain ymmärrä niin paljon kuin lapsiani rakastankin ja nautin heidän jutuistaan.

Meillä yhteinen aika miehen kanssa ei ole pois lapsilta. Siis miten voikaan olla?? Me ainakin ollaan illat koko perhe yhdessä.

 

[syntinen sektioäiti]

ap:lle: Siis olen hyvin järkyttynyt, että voit edes ajatella ko. asiaa. Mahdatko olla itse saatanan riivaama, lastasi vihaava ja hänen perusturvallisuutensa törkeästi vaarantava olento, josta ei voi käyttää edes äiti- nimikettä.

Kuulut alempaan kategoriaan meidän sektioäitien kanssa. Tänne kuuluvat myös kotonaan joskus riitelevät/huutavat äidit, turvaistuinta menosuuntaan pitävät äidit, sekä yökylään lapsensa joskus vievät äidit.

Meitä alempana on ainoastaa ei-imettävät äidit.

=))))

 

[mamu79]

Meille pitäisi syntyä alkuvuodesta toinen, jolloin esikoistyttö on 2,5-vuotias. Tyttö on jatkossa joka keskiviikko hoidossa puolipäivää tai päivän, tarpeen mukaan. Sinä aikana hoidan neuvolakäynnit, työkkärikäynnit yms pakolliset jutut, jotka 2,5-vuotiaan kanssa ei aina onnistu parhaalla mahdollisella tavalla. Jos mitään pakollista ei ole, niin yksinkertaisesti nukun (jos vauva antaa). En tee tätä päätöstä siksi, että haluan kahden keskistä aikaa vauvan kanssa, vaan siksi, että saan hoidettua pakolliset virastokäynnit rauhassa, sillä isovanhemmat ovat vielä työelämässä ja siksi että päiväkoti tarjoaa toisenlaisia virikkeitä, kun koti. Meillä tyttö selvästi nauttii siitä, että pääsee touhuamaan toisten lasten kanssa. On hyvin sosiaalinen ja reipas tapaus. Olen huomannut että meidän tytöllemme muiden lasten seura on ollut erittäin kehittävää. Hän laulaa lastenlauluja (1v11kk), piirtää, maalaa, muovailee muovailuvahalla täysin omatoimisesti. En väitä etteikö näitä juttuja voisi oppia kotonakin jos äiti on aktiivinen, mutta ohjattu toiminta muiden lasten kanssa on opettanut em taitojen lisäksi kärsivällisyyttä, muiden huomioimista ja ennen kaikkea sitä, että asioita voi tehdä itse, eikä heti pyytää äitiä apuun jos ei onnistu.
Haluan päiväkodissa opittujen piirteiden säilyvän jatkossakin, joten siksi vien tytön päiväkotiin 4-7 tunniksi viikossa. Päivä viikossa riittää virikkeeksi 2,5-vuotiaalle minun mielestäni, sillä lisäksi käymme puistoissa ja touhuamme omia juttuja kotona. Väkisin en tyttöä hoitoon vie, eli jos itkemään jää, niin sitten lopetetaan, mutta enpä usko, sillä tähän asti on jäänyt päiväkotiin erittäin mielellään ja monta kertaa olisi ollut sinne menossa viikonloppunakin.
Tässä siis minun motiivejani "laittaa" esikoinen hoitoon.

 

[napakymppi]

ap:lle: Siis olen hyvin järkyttynyt, että voit edes ajatella ko. asiaa. Mahdatko olla itse saatanan riivaama, lastasi vihaava ja hänen perusturvallisuutensa törkeästi vaarantava olento, josta ei voi käyttää edes äiti- nimikettä.

Kuulut alempaan kategoriaan meidän sektioäitien kanssa. Tänne kuuluvat myös kotonaan joskus riitelevät/huutavat äidit, turvaistuinta menosuuntaan pitävät äidit, sekä yökylään lapsensa joskus vievät äidit.

Meitä alempana on ainoastaa ei-imettävät äidit.

=))))

Heh, tämä oli hyvä ja niiin totta ainakin jos tätä palstaa uskoo

 

[WHY ME???]

ap:lle: Siis olen hyvin järkyttynyt, että voit edes ajatella ko. asiaa. Mahdatko olla itse saatanan riivaama, lastasi vihaava ja hänen perusturvallisuutensa törkeästi vaarantava olento, josta ei voi käyttää edes äiti- nimikettä.

Kuulut alempaan kategoriaan meidän sektioäitien kanssa. Tänne kuuluvat myös kotonaan joskus riitelevät/huutavat äidit, turvaistuinta menosuuntaan pitävät äidit, sekä yökylään lapsensa joskus vievät äidit.

Meitä alempana on ainoastaa ei-imettävät äidit.

=))))

Heh, tämä oli hyvä ja niiin totta ainakin jos tätä palstaa uskoo

Niin ja nuo asiat niitä jotka ratkaisevat sen, kasvaako lapsesta hyvä vai huono, onnellinen vai onneton, kansalainen

Ei ole väliä, että kodeissa on parisuhdeongelmia, taloudellisia ongelmia, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa jne. Kunhan vain kaikki synnyttäisivät "oikein", imettäisivät vuosikaudet eivätkä IKINÄ veisi lastaan hoitoon!

 

[Pööpi]

Kuulut alempaan kategoriaan meidän sektioäitien kanssa. Tänne kuuluvat myös kotonaan joskus riitelevät/huutavat äidit, turvaistuinta menosuuntaan pitävät äidit, sekä yökylään lapsensa joskus vievät äidit.

Meitä alempana on ainoastaa ei-imettävät äidit.

=))))

Loistavaa! Juuri näin!

 

[jeesustelematta]

Miten maltatte olla alle 5 vuotiaasta erossa 5-7 tuntia päivässä mikäli ei ole pakko työn takia?? Kun yöuni jo vie yhteisestä vuorokaudesta 12 tuntia, päiväunet päälle alle 3 vuotiailla... sitten vielä yhteinen vapaa-aika miehen kanssa kun hän tulee töistä, joka aika on poissa lapselta... Minä en malttaisi, enkä siihen ajallisestikaan osaisi taipua. Niin paljon ihania hetkiä jäisi kokematta, ihania sanoja vaihtamatta, "filosofisia" keskusteluita käymättä. En tuomitse, en vain ymmärrä

No jos se on kaksi kertaa viikossa? Etkö raaskisi antaa lastasi edes mummilaan päiväksi, koska menetät muutaman sanan tai filosofisen keskustelun? Etkö pysty ollenkaan poistumaan lastesi luota muuten kuin sitten vain kun on pakko (työ)? No, saahan tuollainen olla, mutta itse en vain ymmärrä niin paljon kuin lapsiani rakastankin ja nautin heidän jutuistaan.

Meillä yhteinen aika miehen kanssa ei ole pois lapsilta. Siis miten voikaan olla?? Me ainakin ollaan illat koko perhe yhdessä.

Meillä on miehen kanssa yhteinen harrastus, joka vie viikosta useamman tunnin. Lisäksi erilliset harrastukset, joiden aikana toinen meistä vahtii lapsia. Nämä ovat niitä "henkireikiä" mitä kaikki varmasti tarvitsevat.

Toiset meistä varmaan hakevat ne henkireiät päiväsaikaan kun esikoinen on hoidossa? Itse omalla kohdallani - jeesustelematta - koen, että ne hetket on helpompi järjestää illalla kun hoitoapua on saatavissa mieheltäkin. Ja hän saa myös niitä kahdenkeskisiä "filosofisia keskusteluita" naperoiden kanssa.

Siksi tätä on niin vaikea ymmärtää. Koen, että päivisin olen kotiäiti 100% kaikille lapsilleni ja iltaisin saan välillä olla 100% oman harrastukseni kanssa. Minua se sitoo vähemmän olla päivä lasten kanssa kuin olla puolet päivästä yhden lapsen kanssa ja loppupäivä aina koko perheen kesken. Vaikka perhe on rakas ja nautin yhteisistä jutuistamme.

Erilaiset perheet ja erilaiset tarpeet tietysti ja nyt näen tuonkin näkökohdan selvemmin. Hyvä että tästä on rakentavaakin keskustelua, kiitos siitä

 

[WHY ME???]

Miten maltatte olla alle 5 vuotiaasta erossa 5-7 tuntia päivässä mikäli ei ole pakko työn takia?? Kun yöuni jo vie yhteisestä vuorokaudesta 12 tuntia, päiväunet päälle alle 3 vuotiailla... sitten vielä yhteinen vapaa-aika miehen kanssa kun hän tulee töistä, joka aika on poissa lapselta... Minä en malttaisi, enkä siihen ajallisestikaan osaisi taipua. Niin paljon ihania hetkiä jäisi kokematta, ihania sanoja vaihtamatta, "filosofisia" keskusteluita käymättä. En tuomitse, en vain ymmärrä

No jos se on kaksi kertaa viikossa? Etkö raaskisi antaa lastasi edes mummilaan päiväksi, koska menetät muutaman sanan tai filosofisen keskustelun? Etkö pysty ollenkaan poistumaan lastesi luota muuten kuin sitten vain kun on pakko (työ)? No, saahan tuollainen olla, mutta itse en vain ymmärrä niin paljon kuin lapsiani rakastankin ja nautin heidän jutuistaan.

Meillä yhteinen aika miehen kanssa ei ole pois lapsilta. Siis miten voikaan olla?? Me ainakin ollaan illat koko perhe yhdessä.

Meillä on miehen kanssa yhteinen harrastus, joka vie viikosta useamman tunnin. Lisäksi erilliset harrastukset, joiden aikana toinen meistä vahtii lapsia. Nämä ovat niitä "henkireikiä" mitä kaikki varmasti tarvitsevat.

Toiset meistä varmaan hakevat ne henkireiät päiväsaikaan kun esikoinen on hoidossa? Itse omalla kohdallani - jeesustelematta - koen, että ne hetket on helpompi järjestää illalla kun hoitoapua on saatavissa mieheltäkin. Ja hän saa myös niitä kahdenkeskisiä "filosofisia keskusteluita" naperoiden kanssa.

Siksi tätä on niin vaikea ymmärtää. Koen, että päivisin olen kotiäiti 100% kaikille lapsilleni ja iltaisin saan välillä olla 100% oman harrastukseni kanssa. Minua se sitoo vähemmän olla päivä lasten kanssa kuin olla puolet päivästä yhden lapsen kanssa ja loppupäivä aina koko perheen kesken. Vaikka perhe on rakas ja nautin yhteisistä jutuistamme.

Erilaiset perheet ja erilaiset tarpeet tietysti ja nyt näen tuonkin näkökohdan selvemmin. Hyvä että tästä on rakentavaakin keskustelua, kiitos siitä

Niin, ajallisesti voimme siis viettää yhtä pitkän ajan viikossa lastemme kanssa (ehkä me olemme jopa enemmän lastemme kanssa koska meillä ei ole noin paljon harrastuksia). Mutta sinä et vain ymmärrä, että meillä se ajoitetaan eri tavalla? Mikä siinä on niin mahdotonta ymmärtää? Mäkin olen kykeneväinen ymmärtämään, että jotkut käyvät iltaharrastuksissa.

Onneksi on tosiaan rakentavaakin keskustelua aiheesta, eikä ainaista jankkausta, että MINÄ en ymmärrä, koska me teemme hieman eri tavalla ("lopputuloksen" ollessa sama). Anteeksi vain ellei tämä ollut mielestäsi rakentavasti esitetty. Naisten ymmärryskyky on usein koetuksella näissä monimutkaisissa asioissa.

 

[vikiviki]

mutta jos päivähoitopaikat on pois niiltä jotka töiden tai opiskelujen takia niitä ihan pakosti tarvitsevat niin on väärin sinne viedä lapsiaan hoitoon vaikka on mahdollisuus hoitaa kotonaankin. käykää kerhoissa, puistoissa, missä milloinkin. ei ole niin vaikeata =)

on tosi kiva kun katselee kun toiset vievät lapsiaan hoitoon ja lähtevät siitä kotio ja on monta sellaista jotka joutuvat töiden takia viemään hoitoon useampaa lastaan kahteen jopa kolmeen eri päiväkotiin kun paikkoja ei vain ole...

 

[miettivä tuleva 2:n äiti]

Ihan hyviäkin perusteluja on ollut suuntaan ja toiseen, mutta ihmetellä täytyy joidenkin halua tuomita. Itselläni on tulossa vastaava tilanne vuoden alussa, että toinen syntyy ja esikoinen (nyt 2,5v) aloittaa nyt vasta syksyllä päivähoidon. Olin jotenkin luonnollisesti ajatellut, että tottakai esikko tulee takaisin kotihoitoon (nyt siis olen vielä hoitovapaalla ja aloitan työt vähäksi aikaa), kun aloitan äippäloma, mutta onneksi löysin tämän ketjun ja uutta näkökantaa.
Lähinnä kiinnostuin tuosta osa-aika hoidosta, eli miten se käytännössä menee? Ja onko silloin mahdollisuutta kotihoidon tukeen, ei ehkä näin järellä ajateltuna, paljonko osa-aika hoito maksaa?
Olen muutaman äidin kanssa samaa mieltä, että poikani alkaa jo kaivata leikkikaveria ihan lapsista, eli äiti ei enää riitä. Tähän asti ollaan kyllä pärjätty ihan perhekerhossa, mutta olisihan se vaihtoehto tuo osa-aika hoitokin? Tietysti mietin sitäkin, että täälläpäin seurakunta järjestää kyllä 3 vuotiaille päiväkerhoakin joka olisi 2 kertaa viikossa n. kolme tuntia kerrallaan, sekin olisi varmastui ihan ok? Olen itse viihtynyt tähän asti lapseni kanssa hyvin kotona, mutta luulen, että kohta alkaa kaivata lapsi seuraa ja ennenluin tämä kuopus kelpaa leikkikaveriksi taitaa vierähtää pari vuotta =)

 

[WHY ME???]

mutta jos päivähoitopaikat on pois niiltä jotka töiden tai opiskelujen takia niitä ihan pakosti tarvitsevat niin on väärin sinne viedä lapsiaan hoitoon vaikka on mahdollisuus hoitaa kotonaankin. käykää kerhoissa, puistoissa, missä milloinkin. ei ole niin vaikeata =)

on tosi kiva kun katselee kun toiset vievät lapsiaan hoitoon ja lähtevät siitä kotio ja on monta sellaista jotka joutuvat töiden takia viemään hoitoon useampaa lastaan kahteen jopa kolmeen eri päiväkotiin kun paikkoja ei vain ole...

Itse henkkoht en ole vienyt kenenkään hoitopaikkaa. Lapsemme on kunnan päiväkodissa, jonne ei ole tunkua ylenmäärin. Eli siis sinne kuskataan niistä muista päiväkodeista lapsia, joihin ei mahdu ja siltikin on vielä tilaa.

Käymmekin kerhoissa, puistossa, pihalla jne. Melkein joka päivä jossain. Se ei ole vain sitä lepoa äidille, jos koliikkivauva on huutanut koko yön ja haluaisi torkkua samantahtisesti vauvan kanssa päivän mittaan.

En voi puhua muiden puolesta, mutta mä tein tosiaan myös töitä äitiyslomalla (kotona koneella kun vauva nukkui), joten hoitopaikka oli siis siten "ihan oikeasti" tarpeen.

 

[vikiviki]

kotona tehty työ on työtä siinä missä työpaikallakin, ei siinä mitään. täällä päin on vain kaikki paikat ihan totaallisen ylibuukattu ja ottaa kupoliin kun tietää näitä äitejä jotka eivät tee siis töitä kotona tai muutenkaan ja silti kiikuttaa lapsiaan hoitoon. jos syy on se että lapselle virikkeitä niin ei ole oikein. mä en sano mitään jos vaikka äidin terveyden kannalta suotavaa että lapsi käy hoidossa mutta se että syy on se että lapsi pääsee leikkimään tai jotain muuta blaablaa-selityksiä niin ei hyvä! sitä varten on kerhoja yms.

 

[*viivi*]

mutta jos päivähoitopaikat on pois niiltä jotka töiden tai opiskelujen takia niitä ihan pakosti tarvitsevat niin on väärin sinne viedä lapsiaan hoitoon vaikka on mahdollisuus hoitaa kotonaankin. käykää kerhoissa, puistoissa, missä milloinkin. ei ole niin vaikeata =)

En näe mitään järkeä siinä, että ottaisin esikoisen pois tutusta hoitopaikasta ja veisin hänet vieraaseen seurakunnan jeesuskerhoon tai muuhun vastaavaan päiväkerhoon. Ja sitten vuoden päästä taas sieltä pois ja takaisin päivähoitoon. Siis siirtoa paikasta toiseen. Esikoiseni viihtyy tarhassa ja jää sinne iloisena aamuisin, ja mielestäni olisi hänen kannaltaan paljon haitallisempaa viedä hänet yhtäkkiä johonkin vieraaseen paikkaan. Koska kuitenkin joudun palaamaan takaisin töihin kakkosen ollessa n. vuoden ikäinen, niin mielestäni on järkevämpää hoitaa nämä hoitoasiat niin, että esikoisen elämään ei tule sen suurempia muutoksia hoitopaikan suhteen. Kunta järjestäköön hoitopaikat kaikille niitä tarvitseville.

 

[cz]

^^hoitopaikka säilyy äitiysloman ajan automaattisesti...

 

[WHY ME???]

mutta jos päivähoitopaikat on pois niiltä jotka töiden tai opiskelujen takia niitä ihan pakosti tarvitsevat niin on väärin sinne viedä lapsiaan hoitoon vaikka on mahdollisuus hoitaa kotonaankin. käykää kerhoissa, puistoissa, missä milloinkin. ei ole niin vaikeata =)

En näe mitään järkeä siinä, että ottaisin esikoisen pois tutusta hoitopaikasta ja veisin hänet vieraaseen seurakunnan jeesuskerhoon tai muuhun vastaavaan päiväkerhoon. Ja sitten vuoden päästä taas sieltä pois ja takaisin päivähoitoon. Siis siirtoa paikasta toiseen. Esikoiseni viihtyy tarhassa ja jää sinne iloisena aamuisin, ja mielestäni olisi hänen kannaltaan paljon haitallisempaa viedä hänet yhtäkkiä johonkin vieraaseen paikkaan. Koska kuitenkin joudun palaamaan takaisin töihin kakkosen ollessa n. vuoden ikäinen, niin mielestäni on järkevämpää hoitaa nämä hoitoasiat niin, että esikoisen elämään ei tule sen suurempia muutoksia hoitopaikan suhteen. Kunta järjestäköön hoitopaikat kaikille niitä tarvitseville.

Se on tosiaan kunnan tehtävä järjestää hoitopaikat kaikille tarvitseville, piste. Kyllä kunnassa suurin piirtein tiedetään koko ajan, miten hoitopaikkojen tarve tulee esim. kunnan eri alueilla kehittymään (miten paljon kaavoitetaan, miten paljon rakennetaan, miten paljon lapsiperheitä muuttaa kuntaan). Ei se ole mikään täysi yllätys heille, jos hoitopaikat loppuvat. He ovat vain silloin sössineet hommansa. Mutta naisethan haukkuvat aina mieluummin toista naista kuin sitä oikeaa syypäätä.

Jos tiedossa olisi, että kunta on erittäin tiukoilla hoitopaikkojen suhteen, kuka haluaisi riskeerata, että itse töihin palatessaan vuoden jälkeen tuttu hoitopaikka vaihtuisikin? Mä en ainakaan siinä alkaisi ketään äitiä syyttämään, että on ajatellut lapsensa parasta - ettei lapsen elämään tule suurta muutosta jos joutuisi vaihtamaan taas outoon hoitopaikkaan vuoden ä-loman jälkeen (kuten edellinen tuossa kertoi). Näin voisi käydä pahimmillaan vielä parin vuoden välein, jos perheeeseen tulee vaikka kolme lasta.

Se on eri, jos äiti tietää jäävänsä kotiin vuosikausiksi. Mutta useimmat nämä, jotka pitävät osa-aikaisen hoitopaikan, tietävät palaavansa töihin vuoden kuluttua. Kotiäitien on sinänsä turha vastailla edes tähän keskusteluun (että en Ymmärrä kun ei itse hoideta lapsia 24/7!), koska heidän mielestään vain hoitoon vieminen yleensäkin on niin kauheaa ja kamalaa vaikka kyseessä olisi yli 3 vuotias lapsi.

Sitä paitsi hoitopaikan työntekijöiden ja muiden hoitolasten näkövinkkelistä on vain mukava asia, että mukana on osa-aikaisiakin. Ei ole koko ajan ryhmät täynnä ja kaikki täysiä päiviä joka päivä. Se keventää muidenkin lasten olemista hoidossa.

 

[bububu]

mä vastaan vaikka kotiäiti olenkin...
me olemme hyödyntäneet avoimia päiväkoteja eli parina päivänä viikossa yli kolmevuotias pääsee sinne kolmeksi tunniksi hoitoon. ja kotiäiti kun olen ja muitakin kotiäitejä paljon tuntien ovat monet heistä vielä vieneet vielä seurakunnan kerhoonkin vaikka jonkun mielestä se saattaa jeesustelua ollakin ja näin ollen lapset ovat saattaneet päästä kerhoon neljänä päivänä viikossa. omiani en niihin ole vienyt koska tuo kaksi kertaa viikossa on riittänyt perhekerhoilun ja muiden juttujen lisäksi.

tuo on niin totta että kunnan pitäisi hoitaa kaikille halukkaille hoitopaikan mutta kun niitä ei tunnuta tarpeeksi millään saavan aikaiseksi. täällä päin ainakin on ihan jumalaton tunku hoitopaikkaan kuin hoitopaikkaan. perheessä jossa on kaksi lasta (tai enemmänkin) saattaa lapset olla eri päiväkodeissa tai toinen sysätään perhepäivähoitajalle kun molemmat eivät mahdu samaan päiväkotiin. tai päiväkodit sijaitsevat toisella puolella kaupunkia. ja jonot on ihan mittavat.

se jos tietää että menee töihin heti äityisloman jälkeen (ja vaikka loma siihen perään) niin paikka säilyy. mutta jos jäät hoitovapaalle niin paikka menee jakoon. jos niitä paikkoja pidetään siellä "varmuuden vuoksi" niin se on aina joltakulta pois. vaikka niitä virikkeitä jokainen lapsi kaipaakin mutta eikö niitä voi hakea jostakin muualta kuin päiväkodeista joihin lapset viedään silloin hoitoon kun vanhemmat ovat töissä tai opiskelevat...?

lähinnä tämän puolin ja toisin huutelun sijasta meidän äitien pitäisi jollakin tapaa yhtyä ja alkaa vaatimaan niitä hoitopaikkoja lisää että niitä kaikille olisi tarpeeksi.

 

[Jeesustelioiden Jeesus]

Onko nykyajan naisille ylivoimainen homma hoitaa useampaa lasta kotona itse. On kaikki mukavuudet eikä pystytä edes paria lasta hoitamaan. Helppo on laittaa yhteiskunnan hoidettavaksi yhteisillä verorahoilla. Miksi teette lapsia, jos ette jaksa/pysty hoitamaan niitä. Kautta aikojen ovat äidit pärjänneet isojenkin lapsilaumojen kanssa ilman mitään mukavuuksia ja useimmilla vielä maatalon työt lisäksi. Sääli, että suomalainen nainen on nykyään niin avuton. Suorastaan häpeä!

Ennenkin on PÄRJÄTTY. Miksi ei voitaisi pyrkiä johonkin enempään kuin pärjäämiseen!

Äitini muistaa kuinka isoäitini aina lähtiessään hoitamaan navettatöitä ottanut pienimmän ämpärissä mukaan ja jättänyt muut viisi lasta tupaan, oman onnensa nojaan. Pienin piti ottaa siksi mukaan etteivät isommat olisi "hoitaneet" häntä hengiltä. Kyllä oli hienoo ja PÄRJÄTTIIN (=selvittiin hengissä)

 

[en tykkää en]

Tuosta mustasukkaisuudesta vs esikko-kuopus. Olen laittanut merkille, että lapset ketkä ovat hoidossa äidin ollessa kotona vauvan kanssa eivät välttämättä osoita olevansa mustasukkaisia.( Tuttujen kertoman perusteella sekä tältä palstalta luettuna) Se, että esikoinen ei osoita tunteitaan mustasukkaisuutena ei psykologien mielelestä ole välttämättä hyvä asia.

Mun tutun lapsi on joka päivä hoidossa täyden päivän vaikka äiti on kotona vauvan kanssa. Päiväkodin johtaja oli sanonut tälle äidille, että yleinen käytäntö on, että lapsi kotiin siksi aikaa, mutta vänkäämällä sai lapsensa pidettynä hoidossa.