Eronneet/eroavat vanhemmat! Miksi ette tee/tehneet niin, että lapset jää yhteiseen kotiin ja vanhemmat vuorottelevat siellä kodiss

Enpä osaa sanoa tästä mitään, kun en ole eronnut enkä etsinyt uutta miestäkään. Mutta jotenkin en näe että ihan heti haluaisin kenenkään kanssa lyödä hynttyitä yhteen.

Mutta tämän palstan säännöillä pitää ilmeisesti etsiä heti uusi, muuttaa yhteen asumaan ja tehdä uusi lapsi samantien.

että hyviä ideoita löytyi taas vaikkei oo kokemusta.

 

Ai ei ole kotia. Mun likalla on itteasiassa kaksi paikkaa joita hän pitää koteinaan.

Ja miksi tässä nyt koko ajan paasataan vuoroviikoosta? Eihän se kaikilla todellakaan niin mene.

Luepa aloitus! Siinä lukee vuorottelevat kodissa viikottain...

 

Enpä osaa sanoa tästä mitään, kun en ole eronnut enkä etsinyt uutta miestäkään. Mutta jotenkin en näe että ihan heti haluaisin kenenkään kanssa lyödä hynttyitä yhteen.

Mutta tämän palstan säännöillä pitää ilmeisesti etsiä heti uusi, muuttaa yhteen asumaan ja tehdä uusi lapsi samantien.

että hyviä ideoita löytyi taas vaikkei oo kokemusta.

No tuo ei ole mikään sellainen asia, josta kenelläkään olisi hyvä olla kokemusta. Ei se siis mikään positiivinen asia ole, kenellekään. kaikkein vähiten sille lapselle.

 

Enpä osaa sanoa tästä mitään, kun en ole eronnut enkä etsinyt uutta miestäkään. Mutta jotenkin en näe että ihan heti haluaisin kenenkään kanssa lyödä hynttyitä yhteen.

Mutta tämän palstan säännöillä pitää ilmeisesti etsiä heti uusi, muuttaa yhteen asumaan ja tehdä uusi lapsi samantien.

että hyviä ideoita löytyi taas vaikkei oo kokemusta.

Niinpä...

 

No tuo ei ole mikään sellainen asia, josta kenelläkään olisi hyvä olla kokemusta. Ei se siis mikään positiivinen asia ole, kenellekään. kaikkein vähiten sille lapselle.

Niin, mutta joillakin sitä kokemusta vain sattuu olemaan, vaikka se ei niin iloinen juttu olekaan. Silloin ehkä tietää jotain enemmän.. Mutta jään odottamaan lisää hyviä neuvoja ja vinkkejä

 

Voi herranjestas. Tyhmin idea mitä olen ikinä kuullut!

 

Ai ei ole kotia. Mun likalla on itteasiassa kaksi paikkaa joita hän pitää koteinaan.

Ja miksi tässä nyt koko ajan paasataan vuoroviikoosta? Eihän se kaikilla todellakaan niin mene.

Luepa aloitus! Siinä lukee vuorottelevat kodissa viikottain...

Niin mutta jotkut tuntuvat olettavan, että kaikilla on vuoroviikot käytössä.

 

Enpä osaa sanoa tästä mitään, kun en ole eronnut enkä etsinyt uutta miestäkään. Mutta jotenkin en näe että ihan heti haluaisin kenenkään kanssa lyödä hynttyitä yhteen.

Mutta tämän palstan säännöillä pitää ilmeisesti etsiä heti uusi, muuttaa yhteen asumaan ja tehdä uusi lapsi samantien.

että hyviä ideoita löytyi taas vaikkei oo kokemusta.

No tuo ei ole mikään sellainen asia, josta kenelläkään olisi hyvä olla kokemusta. Ei se siis mikään positiivinen asia ole, kenellekään. kaikkein vähiten sille lapselle.

Eroja tapahtuu. Elämä on.

 

Mun veljeni erosi puoli vuotta sitten, heillä 2 pientä lasta. Sopivat, että isä (veljeni) käy entisessä yhteisessä kodissa lapsia katsomassa pari viikkoa kuussa. Noh, loppulta oli pakko tehdä se ratkaisu, että isä ei enää kotiin mennyt vaan lapset hänen luokseen. Lapset eivät sopeutuneet tilanteeseen, eivätkä ymmärtäneet että vanhemmat olivat eronneet. Mietivät vain miksi isä lähtee kodista viikoksi pois. Jutellessa lasten kanssa huomasi, että he olivat ihan sekaisin, eivät tienneet vanhempien eronneen.... Nyt kun lapset tietävät ja näkevät isän asuvan muualla, ovat ymmärtäneet eron ja osaavat suhtautua tilanteeseen.

He tietävät, että isällä on nyt oma koti joka on myös heidän koti ja äidillä on oma koti joka on myös heidän koti. He ovat jopa ylpeitä kun on 2 omaa huonetta. Kaikilla tuo ei siis todellakaan toimisi.

Mun mielestä lapsille pitää selkeästi osoittaa, että on erottu. Isällä ja äidillä on eri kodit ja lapsille on paikka molemmissa kodeissa. Isän kodissa toimitaan isän tavalla ja äidin kodissa äidin tavalla.

 

Lapset asuvat minun kanssani siinä kodissa missä ovat aina asuneet, kaksi viikonloppua kuukaudesta lapset ovat isänsä kotona. Joten nämä minun pienet ressukat eivät joka viikko muuta paikasta toiseen.

No kaksi viikonloppua kuukaudesta muuttavat kuitenkin paikasta toiseen.

Sinä et jaksa edes joka toinen viikko muuttaa paikasta toiseen. Sellainen pikku ressukka se sinä olet.

 

Lapset asuvat minun kanssani siinä kodissa missä ovat aina asuneet, kaksi viikonloppua kuukaudesta lapset ovat isänsä kotona. Joten nämä minun pienet ressukat eivät joka viikko muuta paikasta toiseen.

No kaksi viikonloppua kuukaudesta muuttavat kuitenkin paikasta toiseen.

Sinä et jaksa edes joka toinen viikko muuttaa paikasta toiseen. Sellainen pikku ressukka se sinä olet.

Mikä sua vaivaa?

Ei muuten mun likka ainakaan muuta tai sitten mulla on eri käsitys muuttamisesta.

 

Enpä osaa sanoa tästä mitään, kun en ole eronnut enkä etsinyt uutta miestäkään. Mutta jotenkin en näe että ihan heti haluaisin kenenkään kanssa lyödä hynttyitä yhteen.

Mutta tämän palstan säännöillä pitää ilmeisesti etsiä heti uusi, muuttaa yhteen asumaan ja tehdä uusi lapsi samantien.

että hyviä ideoita löytyi taas vaikkei oo kokemusta.

No tuo ei ole mikään sellainen asia, josta kenelläkään olisi hyvä olla kokemusta. Ei se siis mikään positiivinen asia ole, kenellekään. kaikkein vähiten sille lapselle.

Eroja tapahtuu. Elämä on.

Varmasti tapahtuu ja varmasti on. Mutta sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi niitä lapsia pitää tehdä lisää? Mikseivät olemassa olevat riitä? Ihminen voi varmasti olla ihan onnellinen yhdenkin lapsen vanhempana, eikö? Ikinä en haluaisi asettaa lastani asemaan, jossa hän olisi perheestä ulkopuolinen, kun muut ovat yhteisiä ja hän ei ole. Näitä tarinoita kuulee ihan riittävästi, kokemusta on lähipiiristäkin. Ja sellainen saa minut varsin surulliseksi.

 

Meillä ei olisi onnistunut. Jo pelkästään sen vuoksi, että exä ei olisi halunnut asua täällä mun kodissani koiran kanssa, mutta ei myöskään olisi antanut mun ottaa koiraa mukaani omaan huusholliinsa silloin, kun hänen vuoronsa olisi olla täällä. Eikä exän nyxäkään lastensa kanssa olisi vuoroviikoin tänne edes mahtunut. Siis ei olisi nukkumapaikkoja kuudelle hengelle.

 

Enpä osaa sanoa tästä mitään, kun en ole eronnut enkä etsinyt uutta miestäkään. Mutta jotenkin en näe että ihan heti haluaisin kenenkään kanssa lyödä hynttyitä yhteen.

Mutta tämän palstan säännöillä pitää ilmeisesti etsiä heti uusi, muuttaa yhteen asumaan ja tehdä uusi lapsi samantien.

että hyviä ideoita löytyi taas vaikkei oo kokemusta.

No tuo ei ole mikään sellainen asia, josta kenelläkään olisi hyvä olla kokemusta. Ei se siis mikään positiivinen asia ole, kenellekään. kaikkein vähiten sille lapselle.

Eroja tapahtuu. Elämä on.

Varmasti tapahtuu ja varmasti on. Mutta sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi niitä lapsia pitää tehdä lisää? Mikseivät olemassa olevat riitä? Ihminen voi varmasti olla ihan onnellinen yhdenkin lapsen vanhempana, eikö? Ikinä en haluaisi asettaa lastani asemaan, jossa hän olisi perheestä ulkopuolinen, kun muut ovat yhteisiä ja hän ei ole. Näitä tarinoita kuulee ihan riittävästi, kokemusta on lähipiiristäkin. Ja sellainen saa minut varsin surulliseksi.

Mä olen aina halunnut ison perheen ja eron takia mä en saisi saada tai edes haluta lisää lapsia!?!?!?!? Voi jumalauta sanon mä nyt tähän.

Ja miksi se lapsi on muka ulkopuolinen? Miten ihmeessä? Se on kuule niistä aikuusista kiinni kuinka homma toimii. Mun likalla on isänsä puolelta pikkuveli ja hän likalle erittäin tärkiä. Hänestä ei puhuta minään velipuolena ja ihan on likka osallisena exänkin elämän tapahtumissa.

 

Lapset asuvat minun kanssani siinä kodissa missä ovat aina asuneet, kaksi viikonloppua kuukaudesta lapset ovat isänsä kotona. Joten nämä minun pienet ressukat eivät joka viikko muuta paikasta toiseen.

No kaksi viikonloppua kuukaudesta muuttavat kuitenkin paikasta toiseen.

Sinä et jaksa edes joka toinen viikko muuttaa paikasta toiseen. Sellainen pikku ressukka se sinä olet.

Mikä sua vaivaa?

Ei muuten mun likka ainakaan muuta tai sitten mulla on eri käsitys muuttamisesta.

Mikä sua vaivaa kun sun mielestä lasten on liikuttava kahden kodin väliä?

Vanhemmathan ne eroaa, heillähän se suhde on epäonnistunut! Silloin on toki oikeus ja kohtuus että epäonnistujat tuntevat omissa nahoissaan eron kaikki epämukavuudetkin eivätkä sälytä niitä lastensa niskoille!

 

Lapset asuvat minun kanssani siinä kodissa missä ovat aina asuneet, kaksi viikonloppua kuukaudesta lapset ovat isänsä kotona. Joten nämä minun pienet ressukat eivät joka viikko muuta paikasta toiseen.

No kaksi viikonloppua kuukaudesta muuttavat kuitenkin paikasta toiseen.

Sinä et jaksa edes joka toinen viikko muuttaa paikasta toiseen. Sellainen pikku ressukka se sinä olet.

Mikä sua vaivaa?

Ei muuten mun likka ainakaan muuta tai sitten mulla on eri käsitys muuttamisesta.

Mikä sua vaivaa kun sun mielestä lasten on liikuttava kahden kodin väliä?

Vanhemmathan ne eroaa, heillähän se suhde on epäonnistunut! Silloin on toki oikeus ja kohtuus että epäonnistujat tuntevat omissa nahoissaan eron kaikki epämukavuudetkin eivätkä sälytä niitä lastensa niskoille!

PEESI!

 

Varmasti tapahtuu ja varmasti on. Mutta sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi niitä lapsia pitää tehdä lisää? Mikseivät olemassa olevat riitä? Ihminen voi varmasti olla ihan onnellinen yhdenkin lapsen vanhempana, eikö? Ikinä en haluaisi asettaa lastani asemaan, jossa hän olisi perheestä ulkopuolinen, kun muut ovat yhteisiä ja hän ei ole. Näitä tarinoita kuulee ihan riittävästi, kokemusta on lähipiiristäkin. Ja sellainen saa minut varsin surulliseksi.

Aa.. Jos mies vaikka hakkaa tai juo niin paljon ettei yhdessäelo onnistu, on naisen jäätävä ilman lapsia, vaikka niitä haluaisikin? Ahaa..

Tummennettu kyllä riippuu ihan niistä vanhemmista, miten lapsia kasvattaa ja huomioi.

 

Enpä osaa sanoa tästä mitään, kun en ole eronnut enkä etsinyt uutta miestäkään. Mutta jotenkin en näe että ihan heti haluaisin kenenkään kanssa lyödä hynttyitä yhteen.

Mutta tämän palstan säännöillä pitää ilmeisesti etsiä heti uusi, muuttaa yhteen asumaan ja tehdä uusi lapsi samantien.

että hyviä ideoita löytyi taas vaikkei oo kokemusta.

No tuo ei ole mikään sellainen asia, josta kenelläkään olisi hyvä olla kokemusta. Ei se siis mikään positiivinen asia ole, kenellekään. kaikkein vähiten sille lapselle.

Eroja tapahtuu. Elämä on.

Varmasti tapahtuu ja varmasti on. Mutta sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi niitä lapsia pitää tehdä lisää? Mikseivät olemassa olevat riitä? Ihminen voi varmasti olla ihan onnellinen yhdenkin lapsen vanhempana, eikö? Ikinä en haluaisi asettaa lastani asemaan, jossa hän olisi perheestä ulkopuolinen, kun muut ovat yhteisiä ja hän ei ole. Näitä tarinoita kuulee ihan riittävästi, kokemusta on lähipiiristäkin. Ja sellainen saa minut varsin surulliseksi.

Mä olen aina halunnut ison perheen ja eron takia mä en saisi saada tai edes haluta lisää lapsia!?!?!?!? Voi jumalauta sanon mä nyt tähän.

Ja miksi se lapsi on muka ulkopuolinen? Miten ihmeessä? Se on kuule niistä aikuusista kiinni kuinka homma toimii. Mun likalla on isänsä puolelta pikkuveli ja hän likalle erittäin tärkiä. Hänestä ei puhuta minään velipuolena ja ihan on likka osallisena exänkin elämän tapahtumissa.

Hyvä homma, jos teillä on auvoista. Tuo serkun lapsi, josta puhuin, on aika surkea tapaus. Äitinsä lähti ja isä perusti uuden perheen. Asuu kyllä isänsä ja äitipuolensa ja heidän yhteisten lastensa kanssa, mutta ei ole koskaan ollut äitipuolelleen muuta kuin riesa. Häntä ei ole koskaan kohdeltu siinä perheessä niin kuin yhteisiä lapsia. Ja tämä ei ole ainoa tapaus, jonka tiedän.

Tottakai se on niistä aikuisista kiinni, kenestä muusta se voisikaan olla? Ei ne tarinat ilkeistä äiti- ja isäpuolista taida valitettavasti kuitenkaan olla tuulesta temmattuja.

 

Lapset asuvat minun kanssani siinä kodissa missä ovat aina asuneet, kaksi viikonloppua kuukaudesta lapset ovat isänsä kotona. Joten nämä minun pienet ressukat eivät joka viikko muuta paikasta toiseen.

No kaksi viikonloppua kuukaudesta muuttavat kuitenkin paikasta toiseen.

Sinä et jaksa edes joka toinen viikko muuttaa paikasta toiseen. Sellainen pikku ressukka se sinä olet.

Mikä sua vaivaa?

Ei muuten mun likka ainakaan muuta tai sitten mulla on eri käsitys muuttamisesta.

Mikä sua vaivaa kun sun mielestä lasten on liikuttava kahden kodin väliä?

Vanhemmathan ne eroaa, heillähän se suhde on epäonnistunut! Silloin on toki oikeus ja kohtuus että epäonnistujat tuntevat omissa nahoissaan eron kaikki epämukavuudetkin eivätkä sälytä niitä lastensa niskoille!

Huoh. Onko sulla minkäänlaista kokemusta eroamisesta, lasten tapaamisista jne? Jos ei ole, niin pidä nuo typerät kommenttisi aivan omana tietonasi, kun et näköjään tajua mitään todellisuudesta.

 

Varmasti tapahtuu ja varmasti on. Mutta sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi niitä lapsia pitää tehdä lisää? Mikseivät olemassa olevat riitä? Ihminen voi varmasti olla ihan onnellinen yhdenkin lapsen vanhempana, eikö? Ikinä en haluaisi asettaa lastani asemaan, jossa hän olisi perheestä ulkopuolinen, kun muut ovat yhteisiä ja hän ei ole. Näitä tarinoita kuulee ihan riittävästi, kokemusta on lähipiiristäkin. Ja sellainen saa minut varsin surulliseksi.

Aa.. Jos mies vaikka hakkaa tai juo niin paljon ettei yhdessäelo onnistu, on naisen jäätävä ilman lapsia, vaikka niitä haluaisikin? Ahaa..

Tummennettu kyllä riippuu ihan niistä vanhemmista, miten lapsia kasvattaa ja huomioi.

Eihän se nainen ilman lapsia jää, jos hänellä niitä jo on...?

 

Meillä ei olisi onnistunut. Jo pelkästään sen vuoksi, että exä ei olisi halunnut asua täällä mun kodissani koiran kanssa, mutta ei myöskään olisi antanut mun ottaa koiraa mukaani omaan huusholliinsa silloin, kun hänen vuoronsa olisi olla täällä. Eikä exän nyxäkään lastensa kanssa olisi vuoroviikoin tänne edes mahtunut. Siis ei olisi nukkumapaikkoja kuudelle hengelle.

Sulla oliskin pitänyt tietenkin olla oma kämppä, ethän sä nyt exän kämppään olis koiran kanssa mennytkään vaan omaas!

Eli on lasten alkuperäinen koti joka jää eron jälkeen silleen kuin on aina ollut ja eronneilla vanhemmilla on molemmilla OMAT luukut joista he sitten vierailevat lastensa kodissa. Joka siis on lasten (omistus ei tietenkään juridisesti ole lasten) asunto ja koti ja siellä vierailevat viikonloppu/ viikkovanhemmat!

 

Lapset asuvat minun kanssani siinä kodissa missä ovat aina asuneet, kaksi viikonloppua kuukaudesta lapset ovat isänsä kotona. Joten nämä minun pienet ressukat eivät joka viikko muuta paikasta toiseen.

No kaksi viikonloppua kuukaudesta muuttavat kuitenkin paikasta toiseen.

Sinä et jaksa edes joka toinen viikko muuttaa paikasta toiseen. Sellainen pikku ressukka se sinä olet.

Mikä sua vaivaa?

Ei muuten mun likka ainakaan muuta tai sitten mulla on eri käsitys muuttamisesta.

Mikä sua vaivaa kun sun mielestä lasten on liikuttava kahden kodin väliä?

Vanhemmathan ne eroaa, heillähän se suhde on epäonnistunut! Silloin on toki oikeus ja kohtuus että epäonnistujat tuntevat omissa nahoissaan eron kaikki epämukavuudetkin eivätkä sälytä niitä lastensa niskoille!

Huoh. Onko sulla minkäänlaista kokemusta eroamisesta, lasten tapaamisista jne? Jos ei ole, niin pidä nuo typerät kommenttisi aivan omana tietonasi, kun et näköjään tajua mitään todellisuudesta.

Huoh. Onko sulla mitään käsitystä millaisia loppuelämän mielenterveysongelmia eronneiden lapset saavat kun vanhemmat "hoitavat eronsa hyvin" omasta mielestään?

Tiedätkö mitä paskaa on asua kahta kotia?

Välitätkö edes muusta kuin omasta perseestäs? Vastaus: tuskin, sun lapset on sun omaisuutta jota sä saat pompotella niinku haluat ja miten itelle vaan on helpointa! Tyypillinen itsekäs ämmä, noita olen tavannut!

 

Sulla oliskin pitänyt tietenkin olla oma kämppä, ethän sä nyt exän kämppään olis koiran kanssa mennytkään vaan omaas!

Eli on lasten alkuperäinen koti joka jää eron jälkeen silleen kuin on aina ollut ja eronneilla vanhemmilla on molemmilla OMAT luukut joista he sitten vierailevat lastensa kodissa. Joka siis on lasten (omistus ei tietenkään juridisesti ole lasten) asunto ja koti ja siellä vierailevat viikonloppu/ viikkovanhemmat!

Kolmeen asuntoon ei meilläkään olisi ollut varaa. Eikä toi olisi muutenkaan onnistunut, vaikka olisikin ollut kolme asuntoa. Jo pelkästään exän työajat olivat sellaiset, ettei päiväkoti ollut silloin vielä auki, kun exän piti lähteä töihin. Kolmen asunnon ja viikkon ja viikko systeemissä esikoinen olisi joka tapauksessa joutunut vaihtamaan viikottain kotia sen mukaan, missä mä olin. Ei sitä yksinkään olisi voinut jättää. Meillä siis eron jälkeen järkevintä oli, että lapset jäi mun kanssani tähän asumaan ja exä kävi täällä käytännöllisesti katsoen joka päivä.

 

Ottamatta nyt kantaa kenenkään yksittäisen kirjoittajan erojärjestelyihin ja siihen, kuinka lapset kokevat tai eivät koe olevansa ulkopuolisia uusioperheessä niin täytyy kuitenkin sanoa, että vanhempien on helpompi elää itsensä kanssa jos he uskottelevat itselleen ettei ero ole vahingoittanut lapsen psyykettä ja että kyllähän se Nico-Petteri on sopeutunut täysin uusperheeseen ja kokee olevansa yhtä täysvaltainen jäsen kuin äidin ja isäpuolen uusi rakkaudenhedelmäkin. Tulipa muuten pitkä lause!

 

Ottamatta nyt kantaa kenenkään yksittäisen kirjoittajan erojärjestelyihin ja siihen, kuinka lapset kokevat tai eivät koe olevansa ulkopuolisia uusioperheessä niin täytyy kuitenkin sanoa, että vanhempien on helpompi elää itsensä kanssa jos he uskottelevat itselleen ettei ero ole vahingoittanut lapsen psyykettä ja että kyllähän se Nico-Petteri on sopeutunut täysin uusperheeseen ja kokee olevansa yhtä täysvaltainen jäsen kuin äidin ja isäpuolen uusi rakkaudenhedelmäkin. Tulipa muuten pitkä lause!

Tuli pitkä ja juurikin täynnä asiaa!

Avainasia on juuri tuo ihmisten epätoivoinen uskottelu itselleen että homma on hoidettu tosi hyvin ja ainoalla mahdollisella järkevällä tavalla johon olisi edes taloudellisestikaan varaa ja että kukaan ei kärsinyt tästä erosta vaan se oli kaikille osapuolille oikea pelastus.

Tulipa pitkä lause mullakin.