Hola kaikille! Enpä ole aikoihin ehtinyt näillä palstoilla piipahtaa ja ilahduin huomatessani että oma enkkani on melkein rikottu , mutta ei ihan... Joskus kuukausia sitten kerroin täällä oman tarinani kuinka sain totaalisena yllärinä ihanan pienen pojan lokakuussa 2006 ollessani 47-v. Esikoiseni oli silloin 19-v , joten kyllä kuopuksen odottaminen oli kuin ensikertalaisella. Meistäkin oli juttua Meidän Perhe lehdessä - oliskohan ollut jouluk.2007 (?) Nyt Luca on pian puolitoistavuotias vilkas miehenalku ja hyvin pyyhkii, VAIKKA olen tällähetkellä käytännöllisesti katsoen yksinhuoltajana mieheni ollessa suomessa töiden vuoksi ja esikoiseni reissatessa vuoden Ausseissa . Välillä väsyttää, mutta niinhän meitä kaikkia "ykisnhuoltajia" oli ikä mikä tahansa - eikö? Täällä etelänmailla meiltä puuttuu vielä se sukulaisten tukiverkko jota välillä kovastikkin kaipaa! Nyt on ikää siis jo 48 ja voinkin hymyssä suin todeta että ensivuonna on 50 täynnä ! Kertaakaan en ole katunut, niin ihanan lahjan sain! Mukavaa keväänodotusta kaikille. Aurinkoterkuin Luca & mama B)
Minulla on neljä lasta ja jos Luoja suo, lisää saa tulla. Viimeinen raskaaksi tulo kesti kaksi vuotta ja nytkin on kulunut taas jo puolitoista vuotta, mutta jos tulen raskaaksi niin kiva sitten.
Yövalvomisista sanoisin, että ehdottomasti hermot ja mieli kestää valvomisia nykyisin paremmin kuin nuorena! Parikymppisenä valvominen oli suorastaaa fyysistä kipua tuottavaa. Nykyisin ajattelen pienen hetken kerralaan, sillä tiedän kuinka opeasti ne valvomisvuodet ovat ohi!
Itselläni on siitä onnellinen elämänfilosofia, että en itse joudu murehtimaan mikä on sopiva ikä saada vauva. Kun naimisiin menin, annoin asian Jumalan käsiin. Ja uskon että jos vielä likempänä viittäkymppiä tulen raskaaksi, niin se on juuri oikea aika minun saada vauva!
Yövalvomisista sanoisin, että ehdottomasti hermot ja mieli kestää valvomisia nykyisin paremmin kuin nuorena! Parikymppisenä valvominen oli suorastaaa fyysistä kipua tuottavaa. Nykyisin ajattelen pienen hetken kerralaan, sillä tiedän kuinka opeasti ne valvomisvuodet ovat ohi!
Itselläni on siitä onnellinen elämänfilosofia, että en itse joudu murehtimaan mikä on sopiva ikä saada vauva. Kun naimisiin menin, annoin asian Jumalan käsiin. Ja uskon että jos vielä likempänä viittäkymppiä tulen raskaaksi, niin se on juuri oikea aika minun saada vauva!
Osui silmaani tama ketju joka on jo vuosi sitten aloitettu, oli mukavaa lukea 45+ aideista! Kosketti tuo vuosi sitten kirjoitettu Jaanan juttu, koska meille kavi myos juuri nain etta vauva (esikoinen) on paattanyt tulla elamaamme (nyt rv 22+2) ja minulla ikaa nyt 45 v. Elamaa ei voi suunnitella ja vauvaa ei aina "hankita". Kuulin juuri myos yhdelta tutulta etta tuttunsa saivat ekan 44 v ja tokan 47 v, molemmat luomusti yllatyksina. Mika tahansa ika on hyva ja oikea ika saada vauva, kyseessa on elaman isot asiat. Meilla tama vauva on ihan mieletoman hieno lahja elamalta ja olen kiitollinen jokaisesta paivasta jona hanta saan odottaa ja nyt tuntea liikkeet kohdussani!
Ihmetellä tosiaa täytyy tätä nykyistä intoa määritellä sopivaa ikää äidille. Kai se kuten muutenkin lapsen hankkiminen on jokaisen naisen oma asia. Ikä on todella vain numero. Itselläni oli aika rankkaa saada lapsi 43-vuotiaana mutta olen varma että se olisi ollut 10 kertaa rankempaa 23-vuotiaanaAlkuperäinen kirjoittaja vieras:
.. silloin olin melkein vauva itsekin. Kai sitä nyt on monta rankempaakin elämäntilannetta, työssä, avioerossa tms. Ja vauvaikä on niin lyhyt...Yhtä ihmeellistä on että samalla kun asetetaan normeja tyyliin "äidin on oltava 20-30-vuotias" ei isille aseteta mitään vastaavia. Painotetaan että miehet ovat nykyään ihan yhtä hyviä "äitejä" kuin naisetkin, että heidän pitää olla läsnä lapsen elämässä jne -mutta samalla unohdetaan että miehethän voivat teoriassa tulla isiksi vaikka hautajaisten aattona. (anteeksi kärjistykset) ja mikäs sen komeampaa..
Eli siis vaikka 60-v mies on aivan OK vanhemmaksi, tärkeä, saa erossa yhteis/yksinhuoltajuuden jne, niin 35-40 v nainen on kamalan vanha raakki, tekee hirveän vääryyden lapselleen kun on jo eläkkeellä lapsen teini-iässä, olisi parempi vain jättää lapsenteon nuoremmille, on lääketieteellinen ihme ja hormonifriikki...
Mitä ihmettä oikein piilee tämän loogisen fiban ja naisiin kohdistuvan ikärasismin taustalla?? Ovatko nuoret naiset kateellisia vanhemmille - oman äiskän ikäiset ruvetkoon mummoiksi vaan? Tai mustasukkaisia - minä olen se lapsi, ei mikään tulokas?? Selityksiä, pliis!
Naulan kantaan... Äitiys näyttää olevan asia, jossa halutaan niin hirveesti todistella, että oma näkemys esim. sopivasta iästä, imetyksen kestosta tai lapsen kotihoidon kestosta on se ainoa oikea. Näin neljättä kertaa äidiksi tulossa olevana nelikymppisenä musta tuntuu, että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan ihan rauhassa, jokainen olkoon just sitä mieltä mitä itse haluaa. Mutta jos ajattelen aikoja, jolloin sain esikoiseni, olin ehkä itsekin innokkaampi todistelemaan, että miten asiat PITÄISI tehdä. Nyt tämmöisenä *vanhana raakkina* tiedän, että ne voi tehdä ihan miten vaan. Väittelyyn en jaksaisi enää mistään aiheesta kenenkään kanssa ryhtyä. Eli summa summaru, luulen, että naisiin kohdistuvan ikärasismin taustalla on vaan hillitön tarve todistella, että tekee itse asiat jotenkin enemmän oikein kuin ne vanhat tai teini-ikäiset tai muuten vaan erilaisia valintoja tehneet kanssasisaret.
Itseä rupesi vähän naurattamaan, kun yksi nuorempi äiti kysyi minulta, ryhdynkö käyttämään kestovaippoja tällä nuorimmaisella. Totesin, että en todellakaan jaksa ja sain kuulla, että mikäli menen äiti-lapsikerhoon, saatan todennäköisesti joutua perustelemaan epäekologista valintaani muille äideille. Heh. Taidan jättää kerhon väliin.
Itseä rupesi vähän naurattamaan, kun yksi nuorempi äiti kysyi minulta, ryhdynkö käyttämään kestovaippoja tällä nuorimmaisella. Totesin, että en todellakaan jaksa ja sain kuulla, että mikäli menen äiti-lapsikerhoon, saatan todennäköisesti joutua perustelemaan epäekologista valintaani muille äideille. Heh. Taidan jättää kerhon väliin.
Löysin täältä tämän jo parin vuoden takaisen ketjun ja ajattelin laittaa tänne omankin mielipiteeni.
Olen 44-v.toista kertaa nyt tällä iällä raskaana.Viime keväänä minulla oli keskenmeno hyvin alkaneen raskauden seurauksena rv 11.Miehemme kanssa jatkoimme silti yrittämistä vielä,koska minulla iästä huolimatta munasolu irtosi normaalisti (ultraääni)ja kuukautiset tulivat säännöllisesti kuin kello.Mitään ovulaatiotestejä en ehtinyt kokeillakaan,kun tämä nykyinen raskaus tuli ilmi.Olin jo tilannut nettikaupasta ovistikut ja pannut ne talteen odottamaan seuraavaa kiertoa,kun raskaustesti näyttikin haaleaa viivaa.Seuraavan aamun testi näytti sit jo vahvemman viivan.No nyt on odotus siinä vaiheessa et ens perjantaina on la!
Minä en ole kokenut mitään ikärasismia niin neuvolassa kuin ä-polilla,jossa olen "rampannut"jatkuvasti ton raskausdiabeteksen takia.Toi diabetes onkin ainoa "kremppa"mikä mulle on tullut tästä raskaudesta,jonka voi kuvitella johtuvan "iästä".Mutta mulla myös äidin puolella suvussa 2-tyypin diabetesta eli en tiedä johtuuko myös perintötekijöistä tämä.Minulla tämä raskausdiabetes on hoidettu pelkästään ruokavaliolla eli ei ole tarvinnut piikittää insuliinia tai popsia pillereitä.
Uskon jaksavani vauvan kanssa tälläkin iällä vielä yövalvomiset ym. muut kuviot.Olen huolehtinut jo jonkun vuoden ruokavaliostani ja peruskunnostani enkä ole sairastellut juurikaan mitään.Mitään perussairauksia ei myöskään ole ilmaantunut.Eli ihan terveitä ollaan oikeastaan molemmat miehen kanssa.Uskallan väittää että moni meitä nuorempi vanhempi on huonommassa fyysisessä kunnossa.Riittävä uni,oikea ruokavalio,raitis ilma,ulkona liikkuminen ja muutenkin säännöllinen liikunta on taannut meille tämän terveyden,josta koitamme pitää kiinni kynsin hampain.
Henkinenkin puoli tässä vanhemmuudessa on tärkeää eikä mitenkään fyysistä terveyttä vähempiarvoista.Terveissä elämäntavoissa on se hyvä puoli,että ne usein auttavat masennukseen,ahdistukseen ja muihin vastaaviin ongelmiin,joita nykyään ollaan herkästi "lääkitsemässä" sen kummemmin ihmisen kokonaishyvinvointiin huomiota kiinnittämättä.Helposti annetaan resepti kouraan jos masennusta valittaa.
Olkaa positiivisella mielellä kaikki varttuneemmat vanhemmiksi haluavat!Ihminen on just sen ikäinen kuin itse kokee sisimmässään.Omasta asenteesta ja suhtautumisesta elämään yleensä on niin paljon kiinni.
T:maria-s ja pikku vesseli 39+1
Olen 44-v.toista kertaa nyt tällä iällä raskaana.Viime keväänä minulla oli keskenmeno hyvin alkaneen raskauden seurauksena rv 11.Miehemme kanssa jatkoimme silti yrittämistä vielä,koska minulla iästä huolimatta munasolu irtosi normaalisti (ultraääni)ja kuukautiset tulivat säännöllisesti kuin kello.Mitään ovulaatiotestejä en ehtinyt kokeillakaan,kun tämä nykyinen raskaus tuli ilmi.Olin jo tilannut nettikaupasta ovistikut ja pannut ne talteen odottamaan seuraavaa kiertoa,kun raskaustesti näyttikin haaleaa viivaa.Seuraavan aamun testi näytti sit jo vahvemman viivan.No nyt on odotus siinä vaiheessa et ens perjantaina on la!
Minä en ole kokenut mitään ikärasismia niin neuvolassa kuin ä-polilla,jossa olen "rampannut"jatkuvasti ton raskausdiabeteksen takia.Toi diabetes onkin ainoa "kremppa"mikä mulle on tullut tästä raskaudesta,jonka voi kuvitella johtuvan "iästä".Mutta mulla myös äidin puolella suvussa 2-tyypin diabetesta eli en tiedä johtuuko myös perintötekijöistä tämä.Minulla tämä raskausdiabetes on hoidettu pelkästään ruokavaliolla eli ei ole tarvinnut piikittää insuliinia tai popsia pillereitä.
Uskon jaksavani vauvan kanssa tälläkin iällä vielä yövalvomiset ym. muut kuviot.Olen huolehtinut jo jonkun vuoden ruokavaliostani ja peruskunnostani enkä ole sairastellut juurikaan mitään.Mitään perussairauksia ei myöskään ole ilmaantunut.Eli ihan terveitä ollaan oikeastaan molemmat miehen kanssa.Uskallan väittää että moni meitä nuorempi vanhempi on huonommassa fyysisessä kunnossa.Riittävä uni,oikea ruokavalio,raitis ilma,ulkona liikkuminen ja muutenkin säännöllinen liikunta on taannut meille tämän terveyden,josta koitamme pitää kiinni kynsin hampain.
Henkinenkin puoli tässä vanhemmuudessa on tärkeää eikä mitenkään fyysistä terveyttä vähempiarvoista.Terveissä elämäntavoissa on se hyvä puoli,että ne usein auttavat masennukseen,ahdistukseen ja muihin vastaaviin ongelmiin,joita nykyään ollaan herkästi "lääkitsemässä" sen kummemmin ihmisen kokonaishyvinvointiin huomiota kiinnittämättä.Helposti annetaan resepti kouraan jos masennusta valittaa.
Olkaa positiivisella mielellä kaikki varttuneemmat vanhemmiksi haluavat!Ihminen on just sen ikäinen kuin itse kokee sisimmässään.Omasta asenteesta ja suhtautumisesta elämään yleensä on niin paljon kiinni.
T:maria-s ja pikku vesseli 39+1
Heippa Ikiemo. Luin tuon lehden. Ei kerrottu hoidoista, eikä perheestä muuten.
Tämän artikkelin aiheena oli, että et ole liian vanha tai nuori toteuttamaan unelmiasi ja sitten miten eri-ikäiset naiset olivat toteuttaneet ne.
Uraäiti näytti olleen. Ja kun sen ikäiselle kolme kerralla, tuntuu kyllä vähän, että olis hoidettu. Opiskeli ja työskenteli ulkomailla pitkään ja sitten yksityisyrittäjänä Lontoossa.
2000-luvun alussa iski vauvakuume. Oikea hetki tuli tuli hänelle kuulemma myöhemmin,kuin naisille yleensä.
Nyt asuu Helsingissä.
Tämän artikkelin aiheena oli, että et ole liian vanha tai nuori toteuttamaan unelmiasi ja sitten miten eri-ikäiset naiset olivat toteuttaneet ne.
Uraäiti näytti olleen. Ja kun sen ikäiselle kolme kerralla, tuntuu kyllä vähän, että olis hoidettu. Opiskeli ja työskenteli ulkomailla pitkään ja sitten yksityisyrittäjänä Lontoossa.
2000-luvun alussa iski vauvakuume. Oikea hetki tuli tuli hänelle kuulemma myöhemmin,kuin naisille yleensä.
Nyt asuu Helsingissä.
Meille tuli pikkuinen tyttö reilu vuosi sitten, kun olin 44-vuotias. Olin hyvin terve koko raskauden ajan ja lapsikin oli terve, vaikkakin isokokoinen (olen itse vähän pulskansorttinen).
Hyvin ensimmäinen vuosi on mennyt, vaikka ei tiedetty tuon taivaallista vauvoista ja ikää kummallakin. Jaksettiin valvomiset ja lapsi on ollut hyvin terve tämän vuodenkin, ei korvatulehduksia eikä vatsatauteja, mitä vauvarokko ja hammaskuumeita.
Hyvin ensimmäinen vuosi on mennyt, vaikka ei tiedetty tuon taivaallista vauvoista ja ikää kummallakin. Jaksettiin valvomiset ja lapsi on ollut hyvin terve tämän vuodenkin, ei korvatulehduksia eikä vatsatauteja, mitä vauvarokko ja hammaskuumeita.
Meille tuli esikoinen kun olin 43 v ja hän on pian 2-vuotias. Toinen raskaus juuri alkanut, syntyy jos kaikki hyvin menee, vähän ennen kuin täytän 46.
Hyvin on ekan kanssa ainakin kaikki mennyt: odotus, synnytys ja vauva-aika. Olemme onnellisia mieheni kanssa, hänelläkään eil ollut ennestään lapsia.
Emme kumpikaan vain olisi olleet valmiita vanhemmuuteen aikaisemmin.
Hyvin on ekan kanssa ainakin kaikki mennyt: odotus, synnytys ja vauva-aika. Olemme onnellisia mieheni kanssa, hänelläkään eil ollut ennestään lapsia.
Emme kumpikaan vain olisi olleet valmiita vanhemmuuteen aikaisemmin.
minäkin olen lukenut tämän jutun joskus.... itse olen nyt 52v. kuopus on 11v, eli sain hänet neljännen lapseni 41v. eikä ollut mitään ongelmia. Hyvimpä nämä vuodet on menneet. Tyttö on ollut helppo . ja on sitä vieläkin. poika 13v.Alkuperäinen kirjoittaja Hope2009:
kaksi lapsista on jo aikuisia esikoinen täyttää lokakuussa 30v. toiseksi nuorin 27v. en enää tiedä olenko nuori, nuorekas vai vanha???? ehkä nuorekkaana on pysynyt. tosin huomaa että viisikymppisenä ei enää jaksa niinkuin ennen, mutta eiköhän se kuulu asiaan. Onneksi olen saanut olla terve! Hyvää ja ihanaa kesää kaikille!
"Mitä ihmettä oikein piilee tämän loogisen fiban ja naisiin kohdistuvan ikärasismin taustalla?? Ovatko nuoret naiset kateellisia vanhemmille - oman äiskän ikäiset ruvetkoon mummoiksi vaan? Tai mustasukkaisia - minä olen se lapsi, ei mikään tulokas?? Selityksiä, pliis!"
Tuskin ovat kateellisia. Aiheuttaa varmaan samankaltaisia "et voi olla tosissasi" tuntemuksia, kuin äidille, jonka tytär ilmoittaa 15v iässä olevansa raskaana. Ehkä siinä vaan ajatellaan järjellä, kun nykyään on niin paljon tietoa biologiasta, ja muusta lisääntymiseen ja ikääntymiseen liittyvästä aiheesta.
Tuskin ovat kateellisia. Aiheuttaa varmaan samankaltaisia "et voi olla tosissasi" tuntemuksia, kuin äidille, jonka tytär ilmoittaa 15v iässä olevansa raskaana. Ehkä siinä vaan ajatellaan järjellä, kun nykyään on niin paljon tietoa biologiasta, ja muusta lisääntymiseen ja ikääntymiseen liittyvästä aiheesta.
Ihanaa kuulla, että vanhempia äitejä on muitakin. Olen 49 vuotias ja minulla on 7vuotias poika ja tyttö 1v 4kk. Jaksamista on helpottanut se, että olen vielä kotona. En muutenkaan tunne itseäni erityisen väsyneeksi, vaikka imetänkin vielä lastani öisinkin. Ajattelen, että me mennään vaan eteenpäin ja tehdään asioita tärkeysjärjestyksessä sen mukaan kuin eteen tulee!
Hei,
Meillä pojat, 26v, 21v, 16v ja tyttö täytti toukokuussa 2v. Itse olen 46v ja mieheni 45v. Olen ollut työelämässä tytön täyttäessä 8 kk, tykkää olla päivähoidossa, imetin viime joulukuuhun saakka, eli unet kyllä jääneet hyvin lyhyeksi, 13 korvatulehdusta, mutta tyttö ei yhtäkään itkenyt, yöistumisesta aina tulehdus huomattiin. Putkitus huhtikuussa, sen jälkeen nukkunut läpi yön, minäkin pikkuhiljaa osaan nukkua koko yön, 2008 joulusta, aina viime huhtikuuhun meni, kolmen-viiden tunnin unilla, ihmeesti sitä vaan jaksaa. Itse käyn arkiaamuisin punttisalilla ja harrastan judoa. Hyvä kunto, auttaa jaksamaan paremmin.
Polvioperaatio, painon pudotus raskauskiloista, ja taas elämä hymyilee!!
Hyvää loppukesää kaikille
Annekristiina
Meillä pojat, 26v, 21v, 16v ja tyttö täytti toukokuussa 2v. Itse olen 46v ja mieheni 45v. Olen ollut työelämässä tytön täyttäessä 8 kk, tykkää olla päivähoidossa, imetin viime joulukuuhun saakka, eli unet kyllä jääneet hyvin lyhyeksi, 13 korvatulehdusta, mutta tyttö ei yhtäkään itkenyt, yöistumisesta aina tulehdus huomattiin. Putkitus huhtikuussa, sen jälkeen nukkunut läpi yön, minäkin pikkuhiljaa osaan nukkua koko yön, 2008 joulusta, aina viime huhtikuuhun meni, kolmen-viiden tunnin unilla, ihmeesti sitä vaan jaksaa. Itse käyn arkiaamuisin punttisalilla ja harrastan judoa. Hyvä kunto, auttaa jaksamaan paremmin
.Polvioperaatio, painon pudotus raskauskiloista, ja taas elämä hymyilee!!
Hyvää loppukesää kaikille
Annekristiina
Kyllä minäkin ajattelin aina, että 45v noin olisi suurimpiirtein raja, mutta oikea rajahan on se, milloin ihminen ei enää tule raskaaksi, onnea kaikille äideille.
Discovery, Wau !!!!
Minä sain kolmannen lapseni 43-vuotiaana, nyt on 1-vuotias.
Yhden kerran yksi nuori ulkomaalainen äiti kysyi pihalla, tänä kesänä, että olenko lapsen mummo.
Kysyin että mitä.....kahteen kertaan...ja sanoin että no en ole mummo vaan kuule ihan äiti,
olin ihan hölmistynyt ja vähän loukkaantunutkin.
Onko ketään muuta luultu mummoksi?
Yleensä minua luullaan nuoremmaksi mitä olen, ehkä ulkomaalaisen vaikea arvioida ikää sitten.
Minä sain kolmannen lapseni 43-vuotiaana, nyt on 1-vuotias.
Yhden kerran yksi nuori ulkomaalainen äiti kysyi pihalla, tänä kesänä, että olenko lapsen mummo.
Kysyin että mitä.....kahteen kertaan...ja sanoin että no en ole mummo vaan kuule ihan äiti,
olin ihan hölmistynyt ja vähän loukkaantunutkin.
Onko ketään muuta luultu mummoksi?
Yleensä minua luullaan nuoremmaksi mitä olen, ehkä ulkomaalaisen vaikea arvioida ikää sitten.
Kuopuksen syntyessä olin 42, eikä jaksaminen minusta ollut sen vaikeampaa kuin edellisilläkään kerroilla. Vieressä nukuttaen yöimetykset sujuivat mukavasti, ja hoito oli tietenkin viidennen kanssa jo rutiinia. Suunnaton onni ja rakastuneisuus täyttää vieläkin mielen, kun pidän sylissä nyt jo 6-vuotiasta kuopusta! Pieni haave elää vielä yhdestä vauvasta, vaikka toisaalta pelottaakin. Olemme miehen kanssa molemmat kahden vaiheilla. Periaatteessa ehkäisemme kyllä, mutta vähän on tullut lipsuttua silloin tällöin, joten pikku pikku mahdollisuus on, vaikka hedelmällisyys ehkä onkin jo heikentynyt...
Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!
Kotona
Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!
Kotona