Eronneita pienen äitejä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja anjuska
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

anjuska

Jäsen
18.02.2005
38
0
6
Kovasti tapetilla nämä vuosiluvut, viereen meni kaikki edelliset.. Olen siis vm -68, äiti kolmelle. Lapseni 16 ja 10v, sekä iltatähti lellikki 9kk. Eronnut juuri, eli suurin "lapsi" muuttanut pois, onneksi! Helpommalla pääsee kun ei tarvitse huolehtia lapsenomaisen avuttomasta miehestä! Onko muita eronneita pienen äitejä? Tunnetko tehneesi oikean ratkaisun? Vai lähtikö miehesi omasta aloitteestaan? Olisi kiva jakaa arjen kokemuksia muiden vajaa 4-kymppisten äitien kanssa. Jaetaan iloja ja suruja, kerrotaan vinkkejä arjen pyörittämiseen yksin lasten kanssa. Esim. miten jakaa huomio näinkin eri ikäisten lasten tarpeet huomioiden? Ei ole helppoa olla aina tasapuolinen..
 
Sinulla sitten riittää vilskettä! =)
Minä olen eronnut,mutta nyt uusissa naimisissa.Silloin,kun erosin jäin kahden pienen lapsen kanssa,mutta hyvin minä pärjäsin.
Jos haluat vaihtaa kuulumisia niin laita sähköpostiosoitteesi tuonne minun yksityisviesteihin. =)
 
Minä erosin yli 10 vuoden avoliiton jälkeen ja siitä liitosta jäi 1-v. poika(tällä hetkellä vajaa 4-v.). Nyt olen menossa naimisiin elämäni miehen kanssa enkä eroa kadu yhtään =)
 
Minä erosin, kun esikko oli juuri 1v. Ja kyllä elämä helpotti! Oli ihanaa, kun ei tarttenut huolehtia kuin yhdestä lapsesta ja pääsin riitaisesta suhteesta pois.
Olin päättänyt pärjätä pojan kanssa yksin ja hänen isä kyllä asui aika lähellä kuitenkin, joten poika oli sielläkin melkein joka viikonloppu.
En koskaan katunut eroa.
Nyt olen jo uudessa suhteessa ja lapsiakin 2 lisää. Ja olen onnellinen!
(esikko jo 8v)
 
Eli hyvin täällä saa käsityksen siitä että on todellakin järkevää lopettaa epätyydyttävä suhde, vaikka sitten jäisikin yksin lasten kanssa. Kun lukee yh-palstalta surullisia tarinoita juuri eronneista, tekee mieli lohduttaa, mutta on niin vaikea vakuuttaa toiselle että ero on parempi kuin huono suhde.. Kertoa että suru menee kyllä ohi, parempaa on luvassa. Ihmettelen miksi sinkuaikoina niin itsenäinen ja touhukas mies muuttuu avioliiton myötä avuttomaksi paapottavaksi, jolle pitää kertoa joka päivä missä järjestyksessä ja mitä tehdään? Ihan kuin olisi todella yksi iso lapsi lisää! Joka lapsesta poiketen ei edisty oppimisessa, vaan vuodesta toiseen sama asioiden toistelu jatkuu. Mahtaako sellaista miestä ollakaan joka pysyy miehenä eikä muutu lapseksi? Onnittelen oikeasti naista joka sellaiseen onnistuu törmäämään! No, olen alle 40 vielä, onhan tässä elämää edessä jos vaikka tällaisen ihmeen kanssa joskus polut kohtaavat =) !
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.02.2005 klo 10:13 Anjuska kirjoitti:
Kovasti tapetilla nämä vuosiluvut, viereen meni kaikki edelliset.. Olen siis vm -68, äiti kolmelle. Lapseni 16 ja 10v, sekä iltatähti lellikki 9kk. Eronnut juuri, eli suurin "lapsi" muuttanut pois, onneksi! Helpommalla pääsee kun ei tarvitse huolehtia lapsenomaisen avuttomasta miehestä! Onko muita eronneita pienen äitejä? Tunnetko tehneesi oikean ratkaisun? Vai lähtikö miehesi omasta aloitteestaan? Olisi kiva jakaa arjen kokemuksia muiden vajaa 4-kymppisten äitien kanssa. Jaetaan iloja ja suruja, kerrotaan vinkkejä arjen pyörittämiseen yksin lasten kanssa. Esim. miten jakaa huomio näinkin eri ikäisten lasten tarpeet huomioiden? Ei ole helppoa olla aina tasapuolinen..
Ehkäpä olisi kannattanut satsata pojan itsenäistymiseen ja taitojen opetteluun ennen kuin hän maailmalle lähti.Tulee sieltä pian takaisin kun ei eväitä lähtiessään saanut...
 

Yhteistyössä