Erot tyttärien ja poikien kasvatuksessa ja kohtelussa.

["..."]

[QUOTE="Kaisa";27591267]Poikien rohkeus johtuu suurelta osin siitä, että heitä varoitellaan vähemmän kuin tyttöjä. Joskus tyttöjen äitejä kuunnellessa mietin, että ihanko tarkoituksella halutaan opettaa lapsi pelkäämään kaikkea mahdollista kaatumisesta vaatteiden likaantumiseen. Toki turhaa hössötystä ilmenee myös poikien äideillä, mutta onhan se tutkittu juttu, että sukupuoli määrittää sen, miten lasta kohdellaan.[/QUOTE]

Samaa mieltä.

 

["..."]

Pojathan pärjäävät oikeasti paremmin esim. ulkona kun ovat rohkeampia. Ja jokaisella tytöllä pitäisi olla oikeus olla prinsessa.

Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus kokea nämä molemmat asiat, jos sikseen tulee.

"tytöllä pitäisi olla oikeus olla prinsessa" Aivan 100% totta, mutta entä jos hän ei halua? Onko hänellä oikeus siihen kaikkeen muuhunkin? Minua naurattaa ja kauhistuttaakin tämä sukupuolisensitiivisyys äärimmäisyydessään, mutta siitä olen kyllä samaa mieltä, että pitäisi katsoa mitä se lapsi on ja mistä hän tulee onnelliseksi ja tukea häntä sitten siinä. Olla ylpeä lapsesta oli hän sitten tyttö tai poika tai tyttöpoika tai poikatyttö tai jotain siltä väliltä. Ja kohdella heitä tasavertaisesti.

 

["juu"]

entäs kun poika haluaa olla prinsessa? tuetteko häntä siinä niin kuin tyttöä halussaan olla poikamaisempi? Olen huomannut ettei toimi toisin päin jostain syystä..

 

["Kaisa"]

Jotkut vanhemmat osaa tuputtamisen taidon niin hyvin että puistattaa. Tuttavani tytär puheli, että hän alkaa isona leipuriksi, jotta voi leipoa kaikkia herkkuja ja myydä niitä muille. Äitinsä innostui, että joo, sähän voit sitten leipoa barbikeksejä, barbikakkuja ja pinkkejä barbipullia. Tyttö yritti sanoa, että eikun ihan tavallisia herkkuja vaan, mutta äiti jatkoi barbeistaan selittämistä. Mä mietin, että nyt on äidillä jäänyt omat barbit lapsena saamatta...

 

[fifiia]

[QUOTE="juu";27592601]entäs kun poika haluaa olla prinsessa? tuetteko häntä siinä niin kuin tyttöä halussaan olla poikamaisempi? Olen huomannut ettei toimi toisin päin jostain syystä..[/QUOTE]

Ympäristö valitettavasti sallii tytön olla poikamaisempi kuin toisinpäin pojan olevan tyttömäinen. En halua että kumpaakaan kiusataan (tuon takia, ei ole minulle sen arvoinen asia) esim päiväkodissa tai harrastuksissa, joten selkeästi poikamaisia vaatteita tyttö ei käytä, eikä poika käytä prinsessa vaatteita kuin halutessaan kotona.

 

["Lyyli"]

Meillä autistinen tyttö hokee olevansa prinsessa. Lisää vielä perään, että olen niin kaunis ja niin ihana. Tyttö on mielestään prinsessa silloin kun on rimpsut päällä. Välillä hän tahtookin juhlamekot päällensä pyytämällä plinsessaa. Mutta muuten tuo tyttö leikkii junaradalla, autoilla yms. Olemme yrittäneet "opettaa" häntä leikkimään nukella, ihan vain sen takia, että nuken kanssa opetellaan syöttämistä, pukemista, hoitamista ja tavaroille on helppo keksiä erilaisia käyttötarkoituksia. Tyttö kyllä rakastaa vauhtia ja kyytiä erilaisissa koneissa. Tykkää traktoreista, moottorikelkoista, mönkijöistä...

Poika (vanhempi lapsista) on kasvanut myös kasvanut koko elämänsä traktoreiden ja muiden maatilan vehkeiden parissa. On varsinainen konemies. Korjaa koneita apuna, ajaa sujuvastikin niitä (ikää vasta seitsemän...) Unikaverina kotona on vauvana saatu nukke. Reipas, menevä, temperamenttinen poika, ihan niinkuin siskonsakin.

 

[nedra]

Esikoiseni on tyttö ja jos jotain hänen vauva-aikanaan inhosin niin vaaleanpunaisia vaatteita,mutta kas kun neiti oli noin 2v löysi hän hameet ja seuraavaan neljään vuoteen ei housut kelvanneet. Mulla on molempia merkkejä lapsia ja kyllä eri tavalla toimin vähän jokaisen kanssa,mutta kyse ei ole sukupuolesta vaan hyvin erilaisista persoonista.

 

["ehkäpä"]

saattaa ollakin noin, että jos toinen lapsi on tyttö, häntä kohdellaan prinsessana enemmän kuin että jos eka on tyttö tai jos tyttöjä on monta.

 

[tasaarvo]

mua on jo pitkään ärsyttänyt se että tytöille sallitaan poikamaisemmat tavarat ja vaatteet ilman mitään ihmettelyjä ja kun poika haluaa kokeilla tyttöjen juttuja ja tyyliä niin hänessä on jotain vikaa...

Miten te joilla on tyttöjä ja poikia, ratkaisette sen kun tyttö haluaa poikien vaatteet päälle/ tai poikien lelun lahjaksi ja poika vastaavasti toivoo tyttöjen lelun/ vaatetta päälle? Sallitteko tytölle ja kiellättekö pojalta?

Mitä sellainen tekee lapsien väleille kun poika oppii että tyttö saa käyttää kaikkea ja poika vain poikien juttuja...

Itselle tällä hetkellä polttava aihe kun koululais tyttö ilmoitti ettei halua enää muuta kuin poikien leluja. Ja pikkuveljensä tietysti otti mallia ja toivoo pukilta kaikkea vaaleanpunaista kun näkee että tämä toimii näinkin päin. Miten tässä tilanteessa pitää toimia?

 

[3tyttöä]

Kolmen tytön äitinä: kyllä ne tytöt niitä rimpsumekkojaan ja keijujumppia haluaa ihan itse. Telkusta näkevät mallia, kavereilta kuulevat ja imevät vaikutteita. Tytöt on tyttöjä aivan kuin pojat on poikia.

 

[nosto]

nosto

 

[Hmm...]

Meillä on vasta yksi lapsi, alle kaksivuotias poika. Olemme kasvattaneet häntä niin hyvin kuin olemme osanneet, ja hänestä on tullut selkeästi omanlaisensa. Ehkä vähän tyttömäinen kiinnostuksenkohteiltaan, kun ei meistä vanhemmista kumpikaan rassaa autoja tai tee remonttia.

Välillä tuntuu, että erityisesti tyttölasten äitejä nyppii nähdä poika, joka hoivaa nukkeja, piirtää taitavasti, tykkää kukista, tottelee (ainakin tällä hetkellä) hienosti, jaksaa keskittyä kirjoihin ja auttaa ruoanlaitossa. Eli ehkä tytöiltä ja tyttöjen vanhemmilta odotetaan enemmän, ja sitten harmittaa, kun jostakin tulee poika joka osaa kaikki tyttöjen jutut.

Saa sitten nähdä, kääntyvätkö pojan kiinnostuksen kohteet isompana esim. päiväkodissa negatiiviseksi asiaksi. Toivottavasti hän saa olla omanlaisensa.