eron jälkeen

["mie vaan"]

Meille tuli miehen kanssa ero miehen aloitteesta tuossa jokunen viikko sitten. Asiat rullaa painollaan eteenpäin ja olenkin nyt miettinyt, että miten helppo minun on olla kun olen yksin (tai siis lapsen kanssa). Sitä vaan sitkutteli eteenpäin avioliitossa joku lappu silmillä. Mietin vaan, että näinkö helpolla pääsin henkisesti erosta. Voiko olla edes mahdollista. Vai tuleeko paha olo myöhemmin.
Niin ja toinen juttu. Miten sitä osaa enää tutustua vastakkaiseen sukupuoleen treffaamismielessä. Ja kohtaakohan sitä ihanaa ja oikeaa enää koskaan. Jos ois joku näkijä paikalla, voisiko katsoa kohtaako minua onni enää koskaan.

 

[EevaN]

heip...itsellä oli samanlainen tilanne noin vajaa 4v sitten ja kun ero tuli arki ei paljoa muuuttunut,oli vain se yksi stressi pois. Ajattelin silloin että lopunelämää yksin sitten tässä oon,kaksi ölastakin jo,ei ua kukaan huoli...vuoden oleskelin hiljaiseloa,ei mitään kiinnostusta edes treffien suuntaan tai vastakkaiseen sukupuoleen.,se olikin tosi tärkeetä aikaa,mun oman itseni etsimistä.. elä kiirehdi,kaikki aikanaan,aika auttoi mukain ja tapasinkin sattumisen kautta sielunkumppanini ja yhdessä ollaan oltu nyt kaksi vuotta ja naimisissa kohta vuosi ja elämä on hyvää kun on ihminen joka on juuri sinulle tarkoitettu,asiat ei useinkaan tapahdu heti ja onnea ei usein löydä etsimällä vaan elämällä...voimia sinulle arkeen,tiedän mitä voi olla väsymyksen ja yksinäisyyden kanssa,mutta positiivisella asenteella pääsee pitkälle..

 

["mä"]

heip...itsellä oli samanlainen tilanne noin vajaa 4v sitten ja kun ero tuli arki ei paljoa muuuttunut,oli vain se yksi stressi pois. Ajattelin silloin että lopunelämää yksin sitten tässä oon,kaksi ölastakin jo,ei ua kukaan huoli...vuoden oleskelin hiljaiseloa,ei mitään kiinnostusta edes treffien suuntaan tai vastakkaiseen sukupuoleen.,se olikin tosi tärkeetä aikaa,mun oman itseni etsimistä.. elä kiirehdi,kaikki aikanaan,aika auttoi mukain ja tapasinkin sattumisen kautta sielunkumppanini ja yhdessä ollaan oltu nyt kaksi vuotta ja naimisissa kohta vuosi ja elämä on hyvää kun on ihminen joka on juuri sinulle tarkoitettu,asiat ei useinkaan tapahdu heti ja onnea ei usein löydä etsimällä vaan elämällä...voimia sinulle arkeen,tiedän mitä voi olla väsymyksen ja yksinäisyyden kanssa,mutta positiivisella asenteella pääsee pitkälle..

Oletko koskaan miettinyt, että miksi löysit vihdoin hyvän suhteen?? Mahtaisiko tuolla sinun vuoden kestäneellä etsikkoajalla kenties olleen suuri merkitys... näin mä ainakin luulen, ei niinkään mikään ihmeellisyys kävellyt vastaan vaan sinä ihmisenä kasvanut ja arvottanut elämän uudelleen.
Minä pidin etsikkoaikani puutuneen liittoni lomassa, ei tarkoita nyt mitään syrjähyppyjä kohdallani... lopulta kasvoin ihmisenä ja se oma rakas aviomies olikin lopulta juuri se mitä elämältä halusin, hyvä ystävä, kuuntelija, rakastaja, hyvä isä lapsille ja perheen elättäjä, mitä vielä voisin mieheltä haluta?? Jos en olisi tyytyväinen niin parempi olisi elää ilman miestä. Eli kannatan kanssa tuota "etsikkoaikaa", älkää hyvät ihmiset hätäilkö uusiin suhteisiin liian kiireellä, tietty tarpeet täytyy tyydyttää, mutta siihen löytyy varmasti paljon ehdokkaita

 

["vieras"]

Itsekkin vastikään eronneena - ero oli vain helpotus. Kitkuttelimme varmaan liiankin kauan, toisaalta nyt on hyvä kun tietää tehneensä oikean ratkaisun eikä hätiköidysti. Älä nyt heti ala miettiä uutta suhdetta... keskity nyt elämään itseksesi ja lasten kanssa, nauttimaan vapaudesta.