Minulla vastaava tilanne, ollaan miehen kanssa oltu yhdessä kohta 15v ja siitä naimisissa 10v tuli juuri kesällä täyteen. Siihen asti on mennyt hyvin, välillä huonommin, välillä paremmin, mutta normaalisti, mutta nyt kaikki muuttui elokuun alkupäivinä. Meillä on 2 lasta, joulukuussa täyttävät 10v, eli kaksoset.
Mutta tosiaan, elokuussa kun lapset lähti kouluun kaikki muuttui, miehelle tapahtui työtapaturma töissä, hän satutti oikean käden sormet pahasti, yksi sormista melkein irtosi ja muut 2 sormea vain muuten loukkaantui pahasti. No mies jäi sairaslomalle, oli saikulla yhteensä 8 viikkoa, koko tuona aikana, hän ei tehnyt muuta kun makasi sängyssä ja pelasi tietokoneella.
Nettipokeria johon otti luottoa ja selitti mulle että hyvä ettei pelaa oikealla rahalla, mutta sitten hän jäi kiinni, tosin hän ei tiedä, että minä tiedän näistä lainoista joita hän on ottanut, pelaa siis rahasta, lainarahalla nettipokeria ja nyt on kaulaa myöten kusessa. Minulle ei siis ole kertonut mitään, olen saanut tietää muuta kautta, vähän niinkun vahingossa. Mies ei puhu asioistaan, ei osaa rahankäyttöä, meillä asoasunto ja tästä lainaa, sovittiin, että mies maksaa ne kun hän töissä, minä työtön ja sitä myöten huomattavasti pienemmät tulot minulla, silti maksan kaiken, hoidan kaiken, teen kaiken.
Mies ei tee tässä perheessä mitään, eikä maksa mitään mistään. Hänen tulot vuodessa 35000e ja minun alle 10000e vuodessa, sen minkä mä saan kk on hänen kahden viikon palkka.
Rahasta me riidellään, mies on siis kohta varmaan ulosotossa kaikki, tuolla menolla.
Itse olen säästeliäämpi, sen mitä pystyy, kun laskut maksan ajallaan, vuokran jälkeen rahaa ei kamalasti jää, miestä vaan ei kiinnosta. Erota vai ei? Helppoa se ei ole, olenkin sanonut miehelle, että voisi mennä äitinsä luokse asumaan joksikin aikaa, mun hermot ei vaan kestä enää tilannetta.
Mykkäkoulua kohta 2kk takana, en vaan jaksa kohta. Kaikki on jäänyt mun hoidettavaksi. Mutta lasten takia ja niin pitkän yhdessä olon vuoksi, eroaminen tuntuu vaikeelta. Tulee mieleen, miten mä pärjään sitten, vaikka eihän se eroais tästä nykyisestä tilasta, koska mähän olen käytännössä katsoen yh.
En halua muuttaa pois nykyisestä kodistamme, lasten koulu on ihan vieressä n. 2min kun ovat koulun pihassa, siis aivan ihanteellinen paikka, asunto on aivan ihana.
Ei tunnu kivalta, että minä raahaan kaupasta syötävää ja mies sitten syö ne vaikka ei mistään ole maksanutkaan saati tehnyt mitään ruokansa eteen.
mun sisäinen hormoonitasoni on heittänyt häränpyllyä, menkat ollu viimeks heinä-elokuun vaihteessa, seksiä ollaan harrastettu viimeksi heinäkuussa, eli hääpäivän aikaan. Tosin halut menny kokonaan. Ei vaan jaksa tätä, mutta tuntuu, että lasten takia pakko yrittää. Itse olen eroperheestä, äitini ja isäni oli naimisissa 20v, kunnes erosivat, mutta taustalla oli väkivaltaisuutta, mieheni ei ole väkivaltainen, mutta osittainen alkoholiongelma hänellä on, kaljaa työpäivinäkin pitää juoda, itse hän ei muka ole lähelläkään alkoholistia, siitä olen toista mieletä.