J.t harmaana
En tiiä, mutta tälläinen ajatus on musta aivan älytön. Meillä asiat menee niin, että meillä on pojan koti, ja isänsä luona käy sitten yökylässä. Eksäkin pitää meidän kotia pojan kotina, eikä yritäkkään markkinoida hänen ja puolisonsa kotia pojalle kotina...tai isän kotina kylläkin. Eikä poika oo yhtään sekaisin asiasta, selkeästi tiedostaa, että koti on koti ja isän tykönä sitten ollaan yökylässä.
Mä en vois kuvitellakkaan, että meillä ois tuollainen järjestely, että oltais "kolmen asunnon loukussa" koska me ei voitais eksän kanssa missään olosuhteissa asua enää samaa asuntoa, vaikkei toinen siellä samaan aikaan oiskaan...tämän takiahan meille ero aikanaan tulikin. Lisäksi tuohon kommenttiin, että eikö jo olemassaolevat lapset riitä, niin mun nykyinen mies on lapseton, koska ei olllut aiemmin oikeaa kumppania löytänyt. Oisko mun pitänyt kieltää tältä ihanalta mieheltä oikeus omaan biologiseen lapseen sillä verukkeella, että mulla on jo itellä yksi? Ja tiedän, ettei mun poikani tule todellakaan olemaan ulkopuolinen tai eritavalla kohdeltu, kuin tämä meidän tuleva lapsemme. Kyllä aikuisella ihmisellä täytyy olla päässä vikaa, jos asettaa lapset eriarvoiseen asemaan vain sen takia, ettei toinen ole oma...eihän se ole lapsen vika. Kyllä meillä sais kuulla kunniansa, jos tuota poikaa alkais syrjimään vauvan synnyttyä. Onneksi ei ole pelkoa, pitää tuota natiaista ihan omanaan, koska on ollut pojan elämässä mukana siitä asti, kun poika oli alle 2-vuotias. Ja samoin poika pitää miestäni isänään, vaikka biologisen isänsä luona käykin.
Mä en vois kuvitellakkaan, että meillä ois tuollainen järjestely, että oltais "kolmen asunnon loukussa" koska me ei voitais eksän kanssa missään olosuhteissa asua enää samaa asuntoa, vaikkei toinen siellä samaan aikaan oiskaan...tämän takiahan meille ero aikanaan tulikin. Lisäksi tuohon kommenttiin, että eikö jo olemassaolevat lapset riitä, niin mun nykyinen mies on lapseton, koska ei olllut aiemmin oikeaa kumppania löytänyt. Oisko mun pitänyt kieltää tältä ihanalta mieheltä oikeus omaan biologiseen lapseen sillä verukkeella, että mulla on jo itellä yksi? Ja tiedän, ettei mun poikani tule todellakaan olemaan ulkopuolinen tai eritavalla kohdeltu, kuin tämä meidän tuleva lapsemme. Kyllä aikuisella ihmisellä täytyy olla päässä vikaa, jos asettaa lapset eriarvoiseen asemaan vain sen takia, ettei toinen ole oma...eihän se ole lapsen vika. Kyllä meillä sais kuulla kunniansa, jos tuota poikaa alkais syrjimään vauvan synnyttyä. Onneksi ei ole pelkoa, pitää tuota natiaista ihan omanaan, koska on ollut pojan elämässä mukana siitä asti, kun poika oli alle 2-vuotias. Ja samoin poika pitää miestäni isänään, vaikka biologisen isänsä luona käykin.