Erosta..

[Jumissa]

Mistä olette tienneet että ero on ainoa vaihtoehto?
Jos parisuhde on sellainen ettei siinä ole mitään radikaalia syytä erota ( alko- ongelmat, väkivaltaisuus, tms. ) vaan jos tuntuu siltä ettei ole mitään yhteistä puolison kanssa ja vähän kaikki parisuhteessa nyppii..
Eli paljon pieniä asioita. jotka yhdessä kasvavat isoksi..Meillä mies on "muuttanut" eri huoneeseen nukkumaan ja ollaan aika neutraalisti "katsomassa onnistuuko tämä". Miten se onnistuu näin :/

Mies on sitä mieltä että minä teen päätöksen miten jatketaan. Niin no, niinhän olen päättänyt kaikesta muustakin tähän saakka, hoitanut kodin ja lapset, maksanut laskut, jne..Lapsillekin mies sanoi että äitinne haluaa että isi lähtee pois :O

 

["äippä"]

auttaisko perheneuvola?

 

[Vastaaja]

silloin kun ei halua enää edes yrittää. Silloin kun on ihan sama mitä se toinen tekee. Silloin kun toivoisi, että se toinen löytäisi edes toisen naisen että eron ottaisi. Silloin kun toisen jokainen sana saa niskavillat pystyyn. Silloin kun ennen seksin harrastamista tulee melkein oksennus. Silloin kun elämä on yhtä molemminpuolista vittuilua ja nälvimistä ja kotona kireä ilmapiiri koko ajan. Silloin kun se kaikki purkautuu myös lapsiin molempien osalta.

No eiköhän tossa niitä syitä tarpeeksi. Vuosi sitten erosin, enkä ole katunut.

 

[näin se menee]

jos sille miehelle kaikki on ihan samaa ja sun pitää tehä päätös ni tod,näk.mies on jo tehny ero päätöksen ja yrittää huijata sut muka tekee sen.

 

[Jumissa]

jos sille miehelle kaikki on ihan samaa ja sun pitää tehä päätös ni tod,näk.mies on jo tehny ero päätöksen ja yrittää huijata sut muka tekee sen.

Vuosi sitten meillä oli edellinen isompi juttu ja silloin mies oli jo hakemassa asuntoa. Mä sanoin hälle että ei kai nyt vielä, niin hän hylkäsi koko asian ja koko tilanne "unohdettiin" ja jatkettiin vaan eteenpäin.
Ollaan nyt juteltu paljon miehen kanssa asioista ja hän vaan murehtii mahdollisen eron tullen toimeentuloaan- sanoi laskeskeltuaan että hän ei sellaiseen suostu :O

Tiedän että hän haluaa minun sanovan että erotaan, koska silloin kaikki erosta tuleva negatiivinen ( esim. lasten kiukku, rahaongelmat, mikä vaan mikä johtuu erosta ) menee minun syyksi. Hän sanoikin että mä haluan pilata hänen elämänsä laittamalla hänet yksin asumaan jonnekin slummiin. Ja mitä hän siellä tekee- no tietysti kävelee junan alle..

Miten mä siis voin muka ottaa vastuun kaikesta tuollaisesta ja miten saan sanottua että se on loppu Mitään me ei tehdä yhdessä eikä mies halua lähteä koko perheen kanssa mihinkään. Mä taas haluan että lapset ovat mukana ja tehdään yhdessä :/ Musta tuntuu että olen umpikikujassa johon menen koko ajan vaan syvemmälle- ruokhalut ovat meneet, samoin yöunet ja työmotivaatio...

 

[Jumissa]

[QUOTE="äippä";24432228]auttaisko perheneuvola?[/QUOTE]

Saattaisi auttaa, sinne vaan on monen kuukauden jonot :/

 

[Vastaaja]

jaa, kyllä mä ihan mielellään otin kaikki syyt niskoilleni. Tosin mä repäsin niin huolella ennen eroa, ettei syyllisestä ollut epäselvyyttä. Ketään ei toki kiinnostanut (enkä jaksanut edes selventää) millaista meidän avioliitto oli ollut jo vuosia. Mulle oli oikeasti ihan sama mitä ihmiset ajattelee. No lasten mielipiteellä olisi kyllä ollut merkitystä, mutta eivätpä nuo minua ole syytelleet tai kiukutelleet, vaikkei isänsä alkuun musta kovin kauniisti puhunutkaan.