ERONNEET

[Ikävä]

Onko teille ero ollut helppo?

Onko tullut myöhemmin ikävä entistä miestä?

Meillä nyt erosta 3kk, oli aika yhteisymmärryksessä tehty, mutta nyt on alkanut tulla mieletön ikävä häntä. En ymmärrä miksi vaikka olinkin sitä mieltä ettei hän ole elämäni mies. Onko tällaiset tunteet normaaleja vaikka erosta jo tuon 3kk?

Miehellä on jo uusi kumppani, näin heidät vastikään yhdessä ja tulin erittäin surulliseksi. En ymmärrä itseäni ja sitä miksi tää on niin vaikeaa.

Meillä myös yhteinen lapsi ja harmittaa niin vietävästi kun ei voitu olla "ehjä perhe". Aina vaan mielessä että jos sittenkin vielä kokeiltais.

Kuinka kauan teillä on mennyt unohtaa entinen miehenne? Oliko eropäätös yhteinen? Milloin on tunteet täysin sammuneet toista kohtaan?

Ensin eron jälkeen oli välinpitämättömyys toista kohtaan, sitten tuli viha ja nyt lopuksi ikävä, normaalia? Mitä enemmän aikaa erosta kuluu, sitä enemmän myös tunnen ikävää ja pahaa oloa, en tiedä enää edes mitä tälle voin tehdä.

Mietinkin tässä itsekseni, että onko hän sittenkin se oikea kun tää eronjälkeinen aika on niin vaikeaa vai kuuluko tämä asiaan..?

Eronneen - kertokaa kokemuksistanne! Kiitos

 

[ikävä]

Nostan vain..

 

[vieras]

Johtuu ihan siitä kun on löytänyt uuden kumppanin, etippä sinäkin uusi

 

[NN]

No tässä esimerkki tapaus: Mä en ikinä ollut rakastunut exään, tottunut enimmäkseen, meillä oli vakava väkivalta ongelma ja mulla oli jo uusi mies johon olin äärettömän heikkona ja silti tunsin jonkin sortin ikävää ja haikeutta, olinhan mä suunnitellut sen kanssa perheenä eläväni ja kun sitten lähdinkin, meni pakka kerralla uusiksi. Eli mä sanoisin että on normaalia, menee ajan kanssa ohi.

 

[Verenpisara]

On kuule ihan normaalia. Mulla meni joku puolitoista vuotta ennen kuin pääsin ihan kokonaan erosta yli.

 

[Ikävä]

Mietin tuossa itsekseni että ehkä olen vaan liian kiinni siinä kun yhdessäoloa kertyi kuitenkin kuusi vuotta. Siihen suhteeseen oli jo niin tottunut..
Ehkä sitä vaan ikävöi sitä pysyvyyttä elämään, mitä parisuhteessa elävällä on, eikä itse ex-miestä.
Ja tälle yhdelle vastaajalle: Ei ole aika seurusteluun, kun kotona on pieni lapsi. Eikä ole tarvetta etsiä vielä kun erosta noin vähän aikaa.
Toivottavasti nää tunteet menee pian ohi ennenkä hajottavat pään..

 

[mamipöö]

heippa! mulla kans takana aika tuore ero, aikaa siitä vajaa 2kk.. ja ei tosiaan ole helppoa. se helpottaa jonkin verran että asutaan kaukana toisistamme. meillä myös yhteinen lapsi.. ja oli tavallaan yhteinen päätös, miehestä ei ollut perhe-elämään, minä päätin lähteä pois katselemasta sen menemisiä.

ikävää tunnen minäkin, niin kauheaa välillä, että tuntuu ettei mistään tule mitään.. eikä yhtään helpota se, että kun ollaan nyt pari kertaa nähty, ollaan oltu yhdessä koko perheellä ja meillä on ollu kaikilla tosi hyvä olla. mut se onnistuu vaan näin kerran kuussa-tyylillä, pidemmän päälle ei todella onnistuisi näin. tämäkin on huono järjestely, repii sydäntä kun mies taas lähtee ja jäädään lapsen kanssa arkeen yksin. pitäisi kaivaa itsestään voimaa, että pääsis irti koko ukosta. helppoohan se on hälle tulla tänne silloin tällöin yksinäisyyden puuskassa leikkimään perhettä.. mut sydän sanoo ainakin vielä toista kun järki.. :ashamed:

oon välillä niin katkera siitä, etten saanut sitä kunnon arkea exän kanssa, ehjää perhettä. ihan sama minkä miehen sitä joskus löytää, niin tilanne on kuitenkin eri kun lapsi on toiselle miehelle. ja niin surettaa sekin, ettei me tytön kanssa oltu miehelle se kaikkein tärkein asia tässä maailmassa :'( .

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Edellisessä suhteessa olin vissin ihan liian pitkään, kun ei tippaakaan ole vanha suola janottanut.

 

[mamipöö]

mut siis joo, se jäi sanomatta että nuo sun tunteet kumpuaa varmaan siitä exän uudesta suhteesta ja meneepi ihan varmasti kohta ohi :hug: . siis jos se ikävä on tosiaan vasta nyt alkanut kovinkin vaivata..

 

[Ikävä]

Aivan ku mun suusta. Halaus sulle! Meillä kans osasyy eroon oli se, kun miehestä ei ollut perhe-elämää elämään..kiinnosti liikaa kaverit ja juomiset ja vapaus sun muut.
Niin ikävä niitä ihania hetkiä kun kaikki oli hyvin ja voitiin olla koko perheellä yhdessä. Meillä oli välillä tosi hyviä aikoja mut sit taas kaikki muu vei voiton ja osoittautui meitä tärkeämmiksi. Sekin sattuu
En tiedä miksi tän pitää olla näin vaikeeta, järki tosiaan sanoo että unohda koko mies ja nauti elämästä mut sydän taas huutaa entisen miehen perään. Alku oli helppoa, mulla ei kiinnostanut pätkääkään hänen tekemiset mut nyt kuukausien jälkeen se ikävä on kamala.
Pitäis kehitellä itsellään tähän elämään jotain uutta ja pysyvää, et sais muuta ajateltavaa ja paremmin entisen unohdettua.
Nyt tuntuu etten varmaan selviä mut katsotaan mitä syksy tuo tulleessaan. Onneksi ystävät ja perhe on ollu ihanasti tukemassa tän kaiken keskellä.
Niin - ja mulla kans hirveä katkeruus miestä kohtaan, valitsi toisenlaisen elämän kuin sen mikä sillä olis ollut meidän kanssa. Mennä viipottaa nyt vapaana vailla minkäänlaista vastuuta, kyselee jälkikasvusta kun huvittaa yms. Mut silti tää on niin vaikeeta..

 

[lisse]

oli helppo ero !! voimia ja :hug: sinulle.
eroon liittyvistä asioista en kerro täällä ketjussa yv mieluimmin

 

[Kohtalotoveri]

Aivan ku mun suusta. Halaus sulle! Meillä kans osasyy eroon oli se, kun miehestä ei ollut perhe-elämää elämään..kiinnosti liikaa kaverit ja juomiset ja vapaus sun muut.
Niin ikävä niitä ihania hetkiä kun kaikki oli hyvin ja voitiin olla koko perheellä yhdessä. Meillä oli välillä tosi hyviä aikoja mut sit taas kaikki muu vei voiton ja osoittautui meitä tärkeämmiksi. Sekin sattuu
En tiedä miksi tän pitää olla näin vaikeeta, järki tosiaan sanoo että unohda koko mies ja nauti elämästä mut sydän taas huutaa entisen miehen perään. Alku oli helppoa, mulla ei kiinnostanut pätkääkään hänen tekemiset mut nyt kuukausien jälkeen se ikävä on kamala.
Pitäis kehitellä itsellään tähän elämään jotain uutta ja pysyvää, et sais muuta ajateltavaa ja paremmin entisen unohdettua.
Nyt tuntuu etten varmaan selviä mut katsotaan mitä syksy tuo tulleessaan. Onneksi ystävät ja perhe on ollu ihanasti tukemassa tän kaiken keskellä.
Niin - ja mulla kans hirveä katkeruus miestä kohtaan, valitsi toisenlaisen elämän kuin sen mikä sillä olis ollut meidän kanssa. Mennä viipottaa nyt vapaana vailla minkäänlaista vastuuta, kyselee jälkikasvusta kun huvittaa yms. Mut silti tää on niin vaikeeta..

Voi että kun kuullostaa tutulle!!!Meillä eroon johtivat ihan samat asiat kuin teillä,tosin aavistin jo silloin että miehellä tulee olemaan ongelmia alkoholin ja huumeiden kanssa...Ja oikeassa olin.Ihan samoja tunteita minullakin oli eron jälkeen eli hillitön ikävä ja kaipuu.Halusin ehjän ydinperheen ja niin sorruin ottamaan miehen takaisin...Vielä useamman kerran!Mutta eihän se siitä sen somemmaksi muuttunut vaikka mieskin tosissaan,ainakin alussa yritti.Nyt lopullisesta erosta on aikaa 1,5 vuotta ja elämä hymyilee jo!Nyt pystyy jo ajatteleemaan exää ilman ikävää ja katkeruutta