esikoinen päiväkodissa, kuopus kotona

[juyt]

Kertokaahan ajatuksia siitä, miksi viet esikoisen päiväkotiin vauvan ollessa kotona äidin kanssa?

Siis ajatuksia nimenomaan teiltä, joilla tilanne on näin. Oma tilanne se että 3 vuotias esikoinen on päiväkodissa, viihtyy hyvin, menee mielellään, kysyttäessä haluaako jäädä kotiin vai mennä valitsee päiväkodin. Itse olen vauvan kanssa kotona ja ajoittain poden huonoa omaatuntoa tästä tilanteesta. Ehkä kuitenkin vain siksi, että kaikki (vanhemmat ihmiset erityisesti) olettavat, että esikoinen jää myös kotiin ja ihmettelevät tilannetta. Mielestäni olisi kuitenkin vääryys ottaa hyvin viihtyvä lapsi pois päiväkodista kotiin, jossa mennään pienemmän (hankala) ehdoilla, eikä ikätovereitakaan pihapiiristä löydy. Päiväkodin ryhmä sen sijaan on koostumukseltaan hyvä, hyvät leikkikaverisuhteet, pieni ryhmis jne.

 

[HM-]

Minulla ei ole vastaavaa tilannetta kuin sinulla, mutta saanen kuitenkin laittaa oman kommenttini tänne. Minulla vajaa 2-vuotias tyttö ja seuraavan tulokkaan kohdalla (sit joskus) aion kyllä ottaa tyttäreni pois hoidosta kun jään äippälomalle. Minä ainakin uskon,että lapsi sopeutuu hyvin tilanteeseen vaikka vauva on kuinka vaikea (onhan lapsi kuitenkin viikonloputkin kotona).

Nykyään päivähototilanne on niin huolestuttava ja lapsia on enemmän kuin paikkoja löytyy. Siksi minusta olisi tärkeää, että kaikki ne, jotka pystyvät lapsistaan kotona huolehtimaan (mm. äippälomalaiset)niin ottaisivat lapsensa pois hoidosta, että nämä paikat jäisivät sitten niiden käyttöön, jotka sitä todella tarvitsevat.

Jokainen kuitenkin tekee niin kuin parhaaksi näkee. Tämä oli vain minun mielipide.

 

[samaa mieltä]

Minulla ei ole vastaavaa tilannetta kuin sinulla, mutta saanen kuitenkin laittaa oman kommenttini tänne. Minulla vajaa 2-vuotias tyttö ja seuraavan tulokkaan kohdalla (sit joskus) aion kyllä ottaa tyttäreni pois hoidosta kun jään äippälomalle. Minä ainakin uskon,että lapsi sopeutuu hyvin tilanteeseen vaikka vauva on kuinka vaikea (onhan lapsi kuitenkin viikonloputkin kotona).

Nykyään päivähototilanne on niin huolestuttava ja lapsia on enemmän kuin paikkoja löytyy. Siksi minusta olisi tärkeää, että kaikki ne, jotka pystyvät lapsistaan kotona huolehtimaan (mm. äippälomalaiset)niin ottaisivat lapsensa pois hoidosta, että nämä paikat jäisivät sitten niiden käyttöön, jotka sitä todella tarvitsevat.

Jokainen kuitenkin tekee niin kuin parhaaksi näkee. Tämä oli vain minun mielipide.

Jeps, hoitopaikat ovat kiven alla, joten samaa mieltä kanssasi. Joku saattaa tarvita paikkaa kipeämmin sen takia, että menee töihin. Eiköhän se arki kotona ole kuitenkin lapselle ihan riittävän virikkeellistä, ettei ainakaan sen takia tarvitse lasta tarhaan kiikuttaa. (Niillä virikkeillähän sitä kuulee monesti asiaa perusteltavan). Ja eikös voisi kuvitella että olisi yksi homma, lapsen tarhaan ja sieltä takaisin kotiin kiikuttaminen, poissa tekemisistä?

 

[helpolla pääset]

Haluat siis päästä lastenhoidossa mahdollisimman helpolla.. Jos sun on pakko viedä hoitopaikka sitä tarvitsevilta niin etkö voisi pitää lastasi osa-aikaisesti siellä? Esikoinen saattaa myös tuntea itsensä hylätyksi jossain vaiheessa, mutta sitä saa mitä tilaa.

 

[molemmat kotona]

Nykyään päivähototilanne on niin huolestuttava ja lapsia on enemmän kuin paikkoja löytyy. Siksi minusta olisi tärkeää, että kaikki ne, jotka pystyvät lapsistaan kotona huolehtimaan (mm. äippälomalaiset)niin ottaisivat lapsensa pois hoidosta, että nämä paikat jäisivät sitten niiden käyttöön, jotka sitä todella tarvitsevat.

Tämä oli suurin syy miksi otin esikoisen kotihoitoon kun kuopus syntyi, en olisi voinut kuvitellakaan että olisin vienyt hänet hoitoon kun olin itse kotona :O (meidänkin asuinpaikkakunnalla päivähoitotilanne on aika katastrofaalinen...). Ja kyllä meillä mennään suurelta osin ihan esikoisen ehdoilla (hänen harrastustensa mukaan, mm kerhot, muskarit jne) ja vauva vaan kulkee mukana. Ehkä jos kuopuksella olisi oikein paha koliikki tms niin olisin harkinnut uudestaan mutten tosiaankaan kun kyseessä on ns "normivauva".

 

[Milla Maqia]

Meillä 5 vee menee tarhaan ja isommat kouluun ja minä jään kotiin vauvan kanssa. Ei täällä pihalla tai puistoissa ole saman ikäistä seuraa. Mielellään menee sinne, kun siellä kaikki kaverit, myös nuo pihakaverit ovat siellä päivisin. Tiedän, että tarhoissa on tiukkaa ja enemmän on tulijoita kuin paikkoja, mutta on kunnan velvollisuus niitä paikkoja tehdä. En pode huonoa omaatuntoa että poika on tarhassa.
Olen sanonut hoitajille että jos tarhassa on tiukka tilanne ja hoitajia paljon poissa niin sanovat niin meidän lapsi voi olla kotona. Ja näin on tehtykin. Eikä poika muutenkaan tee pitkää päivää tai kokonaista viikkoa.
Ja niille jotka sanovat että helpommalla pääsee kun vie lapsen hoitoon niin sanon että helpommalla pääsee (minun mielestä) jos lapset ovat kaikki kotona. Mielelläni puuhailisin kotona muksun kanssa kahdestaan kun muut ovat koulussa mutta ei se äidin seura aina riitä. Just oltiin koko kesä kotona ja on se hassu miten jo aika pienet lapset kaipaavat niitä omia kavereita.

 

[*marianne]

Minäkin poden välillä huonoa omaatuntoa, kun vien esikoisen (2,5 v.) tarhaan. Mutta näin on vain tehtävä oman jaksamiseni kannalta. Meillä ei asu isovanhempia tai muutakaan apua lähellä eikä kaveripiirissä ole esikoiselle kavereita, jotka olisivat päivisin kotona. Poika viihtyy hyvin ryhmäperhepäivähoitokodissa (pieni ryhmä) ja on nyt ollut paljon iloisemmalla tuulellakin kuin mitä kesällä, jolloin oli kotona 2 kk. Meidän vauva on pian 4 kk ja varsinkin viime aikoina olen joutunut öisin valvomaan paljon, joten on pakko saada joskus hengähtää.

Täytyy ajatella, että levänneenä pystyn sitten olemaan parempi äiti lapsilleni. Nimittäin, jonkin aikaa sitten kun olin todellä väsynyt ja kärttyinen, se heijastui myös esikoiseen ja hän kiukutteli ja oli hankala. Uskon, että tällä ratkaisulla me kaikki voimme paremmin. Ehkä jos turvaverkosto löytyisi lähempää, niin pitäisin esikoisen kotona...

Siitä en pode huonoa omaatuntoa, että veisin jonkun toisen paikan. On kunnan vastuulla järjestää paikat kaikille.

 

[Nala :)]

Meillä esikoinen oli kakkosen syntyessä reilu 3v. Esikkokin jäi kotiin ja nyt on noin puolitoista vuotta oltu kotona kaikki. Kohta viisivuotias vilkastakin vilkkaampi poika on kyllä ollut useampaan kertaan pitkähäntäisissä täissä, varsinkin kun kesäaikaan ei paljon ole kerhoja tai leikkiseuraakaan tarjolla. Meillä paikkakunnan vaihtaminen tosin vielä vaikeutti asiaa. Jos nyt saisin valita uudelleen, olisin hakenut esikoiselle hoitopaikan reilun puolen vuoden kotona olon jälkeen. Kevät on ollut kaveria kaipaavalle puuduttava. Nyt lasketaan jo päiviä, milloin uusi päiväkotikausi alkaa.

Täytyy sanoa, että ymmärrystä irtoaa tässä kysymyksessä molemmille. Hoitopaikka voi ihan oikeasti joskus olla se ainoa paikka luoda kaverisuhteita oman kodin lähellä asuviin omanikäisiin. Toisaalta hoitopaikat ovat tiukassa. Alle kolme vuotiaiden kohdalla hoitopaikka ei välttämättä ole seuran perusteella perusteltua (mammakerhoissa ym. löytyy tätä ikäluokkaa myös isoista sisaruksista, harvoin yli kolme vuotiaita).

Valtavirrasta poikkeavat päätökset aiheuttavat varmasti aina arvostelua mutta jos oman lapsensa parasta aidosti yrittää etsiä niin varmasti päätöksensä kanssa voi elää arvostelusta huolimatta. Ja ei ole paha ajatella myöskään äitiä, mikäli kahden kanssa jaksaminen on vaikeaa. Tukitoimena ne lapset päiväkotiin laitettaisiin väsymystapauksessa kuitenkin.

 

[kohta kahden äiti]

Meillä 2-vuotias tyttö ja alkuvuodesta syntyy toinen. Päiväkotipaikka on jo sanottu irti ja esikko jää kotiin siitä päivästä kun äitiysloma alkaa. On vauva sitten kuinka hankala tahansa tai äiti kuinka väsynyt tahansa niin meinattiin pärjätä. Itsellä ei tulisi mieleenkään viedä esikoista hoitoon, kun itse olen kotona. Olen ajatellut, että käydään vaikka äiti-lapsikerhossa pari kertaa viikossa tai jos kerhoja ei löydy, niin kaipa tästä kaupungista muita samassa tilanteessa olevia löytyy, joista seuraa saa. Jos ei muuten niin kierretään sitten vaikka joka päivät lähipuistot, eiköhän seuraa löydy sekä itselle että esikoiselle ja pysyypähän mamman kunto yllä kun vetää lenkkiä. Kukin tehköön miten haluaa, mutta jotenkin kuitenkin ajattelen niin, että miksi tehdä lisää lapsia jos niiden kanssa ei pärjää, kun etukäteen on jo päätetty että esikoinen pistetään päiväksi pois silmistä. Erityslapsen kanssa voi sitten olla eri juttu tai jos äidillä on paha masennus tms.
Minusta on ihana jäädä hektisestä työelämästä lasten kanssa kotiin ja en malta odottaa että tämä uusi tulokas syntyy. Sen takia osaksi tämä toinen haluttiin, että esikoinenkin saisi vielä olla reilun vuoden kotona..
Jos ensimmäinen olisi yli 3-vuotias, niin silloin hän halutessaan voisi käydä kerhossa kerran pari viikossa askartelemassa ja leikkimässä.

 

[Voi jeesus]

voi elämä mikä jeesustelijoiden ketju.
Oletteko muuten ajatelleet, että tiukaan päivähoitotilanteeseen ei auta tippaakaan se, että otatte muksunne hoidosta pois. Paikkoja ei tule siten yhtään lisää. Päinvastoin.

 

[Niinpä..]

Ap kysyi miksi esikoinen JÄÄ päivähoitoon, eikä miksi kotiin..
Meidän 2v esikoinen tekee 1/2 päiväistä ja itse olen kotona 3kk vauvan kanssa. Meille tämä oli ihan itsestään selvää. Esikoinen saa aamupäivisin leikkireuraa sekä aamupalan ja lounaan tarhassa, ja minä teen kotitöitä, käyn kaupassa ja niin, ihmetelkää vaan, otan ihan rennostikkin välillä Aamupäivät on minun ja kuopuksen aikaa, ja laikillään sanotaankin aina että "kuopus leikkii esikoista" silloin, ts. äidin huomio on täysin hänessä. Koko loppupäivän suurin osa huomiosta kun vääjäämättä menee vilkkaan kuivaksi harjoittelevan esikon perässä juoksemiseen.
Kukin tyylillään, älä siis ap tunne huonoa omatuntoa. Tiedät itse mikä on paras ratkaisu teille!

 

[hipsunhei]

Meillä 2.5vuotias on päikkärissä kolme päivää viikossa 5-7h, nuorempi on 2kk. Ja täytyy sanoa, että hän menee sinne innolla kun kaikki pihapiirin lapset on siellä myös. Kun haen hänet aiemmin kuin muut niin tyyppi tylsistyy pihalla kun siellä ei ketään muita ole. Jos hän ei noita muutamaa päivää viikossa päikkärissä olisi, niin menisi kyllä pitkin seiniä. Mutta hän onkin pienestä asti ollut ekstrasosiaalinen. Jos esikoinen ei pitäisi päikkäristä, niin tietenkin pitäisin hänet kotona. Osana tähän on myös se, että jos ottaisin kokonaan hänet pois, niin mitä todennäköisimmin en saisi häntä ja nuorempaa sitten vuoden päästä takaisin tuohon lähipäikkäriin, joka on todella suosittu. Itsekästä ehkä sekin, mutta se on aivan loistava hoitopaikka ja esikoinen pääsi sinne sattumalta kun oli tullut peruutus kesken vuoden.
Nautin täysin siemauksin kun saan antaa nuoremmalle samanlaisen täyden huomion parin päivän ajan kuin esikoinenkin synnyttyään sai. Itse olen nuorempi lapsi ja olen aina ollut todella huomionkipeä ja uskon, että se johtuu osaltaan siitä, ettei äiti ehtinyt vain olla mun kanssani kaksin kun oli työ ja isompi sisko ja talonrakennus sekä lisäksi isäni matkusti työnsä takia paljon elämäni ekat pari vuotta. Itse nuorimmaisena lapsena haluan antaa samanlaisen alun nuorimmaiselleni kuin esikoinenkin sai. Ei se tietenkään sama tilanne ole, mutta jos edes kolme päivää viikossa muutaman tunnin ajan.

 

[tiukuwerty]

Esikoinen (3,5v) päiväkodissa lyhennettyä päivää ja olen vauvan kanssa kotona.
Kaksi suurinta syytä tähän:
-esikoinen tykkää olla päiväkodissa
-hoitopaikan menettämisen pelossa en anna paikkaa kenellekkään! Nimittäin kun palaan työelämään, ei esikoinen välttämättä pääse samaan päiväkotiin, vaan todennäköisesti joutuisi muuhun kaupunginosaan hoitoon. Lapsen kannalta ajateltuna täysin väärin joutua toisiin ympyröihin! Ja tämähän johtuu siitä, ettei hoitopaikkoja alueellamme ole tarpeeksi.

Jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on oikeus päivähoitoon, oli perheen tilanne mikä tahansa, joten ei voi ketään syyllistää.

Tehköön kaikki miten haluaa, se on mun motto!

 

[tiukuwerty]

lisäys omaani vielä:

meillä ei ole lähellä sukulaisia/tuttuja, joilta saisi apua, joten päiväkoti antaa tätä tukea minulle.
Eräs tuttavani ihmettelee, miksi vien esikoisen päiväkotiin, kun olen kotona. "Siinähän se menee samalla", hän sanoo. Hän itse vie esikoisensa ainakin kolmena päivänä viikossa isovanhemmille muutamaksi tunniksi, että saa tehtyä kotihommat/käydä kaupungilla vauvan kanssa. Lopputulos sama, eikö? (Toki isovanhemmat ovat läheisempiä kuin hoitotädit.) Olisi hienoa, jos omat isovanhempamme asuisivat lähellä eikä 500km päässä.

 

[muitakin virikkeitä löytyy...]

älkää viekä niitä kokopäiväpaikkoja niiltä jotka niitä ihan oikeasti tarvitsevat=opiskelijat, töissä käyvät. on kaikenmaailman kerhoja mihin niitä lapsia voi viedä parina päivänä viikossa muutamaksi tunniksi että lapsi saa niitä virikkeitä. on kunnallisia kerhoja, seurakunnan kerhoja, laittakaa vaikka molempiin niin saa lapsi olla kenties neljä kertaa viikossa kerhoilemassa jos ei päivät mene päällekkäin. ei saa olla niin itsekäs että kun päivähoitotilanne on tällä hetkellä ihan persiistä niin ettei ne paikat mene niille joilla on mahdollisuus hoitaa omiaan kotona.

 

[molemmat kotona]

lisäys omaani vielä:

meillä ei ole lähellä sukulaisia/tuttuja, joilta saisi apua, joten päiväkoti antaa tätä tukea minulle.
Eräs tuttavani ihmettelee, miksi vien esikoisen päiväkotiin, kun olen kotona. "Siinähän se menee samalla", hän sanoo. Hän itse vie esikoisensa ainakin kolmena päivänä viikossa isovanhemmille muutamaksi tunniksi, että saa tehtyä kotihommat/käydä kaupungilla vauvan kanssa. Lopputulos sama, eikö? (Toki isovanhemmat ovat läheisempiä kuin hoitotädit.) Olisi hienoa, jos omat isovanhempamme asuisivat lähellä eikä 500km päässä.

No eipä ole meilläkään hoitoapua, (sukulaiset kaukana jne), eikä muuten läheskään kaikilla jotka lasten kanssa kotona ovat, mutten silti esikkoa päiväkotiin vie. Ei kannata siis yleistää.

 

[Poika 6v, tyttö 1,5 v]

Äitiyslomalle jäätyäni (kk ennen laskettua aikaa) poika jäi puolipäivähoitoon, koska kärsin hirvittävästi supisteluista ym. kivuista. Kun vauva syntyi poika jatkoi päiväkodissa kuukauden ajan puolipäiväisenä, jotta sain jollakin tavalla kotona rutiinit pyörimään. Silti oli huono omatunto, olisiko silti pojan parempi olla kotona.

Olisin ehkä harkinnut puolipäiväpaikan pitämistä, mutta päiväkodin johtaja sanoi suoraan, että heille on jonoa paljon ja hän suosittelee lämpimästi, että äitiyslomalaiset pitävät lapsensa kotona.

Näin jälkikäteen olen iloinen, että sain pitää poikani siirtymävaiheen ajan päivähoidossa puolikkaalla päivällä. Toisaalta olen myös kiitollinen siitä, että poika sai olla vuoden verran kotona. Se teki hyvää kummallekin. Alussa poika hyppi seinille, kun hän oli tottunut päiväkodin huiskeeseen. Hän kuitenkin rauhoittui ja alkoi ohjatun leikin sijasta ihan itse keksimään leikkejä. Jatkuvien flunssien osalta tuli mukava tauko sairasteluun kotiäitiyden ajaksi.

Puistoissa ei paljon ollut samanikäisiä lapsia, mutta käytin poikaa välillä päiväkodin pihalla leikkimässä vanhojen tarhakavereitten kanssa. Meillä oli pyydetty myös puhelinnumeroita, joten viikonloppuisin (harvemmin arki-iltaisin) poika tapasi vanhoja tarhakavereitaan leikin merkeissä. Kuitenkaan omanikäistä kaveria ei ollut joka päivälle. Yhdessä leivottiin, mutta poika myös itse piirteli, askarteli ja muovaili samalla keittiön pöydän ääressä, kun tein ruokaa.



Elimme normaalia, rauhallista kotielämää. Välillä käytiin kirjastossa tai vaikka mentiin junalla jonnekkin, mutta enimmäkseen päivä koostui päivittäisestä leikkipuistossa käymisestä, ulkoilusta viereisessä metsässä yms. Meillä ei ole aikuista hoitoapua olemassa (vanhempani työelämässä toisella paikkakunnalla), joten olihan se raskasta kahden lapsen kanssa. Kuitenkin kaikkeen sopeutuu.

Nyt olemme koko perhe kesälomalla ja ensi viikolla poika aloittaa eskarin. Hän siis on päivähoidossa toukokuuhun saakka puolipäiväisenä. Minä jatkan kotona vielä vuoden verran siten, että teen jonkun verran iltaisin/viikonloppuisin töitä kotikoneelta käsin, kuten olen tehnyt koko äitiyslomani ajan. Sen jälkeen poika menee kouluun, tytär päivähoitoon, mutta kuitenkin niin, että aion tehdä lyhennettyä työaikaa (4 päiväinen työviikko), sillä töihin on pakko mennä, kun asuntolainan kanssa ollaan oltu vähän tiukoilla äitiyslomani ajan.

En halua syyllistää, mutta minusta on hyvä lapsienkin nähdä, että kotitöitä voi tehdä koko perheen voimin eli lapsia ei tarvitse laittaa hoitoon siksi aikaa, että saa tehtyä normaaliin elämään kuuluvia asioita. Siivouksessakin teemme sitä koko perheen voimin ja meillä jopa tämä puolitoistavuotias osaa kerätä jo lelujaan lattialle "legoja syövän imurin alta". Minusta lapsilla ei tarvitse olla koko ajan hauskaa, vaan he voivat itsekin opetella viihdyttämään itseään. Muuten käy niin, että lapset luiskahtavat äkkiä viihdyttämään itseään pelikoneilla yms, kun eivät viihdy kirjojen, piirrustuspaperin, puuhakirjojen, legojen tms. parissa. Meillä DVD:tä katsotaan päivittäin puoli tuntia, muttei sen enempää. Totta kai on raskasta ja päivittäin käyn yksin lenkkeilemässä, jotta jaksaisin. Silti koen, että olen itse löytänyt sopivan tasapainon perheellemme enkä koe, että huonoa omaatuntoa pitäisi potea. Uskon, että tulen lämmöllä muistelemaan tätä aikaa myöhemminkin.

 

[aamen..]

Nykyään on menty siihen, että lastenhoidon tulisi olla helppoa ja apua pitäisi aina olla saatavilla. Tää on just tätä, että synnytysken pitäisi olla helppo sektio kun ei huvita alatiesynnytys, lapset hoitoon mahdollisimman pienenä ja toisen lapsen synnyttyä esikoinen mahdollisimman paljon hoitoon.

 

[syitä monenlaisia]

5 vuotias päiväkodissa lyhennettyä päivää (lääkärin lausunnolla kuntoutuksellisista syistä) ja olen kahden nuoremman lapsen kanssa kotona päivät. (sen takia tämä kommennti että kaikilla ei tilanne ei välttämättä aina ole sellainen kuin ulkopuolisesta saattaa vaikuttaa)

 

[löysä pipo]

Nykyään on menty siihen, että lastenhoidon tulisi olla helppoa ja apua pitäisi aina olla saatavilla. Tää on just tätä, että synnytysken pitäisi olla helppo sektio kun ei huvita alatiesynnytys, lapset hoitoon mahdollisimman pienenä ja toisen lapsen synnyttyä esikoinen mahdollisimman paljon hoitoon.

Tuota toivottavasti toi oli sarkasmia, valitettavasti pelkään että ei ollut. Minä en ymmärrä tätä ajatusmallia, että äitiyden ja äitiyteen pyrkimisin pitäisi olla tuskallista ja vaikeaa. Että mitä hankalampaa on elämä, sitä parempi äiti olet. Näinkö? En oikeasti jaksa ymmärtää mistä tällainen ajattelumalli kumpuaa. Kaikkeen muuhun kipuun ja kärsimykseen on hyväksyttävää ottaa lääkettä tai jotain mikä lievittää tuskia. Mutta kun synnytät, niin sitä parempi mitä kivuliaampaa ja vaikeampaa se on. Ja kun hoidat lapsiasi, niin sitä parempi mitä vaikeampaa ja raskaampaa äidin elämä on. Suorastaan sairas ajattelutapa minusta.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen, esikoinen on tällä hetkellä vuoden ikäinen. Palaan työelämään nyt syksyllä vähäksi aikaa (HYI minua itsekästä) eli esikko menee siksi aikaa hoitoon. Mutta kakkonen on tuloillaan kevättalvella ja hyvin todennäköisesti pidämme esikon puolispäiväisenä hoidossa.

 

[123698745]

Minulla ei ole vastaavaa tilannetta kuin sinulla, mutta saanen kuitenkin laittaa oman kommenttini tänne. Minulla vajaa 2-vuotias tyttö ja seuraavan tulokkaan kohdalla (sit joskus) aion kyllä ottaa tyttäreni pois hoidosta kun jään äippälomalle. Minä ainakin uskon,että lapsi sopeutuu hyvin tilanteeseen vaikka vauva on kuinka vaikea (onhan lapsi kuitenkin viikonloputkin kotona).

Nykyään päivähototilanne on niin huolestuttava ja lapsia on enemmän kuin paikkoja löytyy. Siksi minusta olisi tärkeää, että kaikki ne, jotka pystyvät lapsistaan kotona huolehtimaan (mm. äippälomalaiset)niin ottaisivat lapsensa pois hoidosta, että nämä paikat jäisivät sitten niiden käyttöön, jotka sitä todella tarvitsevat.

Jokainen kuitenkin tekee niin kuin parhaaksi näkee. Tämä oli vain minun mielipide.

Jeps, hoitopaikat ovat kiven alla, joten samaa mieltä kanssasi. Joku saattaa tarvita paikkaa kipeämmin sen takia, että menee töihin. Eiköhän se arki kotona ole kuitenkin lapselle ihan riittävän virikkeellistä, ettei ainakaan sen takia tarvitse lasta tarhaan kiikuttaa. (Niillä virikkeillähän sitä kuulee monesti asiaa perusteltavan). Ja eikös voisi kuvitella että olisi yksi homma, lapsen tarhaan ja sieltä takaisin kotiin kiikuttaminen, poissa tekemisistä?

Meillä asia ratkaistiin niin että kuopus meni yksityiselle pph kaksi kertaa viikossa. Tapasi kavereita ja sai erilaisia virikkeitä kuin kotosalla. Itse sain huilattua ja tehtyä viikon ruokia näinä päivinä.
Ei mennyt keneltäkään hoitopaikkaa, kun on itsellä varaa maksaa kunnon hoidosta.

 

[ensi vuonna näin]

Hei!

No jopas on tullut kommenttia vaikka mihin sävyyn!

Oma tilanteeni on se, että esikoinen on kuopuksen syntyessä lähemmäs 4 vuotta ja on on tällä hetkellä perhepäivähoitajalla hoidossa. kuopus syntynee aivan loppuvuodesta.
olen itse aikonut, että esikoinen jatkaisi pph:lla kahtena pvänä viikossa, jotta saisi ikäistään leikkiseuraa. Kavereita ei kotipiirissä ole ja perhekerhoihin en lähde pahimpaan räkätautiaikaan viemään kun vauva pitäisi tietysti ottaa mukaan.Lähemmäs 4-vuotia laspi tarvitsee todella kavereita, ei siihen äidin seura tai vauvan seura riitä eikä kyllä jaksa eikä voi äitikään istua kaikkia aamuja ja iltapäiviä hiekkalaatikon reunalla, ymmärrettävästi kädet täynnä vauvan kanssa, varsinkin jos tulokas samanlainen kukkuja kuin ensimmäinenkin.

Suoraan sanoen en asiaa ajattele siltä kantilta että veisin paikan sitä tarvitsevilta, koska tarvitsemme osa-aikaista paikkaa ITSEKIN ja siitä kalliisti myös maksamme.Ja siksihän kunta tarjoaa mahdollisuuden myös osa-aikaiseen hoitopaikkaan.

 

[Tellu 35]

Onko nykyajan naisille ylivoimainen homma hoitaa useampaa lasta kotona itse. On kaikki mukavuudet eikä pystytä edes paria lasta hoitamaan. Helppo on laittaa yhteiskunnan hoidettavaksi yhteisillä verorahoilla. Miksi teette lapsia, jos ette jaksa/pysty hoitamaan niitä. Kautta aikojen ovat äidit pärjänneet isojenkin lapsilaumojen kanssa ilman mitään mukavuuksia ja useimmilla vielä maatalon työt lisäksi. Sääli, että suomalainen nainen on nykyään niin avuton. Suorastaan häpeä!

 

[hoidon taso?]

Onko nykyajan naisille ylivoimainen homma hoitaa useampaa lasta kotona itse. On kaikki mukavuudet eikä pystytä edes paria lasta hoitamaan. Helppo on laittaa yhteiskunnan hoidettavaksi yhteisillä verorahoilla. Miksi teette lapsia, jos ette jaksa/pysty hoitamaan niitä. Kautta aikojen ovat äidit pärjänneet isojenkin lapsilaumojen kanssa ilman mitään mukavuuksia ja useimmilla vielä maatalon työt lisäksi. Sääli, että suomalainen nainen on nykyään niin avuton. Suorastaan häpeä!

Kuulepas. Mieheni on kuusilapsisesta perheestä maatilalta. Kuopus. Enpä niin kauheasti nostaisi hattua sille äidille, joka hoiti maatilan juu ja jätti lapsikatraan päiviksi oman onnensa nojaan. Ei ne äidit nyt niin hienosti silloinkaan ole pärjänneet - ei vain ole ollut vaihtoehtoja! Mieheni oppi jo aivan liian nuorena huolehtimaan itse itsestään, äidin rakkautta ja huolenpitoa jäi vaille. Olisipa ollut äidillä aikaa lapsilleen tai edes hyvä hoitopaikka mihin viedä päiviksi lapset hyvään hoitoon. Sitten olisi varmaan jaksanut illallakin olla äiti lapsilleen. Tai edes joskus.

 

[eräs äiti]

olen usein ihmetellyt miksi nuoret tekevät lapsia jos eivät itse jaksa hoitaa niitä. Ensin tehdään lapsi ja sitten se hoidatetaan muilla , oletteko ajatelleet että lapselle omat vanhemmat ovat ne kaikkein tärkeimmät ihmiset. Eivät ne päiväkodin tädit tai sedät. Jos vanhemmat ovat kotona, miksi viedä lapsi hoitoon . Nykyisin on lapsilla kerhoja ym. joissa vanhemmat voivat heitä käyttää. Lapsi oppii leikkimään myös yksin ja käyttämään mielikuvitustaan ja tekemään itsenäisesti asioita ,ei tarvitse aina olla ohjattua toimintaa. Monessa kunnassa on hoitopaikat täynnä ja työelämään menijöille ei tahdo löytyä paikkaa kun sellaiset jotka ovat itse kotona vievät lapsensa hoitoon ns.virikkeiden saamisen takia. Miksi nykyisin opetetaan nuorille vanhemmille että kun lapsen on tehnyt ei sitä tarvitse itse kasvattaa kun sen tekee hoitopaikka. Eihän kotihoitoa korvaa mikään, kyllä se äidin ja isän syli on kuitenkin se maailman paras paikka.Lapsen tai vanhemman terveydellisen syyn ymmmärrän että hoitopaikka on silloin vaihtoehtona. Itselläni on kolme poikaa enkä ole koskaan ajatellut että veisin heidät hoitoon kun olen itse ollut työttömänä kotona. Olen nauttinut heidän kasvattamisesta itse kotona ja keksinyt heille tekemistä ja puuhailua.Kyllä lapsilla ohjattua toimintaa tulee kun he aloittavat koulun. Olenko vanhanaikainen kun ajattelen että koti on paras paikka.